Nyt näin joulun alla on katujen varsiin ilmestynyt jos jonkinlaista alusvaatemainosta. Aloinkin pohtimaan, pitäisikö niitä sensuroida vai ei.
Itseäni katujen varsia koristavat puolialastomat ihmiset, useimmiten naiset, eivät häiritse. Niitä on kuitenkin liikaa, kun kahdeksan kilometrin kotimatkallani koulusta joka toinen kadunvarsimainos esittelee alusvaatteita. Mahdollisimman vähissä vaatteissa esiintyvät naiset tuntuvat olevan nykyajan trendi mainoksissa. Muutama vuosi sitten niitä ei ollut läheskään näin paljoa. Onko kadunvarsi kuitenkaan oikea paikka tällaiselle mainostamiselle? Mielestäni se luo naisesta kuvaa esineenä, jota on kiva esitellä muille, eikä ihmisenä.
Mielestäni nämä alusvaatemainokset tulisi poistaa katujen varsilta. Näille mainoksillekin on mahdollista löytää sopivampi paikka, esimerkiksi naistenlehdet, vaatekauppojen katalogit tai muuta vastaavat paikat, joissa ne eivät olisi niin näkyvästi esillä. Minulle ei ainakaan tulisi mieleenikään ostaa kenellekään alusvaatteita joululahjaksi (kuten monet mainostajat tuntuvat luulevan..). Alusvaatteet eivät kuitenkaan ole sellainen tuoteryhmä, jota mainostamalla saataisiin mahdollisimman suuren yleisön mielenkiinto herätettyä - ainakaan ostosmielessä. Kaduille voitaisiin mieluummin laittaa sellaisia mainoksia, jotka suuntautuvat suuremmalle kohderyhmälle, ja joilla voitaisiin saada entistä suurempi yleisö kiinnostumaan kyseisestä tuotteesta. Alusvaatteet eivät mielestäni kuulu tähän ryhmään.
perjantai 12. joulukuuta 2008
torstai 11. joulukuuta 2008
hyvinvointivaltion huonosti voiva kansa
Vanhustenhuolto on huonontunut, taantuma iskee, nuoret voivat huonosti, työttömien määrä kasvaa. Kuulostaako tutulta? Nämä ilmiöt varmasti koskettavat meistä monia. Onko suomalaisilla todella näin paha olla?
Yhteiskunnassamme toimitaan niin sanotun "odottamisen kulttuurin" mukaan. Kun asioissa ilmenee epäkohtia, niitä tutkitaan, pohditaan, jätetään mietintään. Ei oteta asioita tarpeeksi vakavasti. Ennen kuin jotakin peruuttamatonta tapahtuu. Näistä esimerkkinä voisin ottaa esille nuorten pahoinvoinnin ja kouluammuskelut.
Toinen tapahtumiin liittyvä kysymys koskee koulun ja kodin yhteistyötä. Kenellä on vastuu lasten kasvatuksesta: tietokoneella, vanhemmilla, koululla vai psykologilla? Entä pitäisikö kouluihin ottaa normaaliksi käytännöksi psykologinen tarkastus jossa mielentila tutkittaisiin samaan tapaan kuin fyysinen terveys. Onko lähdettävä näin "rajulle" linjalle? Mielestäni vanhempien ja koulun yhteistyötä tulisi lisätä. Lapset viettävät n. 5-7 tuntia päivässä oppilaitoksessaan. Opettajat tuntevat oppilaansa ja ehkä huomaavat muutokset nuoren voinnissa nopeammin ja helpommin kuin vanhemmat.
Kiireinen kulttuurimme ei välttämättä anna aikaa nuorten ja vanhempien yhdessäololle. Nuorille suositellaan jotakin mukavaa harrastusta, mieluusti useampaa kuin yhtä, koulu tulisi suorittaa mahdollisimman hyvin, ja ehkäpä voisi olla mukana vielä jonkun järjestön toiminnassa. Suorittamisen meininki ei siis puutu nuoren eikä vanhemman elämästä. Vanhempien ja nuorten/lasten arki ei välttämättä kohtaa, ja pian voikin käydä niin, että samassa taloudessa asuvat ihmiset eivät tiedä mitään toistensa kuulumisista ja pian vanhemmat ovat niin sanotusti ulkoistettu lasten elämästä. Vastaus vanhempien kysymyksiin "miten menee koulussa tai mitä kuuluu?" on "ihan hyvin/ihan hyvää".
Oli miten oli, ainoa lääke tähän yhteiskuntamme ongelmaan on läsnäolo. Mielestäni puhe laatuajasta on täyttä roskaa! Ei yhdessä vietetyn ajan tarvitse olla mitään suurempaa kuin sitä että vanhemmat ovat läsnä ja eletään yhdessä normaalia elämää.
Toisaalta, voimme myös esittää kysymyksen aivan tekstini alussa oleviin kysymyksiin: onko meillä todellisia ongelmia? Olemmeko vain turtuneet niin hyvään toimeentuloon, hyviin palveluihin ja tähän elämän helppouteen että vaadimme liikaa emmekä osaa tehdä itseämme onnellisiksi?
Yhteiskunnassamme toimitaan niin sanotun "odottamisen kulttuurin" mukaan. Kun asioissa ilmenee epäkohtia, niitä tutkitaan, pohditaan, jätetään mietintään. Ei oteta asioita tarpeeksi vakavasti. Ennen kuin jotakin peruuttamatonta tapahtuu. Näistä esimerkkinä voisin ottaa esille nuorten pahoinvoinnin ja kouluammuskelut.
Toinen tapahtumiin liittyvä kysymys koskee koulun ja kodin yhteistyötä. Kenellä on vastuu lasten kasvatuksesta: tietokoneella, vanhemmilla, koululla vai psykologilla? Entä pitäisikö kouluihin ottaa normaaliksi käytännöksi psykologinen tarkastus jossa mielentila tutkittaisiin samaan tapaan kuin fyysinen terveys. Onko lähdettävä näin "rajulle" linjalle? Mielestäni vanhempien ja koulun yhteistyötä tulisi lisätä. Lapset viettävät n. 5-7 tuntia päivässä oppilaitoksessaan. Opettajat tuntevat oppilaansa ja ehkä huomaavat muutokset nuoren voinnissa nopeammin ja helpommin kuin vanhemmat.
Kiireinen kulttuurimme ei välttämättä anna aikaa nuorten ja vanhempien yhdessäololle. Nuorille suositellaan jotakin mukavaa harrastusta, mieluusti useampaa kuin yhtä, koulu tulisi suorittaa mahdollisimman hyvin, ja ehkäpä voisi olla mukana vielä jonkun järjestön toiminnassa. Suorittamisen meininki ei siis puutu nuoren eikä vanhemman elämästä. Vanhempien ja nuorten/lasten arki ei välttämättä kohtaa, ja pian voikin käydä niin, että samassa taloudessa asuvat ihmiset eivät tiedä mitään toistensa kuulumisista ja pian vanhemmat ovat niin sanotusti ulkoistettu lasten elämästä. Vastaus vanhempien kysymyksiin "miten menee koulussa tai mitä kuuluu?" on "ihan hyvin/ihan hyvää".
Oli miten oli, ainoa lääke tähän yhteiskuntamme ongelmaan on läsnäolo. Mielestäni puhe laatuajasta on täyttä roskaa! Ei yhdessä vietetyn ajan tarvitse olla mitään suurempaa kuin sitä että vanhemmat ovat läsnä ja eletään yhdessä normaalia elämää.
Toisaalta, voimme myös esittää kysymyksen aivan tekstini alussa oleviin kysymyksiin: onko meillä todellisia ongelmia? Olemmeko vain turtuneet niin hyvään toimeentuloon, hyviin palveluihin ja tähän elämän helppouteen että vaadimme liikaa emmekä osaa tehdä itseämme onnellisiksi?
keskiviikko 10. joulukuuta 2008
Työ vai raskaus?
Luettuani Iltasanomien uutissivua en voinut olla hämmästelemättä suurta vääryyttä, joka ilmenee työelämässä. Raskaus aiheuttaa monille naisille hankalia tilanteita työpaikalla. Kuitenkin raskaus on luonnollinen asia ja siihen pitäisi myös työnantajien osata suhtautua oikein.
Iltasanomien 10.12.2008 verkkouutisen mukaan monet naiset kokevat, että raskaus on haitannut heidän työuraansa. Verkkolehdessä mainittiin, että työnantaja on yrittänyt antaa esimerkiksi potkuja, kun raskaus on tullut ilmi.
Kuten jo yhteiskuntaopin tunnilla puhuimme Suomessa on laitonta irtisanoa raskauden vuoksi eikä perheenlisäyssuunnitelmia saa kysyä työhaastattelussa. Kuitenkin tälläinen syrjintä tulee mahdolliseksi monilla työpaikoilla, koska naiset eivät välttämättä tiedä miten suhtautua asiaan ja lisäksi heillä on niin paljon ajateltavaa jo raskausaikanaan.
Naista ei tule rangaista raskaudesta. Onhan meille jo monta vuotta toitotettu, että Suomi tarvitsee lisää lapsia. Ja sitten kun niitä olisi tulossa, niin ei kelpaa! Tälläinen toimintamalli on törkeä ja edistää epätasa-arvoa. Nainen ei voi mitään sille, että biologisista syistä hän on se, joka kantaa raskauden vaivat ja joutuu olemaan pois työelämästä. Biologisista syistä syrjiminen ei kuulu hyvinvointivaltioon! Ahneet yritykset yrittivät tietenkin pienentää kustannuksia. Mutta miksi uuden sukupolven kustannuksella?
Lähde:
Iltasanomat:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1624423
Haettu, 10.12.2008
Laki-asiaa, lisätietoja:
http://www.tasa-arvoklinikka.fi/index.php?Itemid=150&id=
133&option=com_content&task=view
Haettu, 10. 12.2008
Iltasanomien 10.12.2008 verkkouutisen mukaan monet naiset kokevat, että raskaus on haitannut heidän työuraansa. Verkkolehdessä mainittiin, että työnantaja on yrittänyt antaa esimerkiksi potkuja, kun raskaus on tullut ilmi.
Kuten jo yhteiskuntaopin tunnilla puhuimme Suomessa on laitonta irtisanoa raskauden vuoksi eikä perheenlisäyssuunnitelmia saa kysyä työhaastattelussa. Kuitenkin tälläinen syrjintä tulee mahdolliseksi monilla työpaikoilla, koska naiset eivät välttämättä tiedä miten suhtautua asiaan ja lisäksi heillä on niin paljon ajateltavaa jo raskausaikanaan.
Naista ei tule rangaista raskaudesta. Onhan meille jo monta vuotta toitotettu, että Suomi tarvitsee lisää lapsia. Ja sitten kun niitä olisi tulossa, niin ei kelpaa! Tälläinen toimintamalli on törkeä ja edistää epätasa-arvoa. Nainen ei voi mitään sille, että biologisista syistä hän on se, joka kantaa raskauden vaivat ja joutuu olemaan pois työelämästä. Biologisista syistä syrjiminen ei kuulu hyvinvointivaltioon! Ahneet yritykset yrittivät tietenkin pienentää kustannuksia. Mutta miksi uuden sukupolven kustannuksella?
Lähde:
Iltasanomat:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1624423
Haettu, 10.12.2008
Laki-asiaa, lisätietoja:
http://www.tasa-arvoklinikka.fi/index.php?Itemid=150&id=
133&option=com_content&task=view
Haettu, 10. 12.2008
tiistai 9. joulukuuta 2008
Ekologisuus ja ilmastonmuutos
Yhteiskuntaopin tunnilla puhuimme peloista ja turvallisuusuhkista ja nuorten yksi pelko on ilmastonmuutos. Ilmastoasiat ovatkin olleet esillä erittäin paljon viime aikoina. Ekologisesta elämäntavasta on tullut monille tuttu asia ja sana kestävä kehitys on monien huulilla.
Mitä me sitten voimme tehdä ympäristön eteen? Monet saarnaavat toisille ympäristötietoutta mutta elävät silti itse epäekologisesti. Monet esimerkiksi välttelevät yksityisautoilua ja arvostelevat niitä, jotka sitä tekevät. Tottakai julkisen liikenteen käyttö on hyvä asia. Se vähentää ympäristöhaittoja ja ruuhkia. Silti ei kannata puuttua muoiden ihmisten elintapoihin liikaa, sillä jokaisella on myös oikeus valita, millä tavoin vaikuttaa.
Esimerkiksi itse ostin juuri pesupähkinöitä, joita käytetään pesuaineiden sijasta pyykkiä pestäessä. Niiden kanssa ei myöskään tarvitse käyttää huuhteluainetta. Niitä keräämällä ihmiset saavat elantonsa esimerkiksi Intiassa ja Nepalissa. Lisäksi ne eivät kuormita luontoa samalla tapaa kuin normaalit pesuaineet. Eikä niitä tietenkään ole testattu eläimillä, koska ne ovat pähkinöitä ja täten aito luonnontuote.
Yllä oleva esimerkki on minun valintani tukea luontoa. Silti saatan olla jossakin toisessa asiassa epäekologinen. Muita hyviä esimerkkejä tukea kestävää kehitystä on ostaa vaatteita ja muita käyttötavaraa käytettynä. Monet kirpputorit ja internetkaupat myyvät käyttettyjä kirjoja, cd:itä, kodinkoneita ja niin edelleen. Viime viikolla ostin pakastimen internetistä käytettynä. Ensinnäkin se oli halvempi kuin uusi ja toiseksi, on ekologista kierrättää vanhoja kodinkoneita. Pakastinkin toimii hyvin!
Voimmeko me suomalaiset sitten saada muutoksen aikaan? Uskon, että meidän kannattaa yrittää. Tosin, kaikkien kansojen pitäisi olla mukana tukemassa tätä kestävän kehityksen projektia. Viime vuonna kun olin Yhdysvalloissa, hämmästyin, sillä tapasin ihmisiä, jotka eivät edes uskoneet ilmastonmuutokseen. Jos joku ei usko ilmastonmuutokseen, tuskin hän on etujoukoissa yrittämässä estää sitä.
Toivottvasti Yhdysvaltoihin ja muihinkin maihin saataisiin lisää tietoa ympäristöasioista varsinkin nuorille. Lukijat, jakakaa tekin ympäristötietoutta, mutta älkää yrittäkö "käännyttää" ihmisiä. Se ei useinkaan toimi. Itse en ainakaan halua kuulla ympäristösaarnaa, vaikka luonnosta välitänkin.
Mitä me sitten voimme tehdä ympäristön eteen? Monet saarnaavat toisille ympäristötietoutta mutta elävät silti itse epäekologisesti. Monet esimerkiksi välttelevät yksityisautoilua ja arvostelevat niitä, jotka sitä tekevät. Tottakai julkisen liikenteen käyttö on hyvä asia. Se vähentää ympäristöhaittoja ja ruuhkia. Silti ei kannata puuttua muoiden ihmisten elintapoihin liikaa, sillä jokaisella on myös oikeus valita, millä tavoin vaikuttaa.
Esimerkiksi itse ostin juuri pesupähkinöitä, joita käytetään pesuaineiden sijasta pyykkiä pestäessä. Niiden kanssa ei myöskään tarvitse käyttää huuhteluainetta. Niitä keräämällä ihmiset saavat elantonsa esimerkiksi Intiassa ja Nepalissa. Lisäksi ne eivät kuormita luontoa samalla tapaa kuin normaalit pesuaineet. Eikä niitä tietenkään ole testattu eläimillä, koska ne ovat pähkinöitä ja täten aito luonnontuote.
Yllä oleva esimerkki on minun valintani tukea luontoa. Silti saatan olla jossakin toisessa asiassa epäekologinen. Muita hyviä esimerkkejä tukea kestävää kehitystä on ostaa vaatteita ja muita käyttötavaraa käytettynä. Monet kirpputorit ja internetkaupat myyvät käyttettyjä kirjoja, cd:itä, kodinkoneita ja niin edelleen. Viime viikolla ostin pakastimen internetistä käytettynä. Ensinnäkin se oli halvempi kuin uusi ja toiseksi, on ekologista kierrättää vanhoja kodinkoneita. Pakastinkin toimii hyvin!
Voimmeko me suomalaiset sitten saada muutoksen aikaan? Uskon, että meidän kannattaa yrittää. Tosin, kaikkien kansojen pitäisi olla mukana tukemassa tätä kestävän kehityksen projektia. Viime vuonna kun olin Yhdysvalloissa, hämmästyin, sillä tapasin ihmisiä, jotka eivät edes uskoneet ilmastonmuutokseen. Jos joku ei usko ilmastonmuutokseen, tuskin hän on etujoukoissa yrittämässä estää sitä.
Toivottvasti Yhdysvaltoihin ja muihinkin maihin saataisiin lisää tietoa ympäristöasioista varsinkin nuorille. Lukijat, jakakaa tekin ympäristötietoutta, mutta älkää yrittäkö "käännyttää" ihmisiä. Se ei useinkaan toimi. Itse en ainakaan halua kuulla ympäristösaarnaa, vaikka luonnosta välitänkin.
tiistai 2. joulukuuta 2008
Kansalaisaktivismi väärillä poluilla
Sunnuntaina 30.11.2008 järkytyin lukiessani sen päiväistä Aamulehteä. Kansalaisaktivismi on lähtenyt lähtenyt väärille poluille. Eläinaktivistit olivat iskeneet Närpiössä kanalaan. Tämä aiheutti monien kanojen kuoleman ja suuren taloudellisen tappion kanalan omistajalle.
Iskun takia 26 000 kanaa joutui olemaan pitkän aikaa ilman ilmastontia ja syömättä. Sunnuntain tiedon mukaan jo 5000 kanaa oli kuollut. Odotettavissa oli myös lisää kuolemia. Väittävätkö nämä eläinaktivistit tosiaan olevansa eläinten asialla? Tämä tekohan on ensinnäkin laitoin ja aiheuttaa eläimille tuskaa. Toiseksi se vaikuttaa kanalan omistajan Jan-Henrik Lillbåskin toimeentuloon.
Olen itsekin eläinten ystävä ja pyrin muun muuassa ostamaan luomu kananmunia. Mielestäni eläinten oikeuksiin voidaan vaikuttaa muullakin tavalla kuin tuhoamalla toisten ihmisten elinkeinoja, jotka ovat laillisia. Paras ja helpoin tapa vastustaa häkkikanaloita on ostaa luomu-kananmunia. Toki myös vapaan kanan munat ovat toiseksi paras vaihtoehto.
Mielestäni myös turkistarhaiskut eivtä ole hyväksyttäviä. Minkki ei ehkä kuulu häkkiin, mutta ei myöskään Suomen luontoon. Ja turkitarhauskin on laillinen elinkeino. Jos vastustaa turkistarhausta, niin silloinhan voi olla ostamatta turkiksia.
Lisäksi tälläinen aktivismi, jossa tuhotaan toisten omaisuutta, saa vain yleisesti vihaisen vastaanoton. Kyllä minä ainakin olen ennemmin kanalan tai turkistarhan omistajan puolella (vaikka en välttämttä hyväksyikikään elinkeinoa itsessään) kuin laittomien aktivistiliikkeiden puolella.
Vaikuttaa voi myös laillisilla keinoilla.
Uutinen kanalasta:
Aamulehti 30.11.2008
Iskun takia 26 000 kanaa joutui olemaan pitkän aikaa ilman ilmastontia ja syömättä. Sunnuntain tiedon mukaan jo 5000 kanaa oli kuollut. Odotettavissa oli myös lisää kuolemia. Väittävätkö nämä eläinaktivistit tosiaan olevansa eläinten asialla? Tämä tekohan on ensinnäkin laitoin ja aiheuttaa eläimille tuskaa. Toiseksi se vaikuttaa kanalan omistajan Jan-Henrik Lillbåskin toimeentuloon.
Olen itsekin eläinten ystävä ja pyrin muun muuassa ostamaan luomu kananmunia. Mielestäni eläinten oikeuksiin voidaan vaikuttaa muullakin tavalla kuin tuhoamalla toisten ihmisten elinkeinoja, jotka ovat laillisia. Paras ja helpoin tapa vastustaa häkkikanaloita on ostaa luomu-kananmunia. Toki myös vapaan kanan munat ovat toiseksi paras vaihtoehto.
Mielestäni myös turkistarhaiskut eivtä ole hyväksyttäviä. Minkki ei ehkä kuulu häkkiin, mutta ei myöskään Suomen luontoon. Ja turkitarhauskin on laillinen elinkeino. Jos vastustaa turkistarhausta, niin silloinhan voi olla ostamatta turkiksia.
Lisäksi tälläinen aktivismi, jossa tuhotaan toisten omaisuutta, saa vain yleisesti vihaisen vastaanoton. Kyllä minä ainakin olen ennemmin kanalan tai turkistarhan omistajan puolella (vaikka en välttämttä hyväksyikikään elinkeinoa itsessään) kuin laittomien aktivistiliikkeiden puolella.
Vaikuttaa voi myös laillisilla keinoilla.
Uutinen kanalasta:
Aamulehti 30.11.2008
maanantai 1. joulukuuta 2008
EU - lähellä ihmistä?
Suomalaiset eivät pidä itseään eurooppalaisina. Vanhat isänmaalliset käsitykset Suomen maasta ovat juurtuneet syvälle. Suomi on Suomi, ja piste.
Tunnilla puhuimme nuorten äänestämättömyydestä. Vanhempi kansa äänestää tottumuksesta, nuoremmat saattavat jättää äänestämättä, jos eivät löydä sopivaa ehdokasta. Presidentinvaaleissa sopiva ehdokas tuntuu löytyvän helpoiten. Eduskuntavaalienkin alla ehdokkaat ovat näkyvästi esillä, eikä tarvitse nähdä vaivaa löytääkseen edes jonkun, jonka nimi alkaa kiinnostaa sen verran, että uurnille jaksaa raahautua. EU-vaalit ovatkin sitten ihan eri juttu.
Vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa äänestysprosentti oli 41,1 %. Jos alle puolet äänioikeutetuista äänestää, voidaanko sanoa demokratian toteutuvan? EU-vaaleissa on vain yksi vaalipiiri, ja äänestää voi suoraan omaa ehdokasta. Ehdokkaita on paljon vähemmän kuin esimerkiksi eduskuntavaaleissa tai kunnallisvaaleissa, sillä jokainen puolue voi asettaa ehdolle korkeintaan 20 ehdokasta. Luulisi, että tuosta joukosta nyt jonkun äänestämisen arvoisen ihmisen löytäisi.
Suurin syy äänestämättä jättämiseen on varmasti se, ettei jaksa etsiä tietoa ja haravoida ehdokkaita. Toinen syy voi olla, ettei asia tunnu koskevan itseä tai se on liian kaukainen. EU-vaaleissa ihmiset voivat ajatella, että EU on niin laaja organisaatio, ettei yhden valtion yksi kansalainen voi äänellään tehdä mitään. Totuushan on kuitenkin, että yksikin ääni merkitsee. Jostainhan niiden äänienkin on tultava. Miksei sitten Suomen kansalta?
EU tuntuu olevan suomalaisille vain kaukana siintävä tähti, jonka loisteen ovat kurkkudirektiivit ja kaikenlaiset rajoitukset ja säädökset himmentäneet. Todellisuudessa EU ei pelkästään rajoita, Suomea, vaan antaa myös mahdollisuuksia. Me nykynuoret emme enää edes osaa kuvitella Suomea ilman EU:ta, eikä paluuta entiseen enää edes olekaan. Vielä kymmenisen vuotta sitten, kun EU-aihe oli vielä pinnalla, sain useinkin kuulla mummuni suusta kommentin: "näin EU-aikana". Tämä kuului usein, kun jostain oli valittamista, sillä aina asia onnistuttiin kytkemään Euroopan unionin toimintaan ja maahamme sotkeutumiseen. Nykyään kuulee enää harvoin EU:ta syytettävän. Ihmisten asenteet ovat muuttuneet ja asiaan on sopeuduttu. Miksi kuitenkaan EU ei tunnu vieläkään tarpeeksi läheiseltä, että eurovaalit alkaisivat kiinnostaa?
Jos vanhempi väestö ei ole saanut rutiinia EU-vaaleissa äänestämiseen, ja EU tuntuu kaukaiselta, niin miksemme me nuoret sitten ota ohjaksia käsiimme ja anna äänemme kuulua? Varsinkin nyt, kun tiedämme, että äänestysprosentti on matala, niin äänemme merkitsee enemmän. Me olemme sukupolvi, joka on saanut EU-sivistystä jo koulussa. Tätä ei voi sanoa vanhemmasta väestä. Minulla on perheessäni eniten tietoa EU:sta, enkä pelkää käyttää sitä. Alkukesällä 2009 on seuraavat europarlamenttivaalit. Minä aion äänestää ja haastankin teidät kaikki siihen mennessä 18 täyttäneet äänestämään myös. Together we make a difference!
Tunnilla puhuimme nuorten äänestämättömyydestä. Vanhempi kansa äänestää tottumuksesta, nuoremmat saattavat jättää äänestämättä, jos eivät löydä sopivaa ehdokasta. Presidentinvaaleissa sopiva ehdokas tuntuu löytyvän helpoiten. Eduskuntavaalienkin alla ehdokkaat ovat näkyvästi esillä, eikä tarvitse nähdä vaivaa löytääkseen edes jonkun, jonka nimi alkaa kiinnostaa sen verran, että uurnille jaksaa raahautua. EU-vaalit ovatkin sitten ihan eri juttu.
Vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa äänestysprosentti oli 41,1 %. Jos alle puolet äänioikeutetuista äänestää, voidaanko sanoa demokratian toteutuvan? EU-vaaleissa on vain yksi vaalipiiri, ja äänestää voi suoraan omaa ehdokasta. Ehdokkaita on paljon vähemmän kuin esimerkiksi eduskuntavaaleissa tai kunnallisvaaleissa, sillä jokainen puolue voi asettaa ehdolle korkeintaan 20 ehdokasta. Luulisi, että tuosta joukosta nyt jonkun äänestämisen arvoisen ihmisen löytäisi.
Suurin syy äänestämättä jättämiseen on varmasti se, ettei jaksa etsiä tietoa ja haravoida ehdokkaita. Toinen syy voi olla, ettei asia tunnu koskevan itseä tai se on liian kaukainen. EU-vaaleissa ihmiset voivat ajatella, että EU on niin laaja organisaatio, ettei yhden valtion yksi kansalainen voi äänellään tehdä mitään. Totuushan on kuitenkin, että yksikin ääni merkitsee. Jostainhan niiden äänienkin on tultava. Miksei sitten Suomen kansalta?
EU tuntuu olevan suomalaisille vain kaukana siintävä tähti, jonka loisteen ovat kurkkudirektiivit ja kaikenlaiset rajoitukset ja säädökset himmentäneet. Todellisuudessa EU ei pelkästään rajoita, Suomea, vaan antaa myös mahdollisuuksia. Me nykynuoret emme enää edes osaa kuvitella Suomea ilman EU:ta, eikä paluuta entiseen enää edes olekaan. Vielä kymmenisen vuotta sitten, kun EU-aihe oli vielä pinnalla, sain useinkin kuulla mummuni suusta kommentin: "näin EU-aikana". Tämä kuului usein, kun jostain oli valittamista, sillä aina asia onnistuttiin kytkemään Euroopan unionin toimintaan ja maahamme sotkeutumiseen. Nykyään kuulee enää harvoin EU:ta syytettävän. Ihmisten asenteet ovat muuttuneet ja asiaan on sopeuduttu. Miksi kuitenkaan EU ei tunnu vieläkään tarpeeksi läheiseltä, että eurovaalit alkaisivat kiinnostaa?
Jos vanhempi väestö ei ole saanut rutiinia EU-vaaleissa äänestämiseen, ja EU tuntuu kaukaiselta, niin miksemme me nuoret sitten ota ohjaksia käsiimme ja anna äänemme kuulua? Varsinkin nyt, kun tiedämme, että äänestysprosentti on matala, niin äänemme merkitsee enemmän. Me olemme sukupolvi, joka on saanut EU-sivistystä jo koulussa. Tätä ei voi sanoa vanhemmasta väestä. Minulla on perheessäni eniten tietoa EU:sta, enkä pelkää käyttää sitä. Alkukesällä 2009 on seuraavat europarlamenttivaalit. Minä aion äänestää ja haastankin teidät kaikki siihen mennessä 18 täyttäneet äänestämään myös. Together we make a difference!
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
perjantai 28. marraskuuta 2008
Presidentti- maan kasvot?
Suomen tasavallan presidentti Tarja Halosen tekemisiä on kytätty suurennuslasin kanssa. Johtuuko tämä siitä, että Halonen on Suomen ensimmäinen naispresidentti vai onko hän muuten vain niin erilainen päätöksenteossaan, että koko ajan pitää seurata silmä kovana? Muun muassa on arvosteltu hänen valtaoikeuksien käyttöään.
Suomessa on käytössä ns. kahden lautasen periaate, jossa EU:n huippukoukukseen menee pääminsiterin lisäksi myös presidentti. Yleensä huippukokoukseen menee vain pääministeri. Ihmettelen tätä käytäntöä. Minusta olisi loogista, jos presidentti hoitaisi ulkopolitiikkaa. Hän on kuitenkin kansan valitsema johtaja, joka valitaan suoralla vaalilla. Mielestäni tässä ei tule minkäänlaista demokratiavajetta.
Haluemmeko presidentistä vain arvojohtajan, joka kättelee vieraat itsenäisyyspäivän juhlissa ja pitää puheen. Vai todellisen ja arvostettavan ulkopoliittisen johtajan? Nimittäin jos olemme ensimmäisen ehdotuksen kannalla, voimme yhtä hyvin laittaa jonkun hienon posliininuken presidentin tilalla ja vaikka vaihtaa sitä kuuden vuoden välein. Eikä sille edes tarvitsisi maksaa palkkaa.
Minusta on täysin turhaa arvostella Halosta siitä, että hän käyttää valtaoikeuksiaan. Ne ovat hänelle suotuja oikeuksia, hän niitä käyttäköön, niin kauan kuin voi. Kansa on jokatapauksessa tietoisesti valinnut hänet valtaan. Onneksi Halonen itse on ollut valmis pitämään kiinni valtaoikeuksistaan. Mielestäni se jo itsessään kertoo, että maamme presidentillä on luja tahto ja hän haluaa hoitaa asioita.
Itse koen, että presidentti on maan kasvot. Hänen kuuluu edustaa maataan ulkomailla ja tuoda maataan tunnetuksi. Nykyajan kuningattarilla ja kuninkailla ei ole paljon yhtään valtaa. Tämä on silti eri asia kuin presidentin valta. Kansa voi vaihtaa presidentin joka kuudes vuosi, jos hän ei ole onnistunut tehtävissään.
Halonen on ollut myös erittäin kansanläheinen presidentti. Uskon, että juuri tälläistä poltiikan pitääkin olla. Ei mitään hienoja korulauseita- vaan kansaläheistä toimintaa kansan hyväksi!
P.S. Huippukokoukseen voi jatkossakin varata kaksi lautasta Suomelle. Tuskinpa siitä tulee liikaa ylimääräistä tiskiä.
Suomessa on käytössä ns. kahden lautasen periaate, jossa EU:n huippukoukukseen menee pääminsiterin lisäksi myös presidentti. Yleensä huippukokoukseen menee vain pääministeri. Ihmettelen tätä käytäntöä. Minusta olisi loogista, jos presidentti hoitaisi ulkopolitiikkaa. Hän on kuitenkin kansan valitsema johtaja, joka valitaan suoralla vaalilla. Mielestäni tässä ei tule minkäänlaista demokratiavajetta.
Haluemmeko presidentistä vain arvojohtajan, joka kättelee vieraat itsenäisyyspäivän juhlissa ja pitää puheen. Vai todellisen ja arvostettavan ulkopoliittisen johtajan? Nimittäin jos olemme ensimmäisen ehdotuksen kannalla, voimme yhtä hyvin laittaa jonkun hienon posliininuken presidentin tilalla ja vaikka vaihtaa sitä kuuden vuoden välein. Eikä sille edes tarvitsisi maksaa palkkaa.
Minusta on täysin turhaa arvostella Halosta siitä, että hän käyttää valtaoikeuksiaan. Ne ovat hänelle suotuja oikeuksia, hän niitä käyttäköön, niin kauan kuin voi. Kansa on jokatapauksessa tietoisesti valinnut hänet valtaan. Onneksi Halonen itse on ollut valmis pitämään kiinni valtaoikeuksistaan. Mielestäni se jo itsessään kertoo, että maamme presidentillä on luja tahto ja hän haluaa hoitaa asioita.
Itse koen, että presidentti on maan kasvot. Hänen kuuluu edustaa maataan ulkomailla ja tuoda maataan tunnetuksi. Nykyajan kuningattarilla ja kuninkailla ei ole paljon yhtään valtaa. Tämä on silti eri asia kuin presidentin valta. Kansa voi vaihtaa presidentin joka kuudes vuosi, jos hän ei ole onnistunut tehtävissään.
Halonen on ollut myös erittäin kansanläheinen presidentti. Uskon, että juuri tälläistä poltiikan pitääkin olla. Ei mitään hienoja korulauseita- vaan kansaläheistä toimintaa kansan hyväksi!
P.S. Huippukokoukseen voi jatkossakin varata kaksi lautasta Suomelle. Tuskinpa siitä tulee liikaa ylimääräistä tiskiä.
tiistai 25. marraskuuta 2008
Nurinaa Natosta
Keskustelu sotilasliitto Natosta on käynyt enemmän tai vähemmän kiihkeänä suomalaisten keskuudessa muutamien viime vuosien aikana. Siitä huolimatta vallan monelle - ainakin allekirjoittaneelle - on jäänyt jokseenkin epäselväksi koko liiton pohjimmainen tarkoitus ja tehtävät. Saattaa vain arvailla, miksi Natosta tiedottaminen on jäänyt heikoksi. Ajattelevatko valtion johtohahmot, että aika ei ole vielä kypsä täysin avoimeen natokeskusteluun, ja että natotietoisuus on parempi jättää kansalaisten oman aktiivisuuden varaan. Vai ollaanko nykypäivänä Natosta kenties aivan tarkoituksella hissun kissun. Ettei vain olisi havaittavissa jopa hienoista propagandan käryä?
Käsittääkseni tällä hetkellä Suomella on vielä portit auki joka suuntaan ja seuraavan liikkeen ottamiselle - oli se sitten minne suuntaan tahansa - ei ole määrätty tiukkaa aikarajaa. Joka tapauksessa kummoisia ennustajantaitoja ei tarvita uumoillakseen, että jossakin kohtaa tulee väistämättä eteen lopullisen päätöksen aika. Kiintoisampi tulevaisuuden kysymys onkin, jaetaanko vielä päätöksenteon kynnykselläkään kaikkea tarvittavaa tietoa kansalaisille. Kai sentään kansanäänestys järjestetään kunnon demokraattiseen tapaan?
Yhdysvalloissa perustettu Nato (North Atlantic Treaty Organisation) oli olemassa jo kylmän sodan aikana, jolloin sen pääviholliseksi muodostui Neuvostoliitto. Tästä johtopäätös; kun Suomessa puhutaan Natosta, tulee puheeksi väkisinkin naapurimaamme Venäjä. Nykypäivänä puheesta ei jää pois myöskään Pohjoismaat, sillä on esitetty, että Natoon liittyminen olisi osoitus Pohjoismaisen yhteistyön puolesta. Suomen lisäksi Pohjoismaista ainoastaan Ruotsi ei kuulu Natoon. Ruotsin Natoon sitoutumattomuus taitaakin olla yksi jarruttava tekijä Suomen liittymisessä. Ei olisi mitenkään ennen kuulumatonta, että Suomi odottelee Ruotsin päätöstä ja lähtee sitten peesailemaan samoille linjoille.
Johtopäätökseen palatakseni kysyisin hämmästellen, että täytyykö sitä aina koettaa tikulla jäätä? Onko suomalaisen ehdoin tahdoin härnättävä Venäjää niin kauan, että tulee pataan? Ei sillä, että itänaapurin suuntaan pitäisi ylenpalttisesti nöyristellä ja kumarrella, mutta maantieteellinen tosiasia on, että suuri Venäjä on huomattavasti likempänä Suomea kuin suuri USA. G. W. Bushin aikana suomalaisten suhtautuminen Yhdysvaltoihin oli yleistävästi sanottuna nihkeä ja läheneminen Naton kautta Yhdysvaltoja saattoi tuntua epäilyksiä herättävältä. Mielenkiintoista onkin seurata, muuttuuko suhtautuminen Yhdysvaltoihin ja samalla myös Natoon uuden presidentin, Barack Obaman, ottaessaan ohjat käsiin USA:ssa.
Kaiken tämän nurinan jälkeen täytyy sanoa, että eipä käy kiistäminen, etteikö Nato olisi ikinä saanut mitään hyvää aikaan. Rauha edes tavoitteena tuo aina arvostusta. Sitä vaan jää miettimään, että voisiko Suomi olla mukana tässä rauhaa tukevassa toiminnassa ilman sotilasliittoa, ilman väistämättä kaupanpäällisiksi tulevaa pahaa.
Lähteet:
Pääasiallinen lähde http://www.finlandnato.org/public/default.aspx?nodeid=31556&contentlan=1&culture=fi-FIt
Toissijainen lähde: (aina niin luotettava) http://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjois-Atlantin_liitto
Käsittääkseni tällä hetkellä Suomella on vielä portit auki joka suuntaan ja seuraavan liikkeen ottamiselle - oli se sitten minne suuntaan tahansa - ei ole määrätty tiukkaa aikarajaa. Joka tapauksessa kummoisia ennustajantaitoja ei tarvita uumoillakseen, että jossakin kohtaa tulee väistämättä eteen lopullisen päätöksen aika. Kiintoisampi tulevaisuuden kysymys onkin, jaetaanko vielä päätöksenteon kynnykselläkään kaikkea tarvittavaa tietoa kansalaisille. Kai sentään kansanäänestys järjestetään kunnon demokraattiseen tapaan?
Yhdysvalloissa perustettu Nato (North Atlantic Treaty Organisation) oli olemassa jo kylmän sodan aikana, jolloin sen pääviholliseksi muodostui Neuvostoliitto. Tästä johtopäätös; kun Suomessa puhutaan Natosta, tulee puheeksi väkisinkin naapurimaamme Venäjä. Nykypäivänä puheesta ei jää pois myöskään Pohjoismaat, sillä on esitetty, että Natoon liittyminen olisi osoitus Pohjoismaisen yhteistyön puolesta. Suomen lisäksi Pohjoismaista ainoastaan Ruotsi ei kuulu Natoon. Ruotsin Natoon sitoutumattomuus taitaakin olla yksi jarruttava tekijä Suomen liittymisessä. Ei olisi mitenkään ennen kuulumatonta, että Suomi odottelee Ruotsin päätöstä ja lähtee sitten peesailemaan samoille linjoille.
Johtopäätökseen palatakseni kysyisin hämmästellen, että täytyykö sitä aina koettaa tikulla jäätä? Onko suomalaisen ehdoin tahdoin härnättävä Venäjää niin kauan, että tulee pataan? Ei sillä, että itänaapurin suuntaan pitäisi ylenpalttisesti nöyristellä ja kumarrella, mutta maantieteellinen tosiasia on, että suuri Venäjä on huomattavasti likempänä Suomea kuin suuri USA. G. W. Bushin aikana suomalaisten suhtautuminen Yhdysvaltoihin oli yleistävästi sanottuna nihkeä ja läheneminen Naton kautta Yhdysvaltoja saattoi tuntua epäilyksiä herättävältä. Mielenkiintoista onkin seurata, muuttuuko suhtautuminen Yhdysvaltoihin ja samalla myös Natoon uuden presidentin, Barack Obaman, ottaessaan ohjat käsiin USA:ssa.
Kaiken tämän nurinan jälkeen täytyy sanoa, että eipä käy kiistäminen, etteikö Nato olisi ikinä saanut mitään hyvää aikaan. Rauha edes tavoitteena tuo aina arvostusta. Sitä vaan jää miettimään, että voisiko Suomi olla mukana tässä rauhaa tukevassa toiminnassa ilman sotilasliittoa, ilman väistämättä kaupanpäällisiksi tulevaa pahaa.
Lähteet:
Pääasiallinen lähde http://www.finlandnato.org/public/default.aspx?nodeid=31556&contentlan=1&culture=fi-FIt
Toissijainen lähde: (aina niin luotettava) http://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjois-Atlantin_liitto
sunnuntai 23. marraskuuta 2008
Naurettavaa opintotukipolitiikkaa
Opintuki on kuuma puheen aihe monien opiskelijoiden keskuudessa. Yleensä ihmettelyn aiheena on tuen pienuus. Haluan kuitenkin nostaa myös muita epäkohtia esille, kuin vain tuen rahallisen pienuuden.
Ensinnäkin, olen aina ihmetellyt ja ihmettelen edelleen, miksi työn tekoa yritetään estää. Opiskelija ei saa opintutukea, kun hänen tulonsa ylittävät tietyn summan vuodessa.
Miksi ihmeessä ahkeria ja työtä tekeviä opiskelijoita hautaan näin rangaista? Voi olla, että monet joutuvat kieltäytymään työstä, jos haluavat pitää tukensa. Tämähän on järkyttävän huono systeemi. Jos opiskelija kieltäytyy työstä niin silloin valtio menettää verorahoja. Lisäksi opiskelijan ostovoima heikkenee. Ja jos opiskelija joutuu elämään pelkästään opintotuella ja asumislisälle, voi olla, että hän hädässä kääntyy asuinpaikkansa sosiaalioimiston puoleen. Mikä taas tämäkin kuluttaa verorahoja.
Voidaan tietenkin perustella asiaa myös siten, että jos ei ole tulorajoja, jotkut saavat enemmän rahaa kuin toiset. Niin saavatkin. Mutta omalla työllään ja ansioillaan ja tämähän on ihan oikein. Jos tekee työtä, saa myös enemmän rahaa.
Järkyttävää on myöskin se, että vaikka opiskelija olisi aikuinen Suomen lain edessä (eli siis 18-vuotias) ja hän asuu jo eri paikkakunnalla kuin vanhempansa, niin miten voidaan olettaa, että hän saa rahaa elämiseen vanhemmiltaan? Toisen asteen koulutuksessa alle 20-vuotiaan, ei-elastusvelvollisen henkilön tukeen vaikuttavat hänen vanhempiensa tulot. Onko päättäjiltä päässyt unohtumaan, että 18-vuotias on jo aikuinen henkilö ja vastaa omasta elämästään? Varsinkin jos asuu yksin!
Lisäksi, jos mies ja nainen asuvat saman katon alla, heidät tulkitaan automaattisesti pariksi. Ei voi kuin ihmetellä, millä vuosikymmennellä elämmekään. Mies ja nainen voivat olla pelkästään "kämppikset". Tämänlainen "kämppis"- malli voi jopa lisääntyä, koska opiskelija-asunnoista on huutava pula monissa yliopistokaupungeissa. Kenenkään tukeen ei pidä vaikuttaa se, että asuuko miehen vai naisen kanssa.
Vaikka mies ja nainen olisivatkin parisuhteessa ja asuisivat keskenään (avoliitossa), heillä ei ole elatusvelvollisuutta toisiinsa nähden. Miten siis tässäkään tapauksessa voidaan pienentää tukia?
Jos ei ole elatusvelvollisuutta avoliitossa, niin silloin avopuoliso tulot eivät saa vaikuttaa millään tavalla toisen tukiin.
"Avioliittolain säännökset osapuolten välisistä oikeuksista ja velvollisuuksista eivät koske avoliittoa miltään osin. Avopuolisoilla ei siten ole keskinäistä elatusvelvollisuutta eikä avoliiton perusteella synny oikeutta toisen osapuolen omaisuuteen." (Lähde: http://www.oikeus.fi/41244.htm ,haettu 23.11.2008)
Päättäjät herätkää ja antakaa opiskelijoille oikeus työntekoon älkääkä rinnastako avoliittoa avioon.
Lukijat: Laittakaa päättäjät koville ja vaatikaa oikeudenmukaisuutta!
Lähde:
Tämänkaltaisia mielivaltaisia säädöksiä voi lukea lisää osoitteesta:
www.kela.fi , haettu 23.11.2008
Ensinnäkin, olen aina ihmetellyt ja ihmettelen edelleen, miksi työn tekoa yritetään estää. Opiskelija ei saa opintutukea, kun hänen tulonsa ylittävät tietyn summan vuodessa.
Miksi ihmeessä ahkeria ja työtä tekeviä opiskelijoita hautaan näin rangaista? Voi olla, että monet joutuvat kieltäytymään työstä, jos haluavat pitää tukensa. Tämähän on järkyttävän huono systeemi. Jos opiskelija kieltäytyy työstä niin silloin valtio menettää verorahoja. Lisäksi opiskelijan ostovoima heikkenee. Ja jos opiskelija joutuu elämään pelkästään opintotuella ja asumislisälle, voi olla, että hän hädässä kääntyy asuinpaikkansa sosiaalioimiston puoleen. Mikä taas tämäkin kuluttaa verorahoja.
Voidaan tietenkin perustella asiaa myös siten, että jos ei ole tulorajoja, jotkut saavat enemmän rahaa kuin toiset. Niin saavatkin. Mutta omalla työllään ja ansioillaan ja tämähän on ihan oikein. Jos tekee työtä, saa myös enemmän rahaa.
Järkyttävää on myöskin se, että vaikka opiskelija olisi aikuinen Suomen lain edessä (eli siis 18-vuotias) ja hän asuu jo eri paikkakunnalla kuin vanhempansa, niin miten voidaan olettaa, että hän saa rahaa elämiseen vanhemmiltaan? Toisen asteen koulutuksessa alle 20-vuotiaan, ei-elastusvelvollisen henkilön tukeen vaikuttavat hänen vanhempiensa tulot. Onko päättäjiltä päässyt unohtumaan, että 18-vuotias on jo aikuinen henkilö ja vastaa omasta elämästään? Varsinkin jos asuu yksin!
Lisäksi, jos mies ja nainen asuvat saman katon alla, heidät tulkitaan automaattisesti pariksi. Ei voi kuin ihmetellä, millä vuosikymmennellä elämmekään. Mies ja nainen voivat olla pelkästään "kämppikset". Tämänlainen "kämppis"- malli voi jopa lisääntyä, koska opiskelija-asunnoista on huutava pula monissa yliopistokaupungeissa. Kenenkään tukeen ei pidä vaikuttaa se, että asuuko miehen vai naisen kanssa.
Vaikka mies ja nainen olisivatkin parisuhteessa ja asuisivat keskenään (avoliitossa), heillä ei ole elatusvelvollisuutta toisiinsa nähden. Miten siis tässäkään tapauksessa voidaan pienentää tukia?
Jos ei ole elatusvelvollisuutta avoliitossa, niin silloin avopuoliso tulot eivät saa vaikuttaa millään tavalla toisen tukiin.
"Avioliittolain säännökset osapuolten välisistä oikeuksista ja velvollisuuksista eivät koske avoliittoa miltään osin. Avopuolisoilla ei siten ole keskinäistä elatusvelvollisuutta eikä avoliiton perusteella synny oikeutta toisen osapuolen omaisuuteen." (Lähde: http://www.oikeus.fi/41244.htm ,haettu 23.11.2008)
Päättäjät herätkää ja antakaa opiskelijoille oikeus työntekoon älkääkä rinnastako avoliittoa avioon.
Lukijat: Laittakaa päättäjät koville ja vaatikaa oikeudenmukaisuutta!
Lähde:
Tämänkaltaisia mielivaltaisia säädöksiä voi lukea lisää osoitteesta:
www.kela.fi , haettu 23.11.2008
torstai 20. marraskuuta 2008
Iso, paha netti
Omassa perheessäni on ollut nyt kovassa keskustelussa se, kuinka paljon vanhempien ja valtion pitäisi valvoa ihmisten netinkäyttöä. Muut mediat ovat antaneet netistä kuvan isona, pahana mediana, jossa on suuri vaara joutua kiusauksen tai muun häirinnän kohteeksi. Oman sukupolveni vanhemmilla ei ole nuoruudessaan ollut mahdollisuutta käyttää nettiä, se on heille uusi ja ehkä pelottavakin asia, mitä ei helpota keskustelut netissä olevasta epämääräisestä materiaalista. Vaikka netti on ollut nyt jo kohtuullisen pitkään yleisesti saatavilla, eivät kaikki ennakkoluulot ole hälvenneet.
Monesti varsinkin muutama vuosi sitten kuuli varoituksia netissä tapahtuvasta häirinnästä ja kiusaamisesta. Varoitus on toki aiheellinen, aillä netti on helppo väylä nimettömään kiusaamiseen, mutta mielestäni varoittelussa mentiin hieman yli. Tätä häiriköimistä (tai kiusaamista) ei mielestäni ole läheskään niin paljoa kuin väitettiin. Sivustosta tietysti riippuu, millaista sisältö on, nettiin kun on niin helppo kirjoittaa mitä vain. Mielestäni häiriöitä on helppo välttää, kun ei avaa epäilyttäviä sivuja (vahinkoja tietysti voi tapahtua, mutta pois pääsee yleensä nopeasti).
Sitten ovat myös netissä tapahtuvat koulujen pommiuhkaukset. Ne eivät ainakaan lisää luottamusta netin käytön turvallisuuteen epäluuloisten silmissä. Itse näin bussipysäkillä kaksi keski-ikäistä rouvaa, jotka pohtivat uskaltavatko päästää lapsensa nettiin ollenkaan ilman valvontaa, kun siellä kerran liikkuu noinkin häiriintynyttä porukkaa. Tottahan se on, että kaikenlaiset ihmiset pääsevät lisäämään kaikenlaista materiaalia nettiin.
Pitäisikö siis Suomen valtion alkaa sensuroimaan nettiin päästettävää materiaalia? Pitäisikö valvoa ettei pääsisi tapahtumaan häiriöintiä, kiusaamista tai epäasiallista materiaalia? Varsinkin lapsille on vahingollista vääränlaisen materiaalin näkeminen netissä. Sivujenesto-ohjelmia on jo, onneksi vapaaehtoisena. Kuulemani mukaan ne ovat kuitenkin estäneet ihan järkeviäkin sivuja, joten epäilen niiden käyttämisen kannattavuutta. Toivon kuitenkin, että emme ole menossa samanlaiseen sensuuriin kuin Kiinassa. Sananvapaus pitää olla, samoin kuin mahdollisuus epäilyttävien sivujen torjumiseen netissä. Mielestäni sivujen torjuntaohjelmia pitäisi parannella niin, että niistä oli hyötyä oikeasti vahingollisen materiaalin sulkemiseksi varsinkin lapsien silmiltä.
