Aprillia!

Aprillipäivänä moni on varmasti varuillaan matkatessaan median ihmeellisessä maailmassa, kun toinen toistaan kummallisemmat pilauutiset valtaavat maailman joka vuosi 1. huhtikuuta. Tämä kyseinen päivä nostattaa ihmisten mediakriittisyyden tuntosarvet pystyyn ja kehottaa meitä epäilemään kaikkea mahdollista. Tuntuu kuitenkin siltä, että aprillipäivän vaivuttua unholaan myös skeptisyytemme mediaa kohtaan lakkaa. Oletko sinäkin yksi heistä sinisilmäisistä jotka suhtautuvat mediaan lähes varauksetta? Ei hätää, niin olen minäkin, mutta asian ei pitäisi olla näin.

Media tunnetusti dramatisoi uutisiaan saadakseen niistä mielenkiintoisemman kuuloisia.
Havainnollistan asiaa hieman:

Tilanne:
Iäkäs naishenkilö kompastuu kadulla ja loukkaa itsensä. Lähistöllä oleskelee nuorisoporukka, joka ei huomaa tapaturmaa sen sattuessa vaan naureskelee porukassa kerrotuille vitseille.

Seuraavan päivän lööpit:
"Mummo loukkasi itsensä, nuoret vain nauroivat!"
"Nuoret eivät välitä vanhuksista"
"Vanhempien vastullisuus olemattomissa"

Tälläiset lööpit ovat tyypillisiä erityisesti aikakausilehdille joihin lukijan huomio kiinnitetään ylidramatisoiduilla ja korostetuilla otsikoilla. Tietysti perinteisemmät sanomalehdet eivät näin vahvoja tyylikeinoja käytä mutta tajuatte varmasti mitä ajan takaa.

Mediaa ei suotta sanota neljänneksi valtiomahdiksi. Tiedosvälineet eivät luonnollisestikaan valehtele ihmisille vaan pyrkivät tuomaan erilaiset epäkohdat ja uutiset ihmisten tietoisuuteen. Ne voivat kuitenkin itse valita lähestymistapansa sekä näkökulmansa asioihin. Tämä voi muokata ihmisten mielipiteitä vahvastikin sillä lukija samaistuu lukemaansa tekstiin ja perustaa mielipiteensä sen pohjalta. Jos uutinen antaa yksipuoleisen kuvan asiasta, lukijan mielipide voi vääristyä sillä hän ei tiedä koko totuutta. Medialla onkin suuresti valtaa vaikuttaa asioihin halutessaan ja joskus tahattomastikin.

Kehotankin teitä kaikkia joskus mediaa ihmetellessänne pysähtymään hetkeksi ja pohtimaan hieman. Onko uutinen saanut minut ajattelemaan jollakin toisella tavalla? Onko media vaikuttanut minuun?

Terveyden ihannointia

Viime aikoina eräänlainen Fitness-buumi on yltynyt kovaksi varsinkin nuorten keskuudessa. Koulun / töiden jälkeen lähdetään kuntosalille tai spinningtunnille yms yms ja otetaan muutama instagramkuva hashtaggien kera ja lisäillään facebookkiin. Toiset treenaavat kovaa salilla ja jotkut pitävät Fitness-aiheisia blogeja, joissa jaetaan parhaat niksit kuinka kiloista päästään eroon.



Edellä yksi kuva eräästä Fitnessblogista. Kuvan nainen on laihduttanut 64 kilosta 54 kiloon. Ainakin omasta sekä miehen näkökulmasta kuvan nainen näyttää paremmalta "ennen" kuvissa. Onko laihduttamista pakko viedä äärimmilleen varsinkin, kun kyseisellä tytöllä ei siihen edes ollut ns. "tarvetta"?

Neuroottinen treenaaminen voi myös viedä äärimmillään syömishäiriöihin sun muihin. Tiedän muutamia "hc-treenaajia", jotka ovat jo valmiiksi jäätävässä tikissä, mutta puhuvat kuitenkin "kesäkuntoon pääsemisestä" "Pakko syödä vaan tää yks kananmuna". Omasta mielestä tämä terveydenihannointi menee nykyään jopa liian pitkälle, mitä mieltä muut ovat?

Missä mättää?

http://www.hs.fi/kotimaa/Kaupunginhallituksen+Tenkula+Opettajan+kirjallinen+varoitus+olisi+riitt%C3%A4nyt/a1365471654546

Yläasteella kuulin silloin tällöin huhuja opettajien ja oppilaiden välisistä mittelystä jotka olivat johtaneet tuuppimiseen tai muuhun vastaavaan. Joillakin jutuista ei ollut mitään perää, eivätkä nekään jutut, jotka totta olivatkin, päässeet tietoisuuteen kuten opettaja Antti Korhosen tapauksessa. Opettajan turvautumiseen esimerkiksi oppilaaseen tarttumiseen on varmasti usein hyvä syy, vaikkeikaan laillinen. Joko opettajien oikeuksiin liittyvissä laissa mättää jokin, tai oppilaiden ja opettajien välisessä suhteessa.

Tarja Tenkula  Helsingin kaupunginhallituksesta on sitä mieltä, että opettajalla tulisi olla enemmän oikeuksia. Mutta miksi ylipäätänsä tällaisia tuuppimis- ja "pahoinpitely"-tapauksia tulee? .. Opettajalla ja oppilaalla tulee jotain kärhämää ja jommalla kummalla menee hermot. Opettajanhan tulisi osata olla rauhallinen tilanteessa missä hyvänsä ja myöskin osata pitää auktoriteettia yllä hankalampienkin oppilaiden osalla. Hyvä opettaja yleisestikin opiskelijoiden mielestä on luotettava ja hyvän auktoriteetin omaava. Omista yläasteajoistani voisin nimetä useita opettajia ja sijaisia joilla ei ollut lainkaan kuria luokkaani, mikä haittasi sekä opiskelua ja oppimista että opettajien valtaa.

Ennen kuin ruvetaan vaatimaan lakeja kenenkään oikeuksista, olisi varmaankin hyvä miettiä mitkä asiat johtaa kouluväkivaltaan ja mitä tehdä oppilaiden kanssa, joita ei saada ruotuun ilman fyysisyyttä.