Mikäli verkon sensurointiin lähdettäisiin, ei olisi siitä kovin suuri matka kaiken muunkin materiaalin sensuuriin. Onneksi ei ole näkyvissä mitään pakkorajoituksia netin käytön suhteen (tai muunkaan sananvapauden), toivottavasti ei tulekaan.
Monesti varsinkin muutama vuosi sitten kuuli varoituksia netissä tapahtuvasta häirinnästä ja kiusaamisesta. Varoitus on toki aiheellinen, aillä netti on helppo väylä nimettömään kiusaamiseen, mutta mielestäni varoittelussa mentiin hieman yli. Tätä häiriköimistä (tai kiusaamista) ei mielestäni ole läheskään niin paljoa kuin väitettiin. Sivustosta tietysti riippuu, millaista sisältö on, nettiin kun on niin helppo kirjoittaa mitä vain. Mielestäni häiriöitä on helppo välttää, kun ei avaa epäilyttäviä sivuja (vahinkoja tietysti voi tapahtua, mutta pois pääsee yleensä nopeasti).
Sitten ovat myös netissä tapahtuvat koulujen pommiuhkaukset. Ne eivät ainakaan lisää luottamusta netin käytön turvallisuuteen epäluuloisten silmissä. Itse näin bussipysäkillä kaksi keski-ikäistä rouvaa, jotka pohtivat uskaltavatko päästää lapsensa nettiin ollenkaan ilman valvontaa, kun siellä kerran liikkuu noinkin häiriintynyttä porukkaa. Tottahan se on, että kaikenlaiset ihmiset pääsevät lisäämään kaikenlaista materiaalia nettiin.
Pitäisikö siis Suomen valtion alkaa sensuroimaan nettiin päästettävää materiaalia? Pitäisikö valvoa ettei pääsisi tapahtumaan häiriöintiä, kiusaamista tai epäasiallista materiaalia? Varsinkin lapsille on vahingollista vääränlaisen materiaalin näkeminen netissä. Sivujenesto-ohjelmia on jo, onneksi vapaaehtoisena. Kuulemani mukaan ne ovat kuitenkin estäneet ihan järkeviäkin sivuja, joten epäilen niiden käyttämisen kannattavuutta. Toivon kuitenkin, että emme ole menossa samanlaiseen sensuuriin kuin Kiinassa. Sananvapaus pitää olla, samoin kuin mahdollisuus epäilyttävien sivujen torjumiseen netissä. Mielestäni sivujen torjuntaohjelmia pitäisi parannella niin, että niistä oli hyötyä oikeasti vahingollisen materiaalin sulkemiseksi varsinkin lapsien silmiltä.
Mikäli verkon sensurointiin lähdettäisiin, ei olisi siitä kovin suuri matka kaiken muunkin materiaalin sensuuriin. Onneksi ei ole näkyvissä mitään pakkorajoituksia netin käytön suhteen (tai muunkaan sananvapauden), toivottavasti ei tulekaan.
maanantai 17. marraskuuta 2008
Työllä ja kuluttamisella taantumaa vastaan
Euroalueella julistettiin virallisesti taantuma. Emme ole yhtä syvällä taantumassa kuin esimerkiksi USA. Mutta toki mekin pääsemme niin alas, jos emme tee mitään. Ihmiset ovat jo nyt tarkkoja ostoksissaan eivätkä halua kuluttaa liikaa. Tämä on tientenkin ymmärettävää, kun asiaa pohtii vain yksittäisen ihmisen kannalta. Kuitenkin tehokas keinomme, kuluttaminen, ei saa unohtua. Nyt olisi syytä lisätä euroja rahaympyrään, jotta tuotteiden tuottavuus pysyisi kannattavalla tasolle. Kun tuotteet menevät kaupaksi, säilyvät työpaikat ja valtio saa myös verorahansa. Näin varmistetaan myös sosiaalitukien jatkuminen.
Jos monia joukkoirtisanomia taantumasta johtuen tapahtuu, tämä vaikuttaa koko kansakuntaan. Verovarat vähenevät, ihmisille jää vähemmän rahaa itsellee käyttöön, tukia aletaan leikkaamaan, mikä taas omalta osaltansa johtaa siihen, että ihmisten varat vähenvät. Koko talouden kannalta, työ ja kuluttaminen on erityisen tärkeää.
Viime aikojen kuuma puheenaihe on ollut myös kauppojen aukioloajat sunnuntaisin. Mielestäni olisi positiivista, että kaupat olisivat auki myös sunnuntaisin. Vastustajien mielestä ei ole hyväksyttävää, että jotkut joutuvat tekemään työtä myös ns. pyhänä. Kuitenkin jo tässä vaiheessa, maassamme työskentelevät lukuisat ihmiset sunnuntaisin. Esimerkiksi sairaanhoitohenkilökunta, poliisit, tehdastyöläiset eivät aina saa vapaitaan juuri viikonlopuksi. Lisäksi en edes usko, että sunnuntaityöstä tulisi isoa ongelmaa, sillä monet opiskelijat tekisivät mielellään viikonloppuisin töitä ympäri vuoden. Valtion ei tule säädellä taloutta näin paljoa, sillä jokaisella kauppiaalla on mielestäni oikeus päättää aukioloajoistaan.
Kauppojen aukioloajat siis toisivat muun muassa opiskelijoille lisää kulutusrahaa. Näin he lisäisivät valtion verorahoja. Taantumasta ylös kauppojen vapailla aukioloajoilla ja shoppailulla.
Nyt vaan jouluostoslistaa miettimään.
Jos monia joukkoirtisanomia taantumasta johtuen tapahtuu, tämä vaikuttaa koko kansakuntaan. Verovarat vähenevät, ihmisille jää vähemmän rahaa itsellee käyttöön, tukia aletaan leikkaamaan, mikä taas omalta osaltansa johtaa siihen, että ihmisten varat vähenvät. Koko talouden kannalta, työ ja kuluttaminen on erityisen tärkeää.
Viime aikojen kuuma puheenaihe on ollut myös kauppojen aukioloajat sunnuntaisin. Mielestäni olisi positiivista, että kaupat olisivat auki myös sunnuntaisin. Vastustajien mielestä ei ole hyväksyttävää, että jotkut joutuvat tekemään työtä myös ns. pyhänä. Kuitenkin jo tässä vaiheessa, maassamme työskentelevät lukuisat ihmiset sunnuntaisin. Esimerkiksi sairaanhoitohenkilökunta, poliisit, tehdastyöläiset eivät aina saa vapaitaan juuri viikonlopuksi. Lisäksi en edes usko, että sunnuntaityöstä tulisi isoa ongelmaa, sillä monet opiskelijat tekisivät mielellään viikonloppuisin töitä ympäri vuoden. Valtion ei tule säädellä taloutta näin paljoa, sillä jokaisella kauppiaalla on mielestäni oikeus päättää aukioloajoistaan.
Kauppojen aukioloajat siis toisivat muun muassa opiskelijoille lisää kulutusrahaa. Näin he lisäisivät valtion verorahoja. Taantumasta ylös kauppojen vapailla aukioloajoilla ja shoppailulla.
Nyt vaan jouluostoslistaa miettimään.
perjantai 19. syyskuuta 2008
Hybridiautoilu säästää luontoa ja kukkaroa
Vai näinkö sittenkään? Viimeisellä oppitunnilla keskustelimme siitä, miten oppilaat omilla arkipäiväisillä toimillaan säästävät luontoa. Joku kertoi perheen ajavan hybridiautolla. Hybridiautoilun väitetään olevan halpaa ja luontoystävällistä ja näin varmaan onkin - kaupunkiajossa.
Kaikissa hybridiautoissa on myös bensamoottori. Kun virta loppuu sähköllä ladattavasta akusta, tai autolla ajaa suurilla nopeuksilla, käynnistyy auton bensiinimoottori.
Väitetään, että jo pelkästään hybridiauton tuotantovaiheissa käytetään enemmän energiaa kuin Greenpeacin vastustaman Land Rover Discovery -maastoauton valmistuksessa. Tämä voidaan perustella esimerkiksi sillä, että Toyota Priuksen akkujen valmistuksessa käytettävä nikkeli louhitaan Kanadasta (nikkelikaivos aiheuttaa siinä sivussa mm. rikkiä ja happosateita), mistä se kuljetetaan rahtilaivoilla jatkokäsittelyä varten Eurooppaan. Jalostettu nikkeli kuljetetaan taas Euroopasta Kiinaan, missä nikkeli jalostetaan vaahtomaiseen muotoon. Kiinasta Japaniin lähetetty nikkelimössö laitetaan Toyota Priuksen akkuihin ja akut asennetaan autoihin, jotka taas lähetetään ympäri maailmaa.
Kun Prius ja BWM M3 (jossa on 2,7 kertaa suurempi moottori) laitetaan radalle ajamaan Priuksen huippunopeutta kymmenen kierroksen ajan, kuluttaa Prius 1,5l enemmän sadalla kilometrillä, kuin M3.
Säästääkseen luontoa ei siis välttämättä tarvitse ostaa uutta kallista autoa. Riittää kun korjaa ajotapojaan välttäen turhia jarrutuksia ja kiihdytyksiä.
Kaikissa hybridiautoissa on myös bensamoottori. Kun virta loppuu sähköllä ladattavasta akusta, tai autolla ajaa suurilla nopeuksilla, käynnistyy auton bensiinimoottori.
Väitetään, että jo pelkästään hybridiauton tuotantovaiheissa käytetään enemmän energiaa kuin Greenpeacin vastustaman Land Rover Discovery -maastoauton valmistuksessa. Tämä voidaan perustella esimerkiksi sillä, että Toyota Priuksen akkujen valmistuksessa käytettävä nikkeli louhitaan Kanadasta (nikkelikaivos aiheuttaa siinä sivussa mm. rikkiä ja happosateita), mistä se kuljetetaan rahtilaivoilla jatkokäsittelyä varten Eurooppaan. Jalostettu nikkeli kuljetetaan taas Euroopasta Kiinaan, missä nikkeli jalostetaan vaahtomaiseen muotoon. Kiinasta Japaniin lähetetty nikkelimössö laitetaan Toyota Priuksen akkuihin ja akut asennetaan autoihin, jotka taas lähetetään ympäri maailmaa.
Kun Prius ja BWM M3 (jossa on 2,7 kertaa suurempi moottori) laitetaan radalle ajamaan Priuksen huippunopeutta kymmenen kierroksen ajan, kuluttaa Prius 1,5l enemmän sadalla kilometrillä, kuin M3.
Säästääkseen luontoa ei siis välttämättä tarvitse ostaa uutta kallista autoa. Riittää kun korjaa ajotapojaan välttäen turhia jarrutuksia ja kiihdytyksiä.
torstai 18. syyskuuta 2008
Marjanpoimijat
Näin eilen pätkän A-studiosta jossa puhuttiin Kiinasta ja Thaimaasta Suomeen marjoja poimimaan tulevista ihmisistä ja heidän työoloistaan. Aiemmin olin luullut toiminnan olevan reilua, mutta ohjelma kertoi muuta.
Työntekijät joutuvat keräämään varat lentolippuihin sukulaisiltaan tai ottamaan lainaa ja ovat näin ollen Suomeen tullessaan jo valmiiksi veloissa. Suomessa heidän täytyy maksaa asumisestaan joka vaikutti alkeelliselta ja ahtaalta: samassa huoneessa asui ehkä yli 20 ihmistä, eikä liikkumatilaa juuri ollut.
Työajat olivat aamu neljästä ilta kymmeneen.
Palkka on puolukoista 1e/kg. Eli puolukkaa tulisi poimia 1200 kg jotta työntekijät pääsisivät omilleen, eli tämä raha menee majoitukseen ja matkoihin. Heille luvataan että viikossa saa kerättyä 1000 kiloa mutta useimmat olivat saaneet vain 300-500 kg/vko. (Tätä voi osin selittää huonolla marjavuodella.)
Tämä tuntuu ainakin omasta mielestäni nykypäivän orjatyövoimalta. Kukaan ei sallisi tällaisia työoloja suomalaisille tai muille länsimaalaisille.
Viranomaisetkaan eivät kuulemma voi puuttua toimintaan koska tämä on yksityisten yritysten toimintaa. Mielestäni omituinen kannanotto viranomaisilta sillä yksilöiden touhuihinhan heillä juuri on oikeuksia vaikuttaa, miksei tähänkin? Onko lainsäädännössä kehitettävää vai joidenkin ihmisten moraalissa?
Työntekijät joutuvat keräämään varat lentolippuihin sukulaisiltaan tai ottamaan lainaa ja ovat näin ollen Suomeen tullessaan jo valmiiksi veloissa. Suomessa heidän täytyy maksaa asumisestaan joka vaikutti alkeelliselta ja ahtaalta: samassa huoneessa asui ehkä yli 20 ihmistä, eikä liikkumatilaa juuri ollut.
Työajat olivat aamu neljästä ilta kymmeneen.
Palkka on puolukoista 1e/kg. Eli puolukkaa tulisi poimia 1200 kg jotta työntekijät pääsisivät omilleen, eli tämä raha menee majoitukseen ja matkoihin. Heille luvataan että viikossa saa kerättyä 1000 kiloa mutta useimmat olivat saaneet vain 300-500 kg/vko. (Tätä voi osin selittää huonolla marjavuodella.)
Tämä tuntuu ainakin omasta mielestäni nykypäivän orjatyövoimalta. Kukaan ei sallisi tällaisia työoloja suomalaisille tai muille länsimaalaisille.
Viranomaisetkaan eivät kuulemma voi puuttua toimintaan koska tämä on yksityisten yritysten toimintaa. Mielestäni omituinen kannanotto viranomaisilta sillä yksilöiden touhuihinhan heillä juuri on oikeuksia vaikuttaa, miksei tähänkin? Onko lainsäädännössä kehitettävää vai joidenkin ihmisten moraalissa?
Presidentin valtaoikeudet
Suomen tasavallan presidentin valtaoikeuksia ovat perustuslaissa määritellyt tehtävät. Näihin kuuluvat: hallitusvallan käyttö, ennenaikaisten eduskuntavaalien määrääminen, valtioneuvoston jäsenten nimittäminen ja vapauttaminen tehtävistään, kansainväliset suhteet, lainsäädäntöasiat, asetukset, virkanimitykset, puolustusvoimien ylipäällikön tehtävät ja elinkautisvankien armahtaminen.
Muissa laeissa säädetyt tehtävät ovat: arvonimien ja kunniamerkkien jakaminen, Ahvenanmaan hallinnoiminen ja valtuudet poikkeusoloissa.
Lähiaikoina tiedotusvälineiden otsikoissa on vilissyt aiheita, koskien presidentin valtaoikeuksien rajoittamista. Jäänteenä Venäjän tsaarin vallasta presidentille jäi paljon oikeuksia ja velvollisuuksia. Vuonna (2000/2003) presidentin valtaoikeuksia kavennettiin tuntuvasti, muttta se ei kuitenkaan riittänyt parlamentarismin säilyttämiseksi. Millään nykyisellä puolueella ei ole linjausta, jonka mukaan valtaoikeuksia tulisi lisätä. Yleistä keskustelua entisestään on herättänyt nykyisen presidentin Tarja Halosen päätös jopa käyttää valtaoikeuksiaan.
Muissa laeissa säädetyt tehtävät ovat: arvonimien ja kunniamerkkien jakaminen, Ahvenanmaan hallinnoiminen ja valtuudet poikkeusoloissa.
Lähiaikoina tiedotusvälineiden otsikoissa on vilissyt aiheita, koskien presidentin valtaoikeuksien rajoittamista. Jäänteenä Venäjän tsaarin vallasta presidentille jäi paljon oikeuksia ja velvollisuuksia. Vuonna (2000/2003) presidentin valtaoikeuksia kavennettiin tuntuvasti, muttta se ei kuitenkaan riittänyt parlamentarismin säilyttämiseksi. Millään nykyisellä puolueella ei ole linjausta, jonka mukaan valtaoikeuksia tulisi lisätä. Yleistä keskustelua entisestään on herättänyt nykyisen presidentin Tarja Halosen päätös jopa käyttää valtaoikeuksiaan.
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
Mitä opimme?
On tullut se aika kurssista, joilloin sekä opettaja että oppilaat pohtivat (ja yrittävät saada paperille!), sitä mitä ovat kurssin aikana oppineet. Kyllä, hyvät oppilaat, myös me opettajat opimme joka kurssissa jotakin uutta. Tämä on ollut erityisen antoisa ja opettavainen kurssi ja on harmi, että kurssien kiivaan vaihtumisen vuoksi tämän kurssin oppilaat eivät ole näkemässä parannuksia ja muutoksia, joita kurssiin teiltä opitun pohjalta teen. Tämä blogi antaa tilaisuuden tuoda esiin joitakin huomioita, ensinnäkin itselleni muistilistaksi seuraavan kurssin suunnitteluun ja toivottavasti myös avuksi jollekin blogin opetuskäyttöä harkitsevalle.
1. Blogin kirjoittaminen, kuten kaikki muukin (mielekäs) opiskelu vaatii aikaa. Lukiolaiset ovat hyvin työllistettyjä, eikä bloginkirjoitus voi olla ylimääräistä työtä kaiken muun päälle. Parhaiten tänne sai merkintöjä kertymään, kun varasi kirjoittamiselle ja kommentoinnille toisinaan oppituntiaikaa. Toisaalta innokkaimmille mahdollisuus kommentoida on aina auki ja sitä käytettiinkin kohtuullisen paljon. Ottaen huomioon, että tämä oli ensimmäinen kerta, olen hyvinkin tyytyväinen kommentoinnin määrään.
2. Bloggaus on oma kirjoittamisen alansa, tekstilaji, joka ei tule ehkä niin tutuksi esimerkiksi äidinkielen kursseilla. Siksi alkukurssista olisi hyvä tutustua blogikirjoittamisen tapaan ja käytäntöihin vaikkapa poliitikkojen tai kiinnostavien kansalaisvaikuttajien blogeja lukemalla. Toisaalta opettajan ei kannata olla turhantarkka kirjoituksen tyylistä; pääasia, että ajatuksia saadaan esille ymmärrettävässä ja perustellussa muodossa.
3. Blogosfääri on valtava ja sinne hukkuu paljon tekstiä. Jos ulkopuolisia kommentoijia haluaa, heitä on paras kutsua blogiin. Kunnallisvaalien ehdokasasettelu meni kurssimme kannalta harmillisen myöhään. Jos ehdokkaat olisivat olleet tiedossa pari viikkoa aikaisemmin, olisimme takuulla saaneet kutsumalla innokkaita kunnallispoliitikkoja kommentoimaan. Ensi kerralla kommentoijien ja lukijoiden kutsumiseen pitää panostaa enemmän ja ehdottaa myös opiskelijoille, että he kutsuisivat blogille lukijoita. Myös linkittämisen merkitystä tulee korostaa. Lehtijuttuihin linkittämällä blogiin osuu enemmän satunnaisia lukijoita.
4. Innostuneinta ja aktiivisinta bloggaus on nuoria itseään kiinnostavista aiheista. Tällä kurssilla jokaiselle oli määrätty aihe, josta vähintään tuli kirjoittaa postaus. Aiheiden määrääminen ei välttämättä ole paras tapa, vaikka tunnontarkka opettaja sillä yrittääkin varmistaa, että opetussuunnitelman mukaiset teemat tulevat kurssilla käsiteltyä. Sen sijaan oppilaita voisi pyytää bloggaamaan mielenkiinnon mukaan ja enemmän juuri nyt pinnalla olevista aiheista (jota tässäkin blogissa kyllä hienosti tehtiin!). Ajankohtaiset asiat olisivat näin laajemmin esillä ja myös linkittäminen lehtijuttuihin, muihin blogeihin ja nän ollen kommunikaatio kurssin ulkopuolelle olisi luontevampaa. Vapaaehtoisuudessa piilee tietysti vaara: tarttuvatko oppilaat oma-aloitteisesti ajankohtaisiin aiheisiin? Tästä olisi kiva kuulla tämän kurssin opiskelijoilta kommentteja.
5. Blogia tulee muistaa hyödyntää luokassa, etteivät verkko ja luokka ole kaksi erillistä, toisiltaan suljettua oppimisympäristöä. Pyrin tähän, mutta ehkä vielä enemmän yritän seuraavalla kerralla tuoda blogikeskusteluja ja -kommentteja luokkakeskusteluun mukaan. Erityisesti opiskelijoiden itsensä esiin nostamien aiheiden kommentointi väritti myös luokkaopiskelua.
Tällaisia (koeviikon hieman jo uuvuttama) opettaja miettii kurssin loppusuoralla. Huomenna on kurssimme koe ja kerään oppilailta paperilla palautetta kurssista. Tulen varmaankin referoimaan ryhmän ajatuksia blogista tänne tuonnempana. Ja toki kurssipalautteen antaminen ja blogin kommentointi opiskelun välineenä on sallittua täälläkin, vaikkapa tämän postauksen kommenteissa.
1. Blogin kirjoittaminen, kuten kaikki muukin (mielekäs) opiskelu vaatii aikaa. Lukiolaiset ovat hyvin työllistettyjä, eikä bloginkirjoitus voi olla ylimääräistä työtä kaiken muun päälle. Parhaiten tänne sai merkintöjä kertymään, kun varasi kirjoittamiselle ja kommentoinnille toisinaan oppituntiaikaa. Toisaalta innokkaimmille mahdollisuus kommentoida on aina auki ja sitä käytettiinkin kohtuullisen paljon. Ottaen huomioon, että tämä oli ensimmäinen kerta, olen hyvinkin tyytyväinen kommentoinnin määrään.
2. Bloggaus on oma kirjoittamisen alansa, tekstilaji, joka ei tule ehkä niin tutuksi esimerkiksi äidinkielen kursseilla. Siksi alkukurssista olisi hyvä tutustua blogikirjoittamisen tapaan ja käytäntöihin vaikkapa poliitikkojen tai kiinnostavien kansalaisvaikuttajien blogeja lukemalla. Toisaalta opettajan ei kannata olla turhantarkka kirjoituksen tyylistä; pääasia, että ajatuksia saadaan esille ymmärrettävässä ja perustellussa muodossa.
3. Blogosfääri on valtava ja sinne hukkuu paljon tekstiä. Jos ulkopuolisia kommentoijia haluaa, heitä on paras kutsua blogiin. Kunnallisvaalien ehdokasasettelu meni kurssimme kannalta harmillisen myöhään. Jos ehdokkaat olisivat olleet tiedossa pari viikkoa aikaisemmin, olisimme takuulla saaneet kutsumalla innokkaita kunnallispoliitikkoja kommentoimaan. Ensi kerralla kommentoijien ja lukijoiden kutsumiseen pitää panostaa enemmän ja ehdottaa myös opiskelijoille, että he kutsuisivat blogille lukijoita. Myös linkittämisen merkitystä tulee korostaa. Lehtijuttuihin linkittämällä blogiin osuu enemmän satunnaisia lukijoita.
4. Innostuneinta ja aktiivisinta bloggaus on nuoria itseään kiinnostavista aiheista. Tällä kurssilla jokaiselle oli määrätty aihe, josta vähintään tuli kirjoittaa postaus. Aiheiden määrääminen ei välttämättä ole paras tapa, vaikka tunnontarkka opettaja sillä yrittääkin varmistaa, että opetussuunnitelman mukaiset teemat tulevat kurssilla käsiteltyä. Sen sijaan oppilaita voisi pyytää bloggaamaan mielenkiinnon mukaan ja enemmän juuri nyt pinnalla olevista aiheista (jota tässäkin blogissa kyllä hienosti tehtiin!). Ajankohtaiset asiat olisivat näin laajemmin esillä ja myös linkittäminen lehtijuttuihin, muihin blogeihin ja nän ollen kommunikaatio kurssin ulkopuolelle olisi luontevampaa. Vapaaehtoisuudessa piilee tietysti vaara: tarttuvatko oppilaat oma-aloitteisesti ajankohtaisiin aiheisiin? Tästä olisi kiva kuulla tämän kurssin opiskelijoilta kommentteja.
5. Blogia tulee muistaa hyödyntää luokassa, etteivät verkko ja luokka ole kaksi erillistä, toisiltaan suljettua oppimisympäristöä. Pyrin tähän, mutta ehkä vielä enemmän yritän seuraavalla kerralla tuoda blogikeskusteluja ja -kommentteja luokkakeskusteluun mukaan. Erityisesti opiskelijoiden itsensä esiin nostamien aiheiden kommentointi väritti myös luokkaopiskelua.
Tällaisia (koeviikon hieman jo uuvuttama) opettaja miettii kurssin loppusuoralla. Huomenna on kurssimme koe ja kerään oppilailta paperilla palautetta kurssista. Tulen varmaankin referoimaan ryhmän ajatuksia blogista tänne tuonnempana. Ja toki kurssipalautteen antaminen ja blogin kommentointi opiskelun välineenä on sallittua täälläkin, vaikkapa tämän postauksen kommenteissa.
Stop töhryille-kampanjasta
Tämän päivän hesarissa oli juttu Helsingin kaupungin Stop töhryt-kampanjasta http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Stop+t%C3%B6hryille+-kampanjasta+vaaditaan+puolueetonta+tutkimusta/1135239491604, joka täytti eilen 10 vuotta. Helsingin kaupungilla on ollut nollatoleranssi graffittien ja tägien suhteen ja maalaukset ovat puhdistettu heti.
Graffitit jakavat vahvasti ihmisten mielipiteitä: toiset pitävät niitä tärkeänä osana urbaania kaupunkikulttuuria, toisten mielestä ne ovat vain töherryksiä, joita ei hyväksytä missään mielessä. Muista kun ala-asteella et:n tunnilla puhuimme graffiteista ja mitä mieltä niistä olimme. Opettajan mielipide asiaan oli, että jos nuorisoa huvittaa piirrellä ja töherrellä, ottakoot kynän kauniiseen käteensä ja piirtäkööt paperille luomuksensa niin säästytään puhdistuskuluilta. Tämä on varmaankin yleinen ajattelukanta graffiteista; ne ovat rumia töhryjä, ja niitä ei hyväksytä missään tapauksessa. Allekirjoitan saman, jos maalaus on esimerkiksi asutussa talossa tai hienoissa renesanssi taloissa (tuo nyt oli vähän huono esimerkki :)). Muun muassa sänkökaapit voitaisiin vapauttaa maalaajille yms. graffitkulttuurin tekijöille. Lisäksi kaupunkien tulisi tarjota mielestäni kunnon maalauspaikka, jossa ihmiset saisivat sitten vapaasti toteuttaa itseään.
Helsingin kaupungin harjoittamassa nollatoleranssissa ei mielestäni ole mitään järkeä. Graffitteja tullaan jatkossa tekemään, puhdistettiinpa niitä millä vaudilla tahansa. Hesarin jutussa otettiin esille, että kamppanja ei poistanut töhryjä, vaan seurauksena on isojen graffittien muuttuminen pieniksi tarroiksi, joita on nopeampi levittää ympäri kaupunkia. Ainakin omasta mielestäni tarrat ja julisteet värittävät kaupunkikuvaa, niiden poistamiseen menee kaupungilla rahaa ja resursseja, jotka voitaisiin suunnatta mielestäni tärkeämpiin kohteisiin.
Ja tässä vielä pari esimerkkiä siitä, että maalaukset voivat olla oikeasti todella hienoja : http://www.banksy.co.uk/outdoors/horizontal_1.htm
Mutta mitä mieltä olette, hyväksyttekö graffitit, tägit, julisteet ja tarrat vai kannatatteko Helsingin kaupungin edustamaa nollatoleranssia?
Graffitit jakavat vahvasti ihmisten mielipiteitä: toiset pitävät niitä tärkeänä osana urbaania kaupunkikulttuuria, toisten mielestä ne ovat vain töherryksiä, joita ei hyväksytä missään mielessä. Muista kun ala-asteella et:n tunnilla puhuimme graffiteista ja mitä mieltä niistä olimme. Opettajan mielipide asiaan oli, että jos nuorisoa huvittaa piirrellä ja töherrellä, ottakoot kynän kauniiseen käteensä ja piirtäkööt paperille luomuksensa niin säästytään puhdistuskuluilta. Tämä on varmaankin yleinen ajattelukanta graffiteista; ne ovat rumia töhryjä, ja niitä ei hyväksytä missään tapauksessa. Allekirjoitan saman, jos maalaus on esimerkiksi asutussa talossa tai hienoissa renesanssi taloissa (tuo nyt oli vähän huono esimerkki :)). Muun muassa sänkökaapit voitaisiin vapauttaa maalaajille yms. graffitkulttuurin tekijöille. Lisäksi kaupunkien tulisi tarjota mielestäni kunnon maalauspaikka, jossa ihmiset saisivat sitten vapaasti toteuttaa itseään.
Helsingin kaupungin harjoittamassa nollatoleranssissa ei mielestäni ole mitään järkeä. Graffitteja tullaan jatkossa tekemään, puhdistettiinpa niitä millä vaudilla tahansa. Hesarin jutussa otettiin esille, että kamppanja ei poistanut töhryjä, vaan seurauksena on isojen graffittien muuttuminen pieniksi tarroiksi, joita on nopeampi levittää ympäri kaupunkia. Ainakin omasta mielestäni tarrat ja julisteet värittävät kaupunkikuvaa, niiden poistamiseen menee kaupungilla rahaa ja resursseja, jotka voitaisiin suunnatta mielestäni tärkeämpiin kohteisiin.
Ja tässä vielä pari esimerkkiä siitä, että maalaukset voivat olla oikeasti todella hienoja : http://www.banksy.co.uk/outdoors/horizontal_1.htm
Mutta mitä mieltä olette, hyväksyttekö graffitit, tägit, julisteet ja tarrat vai kannatatteko Helsingin kaupungin edustamaa nollatoleranssia?
Asevelvollisuus
Armeija vai sivari vai eikö kumpikaan? Miksi?
Suomi on Euroopan johtavia maita asepalveluksen suorittavien vuosittaisissa lukumäärissä. Suomea on arvosteltukin miesten epätasa-arvoisesta kohtelusta, koska vain miehillä on velvollisuus suorittaa asepalvelus. Toisia kritiikin aiheita ovat olleet siviilipalveluslaitoksen halventaminen ja totaalikieltäytyjien vangitseminen paitsi ahvenanmaalaisten ja Jehovan todistajien kohdalla.
Toisaalta luokassa käydyssä keskustelussa otettiin sellainenkin näkökulma, ettei se useimmalle 18-vuotiaalle ole mikään ongelma käydä armeija, päin vastoin. Miten on?
Sivarit eivät koskaan ole olleet hyvässä huudossa. Tämä johtuu lähes täysin siitä katsantokannasta, että vanhemman sukupolven veteraanien ponnistuksilla ansaitussa itsenäisessä Suomessa on loukkaavaa mennä siviilipalvelukseen armeijan sijasta. Veteraanit ovat ansainneet kiitoksen maanpuolustuksesta, mutta ovatko he, jotka painavat siviilipalveluksen valitsevat maanrakoon? Onko epäisänmaallista tai epämiehekästä jättää menemättä armeijaan?
Aiheesta muualla: Vihreä lanka
Suomi on Euroopan johtavia maita asepalveluksen suorittavien vuosittaisissa lukumäärissä. Suomea on arvosteltukin miesten epätasa-arvoisesta kohtelusta, koska vain miehillä on velvollisuus suorittaa asepalvelus. Toisia kritiikin aiheita ovat olleet siviilipalveluslaitoksen halventaminen ja totaalikieltäytyjien vangitseminen paitsi ahvenanmaalaisten ja Jehovan todistajien kohdalla.
Toisaalta luokassa käydyssä keskustelussa otettiin sellainenkin näkökulma, ettei se useimmalle 18-vuotiaalle ole mikään ongelma käydä armeija, päin vastoin. Miten on?
Sivarit eivät koskaan ole olleet hyvässä huudossa. Tämä johtuu lähes täysin siitä katsantokannasta, että vanhemman sukupolven veteraanien ponnistuksilla ansaitussa itsenäisessä Suomessa on loukkaavaa mennä siviilipalvelukseen armeijan sijasta. Veteraanit ovat ansainneet kiitoksen maanpuolustuksesta, mutta ovatko he, jotka painavat siviilipalveluksen valitsevat maanrakoon? Onko epäisänmaallista tai epämiehekästä jättää menemättä armeijaan?
Aiheesta muualla: Vihreä lanka
tiistai 16. syyskuuta 2008
EU:n laajeneminen ja tulevaisuus
Suomi on yksi Euroopan unioinin 27: stä jäsenvaltiosta. Euroopan unioini on taloudellinen ja poliittinen liitto, jonka alueella on asukkaita n. 500 milj. Se perustettiin Toisen maailmansodan jälkeen tuomaan rauhaa Eurooppaan.
Laajeneminen
EU laajenen koko ajan ja tälläkin hetkellä jäsenyyskeskustelut ovat käynnissä esim. Turkin kanssa. Kaikki maailman valtiot eivät kuitenkaan voisi ainakaan tällä hetkellä liittyä Euroopan unioniin, sillä jäsenmaiden pitää täyttää tietyt kriteerit, ennen kuin voivat liittyä. Näitä kriteerejä ovat demokraattisten insituutioiden vapaus, oikeusvaltioiden periaatteet, ihmisoikeuksien toteutuminen ja toimiva markkinatalous. Erityisesti juuri Turkin liittyminen on herättänyt suurta keskustelua. Ihmisoikeusasiat eivät esimerkiksi ole Turkissa aivan kohdallaan (mm. naisten ja miesten välinen tasa-arvo). Uusia lakeja on kuitenkin pistetty voimaan asioiden parantamiseksi, mutta niiden toimeenpano ei ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi Turkin rahapolitiikka ei ole kunnossa.
Tässä esim. yksi Tukkia liittymistä vastaan esitetty kommentti netistä:
"Turkki ei kuulu Länsi-Eurooppaan maantieteellisesti eikä kulttuurisesti. Rajana on Bosborin salmi. Osa Turkkia on salmen länsipuolella mutta esimerkiksi yhdyskuntarakenne poikkeeaa jyrkästi salmen itäisellä puolella. Siellä alkaa varsinainen "roihala". Täydellinen sekamelska verrattuna länsipuolen järjestykseen. " - "Jääkäri", plaza.fi palstalla
Mitä itse olemme mieltä? Mielestämme turkista olisi ehkä enemmän haittaa kuin hyötyä EU:lle. Luultavasti Eu:lta menisi paljon resursseja Turkin epäkohtien korjamiseen, joita on paljon. Lisäksi emme nää Turkin täyttävän kriteerejä, jotka ovat annettu kaikille jäsenvaltioille. Turkki ei ole pinta-alaltaan edes kokonaan Euroopan puolella, joten voimmeko luokitella sitä Eurooppaan, kun emme luokittele Venäjääkään? Ja ajatus siitä, että Turkin "gigolot" olisivat osa Euroopan unionia kuulostaa melko vieroksuttavalta (emme siis tarkoita mitenkään rasistisesti, mutta noh....).
Eikö EU ole toimiva kokonaisuus jo tämänhetkisessä koossaan. Miksi ihmeessä sitä pitäisi väkisin laajentaa? Joitain nykyisiäkin jäseniä voitasiin karsia pois. Esim Romania ja Burgaria otettiin mielestämme aivan turhaan mukaan, vaikka mitään tarvetta ei ollut. Sen seurauksena esimerkiksi Suomessa on näiden maiden kansalaisten tekemien rikosten määrä kasvanut.
Tulevaisuus
Pitäisikö EU:sta muodostaa liittovaltio? Pitäisikö EU:lla olla yhteinen perustuslaki? Ensinnäkin jos EU:sta tulisi liittovaltio, valtioiden suvereniteetti kumoutuisi, kulttuurit kuolisivat, emmekä enää ehkä kokisi olevamme Suomalaisia. Lisäksi jäsenmaiden päätöksentekovalta vähenisi, koska kaikki olisivat vain yhtä samaa liittovaltiota.
Meillä on myös melko kielteisiä mielipiteitä EU:n perustuslaista. Voisi olla aika vaativaa luoda yksi yhtenäinen perustuslaki kun kaikki jäsenvaltiot ovat kuitenkin niin erilaisia; eri uskonnot,kulttuuri ja historia.
-Santeri ja Mervi
kuva täältä
lauantai 13. syyskuuta 2008
Vesijalanjälki
Onhan tämäkin yhteiskunnallinen aihe, koska maailma koostuu yhteiskunnista ja maailmalla on jano.
Kaikki ihmiset käyttävät vettä, useimmat enemmän kuin voivat arvatakaan. Vesijalanjälki-sivustolla voi laskea, kuinka paljon vettä päivässä käyttää. Ensin tehdään arvio - käytätkö vettä päivässä 2, 155 vai 4700 litraa. Kaikki vastaukset ovat tavallaan oikeita, keskivertosuomalaisen vedenkäyttöarvioita.
Juomme vettä päivässä parisen litraa. Talousvettä käytämme kuitenkin yli 150 litraa ja jos ajatellaan kaikkia maailman vesivaroja, vettä kuluu päivässä lähes viisituhatta litraa. Kyllä, per suomalainen.
Jos syömme etelämmässä maassa tuotetun banaanin ja meidän tulee arvioida, kuinka paljon vettä se kuluttaa, helposti arvioimme vain banaanin nestepitoisuutta. Kuinkas monta prosenttia hedelmästä onkaan kosteutta? Vesijalanjälki-sivustolla on kuitenkin otettu huomioon kaikki banaanin käyttämä vesi. Kuinka paljon banaanipuun juurelle on kaadettu vettä, jotta banaanimme kypsyisi?
Valtavat määrät nk. piilovettä kulkeutuu kuumemmista kehitysmaista päivittäin tänne, jossa vedestä muutenkaan ei ole juuri pulaa. Se, kuinka paljon juot vettä tai käytät sitä peseytymiseen, ei todellisuudessa kerro vedenkäytöstäsi mitään. Esimerkiksi kahvinjuonti ja lihansyönti ovat paljon vesivaroja kuluttavampia toimintoja.
Laitoin Vesijalanjälki-linkin, koska tahtoisin mahdollisimman monen tekevän testin - kuinka paljon käytät vettä päivässä. Pienillä muutoksilla - vaikka vain kahvinjuonnin vähentämisellä - voi vaikuttaa omalta osaltaan veden jakautumiseen tasaisemmin. Vaikka kuinka yhteiskunnille voi vetää rajoja, me emme kuulu samaan yhteiskuntaan kuin nuo tuolla, me kaikki kuulumme samaan maailmaan.
On tärkeää pyrkiä ekologisuuteen ja reiluuteen - itsekäs hälläväliäasenne aiheuttaa loppupeleissä vain maailman rappioittumisen, nälkää ja kärsimystä sen takia, että luonnonvarat - kuten vesi - ovat jakautuneet maailmassa epätasaisesti. Yksi ihminen ei voi vaikuttaa paljoa, mutta jokaisen pitäisi voida ajatella, että tekee ainakin oman osansa. "Jos kaikki tekisivät kuten minä, maailma olisi parempi paikka."
Kaikki ihmiset käyttävät vettä, useimmat enemmän kuin voivat arvatakaan. Vesijalanjälki-sivustolla voi laskea, kuinka paljon vettä päivässä käyttää. Ensin tehdään arvio - käytätkö vettä päivässä 2, 155 vai 4700 litraa. Kaikki vastaukset ovat tavallaan oikeita, keskivertosuomalaisen vedenkäyttöarvioita.
Juomme vettä päivässä parisen litraa. Talousvettä käytämme kuitenkin yli 150 litraa ja jos ajatellaan kaikkia maailman vesivaroja, vettä kuluu päivässä lähes viisituhatta litraa. Kyllä, per suomalainen.
Jos syömme etelämmässä maassa tuotetun banaanin ja meidän tulee arvioida, kuinka paljon vettä se kuluttaa, helposti arvioimme vain banaanin nestepitoisuutta. Kuinkas monta prosenttia hedelmästä onkaan kosteutta? Vesijalanjälki-sivustolla on kuitenkin otettu huomioon kaikki banaanin käyttämä vesi. Kuinka paljon banaanipuun juurelle on kaadettu vettä, jotta banaanimme kypsyisi?
Valtavat määrät nk. piilovettä kulkeutuu kuumemmista kehitysmaista päivittäin tänne, jossa vedestä muutenkaan ei ole juuri pulaa. Se, kuinka paljon juot vettä tai käytät sitä peseytymiseen, ei todellisuudessa kerro vedenkäytöstäsi mitään. Esimerkiksi kahvinjuonti ja lihansyönti ovat paljon vesivaroja kuluttavampia toimintoja.
Laitoin Vesijalanjälki-linkin, koska tahtoisin mahdollisimman monen tekevän testin - kuinka paljon käytät vettä päivässä. Pienillä muutoksilla - vaikka vain kahvinjuonnin vähentämisellä - voi vaikuttaa omalta osaltaan veden jakautumiseen tasaisemmin. Vaikka kuinka yhteiskunnille voi vetää rajoja, me emme kuulu samaan yhteiskuntaan kuin nuo tuolla, me kaikki kuulumme samaan maailmaan.
On tärkeää pyrkiä ekologisuuteen ja reiluuteen - itsekäs hälläväliäasenne aiheuttaa loppupeleissä vain maailman rappioittumisen, nälkää ja kärsimystä sen takia, että luonnonvarat - kuten vesi - ovat jakautuneet maailmassa epätasaisesti. Yksi ihminen ei voi vaikuttaa paljoa, mutta jokaisen pitäisi voida ajatella, että tekee ainakin oman osansa. "Jos kaikki tekisivät kuten minä, maailma olisi parempi paikka."
Puolueet: vasen ja oikea (Vasemmisto ja Kokoomus)
Yhden kolmasosan puoluealustuksen blogitekstistä teen minä. Yritän vähän selvittää muille ja itsellenikin sitä, mitä ne oikealla ja vasemmalla olemiset tarkoittavat, koska Kokoomus on niin selkeän keskusta-oikeistolainen ja Vasemmistoliitto taas nimensä mukaisesti kovin vasemmalla.
Vasemmisto-oikeistoajattelu lähti liikkeelle Ranskan vallankumouksen aikaan. Tällöin ne viittasivat istumapaikkoihin Ranskan lainsäädännöllisissä elimissä. Suomessa voi sanoa, että vasemmistopuolueet puolustavat pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia ja oikeistopuolueet kyseenalaistavat sen.
Ainakin vielä viime vuosisadalla jaottelu käytännössä oli selkeä: vasemmalla olivat työntekijät, oikealla työnantajat. Vasemmalla oli se hammaspyörinä toimiva kansa ja oikealla käskijäporukka. Vasemmalla ihmisillä oli vähemmän rahaa kuin oikealla. Nykyäänkin oikealla ovat yksilön asemaa korostavat porvarit, vasemmalla keskitytään enemmän yhteisölliseen vastuuseen.
Nykyään erot ei ole enää kovin selviä, koska puolueet ovat lähentyneet esimerkiksi samassa hallituksessa olemisen vuoksi toisiaan. Jokainen ihminen voi myös valita puolueensa vapaasti ja jotkut puolueet (esim. Vihreät) ovat pyrkineet olemaan asettumatta oikea-vasen-akselille.
Nykyajan kapitalistisessa (pääomankasvatuskeskeisessä) valtiossa ainakin Vasemmistoliitto pyrkii vähentämään kapitalismin ylivaltaa. Ongelma on vähän se, että kapitalismi on sosialismin laantumisen jälkeen muuttunut aika ainoaksi talousjärjestelmäksi, ja jos sitä vähennetään, ei mennä eteenpäin. Tässä yhteiskunnassa ostamista ja myymistä on tapahduttava, jotta maailmassa mennään eteenpäin - se taas sortaa helposti vähempiosaisia esimerkiksi kehitysmaissa ja rasittaa luontoa. Ikävästä oravanpyörästä ei päästä pois ainakaan helposti, koska kukaan ei ole vielä keksinyt järjestelmää tai ajattelutapaa, joka olisi kaikin tavoin täydellinen.
Aina on hyvä, jos päättäjillä löytyy asioista eri mielipiteitä. Se, että on aina joku, joka hinaa vastaan, vähentää ryhmäajattelua ja sitä, että mennään kaikki täydellä vauhdilla metsään. On vaikea sanoa, kummalla puolella olisi perustellumpaa ja parempi olla. Niin sen varmaan pitää ollakin - mikäli jollakulla olisi suuret ja selkeät perusteet jompaa kumpaa puolta vastaan, toista ei tarvittaisi.
Vasemmisto-oikeistoajattelu lähti liikkeelle Ranskan vallankumouksen aikaan. Tällöin ne viittasivat istumapaikkoihin Ranskan lainsäädännöllisissä elimissä. Suomessa voi sanoa, että vasemmistopuolueet puolustavat pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia ja oikeistopuolueet kyseenalaistavat sen.
Ainakin vielä viime vuosisadalla jaottelu käytännössä oli selkeä: vasemmalla olivat työntekijät, oikealla työnantajat. Vasemmalla oli se hammaspyörinä toimiva kansa ja oikealla käskijäporukka. Vasemmalla ihmisillä oli vähemmän rahaa kuin oikealla. Nykyäänkin oikealla ovat yksilön asemaa korostavat porvarit, vasemmalla keskitytään enemmän yhteisölliseen vastuuseen.
Nykyään erot ei ole enää kovin selviä, koska puolueet ovat lähentyneet esimerkiksi samassa hallituksessa olemisen vuoksi toisiaan. Jokainen ihminen voi myös valita puolueensa vapaasti ja jotkut puolueet (esim. Vihreät) ovat pyrkineet olemaan asettumatta oikea-vasen-akselille.
Nykyajan kapitalistisessa (pääomankasvatuskeskeisessä) valtiossa ainakin Vasemmistoliitto pyrkii vähentämään kapitalismin ylivaltaa. Ongelma on vähän se, että kapitalismi on sosialismin laantumisen jälkeen muuttunut aika ainoaksi talousjärjestelmäksi, ja jos sitä vähennetään, ei mennä eteenpäin. Tässä yhteiskunnassa ostamista ja myymistä on tapahduttava, jotta maailmassa mennään eteenpäin - se taas sortaa helposti vähempiosaisia esimerkiksi kehitysmaissa ja rasittaa luontoa. Ikävästä oravanpyörästä ei päästä pois ainakaan helposti, koska kukaan ei ole vielä keksinyt järjestelmää tai ajattelutapaa, joka olisi kaikin tavoin täydellinen.
Aina on hyvä, jos päättäjillä löytyy asioista eri mielipiteitä. Se, että on aina joku, joka hinaa vastaan, vähentää ryhmäajattelua ja sitä, että mennään kaikki täydellä vauhdilla metsään. On vaikea sanoa, kummalla puolella olisi perustellumpaa ja parempi olla. Niin sen varmaan pitää ollakin - mikäli jollakulla olisi suuret ja selkeät perusteet jompaa kumpaa puolta vastaan, toista ei tarvittaisi.
tiistai 9. syyskuuta 2008
Nato
Tämä miun ja Janikan alustus tulee nyt hyvin hajanaisena - Janika hoitaa puheosuuden ja mie tämän. Emme ole keskustelleet aiheesta oikeastaan ollenkaan keskenämme, joka taas johtuu siitä, että kun tätä tässä kirjoittelen, olen jo lopettanut lukion. Eli tämä bloggaus on miun vastuullani.
Asiaan. Nato on Pohjois-Atlantin puolustusliitto ja lyhennys tulee sanoista North Atlantic Treaty Organisation. Sen tehtävänä on turvata jäsenmaidensa vapaus ja turvallisuus käyttämällä poliittisia ja sotilaallisia keinoja. Nato perustettiin huhtikuussa 1949 Pohjois-Atlantin sopimuksella, ja Naton toiminta nojautuukin siihen ja YK:n peruskirjaan. (Selvyyden vuoksi peruskirjasta: "YK:n peruskirja hyväksyttiin vuonna 1945. Se asettaa oikeuksia ja velvollisuuksia maailmanjärjestön 185 jäsenvaltiolle. Peruskirjassa viitataan toistuvasti ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin.")
Naton perustehtäviin kuuluu 5. artiklan mukainen aluepuolustus ja turvatakuut, poliittiset konsultaatiot, kriisinhallinta ja terrorismin vastainen toiminta. Jäsenmaat ovat sitoutuneet siihen, että hyökkäys yhtä jäsenmaata kohtaan tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia kohtaan. Natoon kuuluu 26 maata, joista 12 on liiton perustajajäseniä. Viimeksi Nato laajentui vuonna 2004, jolloin siihen liittyi Viro, Latvia, Liettua Bulgaria, Romania, Slovakia ja Slovenia.
Naton korkein päätöksentekoelin on neuvosto (North Atlantic Council eli NAC). Tällä neuvostolla on täysi päätöksentekovalta kaikissa sen kokouksissa, kokoontui se sitten suurlähettilästasolla tai sitä korkeammalla. Neuvostossa ei äänestetä, eikä siellä myöskään tunneta enemmistöpäätöksiä. Ellei jostain asiasta ole sovittu yksimielisesti jäsenmaiden kanssa, ei Nato voi järjestönä ryhtyä toimenpiteisiin. Päätökset syntyvät konsensuksella eli yhteisymmärryksellä poliittisen harkinnan ja neuvottelujen tuloksena.
Voisin kirjoittaa koko yön nopean toiminnan joukoista, terrorismin vastaisesta toiminnasta ja vaikka mistä, mutta koetan pitää tämän tiiviinä ja tarjoan teille linkin: Perustietoa Natosta.
Siitä, että pitäisikö Suomen liittyä Natoon, käydään jatkuvasti keskustelua. Suomi tekee jatkuvasti yhteistyötä Naton kanssa, vaikka jäsenyyttä ei olekaan haettu.
Vuonna 1992 Suomi liittyi Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvoston (NACC) tarkkailijaksi, ja rauhankumppanuusohjelmassa Suomi on ollut alusta asti, eli vuodesta -94. Kun Euro-Atlanttinen yhteistyöneuvosto (EAPC) v. 1997 korvasi NACC:n, Suomi liittyi siihen sen perustamisen yhteydessä.
Suomi osallistuu sotilaalliseen kriisinhallintaan, kehittää sotilaallisia valmiuksia yms. laajaa yhteistyötä. Suomi isännöinyt harjoituksia ja koulutustilaisuuksia ja n.500 suomalaista työskenteli naton johtamissa operaatioissa vuonna 2007. Lisäksi Suomella on ollut kerralla melki 1000 rauhanturvaajaa kriisinhallintajoukoissa, jotka ovat Nato-johtoisia. Siispä maavoimien osalta väkilukuun suhteutettuna Suomi on (jäsenmaat mukaanlukien) yksi eniten joukkoja luovuttaneista maista.
Seuraavaksi voisimme kuvitella kolmion. Kärjissä on Suomi, Nato ja naapurimaat. Suomella on hyvät suhteet naapumaihinsa, mutta Nato voi mahdollisesti vaikuttaa näihin suhteisiin - riippuen täysin siitä, minkälaiset suhteet ko. maalla on Natoon. Natolla ei tiettävästi ole aktiivista puolustussuunnittelua Pohjois-Euroopan varalle, koska kyseisellä alueella ei katsota olevan sellaista sotilaallista uhkaa, että tällaista suunnittelua tarvittaisiin. Naapurimaista puhuettaessa kielen päälle nousee monella varmastikin Venäjä. Venäjä on kyllä suhtautunut kielteisesti Naton laajenemiselle etenkin lähialueilleen - Venäjä ei siis näe, että Suomella olisi tarvetta liittyä Natoon, mutta se katsotaan silti Suomen omaksi päätökseksi.
Ylen uutisten politiikan toimituksen päällikkö Olli Ainolan blogista: "Enemmistö suomalaisista ei halua Natoon. Tammikuun presidentinvaalit olivat osin kansanäänestys liittoutumisesta. Valituksi tuli Tarja Halonen, joka vastustaa jäsenyyttä." Itse kuulun tähän enemmistöön, mutta jostain syystä en osaa perustella kantaani, joten en pureudu tähän sen tarkemmin.
Sen haluaisin kuulla, että haluatteko te liittyä Natoon, kuulutteko tähän enemmistöön? Ennen kaikkea, miksi?
Pientä iltalukemista vielä: Blogi: EI Suomea Natoon
ja sekä puolesta että vastaan: http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1578289 Ilta-Sanomat on hieman kyseenalaistettava lähde, mutta kansalaisten mielipiteitähän nuo joka tapauksessa ovat.
Tähän vaiheeseen lopetan tämän epäselvän sepustuksen (joka muuten on viimeinen koulutyö lukiossa) ja toivon että Janika paikkaa.
Asiaan. Nato on Pohjois-Atlantin puolustusliitto ja lyhennys tulee sanoista North Atlantic Treaty Organisation. Sen tehtävänä on turvata jäsenmaidensa vapaus ja turvallisuus käyttämällä poliittisia ja sotilaallisia keinoja. Nato perustettiin huhtikuussa 1949 Pohjois-Atlantin sopimuksella, ja Naton toiminta nojautuukin siihen ja YK:n peruskirjaan. (Selvyyden vuoksi peruskirjasta: "YK:n peruskirja hyväksyttiin vuonna 1945. Se asettaa oikeuksia ja velvollisuuksia maailmanjärjestön 185 jäsenvaltiolle. Peruskirjassa viitataan toistuvasti ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin.")
Naton perustehtäviin kuuluu 5. artiklan mukainen aluepuolustus ja turvatakuut, poliittiset konsultaatiot, kriisinhallinta ja terrorismin vastainen toiminta. Jäsenmaat ovat sitoutuneet siihen, että hyökkäys yhtä jäsenmaata kohtaan tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia kohtaan. Natoon kuuluu 26 maata, joista 12 on liiton perustajajäseniä. Viimeksi Nato laajentui vuonna 2004, jolloin siihen liittyi Viro, Latvia, Liettua Bulgaria, Romania, Slovakia ja Slovenia.
Naton korkein päätöksentekoelin on neuvosto (North Atlantic Council eli NAC). Tällä neuvostolla on täysi päätöksentekovalta kaikissa sen kokouksissa, kokoontui se sitten suurlähettilästasolla tai sitä korkeammalla. Neuvostossa ei äänestetä, eikä siellä myöskään tunneta enemmistöpäätöksiä. Ellei jostain asiasta ole sovittu yksimielisesti jäsenmaiden kanssa, ei Nato voi järjestönä ryhtyä toimenpiteisiin. Päätökset syntyvät konsensuksella eli yhteisymmärryksellä poliittisen harkinnan ja neuvottelujen tuloksena.
Voisin kirjoittaa koko yön nopean toiminnan joukoista, terrorismin vastaisesta toiminnasta ja vaikka mistä, mutta koetan pitää tämän tiiviinä ja tarjoan teille linkin: Perustietoa Natosta.
Siitä, että pitäisikö Suomen liittyä Natoon, käydään jatkuvasti keskustelua. Suomi tekee jatkuvasti yhteistyötä Naton kanssa, vaikka jäsenyyttä ei olekaan haettu.
Vuonna 1992 Suomi liittyi Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvoston (NACC) tarkkailijaksi, ja rauhankumppanuusohjelmassa Suomi on ollut alusta asti, eli vuodesta -94. Kun Euro-Atlanttinen yhteistyöneuvosto (EAPC) v. 1997 korvasi NACC:n, Suomi liittyi siihen sen perustamisen yhteydessä.
Suomi osallistuu sotilaalliseen kriisinhallintaan, kehittää sotilaallisia valmiuksia yms. laajaa yhteistyötä. Suomi isännöinyt harjoituksia ja koulutustilaisuuksia ja n.500 suomalaista työskenteli naton johtamissa operaatioissa vuonna 2007. Lisäksi Suomella on ollut kerralla melki 1000 rauhanturvaajaa kriisinhallintajoukoissa, jotka ovat Nato-johtoisia. Siispä maavoimien osalta väkilukuun suhteutettuna Suomi on (jäsenmaat mukaanlukien) yksi eniten joukkoja luovuttaneista maista.
Seuraavaksi voisimme kuvitella kolmion. Kärjissä on Suomi, Nato ja naapurimaat. Suomella on hyvät suhteet naapumaihinsa, mutta Nato voi mahdollisesti vaikuttaa näihin suhteisiin - riippuen täysin siitä, minkälaiset suhteet ko. maalla on Natoon. Natolla ei tiettävästi ole aktiivista puolustussuunnittelua Pohjois-Euroopan varalle, koska kyseisellä alueella ei katsota olevan sellaista sotilaallista uhkaa, että tällaista suunnittelua tarvittaisiin. Naapurimaista puhuettaessa kielen päälle nousee monella varmastikin Venäjä. Venäjä on kyllä suhtautunut kielteisesti Naton laajenemiselle etenkin lähialueilleen - Venäjä ei siis näe, että Suomella olisi tarvetta liittyä Natoon, mutta se katsotaan silti Suomen omaksi päätökseksi.
Ylen uutisten politiikan toimituksen päällikkö Olli Ainolan blogista: "Enemmistö suomalaisista ei halua Natoon. Tammikuun presidentinvaalit olivat osin kansanäänestys liittoutumisesta. Valituksi tuli Tarja Halonen, joka vastustaa jäsenyyttä." Itse kuulun tähän enemmistöön, mutta jostain syystä en osaa perustella kantaani, joten en pureudu tähän sen tarkemmin.
Sen haluaisin kuulla, että haluatteko te liittyä Natoon, kuulutteko tähän enemmistöön? Ennen kaikkea, miksi?
Pientä iltalukemista vielä: Blogi: EI Suomea Natoon
ja sekä puolesta että vastaan: http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1578289 Ilta-Sanomat on hieman kyseenalaistettava lähde, mutta kansalaisten mielipiteitähän nuo joka tapauksessa ovat.
Tähän vaiheeseen lopetan tämän epäselvän sepustuksen (joka muuten on viimeinen koulutyö lukiossa) ja toivon että Janika paikkaa.
Sukupuolten välinen tasa-arvo
Kukaan ei ollut vielä kirjoittanut postausta sukupuolten välisestä tasa-arvosta tänne blogiin, vaikka se ainakin minun mielestäni on tärkeä yhteiskunnallinen kysymys. (Tämä postaus on ainakin osittain vähän kärjistetysti ja mustavalkoisesti kirjoitettu, tarkoitukseni ei kuitenkaan ole loukata ketään)
Elämmekö tasa-arvoisessa yhteiskunnassa?
Kasvatetaanko lapset Suomessa tasa-arvoisesti?
Oma vastaukseni noihin kysymyksiin on ei. Suomalainen yhteiskunta ei mielestäni ole tasa-arvoinen. Meitä ei kasvateta samanarvoisiksi. Toki kehitystä on tapahtunut esimerkiksi ajoista, jolloin vanhempani olivat minun ikäisiäni; naiset voivat ryhtyä papeiksi, mennä armeijaan ja pitää oman sukunimensä mennessään naimisiin. Hallituksessa on naisenemmistö ja presidenttimme on nainen. Miksi siis jaksan vauhkota naisten oikeuksien parantamisen puolesta? Eikö tässä olisi siis enemminkin miehillä syytä älähtää epätasa-arvoisuudesta?
Miksi pienet tytöt puetaan vaaleanpunaiseen ja pienet pojat siniseen? Miksi tyttövauva on automaattisesti "meidän pikku prinsessa" ja poikavauva taas "reipas pikkumies"?
"Naiseksi ei synnytä. Naiseksi kasvetaan!" on ranskalaisen yhteiskuntafilosofi Simone De Beauvoirin ehkä tunnetuin lausahdus. Itse ymmärrän Beauvoirin tarkoittaneen juuri tätä: meidät luokitellaan heti synnyttyämme tytöiksi ja pojiksi ja pakotetaan mahduttautumaan yhteiskuntamme sukupuolirooleihin. Pieniltä pojilta sallitaan erilaisia asioita kuin pieniltä tytöiltä. Kun vauvat opettelevat ryömimään, poikavauvojen annetaan ryömiä kaksi kertaa niin pitkä matka kuin tyttövauvojen. Pojat leikkivät autoilla ja aseilla, tytöt nukeilla. Päiväkodissa lapsille opetetaan, että punainen on tyttöjen väri. Tämä kaikki on kuitenkin vasta kevyttä alkua.
Koulussa pojat saavat tunneilla 2/3 oppilaille myönnettävistä puheenvuoroista. Pojat saavat päteä asiaankuulumattomalla nippelitiedolla ja heittää vitsikkäitä kommentteja väliin viittaamatta. Koulussa pärjäävät pojat ovat lahjakkaita ja fiksuja, tytöt tunnollisia ja ahkeria. Poikien liikuntatunneilla pelataan joukkuepeleja, tytöt keikuttavat lantiota teknodiskon tahtiin.
Miksi puhumme naispresidenteistä ja naiskirjailijoista? En ole kertaakaan kuulut puhuttavan Suomen ensimmäisestä "miespresidentistä" tai tunnetuimmista "mieskirjailijoista". Miksi pidämme oletusarvoisena, että presidentti tai kirjailija on mies?
Miksi 80 prosenttia naisista vaihtaa sukunimensä mennessään naimisiin? Miksi naisen on luovuttava omasta identiteetistään/sukutaustastaan? Hääseremonia itsessäänkin on naisia sortava: isä luovuttaa omaisuutensa eli tyttären uudelle omistajalle eli vävypojalle.
En väitä, että yhteiskuntamme olisi miehille joka suhteessa reilu ja "meitä naisia vain sorretaan", esimerkiksi en koe Suomen "yleistä" asevelvollisuutta tasa-arvoisena. (Ja tämä ei nyt tarkoita sitä, että haluaisin naisetkin asevelvollisiksi)
Mielipiteitä tasa-arvosta? Kuuluuko naisia ja miehiä ylipäätänsä kohdella samalla tavalla? Onko sukupuoli enemmän fyysinen vai sosiaalinen ominaisuus?
(Tähän lopuksi tahdon vielä lisätä, etteivät nämä kaikki väittämät(kuten esimerkiksi tuo vauvojen ryömimisesimerkki) ole itse keksimiäni/havainnoimiani, vaan olen lukenut niistä aiheeseen liittyvistä kirjoista. Olen saattanut muistaa/ymmärtää väärin(kirjat eivät välttämättä ole olleet suomenkielisiä) joitain yksityiskohtia, joten pyydän jo etukäteen anteeksi asiavirheitä)
Elämmekö tasa-arvoisessa yhteiskunnassa?
Kasvatetaanko lapset Suomessa tasa-arvoisesti?
Oma vastaukseni noihin kysymyksiin on ei. Suomalainen yhteiskunta ei mielestäni ole tasa-arvoinen. Meitä ei kasvateta samanarvoisiksi. Toki kehitystä on tapahtunut esimerkiksi ajoista, jolloin vanhempani olivat minun ikäisiäni; naiset voivat ryhtyä papeiksi, mennä armeijaan ja pitää oman sukunimensä mennessään naimisiin. Hallituksessa on naisenemmistö ja presidenttimme on nainen. Miksi siis jaksan vauhkota naisten oikeuksien parantamisen puolesta? Eikö tässä olisi siis enemminkin miehillä syytä älähtää epätasa-arvoisuudesta?
Miksi pienet tytöt puetaan vaaleanpunaiseen ja pienet pojat siniseen? Miksi tyttövauva on automaattisesti "meidän pikku prinsessa" ja poikavauva taas "reipas pikkumies"?
"Naiseksi ei synnytä. Naiseksi kasvetaan!" on ranskalaisen yhteiskuntafilosofi Simone De Beauvoirin ehkä tunnetuin lausahdus. Itse ymmärrän Beauvoirin tarkoittaneen juuri tätä: meidät luokitellaan heti synnyttyämme tytöiksi ja pojiksi ja pakotetaan mahduttautumaan yhteiskuntamme sukupuolirooleihin. Pieniltä pojilta sallitaan erilaisia asioita kuin pieniltä tytöiltä. Kun vauvat opettelevat ryömimään, poikavauvojen annetaan ryömiä kaksi kertaa niin pitkä matka kuin tyttövauvojen. Pojat leikkivät autoilla ja aseilla, tytöt nukeilla. Päiväkodissa lapsille opetetaan, että punainen on tyttöjen väri. Tämä kaikki on kuitenkin vasta kevyttä alkua.
Koulussa pojat saavat tunneilla 2/3 oppilaille myönnettävistä puheenvuoroista. Pojat saavat päteä asiaankuulumattomalla nippelitiedolla ja heittää vitsikkäitä kommentteja väliin viittaamatta. Koulussa pärjäävät pojat ovat lahjakkaita ja fiksuja, tytöt tunnollisia ja ahkeria. Poikien liikuntatunneilla pelataan joukkuepeleja, tytöt keikuttavat lantiota teknodiskon tahtiin.
Miksi puhumme naispresidenteistä ja naiskirjailijoista? En ole kertaakaan kuulut puhuttavan Suomen ensimmäisestä "miespresidentistä" tai tunnetuimmista "mieskirjailijoista". Miksi pidämme oletusarvoisena, että presidentti tai kirjailija on mies?
Miksi 80 prosenttia naisista vaihtaa sukunimensä mennessään naimisiin? Miksi naisen on luovuttava omasta identiteetistään/sukutaustastaan? Hääseremonia itsessäänkin on naisia sortava: isä luovuttaa omaisuutensa eli tyttären uudelle omistajalle eli vävypojalle.
En väitä, että yhteiskuntamme olisi miehille joka suhteessa reilu ja "meitä naisia vain sorretaan", esimerkiksi en koe Suomen "yleistä" asevelvollisuutta tasa-arvoisena. (Ja tämä ei nyt tarkoita sitä, että haluaisin naisetkin asevelvollisiksi)
Mielipiteitä tasa-arvosta? Kuuluuko naisia ja miehiä ylipäätänsä kohdella samalla tavalla? Onko sukupuoli enemmän fyysinen vai sosiaalinen ominaisuus?
(Tähän lopuksi tahdon vielä lisätä, etteivät nämä kaikki väittämät(kuten esimerkiksi tuo vauvojen ryömimisesimerkki) ole itse keksimiäni/havainnoimiani, vaan olen lukenut niistä aiheeseen liittyvistä kirjoista. Olen saattanut muistaa/ymmärtää väärin(kirjat eivät välttämättä ole olleet suomenkielisiä) joitain yksityiskohtia, joten pyydän jo etukäteen anteeksi asiavirheitä)
Alustus: Suomen puolueita - SDP, Vihreä liitto ja RKP
Puolue-esittely: SDP, Vihreä liitto ja RKP,
eli minun kolmannekseni puolueita käsittelevästä alustuksesta.
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
Tietoa SDP:stä
SDP on yksi Suomen suurimmista puolueista ja tämän hetken suurin oppositiopuolue. Sosiaalidemokratian päämääränä on vapauden, tasa-arvoisuuden ja solidaarisuuden yhteiskunta. SDP:n puheenjohtajana toimii tällä hetkellä Jutta Urpilainen. SDP perustettiin vuonna 1899 nimellä Suomen Työväenpuolue, nykyinen nimi otettiin käyttöön 1903.
SDP eduskunnassa
SDP on 45:llä kansanedustajallaan eduskunnan kolmanneksi suurin puolue.
Kantoja/linjauksia:
Työelämä
Reilua johtamista ja työntekijöiden tarpeet huomioonottavia työaikamuotoja tarvitaan enemmän. Sukupuolten välistä tasa-arvoa edistettävä.
Koulutus
Kaikilla suomalaisilla on oikeus kehittää itseään. Ikäluokkien pienetessä eri koulujen on ryhdyttävä yhteistyöhön.
Kulttuuri ja liikunta
Kaikilla on oltava mahdollisuus nauttia kulttuurista. Suomalaisten pitäisi liikkua enemmän
Vihreä liitto
Tietoja Vihreistä
Vihreä liitto on vuonna 1987 perustettu puolue, jonka keskeisiä arvoja ovat mm. ympäristönsuojelu, rauhanliike, ihmisoikeudet, feminismi ja seksuaalinen tasa-arvo. Puolueen puheenjohtajana toimii Tarja Cronberg. Vihreiden kannatus on suurinta suurissa kaupungeissa ja niiden naapurikunnissa.
Vihreät eduskunnassa
Vihreillä on 14 kansanedustajaa. Vihreillä on nykyisessä hallituksessa kaksi ministeriä, työministeri Tarja Cronberg ja oikeusministeri Tuija Brax.
Kantoja/linjauksia:
EU
Vihreät haluavat lisätä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja päätöksenteon avoimuutta. EU:n tulisi laatia yhteiset säännöt ympäristönsuojelulle unionin alueella.
Asevelvollisuus
Vihreiden mielestä asevelvollisuutta pitäisi kehittää valikoivampaan suuntaan.
Hedelmöityshoidot
Sekä naispareilla, yksinäisillä naisilla että heteropareilla on oikeus hedelmöityshoitoihin.
Maahanmuuttajat ja pakolaiset
Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttajia. Ohjenuoraksi on otettava inhimillisyys ja ihmiskasvoisuus. Pakolaisia on kohdeltava inhimillisesti.
Ympäristöasiat
Vihreät vaativat päästöjen puolittamista vuosisadan puoliväliin mennessä. Biopolttoaineita ja tuulivoimaa suosittava sekä luonnon monimuotoisuutta vaalittava.
Nato
Vihreät eivät kannata Suomen Nato-jäsenyyttä.
Ydinvoima
Vihreät vastustavat ydinvoimaa.
lisää vihreiden mielipiteitä:
http://www.vihrealiitto.fi/fi/politiikka/lyhyesti
RKP – Ruotsalainen kansanpuolue
SFP – Svenska folkpartiet
Tietoa Rkp:stä
Rkp on suomenruotsalaisten asioita ajava puolue, mutta se haluaa korostaa, ettei ole pelkkä kielipuolue. Rkp:n puheenjohtaja on Stefan Wallin. Rkp:n perusti Axel Lille vuonna 1906. Rkp:n kannatus on suurinta Helsingin, Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Vaasan vaalipiireissä.
Rkp eduskunnassa
Rkp:llä on yhdeksän kansanedustajaa ja sen on hallituspuolue. Rkp:n ministereitä ovat Stefan Wallin ja Astrid Thors. Pienestä koostaan huolimatta Rkp on ollut usein hallituksessa mukana.
Kantoja/linjauksia:
Nato
Rkp ei ota puolueena kantaa Nato-jäsenyyteen, vaan kannattaa Nato-keskustelun syventämistä. Rkp:n mielestä Naton kanssa on kuitenkin tehtävä yhteistyötä.
Homo- ja lesboliitot sekä hedelmöityshoidot
Rkp ei puolueena ota kantaa homo- ja lesboliittoihin ja hedelmöityshoitoihin, vaan jokainen puolueen edustaja saa itse muodostaa kantansa. Hedelmöityslakiäänestyksessä valtaosa Rkp:n kansanedustajista kannatti hoitoja.
Ydinvoima
Rkp on 70-luvulta lähtien vastustanut ydinvoimaa. Rkp kannattaa uusiutuvien luonnonvarojen tehokasta käyttöä ja vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämistä.
Muut ympäristökysymykset
Rkp on edesauttanut Itämeren suojelua ja öljyntorjuntavalmiutta hallituksessa. Rkp:n EU-edustaja Henrik Lax on EU-parlamentin Itämeriverkoston varapuheenjohtaja. Lax on laatinut yleisiä linjauksia EU:n Itämeristrategiaa koskien.
Maahanmuuttajat ja pakolaiset
Rkp:n mielestä Suomen velvollisuus on auttaa kotimaissaan vainottuja pakolaisia ja saada heidät mukaan tuottavaan työhön rakentamaan yhteiskuntaa. Rkp:n mukaan Suomeen tarvitaan maahanmuuttajia suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle.
Verot
Rkp kannattaa palkansaajien maltillisia tuloverokevennyksiä. Rkp haluaisi poistaa perintöveron tai ainakin laskea sitä runsaasti rintaperillisten kohdalla. Rkp kannattaa väkevien viinojen veron nostoa.
Ruotsin kielen opetus suomenkielisissä kouluissa
Rkp:n mielestä kummankin kieliryhmän on hyvä opiskella toistensa kieliä.
Keskustelevaisuus
Kurssista on nyt mennyt jo reilusti yli puolet ja minua jo harmittaa, että joudun luopumaan jakson lopussa tästä aktiivisesta ryhmästä. Keskustelevaisuus on yhteiskuntaopin opiskelun ydin!
Kun yhteiskuntaopin tavoite on aktivoida nuoria ottamaan selvää ja keskustelemaan yhteiskunnallisista asioista, ihanne olisi, että jo oppitunnit demonstroivat yhteiskunnallista ajatustenvaihtoa ja jatkuvasti meneillään olevaa "neuvottelua" tulevaisuudesta. Mutta miten voimaannuttaa nuoret ottamaan osaa keskusteluun, antaa heille eväitä arvosta omia mielipiteitään sekä kykyä suvaita erilaisia näkemyksiä? Tyhjentävä vastaus noihin kysymyksiin olisi kultajyvä...Pääosa opettajan työtä on luoda puitteita ja pohjaa keskusteluille, seurata, ohjata ja kommentoida sitä ja tuoda siihen sopivasti tiedollista lisää tai pedagogista ohjausta. Kun nyt olen näin keskustelevaisen ja aktiivisen ryhmän käsiini saanut, haluaisin selvittää mikä tämän keskustelun positiivisen pyörteen luo? Pitkälti kyse on tietenkin ryhmädynamiikasta ja luottamuksellisen ilmapiirin syntymisestä. Olisikohan blogi kommentteineen lisäksi monipuolistanut vuorovaikutusta ja se olisi säteillyt luokkaankin?
Kurssin opiskelijat ovat tuntuneet kovin sitoutuneelta opiskeluun ja myös valmiilta arvioimaan omaa opiskeluaan ja kokemuksiaan yhteiskuntaopista. Yhteiskuntaoppi on filosofian ohella yksi harvoja lukion oppiaineita, johon kuuluu jo sisällöllisestikin itse oppiaineen kriittinen metatason tarkastelu. Eilisellä tunnilla aiheena oli nuorten yhteiskunnallinen osallistuminen ja opiskelijat toivat laajalti esille omia kokemuksiaan peruskoulun yhteiskuntaopista ja reflektoivat yhteiskuntaopin merkitystä yhteiskunnallisen aktiivisuuden herättäjänä. Tällaiset keskustelut luovat vahvan osallisuuden tunteen, sillä niissä yhdistyvät opiskelijoiden omat kokemukset oppiaineen luonteen ja tavoitteiden tarkasteluun.
Kun yhteiskuntaopin tavoite on aktivoida nuoria ottamaan selvää ja keskustelemaan yhteiskunnallisista asioista, ihanne olisi, että jo oppitunnit demonstroivat yhteiskunnallista ajatustenvaihtoa ja jatkuvasti meneillään olevaa "neuvottelua" tulevaisuudesta. Mutta miten voimaannuttaa nuoret ottamaan osaa keskusteluun, antaa heille eväitä arvosta omia mielipiteitään sekä kykyä suvaita erilaisia näkemyksiä? Tyhjentävä vastaus noihin kysymyksiin olisi kultajyvä...Pääosa opettajan työtä on luoda puitteita ja pohjaa keskusteluille, seurata, ohjata ja kommentoida sitä ja tuoda siihen sopivasti tiedollista lisää tai pedagogista ohjausta. Kun nyt olen näin keskustelevaisen ja aktiivisen ryhmän käsiini saanut, haluaisin selvittää mikä tämän keskustelun positiivisen pyörteen luo? Pitkälti kyse on tietenkin ryhmädynamiikasta ja luottamuksellisen ilmapiirin syntymisestä. Olisikohan blogi kommentteineen lisäksi monipuolistanut vuorovaikutusta ja se olisi säteillyt luokkaankin?
Kurssin opiskelijat ovat tuntuneet kovin sitoutuneelta opiskeluun ja myös valmiilta arvioimaan omaa opiskeluaan ja kokemuksiaan yhteiskuntaopista. Yhteiskuntaoppi on filosofian ohella yksi harvoja lukion oppiaineita, johon kuuluu jo sisällöllisestikin itse oppiaineen kriittinen metatason tarkastelu. Eilisellä tunnilla aiheena oli nuorten yhteiskunnallinen osallistuminen ja opiskelijat toivat laajalti esille omia kokemuksiaan peruskoulun yhteiskuntaopista ja reflektoivat yhteiskuntaopin merkitystä yhteiskunnallisen aktiivisuuden herättäjänä. Tällaiset keskustelut luovat vahvan osallisuuden tunteen, sillä niissä yhdistyvät opiskelijoiden omat kokemukset oppiaineen luonteen ja tavoitteiden tarkasteluun.
maanantai 8. syyskuuta 2008
Median vaikutus yhteiskuntaan (Janikan ja Saaran alustus)
Nykypäivän yhteiskunta on tietoyhteiskunta, jossa ihmiset ovat riippuvaisia informaatioteknologiasta.
Viestintäkeinot sisältävät internetin, tv:n, lehdistön ja radion. Ne voidaan jakaa lehdistöön ja sähköiseen viestintään.Kehittyneet viestintäkeinot ovat edistäneet yhteiskuntaa huomattavasti. Tiedon kulku on nopeaa ja uutta tietoa on saatavilla jatkuvasti. Yhteiskunta on mennyt monissa asioissa positiivisesti eteenpäin. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, ettei media kuvaa todellisuutta objektiivisesti. Media pystyy painottamaan asioita tahtomallaan tavalla ja jättää esimerkiksi toisen puolen asiasta täysin huomiotta.
Mediakriittisyydestä puhutaan esimerkiksi kouluissa, mutta silti se unohtuu useasti erilaisia uutisia lukiessa. Median sanaa pidetään totuutena toisinaan huomaamattakin.
Teorioita median vaikutuksesta
Anu Mustasen kirja MediapsykologiaKonsonanssimalli:
Kun samaa viestiä toistetaan eri mediaviestimissä samasta näkökulmasta syntyy mediayleisössä yhtenevää ajattelua.
Media ohjaa yleisön tietoisuutta asioista ja niiden olennaisista sisällöistä. Media rakentaa yleisön kongitioita siitä mitä he ajattelevat. Median ei katsota määräävän mitä ihmiset ajattelevat mutta medialla katsotaan olevan vaikutusta siihen mistä asioista ihmisillä yleensä on mielipiteitä.
Tilastoja
Median käyttö on nykyisin täysin arkipäivää. Nykynuoret tuskin osaavat kuvitella aikaa ennen internettiä, olemmehan kasvaneet käyttämään nettiä.
90% kaikista ikäryhmistä käyttää nettiä sähköpostin lukemiseen. Nettiä käytetään myös paljolti tiedonlähteenä. Tulee kuitenkin huomioida, että internettiin voi kuka tahansa kirjoittaa mitä tahtoo, mediakriittisyys on tärkeä sana internetin tekstejä luettaessa.
Tilasto eri ikäryhmien internetin käytöstä
Suomen televisio on siirtynyt digiaikaan. Digiaikaan siirtyminen herätti runsaasti keskustelua - varsinkin negatiivista. Kuitenkin elokuussa tehty tutkimus osoittaa, että Suomen yli 2,2 miljoonasta television omistavasta taloudesta 98% on ostanut digisovittimen tai -television. Lopulta tunnumme menevän melko helposti median määräämien "sääntöjen" mukaan.
Digisovittimet
Siitä huolimatta, että sähköiset viestimet ovat yleistyneet runsaasti, sanoma- ja aikakauslehtiä luetaan ja tilataan edelleen paljon. Joukkoviestintämarkkinat ovat myös vuosi vuodelta kasvaneet, olipa kyse sitten sähköisestä, graafisesta tai tallenneviestinnästä.
Joukkomarkkinat
Tv:n täyttää nykyään pitkälti Big Brother ja sen kaltaiset tositv ohjelmat. Tv:hän alunperin luotiin tiedonvälitykseen. Myös lehdet, ja oikeastaan kaikki media on täynnä enemmän tai vähemmän turhia asioita.
Media on hieno ja tärkeä väline, mutta olisi tärkeää, ettei sitä tuhlattaisi pelkästään turhanpäiväisyyksiin.
Minkälaista elämä olisi ilman mediaa?
Miten media vaikuttaa meihin - muistammeko olla mediakriittisiä?
Tilastoja
Median käyttö on nykyisin täysin arkipäivää. Nykynuoret tuskin osaavat kuvitella aikaa ennen internettiä, olemmehan kasvaneet käyttämään nettiä.
90% kaikista ikäryhmistä käyttää nettiä sähköpostin lukemiseen. Nettiä käytetään myös paljolti tiedonlähteenä. Tulee kuitenkin huomioida, että internettiin voi kuka tahansa kirjoittaa mitä tahtoo, mediakriittisyys on tärkeä sana internetin tekstejä luettaessa.
Tilasto eri ikäryhmien internetin käytöstä
Suomen televisio on siirtynyt digiaikaan. Digiaikaan siirtyminen herätti runsaasti keskustelua - varsinkin negatiivista. Kuitenkin elokuussa tehty tutkimus osoittaa, että Suomen yli 2,2 miljoonasta television omistavasta taloudesta 98% on ostanut digisovittimen tai -television. Lopulta tunnumme menevän melko helposti median määräämien "sääntöjen" mukaan.
Digisovittimet
Siitä huolimatta, että sähköiset viestimet ovat yleistyneet runsaasti, sanoma- ja aikakauslehtiä luetaan ja tilataan edelleen paljon. Joukkoviestintämarkkinat ovat myös vuosi vuodelta kasvaneet, olipa kyse sitten sähköisestä, graafisesta tai tallenneviestinnästä.
Joukkomarkkinat
Tv:n täyttää nykyään pitkälti Big Brother ja sen kaltaiset tositv ohjelmat. Tv:hän alunperin luotiin tiedonvälitykseen. Myös lehdet, ja oikeastaan kaikki media on täynnä enemmän tai vähemmän turhia asioita.
Media on hieno ja tärkeä väline, mutta olisi tärkeää, ettei sitä tuhlattaisi pelkästään turhanpäiväisyyksiin.
Minkälaista elämä olisi ilman mediaa?
Miten media vaikuttaa meihin - muistammeko olla mediakriittisiä?
maanantai 1. syyskuuta 2008
Suomen koulujärjestelmästä (Pisa vs. Jokela)
Tästä aiheesta en täältä löytänyt yhtään postausta, vaikka aihe meitä lukiolaisia lähellä onkin...
Media on jo rauhoittunut tämän Jokela-kauhistelun kanssa, mutta olisi kiva kuulla mielipiteitä tästä aiheesta...
Suomen koulujärjestelmä on viime vuosina saanut kansainvälistäkin huomiota loistavien Pisa-tutkimustulosten takia, ja koulujamme tullaan mielellään ihmettelemään milloin mistäkin maailman kolkasta. Kuitenkin samaan aikaan saamme kuulla lasten ja nuorten pahoinvoinnista ja lukea mm. Jokelan koulun tapahtumista.
Keskittyykö järjestelmämme suorituksiin ja jättää ongelmatapaukset huomiotta? Olemmeko me suomalaiset niin välinpitämättömiä, ettemme viitsi auttaa apua tarvitsevia, vai onko kyse siitä, että koska emme tiedä, mitä tehdä, emme tee mitään?
Mistä Suomen koulutusihmeessä siis on kyse? Onko sellaista edes olemassa? Antaako Pisa realistisen kuvan koulutuksen laadusta? Ottaako tutkimus huomioon esimerkiksi sen, että pienen, väestöltään homogeenisen Suomen on helpompi järjestää koulutus oppivelvollisuusikäisilleen kuin ison, monikielisen/kulttuurisen väestön omaavan maan?
http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_avaus/6352097.shtml
Mitäs mieltä tästä Tommy Tabermannin kannasta olette?
Tarvitsemmeko suvaitsevaisuutta ja rakkautta opetussuunnitelmaan?
Ovatko suomalaiset nykynuoret edes niin hukassa kuin media antaa ymmärtää? Esimerkiksi Aamulehti uutisoi viime viikolla, että nuoret tytöt ovat tyytyväisiä itseensä ja omaavat hyvän itsetunnon.
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/102346.shtml
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/102468.shtml
Itse koen suomalaisen koulutuksen tason kohtalaisen hyvänä ja tasavertaisena kaikille, vaikka kyllähän siinäkin on puutteensa. Näin maailmanlaajuisesti sanoisin kuitenkin, että saisimme olla tyytyväisiä saamaamme koulutukseen. Toisaalta varsinkin isossa koulussa yksittäisten nuorten henkiset ongelmat jäävät huomiotta, eikä oppilaita osata ohjata hakemaan apua sitä tarvittaessa. Ehkä meidät suomalaiset on kasvatettu ajattelemaan, että toisten asioihin puuttuminen on rumaa, emmekä siksi välttämättä älyä auttaa.
En välttämättä lähtisi ajamaan Tabermannin ehdottamaa oppiainetta "suvaitsevaisuus ja rakkaus", vaan yrittäisin sisällyttää sen koulujen yleiseen ajatusmaailmaan esimerkiksi samantyyppisenä teemana kuten kestävä kehitys tai aktiivinen kansalaisuus. Kouluissa voitaisiin järjestää jonkinlaisia tempauksia tai keskusteluja. Varsinkin peruskouluissa voisi olla mukava saada enemmän ajatusta toisten huomioonottamisesta ja välittämisestä esille. Oppivelvollisuuden suorittaneilla olisi sitten myös hyvät henkiset pohjat elämälle.
Tuosta tyttöjen itseluottamusta käsittelevästä tutkimuksesta en nyt oikein osaa sanoa mitään, mutta olisi siitäkin kiva kuulla mielipiteitä...
Media on jo rauhoittunut tämän Jokela-kauhistelun kanssa, mutta olisi kiva kuulla mielipiteitä tästä aiheesta...
Suomen koulujärjestelmä on viime vuosina saanut kansainvälistäkin huomiota loistavien Pisa-tutkimustulosten takia, ja koulujamme tullaan mielellään ihmettelemään milloin mistäkin maailman kolkasta. Kuitenkin samaan aikaan saamme kuulla lasten ja nuorten pahoinvoinnista ja lukea mm. Jokelan koulun tapahtumista.
Keskittyykö järjestelmämme suorituksiin ja jättää ongelmatapaukset huomiotta? Olemmeko me suomalaiset niin välinpitämättömiä, ettemme viitsi auttaa apua tarvitsevia, vai onko kyse siitä, että koska emme tiedä, mitä tehdä, emme tee mitään?
Mistä Suomen koulutusihmeessä siis on kyse? Onko sellaista edes olemassa? Antaako Pisa realistisen kuvan koulutuksen laadusta? Ottaako tutkimus huomioon esimerkiksi sen, että pienen, väestöltään homogeenisen Suomen on helpompi järjestää koulutus oppivelvollisuusikäisilleen kuin ison, monikielisen/kulttuurisen väestön omaavan maan?
http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_avaus/6352097.shtml
Mitäs mieltä tästä Tommy Tabermannin kannasta olette?
Tarvitsemmeko suvaitsevaisuutta ja rakkautta opetussuunnitelmaan?
Ovatko suomalaiset nykynuoret edes niin hukassa kuin media antaa ymmärtää? Esimerkiksi Aamulehti uutisoi viime viikolla, että nuoret tytöt ovat tyytyväisiä itseensä ja omaavat hyvän itsetunnon.
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/102346.shtml
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/102468.shtml
Itse koen suomalaisen koulutuksen tason kohtalaisen hyvänä ja tasavertaisena kaikille, vaikka kyllähän siinäkin on puutteensa. Näin maailmanlaajuisesti sanoisin kuitenkin, että saisimme olla tyytyväisiä saamaamme koulutukseen. Toisaalta varsinkin isossa koulussa yksittäisten nuorten henkiset ongelmat jäävät huomiotta, eikä oppilaita osata ohjata hakemaan apua sitä tarvittaessa. Ehkä meidät suomalaiset on kasvatettu ajattelemaan, että toisten asioihin puuttuminen on rumaa, emmekä siksi välttämättä älyä auttaa.
En välttämättä lähtisi ajamaan Tabermannin ehdottamaa oppiainetta "suvaitsevaisuus ja rakkaus", vaan yrittäisin sisällyttää sen koulujen yleiseen ajatusmaailmaan esimerkiksi samantyyppisenä teemana kuten kestävä kehitys tai aktiivinen kansalaisuus. Kouluissa voitaisiin järjestää jonkinlaisia tempauksia tai keskusteluja. Varsinkin peruskouluissa voisi olla mukava saada enemmän ajatusta toisten huomioonottamisesta ja välittämisestä esille. Oppivelvollisuuden suorittaneilla olisi sitten myös hyvät henkiset pohjat elämälle.
Tuosta tyttöjen itseluottamusta käsittelevästä tutkimuksesta en nyt oikein osaa sanoa mitään, mutta olisi siitäkin kiva kuulla mielipiteitä...
Nuoret ja alkoholi
Nuorten keskuudessa on nykyään hyvinkin outoa jos ei ole kertaakaan ollut humalassa. Nuorten juominen on ollut paljon esillä, mutta asialle ei näytä löytyvän ratkaisua, miksi? Mielestäni vastaus on siinä, että asialle ei vain kertakaikkiaan ole mitään ratkaisua. Monien vuosien ajan nuoret ovat juoneet ja tulevat varmasti juomaan vielä pitkäänkin. Se on aika ihmeellistä jopa, sillä nuoret kyllä ovat hyvinkin tietoisia alkoholin haittavaikutuksista. Kouluissa joutuu pakollakin kuuntelemaan niitä lukuisia alkoholivalistuksia, mutta eivät ne todellisuudessa auta yhtään mitään. Ehkä nuoret eivät osaa arvostaa terveyttään tai luottavat siihen, että kyllä lääkäriltä aina lääkkeet löytyy joka asian parantamiseen
Miksi nuoret sitten juovat? Jollain juomisen syy voi olla paha olo. Halutaan unohtaa joku painava asia keinolla millä hyvänsä. Uskoisin kuitenkin, että aika pieni osa juo tälläisistä syistä. Monelle se on vaan se, että juominen on kivaa, se on muodissa jne. Ja onhan se totta, että alkoholin vaikutuksen alaisena on paljon sosiaalisempi ja täten yleensä saa paljon uusia ystäviä ja juttua riittää koko illalle. Alkoholi saattaakin olla monelle nuorelle sellainen rohkaisua antava asia. Toisaalta taas nuorten alkoholinkäyttö voi perustua siihen, että kaikki kaveritkin juo ja se nyt vain tuntuu ihan luonnolliselta asialta.
Miksi nuorten alkoholin käytöstä tehdään niin iso numero? Onhan se tietenkin totta, että nuorella iällä aloitettu ryyppääminen altistaa enemmän kaiken maailman maksasairauksille jne. Usein myös ollaaan varmoja, että nuori, joka ryypää on varmasti aikuisena alkoholisti. Tämä ei pidä paikkansa sillä, alkoholismiin sairastuminen ei ole niin yksiselitteistä, sillä siihen vaikuttavat myös esim. perinnölliset syyt. Alkoholi saa jotkut myös hyvin agressiivisiksi. Kännissä nuorten välille syntyykin enemmän tappeluita. Itse kuitenkin uskoisin siihen, että ei se ainoastaan ole se alkoholi joka saa siellä päässä napsahtamaan, vaan täytyy olla pohjalla jo jonkinlaista pahaa oloa ja alkoholi vain nostaa sen pintaan.
Nuoret juovat, vaikka se on lailla kiellettyä ja vaikka vanhemmat eivät siitä tietäisikään. Sitä on mahdotonta estää tai valvoa. Ainan nuoret löytävät jonkun joka suostuu hakemaan heille alkoholia viikonlopun piristeeksi. Eikä sekään auta, että poliisit vartioisivat yötä päivää nuorison suosimia paikkoja. Vaikka poliisipartioita lisättäisiinkin paljonkin ympäri kaupunkia, aina löytyy joku paikka, vaikkapa keskeltä metsää missä rellestää. Mitä järkeä tälläistä lakia on oikeasti pitää, kun sitä ei pystytä mitenkään valvomaan? Kuuntelin vähän aika sitten juttua radiossa aiheesta ja sielläkin mietittiin, että lain voisi poistaa kokonaa, sillä sen valvonta on täysin ryöstäytynyt käsistä. Ja tämähän kuluttaa valtionvaroja kun poliisit joutuu kyttäilemään kaikki viikonloput kaupungilla pussikaljalla olevia teinejä ja kyyditsemään heitä Paussille. Kyllä heille riittäisi varmaan töitä vakaviempienkin rikkomusten parissa. Eikä se oikeasti auta mitään jos nuori sinne Paussille viedään. Tietysti ilmoitetaan vanhemmille ja ehkä antavat lapsukaiselleeen vähän kotiarestia, mutta nuori lähtee han varmasti taas kohta salaa vähän juhlimaan.
Mielestäni tuo alkoholin oston ikäraja pitäisikin laskea alemmas tai poistaa kokonaan. Jos tämä poistuisi kokonaan teinit eivät ajattelisi juomista enää ehkä niin "coolina aikuisten juttuna". Toisaalta monet ovat miettineet, että silloin varmaan yhä nuorempi ja nuorempi alkaisi juomaan. Noh, tätä kyllä tapahtuu ihan muutenkin, vaikka alkoholin ikäraja onkin ollut se k18. Itseäni ei ainakaan kuudennella luokalla kiinnostanut mitkään ryyppäämiset. Käytiin vaan koulun discoissa ja juotiin limppaa ja syötiin poppareita. Itse tiedän tällä hetkellä ainakin kaksi tuon ikäisitä, jotka käyttävät alkoholia ja niitä on varmasti monia muitakin. Yhteiskunta muuttuukin koko ajan ja lakeja pitäisi myös päivittää sen mukaisiksi.
Mielestäni tuossa ikärajassa on muitakin huonoja puolia. Ensinnäkin jos kaikki me kiltisti odottaisimme, että täyttäisimme 18 ja sitten vasta maistaisimme ensimmäisen kerran alkoholia, voisi mopo karata kerralla käsistä. Olen kuullutkin monia tarinoita siitä kuinka ihmiset ovat vasta täysikään tullessaan alkanut juomaan ja kun se oli niin uutta ja ihmeellistä siihen tuli riippuvaiseksi. Mielestäni alkoholiin pitäisi totuttaa ja opettaa jo nuorempana. Tämä tarkoittaisi sitä, että nuoret oppisivat käsittelemään alkohia kohtuullisesti, niin ehkä sitten sillon 18 vuotiaana ei mopo niin helposti karkaisi käsistä.
Toisaalta jos alkoholin käyttö olisi sallittua kaikille, emme saisi nauraa niin kovan näköisille teineille "mäkinkulmalla" siideritölkki kädessä ;D
Miksi nuoret sitten juovat? Jollain juomisen syy voi olla paha olo. Halutaan unohtaa joku painava asia keinolla millä hyvänsä. Uskoisin kuitenkin, että aika pieni osa juo tälläisistä syistä. Monelle se on vaan se, että juominen on kivaa, se on muodissa jne. Ja onhan se totta, että alkoholin vaikutuksen alaisena on paljon sosiaalisempi ja täten yleensä saa paljon uusia ystäviä ja juttua riittää koko illalle. Alkoholi saattaakin olla monelle nuorelle sellainen rohkaisua antava asia. Toisaalta taas nuorten alkoholinkäyttö voi perustua siihen, että kaikki kaveritkin juo ja se nyt vain tuntuu ihan luonnolliselta asialta.
Miksi nuorten alkoholin käytöstä tehdään niin iso numero? Onhan se tietenkin totta, että nuorella iällä aloitettu ryyppääminen altistaa enemmän kaiken maailman maksasairauksille jne. Usein myös ollaaan varmoja, että nuori, joka ryypää on varmasti aikuisena alkoholisti. Tämä ei pidä paikkansa sillä, alkoholismiin sairastuminen ei ole niin yksiselitteistä, sillä siihen vaikuttavat myös esim. perinnölliset syyt. Alkoholi saa jotkut myös hyvin agressiivisiksi. Kännissä nuorten välille syntyykin enemmän tappeluita. Itse kuitenkin uskoisin siihen, että ei se ainoastaan ole se alkoholi joka saa siellä päässä napsahtamaan, vaan täytyy olla pohjalla jo jonkinlaista pahaa oloa ja alkoholi vain nostaa sen pintaan.
Nuoret juovat, vaikka se on lailla kiellettyä ja vaikka vanhemmat eivät siitä tietäisikään. Sitä on mahdotonta estää tai valvoa. Ainan nuoret löytävät jonkun joka suostuu hakemaan heille alkoholia viikonlopun piristeeksi. Eikä sekään auta, että poliisit vartioisivat yötä päivää nuorison suosimia paikkoja. Vaikka poliisipartioita lisättäisiinkin paljonkin ympäri kaupunkia, aina löytyy joku paikka, vaikkapa keskeltä metsää missä rellestää. Mitä järkeä tälläistä lakia on oikeasti pitää, kun sitä ei pystytä mitenkään valvomaan? Kuuntelin vähän aika sitten juttua radiossa aiheesta ja sielläkin mietittiin, että lain voisi poistaa kokonaa, sillä sen valvonta on täysin ryöstäytynyt käsistä. Ja tämähän kuluttaa valtionvaroja kun poliisit joutuu kyttäilemään kaikki viikonloput kaupungilla pussikaljalla olevia teinejä ja kyyditsemään heitä Paussille. Kyllä heille riittäisi varmaan töitä vakaviempienkin rikkomusten parissa. Eikä se oikeasti auta mitään jos nuori sinne Paussille viedään. Tietysti ilmoitetaan vanhemmille ja ehkä antavat lapsukaiselleeen vähän kotiarestia, mutta nuori lähtee han varmasti taas kohta salaa vähän juhlimaan.
Mielestäni tuo alkoholin oston ikäraja pitäisikin laskea alemmas tai poistaa kokonaan. Jos tämä poistuisi kokonaan teinit eivät ajattelisi juomista enää ehkä niin "coolina aikuisten juttuna". Toisaalta monet ovat miettineet, että silloin varmaan yhä nuorempi ja nuorempi alkaisi juomaan. Noh, tätä kyllä tapahtuu ihan muutenkin, vaikka alkoholin ikäraja onkin ollut se k18. Itseäni ei ainakaan kuudennella luokalla kiinnostanut mitkään ryyppäämiset. Käytiin vaan koulun discoissa ja juotiin limppaa ja syötiin poppareita. Itse tiedän tällä hetkellä ainakin kaksi tuon ikäisitä, jotka käyttävät alkoholia ja niitä on varmasti monia muitakin. Yhteiskunta muuttuukin koko ajan ja lakeja pitäisi myös päivittää sen mukaisiksi.
Mielestäni tuossa ikärajassa on muitakin huonoja puolia. Ensinnäkin jos kaikki me kiltisti odottaisimme, että täyttäisimme 18 ja sitten vasta maistaisimme ensimmäisen kerran alkoholia, voisi mopo karata kerralla käsistä. Olen kuullutkin monia tarinoita siitä kuinka ihmiset ovat vasta täysikään tullessaan alkanut juomaan ja kun se oli niin uutta ja ihmeellistä siihen tuli riippuvaiseksi. Mielestäni alkoholiin pitäisi totuttaa ja opettaa jo nuorempana. Tämä tarkoittaisi sitä, että nuoret oppisivat käsittelemään alkohia kohtuullisesti, niin ehkä sitten sillon 18 vuotiaana ei mopo niin helposti karkaisi käsistä.
Toisaalta jos alkoholin käyttö olisi sallittua kaikille, emme saisi nauraa niin kovan näköisille teineille "mäkinkulmalla" siideritölkki kädessä ;D
Alkoholivero
Väkevien alkoholien verotus nousi alkuvuodesta keskimäärin 11,5%.
Edelleenkin keskustellaan siitä, pitäisikö veroa nostaa entisestään.
Mitä mieltä te olette?
Edellinen korotus on lisännyt viinan tuontia Virosta.
"Tammi-huhtikuun aikana väkeviä alkoholijuomia tuotiin 2,7 miljoonaa litraa, kun vastaavana aikana vuotta aikaisemmin viinaa rahdattiin 500 000 litraa vähemmän." YLE Uutiset
Samaan aikaan alkoholikuolleisuus on noussut jatkuvasti
http://www.tilastokeskus.fi/til/ksyyt/2006/ksyyt_2006_2008-05-26_kat_001.html
Asialle selkeästikin tulisi tehdä jotain. Onko ratkaisuna veron korotus entisestään?
Mielestäni veroa tulisi ehdottomasti korottaa.
Se kenties lisää entisestään viinan tuontia Virosta, mutta jokaisella ei kuitenkaan jatkuvaan matkusteluun viinan tähden ole mahdollisuutta ja uskon, että joukosta löytyisi ainakin joku, joka vähentäisi viinan käyttöä veronkorotuksen seurauksesta.
Myös eduskunnassa keskustellaan veron mahdollisesta korottamisesta.
Keskusta ja vihreät korottaisivat viinan hintaa
Valtiovarainministeriön alkoholiveroa pohtivaa työryhmää johtava Velipekka Nummikoski toteaa myös inflaation vaikuttavan veroon.
Mielestäni on typerää jos inflaation annetaan vaikuttaa alkoholiveroon. Alkoholismi on todellisuutta, sen aiheuttamia ongelmia sekä yksilölle, lähimmäisille ja yhteiskunnalle ei voi kieltää.
Tässä jotain ajatuksia, millaisia mielipiteitä teillä on?
Edelleenkin keskustellaan siitä, pitäisikö veroa nostaa entisestään.
Mitä mieltä te olette?
Edellinen korotus on lisännyt viinan tuontia Virosta.
"Tammi-huhtikuun aikana väkeviä alkoholijuomia tuotiin 2,7 miljoonaa litraa, kun vastaavana aikana vuotta aikaisemmin viinaa rahdattiin 500 000 litraa vähemmän." YLE Uutiset
Samaan aikaan alkoholikuolleisuus on noussut jatkuvasti
http://www.tilastokeskus.fi/til/ksyyt/2006/ksyyt_2006_2008-05-26_kat_001.html
Asialle selkeästikin tulisi tehdä jotain. Onko ratkaisuna veron korotus entisestään?
Mielestäni veroa tulisi ehdottomasti korottaa.
Se kenties lisää entisestään viinan tuontia Virosta, mutta jokaisella ei kuitenkaan jatkuvaan matkusteluun viinan tähden ole mahdollisuutta ja uskon, että joukosta löytyisi ainakin joku, joka vähentäisi viinan käyttöä veronkorotuksen seurauksesta.
Myös eduskunnassa keskustellaan veron mahdollisesta korottamisesta.
Keskusta ja vihreät korottaisivat viinan hintaa
Valtiovarainministeriön alkoholiveroa pohtivaa työryhmää johtava Velipekka Nummikoski toteaa myös inflaation vaikuttavan veroon.
Mielestäni on typerää jos inflaation annetaan vaikuttaa alkoholiveroon. Alkoholismi on todellisuutta, sen aiheuttamia ongelmia sekä yksilölle, lähimmäisille ja yhteiskunnalle ei voi kieltää.
Tässä jotain ajatuksia, millaisia mielipiteitä teillä on?
Pyöräily Tampereella
Tampereen pyöräkaistoista tuntuu jokaisella tamperelaisella olevan jonkinlainen mielipide, olipa sitten pyöräilijä, jalankulkija tai autolla ajelija. Itse lasken itseni tuohon ensimmäiseen ryhmään, ja olenkin iloinen, että Hämeenkadulle saatiin vihdoinkin edes jonkinmoiset pyöräkaistat. Tosin niitten käytännöllisyydestä on olemassa monta mielipidettä sekä puolesta että vastaan. Joidenkin mukaan pyöräkaistat ovat aivan liian kapeita, ja yksisuuntaisuus tuo vaan lisää ongelmia. Toiset taas ovat sitä mieltä, että kaistat helpottavat huomattavasti pyöräilyä Hämeenkadulla eikä jalankulkijoitten enää tarvitse pelätä henkensä edestä hulluja pyöräilijöitä.Ennen Hämeenkadulla pyöräileminen oli silkkaa hulluutta: jos kelloa soitti edessä kävelevälle jalankulkijalle sai vastaukseksi vihaisia katseita ja paheksuvaa muminaa. Nykinen pyöräkaista on helpottanut jonkin verran pyöräilyä keskustassa, mutta paras vaihtoehto ongelmaan olisi mielestäni yksityisautoilun kieltäminen kokonaan keskustassa. Näin kaupunki saataisiin ihmisten eikä autojen käyttöön, pyörällä ja kävellen pääsisi nopeasi ja turvallisesti liikkumaan ydinkeskustassa ja viihtyisyyskin lisääntyisi. Joukkoliikenne voisi mielestäni liikennöidä edelleen entiseen malliin, näin esim. liikuntarajoitteiset pääsisivät myös keskustaan.Tampere on valitettavasti pyöräilyvastainen kaupunki ja asialle olisi mielestäni nopeasti tehtävä jotain parannusta. Tottahan toki nykyinen pyöräkaista on jo askel kohti parempaan suuntaa. Pyöräily on helppo ja nopea tapa liikkua paikasta toiseen, ja ilmastonmuutoksen ollessa nyt tapetilla pitäisi tamperelaisia kannustaa pyöräilyyn esim. hyvillä pyöräilyreiteillä.
Stubb vai Halonen?
Mitäs mieltä olette siitä, että presidenttimme Tarja Halonen on aikeissa osallistua EU:n ylimääräiseen Georgian tilannetta käsittelevään huippukokoukseen ja näin toimiessaan estää Alexander Stubbin pääsyn kyseiseen tilaisuuteen? Kokoukseen saa ottaa osaa kaksi edustajaa jokisesta EU valtiosta ja toisen näistä henkilöistä on oltava maan pääministeri. Matti Vanhanen siis osallistuu kokoukseen joka tapauksessa. Aleksander Stubb on ollut aktiivisesti mukana Georgian kriisin selvittelyssä Etyjin puheenjohtajan ja Suomen ulkoministerin roolissa. Tarja Halonen taas haluaa ottaa osaa kokoukseen sillä perusteella, että kokouksessa käsitellään tasavallan presidentin toimivaltaan kuuluvia asioita. Mutta koska kaikki kolme eivät voi ottaa osaa tähän huippukokoukseen, niin kenet sitten jätetään ulkopuolelle ja millä perusteella?
Tässä vielä linkki aiheeseen liittyen, mikäli tämä selitys ei selventänyt asiaa. :)
Tässä vielä linkki aiheeseen liittyen, mikäli tämä selitys ei selventänyt asiaa. :)
Big Brother - Hauskaa vs. Säälittävää?
Ensiki pahoittelen sitä, että minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa tästä ohjelmasta. Pahoittelen myös sitä, etten ole koskaan katsonut kyseistä ohjelmaa, joten en voi siis perustaa mielipiteitäni täysin totuudelle. Toisaalta, olen saanut kuulla tästä ohjelmasta ihan haluamattanikin.
Tosi TV-ohjelmat ovat yleensäkin melko teennäisiä, mutta tämä menee jo niin yli hilseen, että on vaikea olla tukehtumatta aamupuuroonsa, kun lukee uutisia esimerkiksi netistä. Kaikkialla toitotetaan kuin BB-se ja se teki sitä ja sitä BB-talossa ja BB-päiväkirja huoneessa.
En ymmärrä niitä ihmisiä, jotka haluavat sinne aivan ehdoin tahdoin. Okei se on kuuluisuutta, mutta en haluaisi koko loppuelämääni olla tunnettu BB-Henrinä.
Media on mielestäni loistava asia olla olemassa, mutta mielestäni sen arvo laskee huomattavasti silloin, kun se pureutuu tv-ohjelmissa esiintyvien ihmisten yksityiselämään niin tarkasti, että kaikki luurangot nousevat ihan vahingossakin kaapista. Hyvä on, joidenkin mielestä tällainen on viihdettä, mutta minusta se on vain surkea katsojalukujen nosto yritys.
Sääliksi käy niitä ihmisiä, jotka sinne ovat hakeutuneet, mutta samalla myös nauran heille. Minusta se vain on niin... no, tuota.. Säälittävää. Miten joku voikin olla niin julkisuuden kipeä, että menee mukaan ohjelmaan, joka on yhtä suurta teatteria.
Tästä saan myös aasinsillan toiseen asiaan joka minua ärsyttää. Minua ärsyttää edelleen, kuten jo tunnilla kerroin, Tukiainen-Kanerva-sotku (meniköhän nimi nyt viimein oikeinkin). Minusta vähintäänkin yksityisyys on se, mihin jokaisella ihmisella tulee olla oikeus. Minusta järjestelmää tulisi muuttaa siten, että esim. toisen lähettämiä tekstiviestejä koskisi edelleen kirjesalaisuus. Esimerkiksi tämä Tukiainen teki väärin, myydessään Kanervanm viestit medialle, olkoonkin että se on sallittua. En osaa oikeastaan selittää mitä tällä ajan takaa, mutta toivottavasti te ymmärrätte. Haluaisin vain, että ihmisten yksityisyydelle annettaisiin mahdollisuus, olkoonkin että suomessa on sananvapaus, tulisi yksityisyys saada säilyttää missä tahansa tilanteessa.
Mielipiteitä?
jk- Älkää ottako henkilökohtaisesti, mikäli pidätte BB-sarjasta, miunusta se vain on jotain niin vastenmielistä. *virne*
Niin ja:
Tosi TV-ohjelmat ovat yleensäkin melko teennäisiä, mutta tämä menee jo niin yli hilseen, että on vaikea olla tukehtumatta aamupuuroonsa, kun lukee uutisia esimerkiksi netistä. Kaikkialla toitotetaan kuin BB-se ja se teki sitä ja sitä BB-talossa ja BB-päiväkirja huoneessa.
En ymmärrä niitä ihmisiä, jotka haluavat sinne aivan ehdoin tahdoin. Okei se on kuuluisuutta, mutta en haluaisi koko loppuelämääni olla tunnettu BB-Henrinä.
Media on mielestäni loistava asia olla olemassa, mutta mielestäni sen arvo laskee huomattavasti silloin, kun se pureutuu tv-ohjelmissa esiintyvien ihmisten yksityiselämään niin tarkasti, että kaikki luurangot nousevat ihan vahingossakin kaapista. Hyvä on, joidenkin mielestä tällainen on viihdettä, mutta minusta se on vain surkea katsojalukujen nosto yritys.
Sääliksi käy niitä ihmisiä, jotka sinne ovat hakeutuneet, mutta samalla myös nauran heille. Minusta se vain on niin... no, tuota.. Säälittävää. Miten joku voikin olla niin julkisuuden kipeä, että menee mukaan ohjelmaan, joka on yhtä suurta teatteria.
Tästä saan myös aasinsillan toiseen asiaan joka minua ärsyttää. Minua ärsyttää edelleen, kuten jo tunnilla kerroin, Tukiainen-Kanerva-sotku (meniköhän nimi nyt viimein oikeinkin). Minusta vähintäänkin yksityisyys on se, mihin jokaisella ihmisella tulee olla oikeus. Minusta järjestelmää tulisi muuttaa siten, että esim. toisen lähettämiä tekstiviestejä koskisi edelleen kirjesalaisuus. Esimerkiksi tämä Tukiainen teki väärin, myydessään Kanervanm viestit medialle, olkoonkin että se on sallittua. En osaa oikeastaan selittää mitä tällä ajan takaa, mutta toivottavasti te ymmärrätte. Haluaisin vain, että ihmisten yksityisyydelle annettaisiin mahdollisuus, olkoonkin että suomessa on sananvapaus, tulisi yksityisyys saada säilyttää missä tahansa tilanteessa.
Mielipiteitä?
jk- Älkää ottako henkilökohtaisesti, mikäli pidätte BB-sarjasta, miunusta se vain on jotain niin vastenmielistä. *virne*
Niin ja:
10 §
Yksityiselämän suoja
Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.
Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.
Lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
Tuossa joku linkki jonnekkin.
Suoritusyhteiskunta
Tuo kilpailuvaltio-otsikko ei nyt yhtään tarkoittanut sitä mitä toivoin sen tarkoittavan, joten on pakko ottaa esiin taas uusi yhteiskuntayhdyssana. Me opiskelijoina olemme eturivissä havaitsemassa, että yhteiskuntamme vaatii meiltä valtavasti suorittamista. Nyt lukiossa meitä painostetaan suorittamaan ylioppilastutkinto kolmessa vuodessa. Tämän jälkeen, heti yo-kokeissa hikoilun jälkeen meidän tulisi hikoilla yliopistojen pääsykokeissa. Mikäli pääsemme yliopistoon (tai korkeakouluun tai ihan mihin vain, ihan esimerkkinä kertoilen), tulee meidän opiskella ja tehdä samalla töitä, koska rahaa ei saa tarpeeksi niin kauan kun opiskelee. Pitäisi valmistua työelämään, hankkia jostain hyviä töitä ja aloittaa jo valmiiksi järjettömän pitkäksi rakentuva työelämä, josta ei helposti pääse pois, koska eläkeikäraja nousee koko ajan. En ihmettele yhtään, että ihmiset masentuvat, kärsivät stressimahahaavoista ja burn outeista ja tahtovat kuolla.
Valtion tavoite on tehdä jokaisesta ihmisestä itselleen mahdollisimman pitkän aikaa hyödyllinen. Pääni sisällä on häiritsevän yksityiskohtainen kuva koneesta, jonka yksittäisenä hammasrattaana aina kukin yksilö pyörii. Nuorilla on heikot mahdollisuudet ottaa rennosti, käydä lukiota sen verran kuin kokee tarpeelliseksi, levätä se vuosi jos täytyy, opiskella omassa tahdissa ja omien kykyjen mukaan. Tämä on mahdollista, mikäli saa tukea vanhemmilta, voi asua kotona tai ei tarvitse ruokaa elääkseen (oi, tuo olisi ihan huippu vaihtoehto. Harmi ettei se ole mahdollista).
Jonkin tasoinen suoritusyhteiskunta on pakollinen, että maailma liikkuu, yhteiskunta pyörii ja homma ylipäätään toimii, mutta koska ihmiset nykyään voivat keskimäärin niin huonosti, tätä suorituspakottamista pitäisi valtion puolelta vähentää. Työelämässä ehtii kyllä olla monta vuosikymmentä, miksi siis elämän kulta-aika eli nuoruus täytyisi kokonaisuudessaan tuhlata stressaamiseen, puurtamiseen ja sen pelkäämiseen, ettei onnistukaan saamaan jalkaa työelämän oven väliin jos ei ole tarpeeksi nopea, tehokas ja valpas. Yhteiskunta koostuu ihmisistä, eli jos ihmiset eivät voi hyvin, ei voi pitkällä tähtäimellä yhteiskuntakaan, vaikka kuinka aluksi voisi siltä näyttää.
Vielä ihan lopuksi tähän jäsentelemättömään vuodatukseeni tahtoisin mainita vielä sen, että laiskuus ei ole se, mihin pyrin. Kyllä ihmisten töitä tulee tehdä, se on iso osa hyvinvointia ja omaa onnellisuutta. Mutta elämän ei kuulu kulua kokonaisuudessaan puurtaen ja peläten, ettei kaikesta panostuksestaan huolimatta ole tarpeeksi hyvä. Suoritusyhteiskuntamme kaipaa siis työn iloa.
Valtion tavoite on tehdä jokaisesta ihmisestä itselleen mahdollisimman pitkän aikaa hyödyllinen. Pääni sisällä on häiritsevän yksityiskohtainen kuva koneesta, jonka yksittäisenä hammasrattaana aina kukin yksilö pyörii. Nuorilla on heikot mahdollisuudet ottaa rennosti, käydä lukiota sen verran kuin kokee tarpeelliseksi, levätä se vuosi jos täytyy, opiskella omassa tahdissa ja omien kykyjen mukaan. Tämä on mahdollista, mikäli saa tukea vanhemmilta, voi asua kotona tai ei tarvitse ruokaa elääkseen (oi, tuo olisi ihan huippu vaihtoehto. Harmi ettei se ole mahdollista).
Jonkin tasoinen suoritusyhteiskunta on pakollinen, että maailma liikkuu, yhteiskunta pyörii ja homma ylipäätään toimii, mutta koska ihmiset nykyään voivat keskimäärin niin huonosti, tätä suorituspakottamista pitäisi valtion puolelta vähentää. Työelämässä ehtii kyllä olla monta vuosikymmentä, miksi siis elämän kulta-aika eli nuoruus täytyisi kokonaisuudessaan tuhlata stressaamiseen, puurtamiseen ja sen pelkäämiseen, ettei onnistukaan saamaan jalkaa työelämän oven väliin jos ei ole tarpeeksi nopea, tehokas ja valpas. Yhteiskunta koostuu ihmisistä, eli jos ihmiset eivät voi hyvin, ei voi pitkällä tähtäimellä yhteiskuntakaan, vaikka kuinka aluksi voisi siltä näyttää.
Vielä ihan lopuksi tähän jäsentelemättömään vuodatukseeni tahtoisin mainita vielä sen, että laiskuus ei ole se, mihin pyrin. Kyllä ihmisten töitä tulee tehdä, se on iso osa hyvinvointia ja omaa onnellisuutta. Mutta elämän ei kuulu kulua kokonaisuudessaan puurtaen ja peläten, ettei kaikesta panostuksestaan huolimatta ole tarpeeksi hyvä. Suoritusyhteiskuntamme kaipaa siis työn iloa.
Pyöräkaistat Tampereella
Tunnin alussa opettaja ehdotti, että olisi kiva jos joku kirjoittaisi blogiin Tampereenkin asioista ja ehdotti aiheeksi vaikka pyöräkaistoja. Päätinkin ottaa asian aiheekseni, sillä juuri nämä pyöräkaistat saavat minut kiehumaan raivosta.
Kesällä Hämeenkadun pintaan tuli valkoisella maalilla maalatut pyöräkaistat. Aluksi olin vähän häkeltynyt, että missä tässä nyt oikein pitäisi kävellä. Aika nopeasti kuitenkin tajusin pysyä poissa pyöräkaistoilta, sillä niillä kävellen liikkuminen saattaa olla hyvinkin vaarallista. Itse ainakin olen pelästynyt monesti kun olen kävellyt pyöräkaistan vieressä ja pyörä on tullut takaani ilman minkäänlaista pyöränkellon varoitusta tai vauhdin hiljentämistä. Olenkin huomannt, että pyöräilijät ovat paljon röyhkeimpiä, kuin ennen pyöräkaistoja. Tuntuu, että he luulevat voivansa ajaa pyöräkaistoilla kuten haluavat huomioimatta jalkaisin liikkuvia ihmisiä.
Pyöräkaistat vievät myös tilaa kaupungilla. Esim. Hämeensillan kohdalla pyöräilijöille on varattu kokonaan puolikas tiestä. Tämä taas johtaa siihen, että jalankulkijoille tulee ahdasta. Pyöräkaistan taas en ole koskaan nähnyt olevan tukossa.
En voi käsittää miksi pyöräkaistat piti tunkea Tampereen keskustaan. Tai miksi ylipäätään pyöriä pitää näkyä Hämeenkadulla. Miksei pyöräilijöille voi tehdä selkeitä reittejä sivukaduille, jossa ruuhka ei ole niin suuri. Jos Hämeenkadulla kuitenkin on pakko liikkua pyörällä, niin kai sen matkan voisi taluttaa. Tällä hetkellä jotenkin tuntuu siltä, että pyöräilijöitä suositaan enemmän. Mielestäni tämä on väärin sillä, suurin osa on kuitenkin jalkaisin liikkuvia, joten heidän etuaan pitäisi ajatella enemmän.
Myös pyöräilijät ovat jossain määrin valitelleet pyöräkaistojen toimivuutta. Luin vähän aika sitten jostain Aamulehden liitteestä jutun näistä pyöräkaistoista ja siinä pyöräilijät ainakin valittelivat sitä, että monet ajaa kaistoilla väärään suuntaan.
En haluaisi tällä postauksella morkata kaikkia pyöräilijöitä, mutta olette varmasti itsekin törmänneet tälläisiin muista piittaamattomiin hurjastelijoihin. Onhan pyöräily tietysti hyvä harrastus ja liikkumiskeino. On ekologisempaa valita pyörä kuin auto, mutta miksei sitä pyörää sitten voi jättää johkin sivummalle ja hoitaa Hämeenkadulla hoidettavat toimet jalkaisin, tai liikkua juuri näillä sivukaduilla, mistä mainitsinkin jo.
Mitä mieltä te olette pyöräkaistoista?
Kesällä Hämeenkadun pintaan tuli valkoisella maalilla maalatut pyöräkaistat. Aluksi olin vähän häkeltynyt, että missä tässä nyt oikein pitäisi kävellä. Aika nopeasti kuitenkin tajusin pysyä poissa pyöräkaistoilta, sillä niillä kävellen liikkuminen saattaa olla hyvinkin vaarallista. Itse ainakin olen pelästynyt monesti kun olen kävellyt pyöräkaistan vieressä ja pyörä on tullut takaani ilman minkäänlaista pyöränkellon varoitusta tai vauhdin hiljentämistä. Olenkin huomannt, että pyöräilijät ovat paljon röyhkeimpiä, kuin ennen pyöräkaistoja. Tuntuu, että he luulevat voivansa ajaa pyöräkaistoilla kuten haluavat huomioimatta jalkaisin liikkuvia ihmisiä.
Pyöräkaistat vievät myös tilaa kaupungilla. Esim. Hämeensillan kohdalla pyöräilijöille on varattu kokonaan puolikas tiestä. Tämä taas johtaa siihen, että jalankulkijoille tulee ahdasta. Pyöräkaistan taas en ole koskaan nähnyt olevan tukossa.
En voi käsittää miksi pyöräkaistat piti tunkea Tampereen keskustaan. Tai miksi ylipäätään pyöriä pitää näkyä Hämeenkadulla. Miksei pyöräilijöille voi tehdä selkeitä reittejä sivukaduille, jossa ruuhka ei ole niin suuri. Jos Hämeenkadulla kuitenkin on pakko liikkua pyörällä, niin kai sen matkan voisi taluttaa. Tällä hetkellä jotenkin tuntuu siltä, että pyöräilijöitä suositaan enemmän. Mielestäni tämä on väärin sillä, suurin osa on kuitenkin jalkaisin liikkuvia, joten heidän etuaan pitäisi ajatella enemmän.
Myös pyöräilijät ovat jossain määrin valitelleet pyöräkaistojen toimivuutta. Luin vähän aika sitten jostain Aamulehden liitteestä jutun näistä pyöräkaistoista ja siinä pyöräilijät ainakin valittelivat sitä, että monet ajaa kaistoilla väärään suuntaan.
En haluaisi tällä postauksella morkata kaikkia pyöräilijöitä, mutta olette varmasti itsekin törmänneet tälläisiin muista piittaamattomiin hurjastelijoihin. Onhan pyöräily tietysti hyvä harrastus ja liikkumiskeino. On ekologisempaa valita pyörä kuin auto, mutta miksei sitä pyörää sitten voi jättää johkin sivummalle ja hoitaa Hämeenkadulla hoidettavat toimet jalkaisin, tai liikkua juuri näillä sivukaduilla, mistä mainitsinkin jo.
Mitä mieltä te olette pyöräkaistoista?
Rikollisten tuomiot
Ajattelin kirjoittaa aiheesta, sillä tänä aamuna uusinta rikosoikeudellista 'Alibi'-lehteä lukiessani kiehuin taas kunnolla yli. Koska en osaa asiaa ei-provosoivemmin esittää; mielestäni Suomen oikeusjärjestelmä on sieltä ja syvältä.
Havainnollistetaan tätä näkökulmaa. Talousrikoksesta saa useimmiten ehdotonta vankeutta useammankin vuoden ja päälle sakkoja, kun taas raiskaaja saattaa selvitä puolen vuoden ehdottomalla ja puolen vuoden ehdollisella vankeudella. Murhan yrityksestä saa useimmissa tapauksissa useamman vuoden ehdottoman vankeustuomion, koska murha OLISI ollut suunniteltu ja tarkkaan harkittu (jos se siis olisi onnistunut), mutta itse murhan ONNISTUNEESTA suorittamisesta pääsee usein vuoden tai parin mielisairaalahoidolla vedoten siihen, että henkilö ei murhaa suorittaessaan ollut niin sanotusti täyspäinen.
Mielestäni Suomen oikeusjärjestelmä ja erityisesti sen jakamat tuomiot rikollisille kertovat yhteiskuntamme arvohierarkiasta. Money makes the world go around, raharikoksista ja taloudellisesta vahingonteosta saa kovemmat sanktiot kuin yksittäisten henkilöiden kaltoinkohtelemisesta. Tekisi mieleni väittää, että moiset rikokset eivät valtiota valtiona kiinnosta, koska siitä ei yhteiskuntarakenteen säilymiselle ja talouden hyvinvoinnille, saati miljoonia tuottaville ja suunnattomasta veroja valtiolle maksaville yrityksille koidu haittoja. Vankilat ovat myös kovaa vauhtia täyttymässä, joten ehkäpä rikollisten tuomitsemista halutaan vähentää tai jopa välttää.
Vankiloissa istuu "turhaan" paljon pikkurikollisia. Tämä selvisi minulle katsoessani aiheesta kertovan dokumentin viime vuoden marraskuussa. Niin sanotut tapavangit elävät yhteiskunnan varoilla istuessaan vankiloissa talvet, koska heillä ei vain ole muuta paikkaa minne mennä. He tekevät ryöstöjä ja kavalluksia usein jopa ilman henkilövahinkoja saadakseen katon päänsä päälle ja ruokaa syödäkseen.
Miksi tuomioistuin vangitsee vankilaan juuri heidät uudelleen ja uudelleen eikä pedofiilia tai raiskaajaa?
Kaiken surkuhupaisin kuulemani juttu ikinä liittyi raiskaajaan. Miehellä oli takanaan lukuisia ryöstöjä ja ns. pikkurikoksia ja hänet tuomittiin muistaakseni puolen vuoden ehdottomaan vankeuteen raiskauksesta. Päästessään ehdolliseen vankeuteen hän raiskasi toisen naisen ja hänet palautettiin vankeuteen muutaman kuukauden lisätuomiolla, eli toisesta raiskauksesta hän sai pienemmän tuomion kuin ensimmäisestä.
Havainnollistetaan tätä näkökulmaa. Talousrikoksesta saa useimmiten ehdotonta vankeutta useammankin vuoden ja päälle sakkoja, kun taas raiskaaja saattaa selvitä puolen vuoden ehdottomalla ja puolen vuoden ehdollisella vankeudella. Murhan yrityksestä saa useimmissa tapauksissa useamman vuoden ehdottoman vankeustuomion, koska murha OLISI ollut suunniteltu ja tarkkaan harkittu (jos se siis olisi onnistunut), mutta itse murhan ONNISTUNEESTA suorittamisesta pääsee usein vuoden tai parin mielisairaalahoidolla vedoten siihen, että henkilö ei murhaa suorittaessaan ollut niin sanotusti täyspäinen.
Mielestäni Suomen oikeusjärjestelmä ja erityisesti sen jakamat tuomiot rikollisille kertovat yhteiskuntamme arvohierarkiasta. Money makes the world go around, raharikoksista ja taloudellisesta vahingonteosta saa kovemmat sanktiot kuin yksittäisten henkilöiden kaltoinkohtelemisesta. Tekisi mieleni väittää, että moiset rikokset eivät valtiota valtiona kiinnosta, koska siitä ei yhteiskuntarakenteen säilymiselle ja talouden hyvinvoinnille, saati miljoonia tuottaville ja suunnattomasta veroja valtiolle maksaville yrityksille koidu haittoja. Vankilat ovat myös kovaa vauhtia täyttymässä, joten ehkäpä rikollisten tuomitsemista halutaan vähentää tai jopa välttää.
Vankiloissa istuu "turhaan" paljon pikkurikollisia. Tämä selvisi minulle katsoessani aiheesta kertovan dokumentin viime vuoden marraskuussa. Niin sanotut tapavangit elävät yhteiskunnan varoilla istuessaan vankiloissa talvet, koska heillä ei vain ole muuta paikkaa minne mennä. He tekevät ryöstöjä ja kavalluksia usein jopa ilman henkilövahinkoja saadakseen katon päänsä päälle ja ruokaa syödäkseen.
Miksi tuomioistuin vangitsee vankilaan juuri heidät uudelleen ja uudelleen eikä pedofiilia tai raiskaajaa?
Kaiken surkuhupaisin kuulemani juttu ikinä liittyi raiskaajaan. Miehellä oli takanaan lukuisia ryöstöjä ja ns. pikkurikoksia ja hänet tuomittiin muistaakseni puolen vuoden ehdottomaan vankeuteen raiskauksesta. Päästessään ehdolliseen vankeuteen hän raiskasi toisen naisen ja hänet palautettiin vankeuteen muutaman kuukauden lisätuomiolla, eli toisesta raiskauksesta hän sai pienemmän tuomion kuin ensimmäisestä.
Kannabiksen dekriminalisointi?
Kukaan ei ole uskaltanut näköjään ottaa täällä puheeksi vielä tämänlaista maan alla pidettyä asiaa. Tämä aihe on herättänyt paljon keskustelua monissa maissa, joten päätin ottaa sen puheeksi. Kannabis (Cannabis sativa) on maailman ylivoimaisesti käytetyin laiton päihde. Sitä käytetään polttamalla, höyrystämällä, syömällä tai juomalla.
Useimmiten ihmiset leimaavat sen käyttäjät narkkareiksi vaikka eivät edes tiedä tarkalleen mistä puhuvat. Maailman terveysjärjestö WHO teki tutkimuksen jossa vertailtiin kannabista, alkoholia ja tupakkaa. WHO tuli monien tutkimusten jälkeen siihen tulokseen että kannabis on näistä kolmesta kaikkein haitattominta ja aiheuttaa vähiten riippuvuutta. Mutta tämä tutkimus sensuroitiin poliittisista syistä. http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto/9802/980218/9802180319.html Suomessa Ainoa media joka on sananvapauden nojalla uskaltanut julkaista uutta merkittävää tietoa kannabiksesta on mtv3(Almamedia) http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2008/07/669288 Mielestäni on naurettavaa että selviä tutkimuksia ei voi julkaista sellaisenaan.
Kannabiksen tämän hetkistä rajoitustilannetta voisi soveltaa myös alkoholin ja tupakan käyttöön niiden päihdyttävien ja negatiivisten terveysvaikutusten takia. En tarkoita että kannabis pitäisi laillistaa täysin Suomessa vaan vähintäänkin dekriminalisoida niin kuin useimmissa EU-maissa.Suomessa poliisivoimat keskittyvät todella tarkasti ja aktiivisesti tämän käytön ja kasvatuksen valvomiseen, vaikka se on vain mieto päihde. Ne voisivat käyttää voimavaroja johonkin vakavempien rikosten selvittämiseen.
Tiedemaailma ei tunne yhtään kuolemaan johtanutta yliannostustapausta, toisin taas alkoholin yliannostukseen on kuollut monia ihmisiä. Se on luokiteltu useimmissa maissa miedoksi C-luokan päihteeksi ja ainoastaan neljä EU-maata kieltää kannabiksen käytön ja kriminalisoi sitä. Nämä maat ovat Suomi, Ruotsi, Ranska ja Kreikka. Muualla EU:ssa ollaan siirtymässä käytön dekriminalisointiin, esimerkiksi Alankomaissa kannabista voi ostaa täysin laillisesti "Coffee Shop"- kahviloista. Espanjassa saa kasvattaa pieniä määriä omaan käyttöön ja käyttää sitä yksityisissä tiloissa niin kuin Suomessa alkoholia.
Kannabiksen lääkekäyttö on paljon väitelty aihe. Lääkkeenä sitä voidaan käyttää kivun lievitykseen, pahoinvoinnin ja oksentelun hillitsemiseen ja ruokahalun kiihottamiseen. Jatkuvasti tehdään myös tutkimuksia kannaboidien ja THC:n vaikutuksesta erilaisiin syöpätauteihin.AIDS potilaiden lääkitsemisestä kannabiksella on myös saatu hyviä tuloksia. Euroopassa lääkekäyttö on lähes kaikkialla otettu käyttöön. Jopa suomessa yhdelle henkilölle on myönnetty laillisesti kannabista lääkkeeksi. Kyseessä on ms-potilas ja hän ei pystynyt aiemmin nukkumaan eikä tekemään töitä. Sen jälkeen kun hän sai kannabista lääkkeeksi niin hän pääsi palautumaan normaaliin arkeen ja pystyi nukkumaan. "Kannabiksen lääkekäytöstä on tulevaisuudessa tulossa yksiselitteisesti laillista, kun sosiaali- ja terveysministeriö saa alan lainsäädännön selkiytettyä" kertoo Aamulehti. Mielestäni on loistavaa että asiaan on puuttuttu ja kannabis tulee lääkkeenä luultavasti jatkossa korvaamaan vahvat kolmiolääkeet, joita on käytetty kivun lievitykseen. Tällä hetkellä sen saaminen lääkkeeksi on todella vaikeaa Suomessa.
Elikkä mielestäni kannabiksen käyttäjiä ei pitäisi kriminalisoida, mutta toivottavasti siihen on jatkossa tulossa muutos niin kuin muissa EU-maissa. Mutta kannattaa pitää mielessä että sen käyttö, kasvatus ja hallussapito on Suomessa laitonta ja siitä voidaan rankaista jopa vankeudella. Lisää tietoa aiheesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Kannabis
Mitä mieltä muut ovat aiheesta? puolesta vai vastaan?
Kansalaisaktivismi by Peppi ja Milla
Kanslaisaktivismi on toimintaa jota kuka vain voi harjoittaa. Voi osallistua mielenosoituksiin ja talon valtauksiin, perustaa tai liittyä erilaisiin järjestöihin, jotka ovat usein keskittyneet johonkin tiettyihin asioihin esimerkiksi ihmisoikeuksiin tai luonnonsuojeluun.
Mihin kansalaisaktivismia sitten tarvitaan? Aktivistien teot (joskus melko radikaalitkin) voivat herättää päättäjien mielenkiinnon ja näin saada aikaan muutoksen, jota ei olisi ilman pientä herättelyä tapahtunut. Toisaalta teot eivät aina vakuuta päättäjiä ja silloin muutosta ei synny. Esimerkiksi turkistarhaiskut ovat selkeästi lainvastaisia ja saavat harvoin aikaan muutoksia.
Aktivismi on usein nuorten tapa vaikuttaa asioihin. Jos äänestäminen ja muu poliittinen toiminta ei kiinnosta yritetään vaikuttaa muilla tavoin. Erilaisiin järjestöihin liittyminen on hyvä keino vaikuttaa isomman joukon voimin, mutta myös oman järjestön perustaminen on hyvä keino. Lähes kuka vain voi sen tehdä ja joskus liike voi levitä kauaskin. Hyvä esimerkki on kahden tyttären äiti Pohjois-Haagasta, joka perusti Roska päivässä-liikkeen ja se on levinnyt jo Australiaan saakka. Ihmisiin voi vaikuttaa ilman liikkeen perustamistakin. New Yorkilainen pariskunta päätti elää vuoden ilman nykyajan mukavuuksia kuten autoa, wc-paperia ym. ja syödä vain lähellä Manhattania tuotettua ruokaa. He kirjoittivat vuodestaan blogia ja kutsuivat tätä kokeiluaan nimellä No Impact. Tässä vielä linkki kyseisestä aiheesta.
Kansalaisaktivismi on siis hyvin monimuotoista ja ihmisillä on hyvin monia tapoja vaikuttaa. Kaikki eivät kuitenkaan osallistu kansalaistoimintaan vaikka siihen on mahdollisuus kaikilla. Ehkä kaikki eivät ole kiinnostuneet yhteiskunnan kehittämisestä tai ehkä joidenkin mielestä ei ole mitään kehitettävää. Onko yhteiskunnassa aina jotain parannettavaa vai saavutetaanko joskus täydellinen hyvinvointiyhteiskunta?
Kansalaisaktivistien tärkeä työ on myös tuoda tietoa niille, jotka eivät harrasta aktivismia aktiivisesti. Näin aina uudet ihmiset kiinnostuvat asioista ja maailmaan tulee uusia vaikuttajia.
Mihin kansalaisaktivismia sitten tarvitaan? Aktivistien teot (joskus melko radikaalitkin) voivat herättää päättäjien mielenkiinnon ja näin saada aikaan muutoksen, jota ei olisi ilman pientä herättelyä tapahtunut. Toisaalta teot eivät aina vakuuta päättäjiä ja silloin muutosta ei synny. Esimerkiksi turkistarhaiskut ovat selkeästi lainvastaisia ja saavat harvoin aikaan muutoksia.
Aktivismi on usein nuorten tapa vaikuttaa asioihin. Jos äänestäminen ja muu poliittinen toiminta ei kiinnosta yritetään vaikuttaa muilla tavoin. Erilaisiin järjestöihin liittyminen on hyvä keino vaikuttaa isomman joukon voimin, mutta myös oman järjestön perustaminen on hyvä keino. Lähes kuka vain voi sen tehdä ja joskus liike voi levitä kauaskin. Hyvä esimerkki on kahden tyttären äiti Pohjois-Haagasta, joka perusti Roska päivässä-liikkeen ja se on levinnyt jo Australiaan saakka. Ihmisiin voi vaikuttaa ilman liikkeen perustamistakin. New Yorkilainen pariskunta päätti elää vuoden ilman nykyajan mukavuuksia kuten autoa, wc-paperia ym. ja syödä vain lähellä Manhattania tuotettua ruokaa. He kirjoittivat vuodestaan blogia ja kutsuivat tätä kokeiluaan nimellä No Impact. Tässä vielä linkki kyseisestä aiheesta.
Kansalaisaktivismi on siis hyvin monimuotoista ja ihmisillä on hyvin monia tapoja vaikuttaa. Kaikki eivät kuitenkaan osallistu kansalaistoimintaan vaikka siihen on mahdollisuus kaikilla. Ehkä kaikki eivät ole kiinnostuneet yhteiskunnan kehittämisestä tai ehkä joidenkin mielestä ei ole mitään kehitettävää. Onko yhteiskunnassa aina jotain parannettavaa vai saavutetaanko joskus täydellinen hyvinvointiyhteiskunta?
Kansalaisaktivistien tärkeä työ on myös tuoda tietoa niille, jotka eivät harrasta aktivismia aktiivisesti. Näin aina uudet ihmiset kiinnostuvat asioista ja maailmaan tulee uusia vaikuttajia.
Ruuhkista ja niiden selvittelystä
Kurssillamme oli viime viikolla esillä mm. Tampereen ajankohtaisia asioita, esimerkiksi Paasikiventien/Rantatien ruuhkien helpottamiseksi suunniteltu tunneli sekä muut liikenteeseen liittyvät puheenaiheet.
Jotenkin tunneliasia alkaa kalvaa joka kerralla kun siitä kuulee puhuttavan, sillä usein medioissa esitettävät argumentit ovat puoltavia. Jos tunneli rakennettaisiin tai lisättäisiin vain ajokaistoja, on ratkaisu kuitenkin menossa väärään suuntaan. Olen edelleen sitä mieltä, että joukkoliikenteeseen panostamisella selvitettäisiin pahimmatkin ruuhkat Länsi-Tampereen puolella.
Kuitenkaan pelkät bussilinjojen lisävuorot eivät auta, sillä ihmisten asenteessa joukkoliikenteen käyttöön on vielä paljonkin parantamisen varaa. Tuskin olen väärässä väittäessäni, että monet pysäkin vieressä asuvat jättävät mainion tilaisuuden käyttämättä ja huristavat autolla töihin (tai kouluun). Tietenkin on selvää, että on olemassa ammatteja, joissa henkilöautoa on pakko käyttää työtehtävien puolesta. Todennäköistä toki on, että muuten vain autoilevat ihmiset käyttävät autoissaan omatuntobensaa, joka ei muuten kauheasti vaikuta sekoittuessaan muihin päästöihin Tampellan kohdalla aamu"sumussa".
Ihmisten asenteeseen vaikuttaa kuitenkin jokin suuri voima, joka saa heidät kieltäytymään bussilla kulkemisesta. Rohkenen väittää, että kyse on bussilipun hinnasta. Tampereen kaupungin liikennelaitoksella tilanne on vielä jotenkin hallussa (vaikka nuorten oloa vaikeuttaa 12 vuoden aikuisiän raja). Kertamaksu on vain kaksi euroa ja työsuhdelippuja on saatavissa. Yksityisten liikenneyritysten hinnoittelu on puolestaan melko pöyristyttävää: Tampereen ulkopuolella olevasta kunnasta hinta yhteen suuntaan liikkuu viiden euron tietämillä. Lisäksi vielä omalta kotiseudultani vähennetään vuoroja entisestään niin, että kouluun pääsemiseen tarvitaan ihme.
Olen melko tyytyväinen siihen, miten asiat on pystytty hoitamaan Helsingissä, missä joukkoliikennevaihtoehtoja on paljon enemmän kuin Tampereella. Tietenkin näin pienessä kaupungissa on mahdotonta toteuttaa esimerkiksi metro- tai raitiovainulinjoja, mutta Helsingin bussi- ja junaliikenteestä voisi hyvinkin ottaa esimerkkiä.
Yksinkertaisella matematiikalla voi päätellä, että neljäkymmentä yksityisautoilijaa ahtautuessaan yhteen kulkuneuvoon lyhentävät huomattavasti ruuhkien loputtomia jonoja.
Vaikka näistä asioista kuinka yrittäisi olla jotakin mieltä ja kirjoittaisi yleisönosastoihin ja Sunnuntain Asioihin, niin enpä usko että ihmisten asenne juurikaan muuttuu ihan lähiaikoina. Pakkohan se on päästä oman ilmastointijärjestelmän ja radion ääreen. Omaan rauhaan ilman että tarvitsee luoda turhia katsekontakteja vieraisiin ihmisiin. Hyvänen aika.
Jotenkin tunneliasia alkaa kalvaa joka kerralla kun siitä kuulee puhuttavan, sillä usein medioissa esitettävät argumentit ovat puoltavia. Jos tunneli rakennettaisiin tai lisättäisiin vain ajokaistoja, on ratkaisu kuitenkin menossa väärään suuntaan. Olen edelleen sitä mieltä, että joukkoliikenteeseen panostamisella selvitettäisiin pahimmatkin ruuhkat Länsi-Tampereen puolella.
Kuitenkaan pelkät bussilinjojen lisävuorot eivät auta, sillä ihmisten asenteessa joukkoliikenteen käyttöön on vielä paljonkin parantamisen varaa. Tuskin olen väärässä väittäessäni, että monet pysäkin vieressä asuvat jättävät mainion tilaisuuden käyttämättä ja huristavat autolla töihin (tai kouluun). Tietenkin on selvää, että on olemassa ammatteja, joissa henkilöautoa on pakko käyttää työtehtävien puolesta. Todennäköistä toki on, että muuten vain autoilevat ihmiset käyttävät autoissaan omatuntobensaa, joka ei muuten kauheasti vaikuta sekoittuessaan muihin päästöihin Tampellan kohdalla aamu"sumussa".
Ihmisten asenteeseen vaikuttaa kuitenkin jokin suuri voima, joka saa heidät kieltäytymään bussilla kulkemisesta. Rohkenen väittää, että kyse on bussilipun hinnasta. Tampereen kaupungin liikennelaitoksella tilanne on vielä jotenkin hallussa (vaikka nuorten oloa vaikeuttaa 12 vuoden aikuisiän raja). Kertamaksu on vain kaksi euroa ja työsuhdelippuja on saatavissa. Yksityisten liikenneyritysten hinnoittelu on puolestaan melko pöyristyttävää: Tampereen ulkopuolella olevasta kunnasta hinta yhteen suuntaan liikkuu viiden euron tietämillä. Lisäksi vielä omalta kotiseudultani vähennetään vuoroja entisestään niin, että kouluun pääsemiseen tarvitaan ihme.
Olen melko tyytyväinen siihen, miten asiat on pystytty hoitamaan Helsingissä, missä joukkoliikennevaihtoehtoja on paljon enemmän kuin Tampereella. Tietenkin näin pienessä kaupungissa on mahdotonta toteuttaa esimerkiksi metro- tai raitiovainulinjoja, mutta Helsingin bussi- ja junaliikenteestä voisi hyvinkin ottaa esimerkkiä.
Yksinkertaisella matematiikalla voi päätellä, että neljäkymmentä yksityisautoilijaa ahtautuessaan yhteen kulkuneuvoon lyhentävät huomattavasti ruuhkien loputtomia jonoja.
Vaikka näistä asioista kuinka yrittäisi olla jotakin mieltä ja kirjoittaisi yleisönosastoihin ja Sunnuntain Asioihin, niin enpä usko että ihmisten asenne juurikaan muuttuu ihan lähiaikoina. Pakkohan se on päästä oman ilmastointijärjestelmän ja radion ääreen. Omaan rauhaan ilman että tarvitsee luoda turhia katsekontakteja vieraisiin ihmisiin. Hyvänen aika.
lauantai 30. elokuuta 2008
Homopariskuntien siunaaminen kirkossa
Heipä hei. Mitä mieltä ihmiset ovat siitä, että kirkossa on alettu siunata avioliittoon nyt myös homoseksuaaleja mies- ja naispareja? Otan aiheen puheeksi, koska mitään edes läheltä liippaavaa ei taida blogissa olla. Sitä paitsi nyt kun tunneilla on puhuttu kaikista tärkeistä yleisistä yhteiskunta-asioista, eduskunnasta ja vallan jakaantumisesta, haluan keskusteluttaa aihetta, joka ei kosketa näitä mitenkään.
Itse aloitan mielipiteenpurkaukseni sillä, että en uskonnottomana ihmisenä ymmärrä, miksi homoseksuaaliset pariskunnat tahtovat välttämättä kirkollisen siunaamisen. Uskovainen homoseksuaali on raskasta olla, koska the pyhä kirja eli Raamattu niin suoraan homouden tuomitsee. Ei ole helppoa uskoa jumalaan, joka niin sanotusti pitää sinua saastaisena.
Tämän voi toki kiertää. Raamattuhan ei ole jumalan luomus vaan ihmisen kirjoittama, ja sen kirjoittamisen aikaan homoseksuaalisuudesta tiedettiin paljon vähemmän, sitä todella pidettiin epäluonnollisena ja sairautena, jonka ihminen tai tämän vanhemmat olivat itse aiheuttaneet. Nykyään homous on todettu luonnolliseksi ja terveeksi poikkeamaksi, jota esiintyy myös eläimillä ja johon vaikuttavat geenit, eivät elintavat tai ihmisen tekemät vääryydet (tai oikeudet, ei sen puoleen). Se on yhtä paljon ihmisen itsensä määriteltävissä kuin vaikka silmien väri.
Jos homoseksuaali siis kokee voivansa uskoa jumalaan ja feidata vain ne "miehimykset eivät pääse taivaaseen" -kohdat, en käsitä, miksi nykypäivän ihan fiksu ja moderni kirkko ei näitä pareja voisi siunata. Siunaaminen ei vahingoita ketään, mutta kahden ihmisen se saa liitettyä yhteen monen ihmisen elämänkatsomuksen mukaan paremmin kuin pelkkä maistraatissa suoritettu parisuhteen virallistaminen.
Raamattuun ei voi tukea asioissa, joista kirjan kirjoittamisen aikaan tiedettiin yhtä paljon kuin kuuraketeista. Vanhan testamentin käskyjä ei voi hartainkaan uskovainen nykypäivänä monessa kohtaa noudattaa, koska maailma on muuttunut. Maailma on muuttunut ja ihmisten tieto lisääntynyt, miksi siis pitäisi jumittaa vanhoissa käskyissä vain siksi, että joku on tuhansia vuosia sitten ollut tätä mieltä? Me emme kivitä avionrikkojia emmekä polta jumalille härkäuhreja takapihallamme, vaikka Raamattu tähän kehottaakin, miksi kirkko siis ei voisi vihkiä homopareja avioliittoon, vaikka Raamattu sen kieltääkin?
Itse aloitan mielipiteenpurkaukseni sillä, että en uskonnottomana ihmisenä ymmärrä, miksi homoseksuaaliset pariskunnat tahtovat välttämättä kirkollisen siunaamisen. Uskovainen homoseksuaali on raskasta olla, koska the pyhä kirja eli Raamattu niin suoraan homouden tuomitsee. Ei ole helppoa uskoa jumalaan, joka niin sanotusti pitää sinua saastaisena.
Tämän voi toki kiertää. Raamattuhan ei ole jumalan luomus vaan ihmisen kirjoittama, ja sen kirjoittamisen aikaan homoseksuaalisuudesta tiedettiin paljon vähemmän, sitä todella pidettiin epäluonnollisena ja sairautena, jonka ihminen tai tämän vanhemmat olivat itse aiheuttaneet. Nykyään homous on todettu luonnolliseksi ja terveeksi poikkeamaksi, jota esiintyy myös eläimillä ja johon vaikuttavat geenit, eivät elintavat tai ihmisen tekemät vääryydet (tai oikeudet, ei sen puoleen). Se on yhtä paljon ihmisen itsensä määriteltävissä kuin vaikka silmien väri.
Jos homoseksuaali siis kokee voivansa uskoa jumalaan ja feidata vain ne "miehimykset eivät pääse taivaaseen" -kohdat, en käsitä, miksi nykypäivän ihan fiksu ja moderni kirkko ei näitä pareja voisi siunata. Siunaaminen ei vahingoita ketään, mutta kahden ihmisen se saa liitettyä yhteen monen ihmisen elämänkatsomuksen mukaan paremmin kuin pelkkä maistraatissa suoritettu parisuhteen virallistaminen.
Raamattuun ei voi tukea asioissa, joista kirjan kirjoittamisen aikaan tiedettiin yhtä paljon kuin kuuraketeista. Vanhan testamentin käskyjä ei voi hartainkaan uskovainen nykypäivänä monessa kohtaa noudattaa, koska maailma on muuttunut. Maailma on muuttunut ja ihmisten tieto lisääntynyt, miksi siis pitäisi jumittaa vanhoissa käskyissä vain siksi, että joku on tuhansia vuosia sitten ollut tätä mieltä? Me emme kivitä avionrikkojia emmekä polta jumalille härkäuhreja takapihallamme, vaikka Raamattu tähän kehottaakin, miksi kirkko siis ei voisi vihkiä homopareja avioliittoon, vaikka Raamattu sen kieltääkin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
