Nyt näin joulun alla on katujen varsiin ilmestynyt jos jonkinlaista alusvaatemainosta. Aloinkin pohtimaan, pitäisikö niitä sensuroida vai ei.
Itseäni katujen varsia koristavat puolialastomat ihmiset, useimmiten naiset, eivät häiritse. Niitä on kuitenkin liikaa, kun kahdeksan kilometrin kotimatkallani koulusta joka toinen kadunvarsimainos esittelee alusvaatteita. Mahdollisimman vähissä vaatteissa esiintyvät naiset tuntuvat olevan nykyajan trendi mainoksissa. Muutama vuosi sitten niitä ei ollut läheskään näin paljoa. Onko kadunvarsi kuitenkaan oikea paikka tällaiselle mainostamiselle? Mielestäni se luo naisesta kuvaa esineenä, jota on kiva esitellä muille, eikä ihmisenä.
Mielestäni nämä alusvaatemainokset tulisi poistaa katujen varsilta. Näille mainoksillekin on mahdollista löytää sopivampi paikka, esimerkiksi naistenlehdet, vaatekauppojen katalogit tai muuta vastaavat paikat, joissa ne eivät olisi niin näkyvästi esillä. Minulle ei ainakaan tulisi mieleenikään ostaa kenellekään alusvaatteita joululahjaksi (kuten monet mainostajat tuntuvat luulevan..). Alusvaatteet eivät kuitenkaan ole sellainen tuoteryhmä, jota mainostamalla saataisiin mahdollisimman suuren yleisön mielenkiinto herätettyä - ainakaan ostosmielessä. Kaduille voitaisiin mieluummin laittaa sellaisia mainoksia, jotka suuntautuvat suuremmalle kohderyhmälle, ja joilla voitaisiin saada entistä suurempi yleisö kiinnostumaan kyseisestä tuotteesta. Alusvaatteet eivät mielestäni kuulu tähän ryhmään.
perjantai 12. joulukuuta 2008
torstai 11. joulukuuta 2008
hyvinvointivaltion huonosti voiva kansa
Vanhustenhuolto on huonontunut, taantuma iskee, nuoret voivat huonosti, työttömien määrä kasvaa. Kuulostaako tutulta? Nämä ilmiöt varmasti koskettavat meistä monia. Onko suomalaisilla todella näin paha olla?
Yhteiskunnassamme toimitaan niin sanotun "odottamisen kulttuurin" mukaan. Kun asioissa ilmenee epäkohtia, niitä tutkitaan, pohditaan, jätetään mietintään. Ei oteta asioita tarpeeksi vakavasti. Ennen kuin jotakin peruuttamatonta tapahtuu. Näistä esimerkkinä voisin ottaa esille nuorten pahoinvoinnin ja kouluammuskelut.
Toinen tapahtumiin liittyvä kysymys koskee koulun ja kodin yhteistyötä. Kenellä on vastuu lasten kasvatuksesta: tietokoneella, vanhemmilla, koululla vai psykologilla? Entä pitäisikö kouluihin ottaa normaaliksi käytännöksi psykologinen tarkastus jossa mielentila tutkittaisiin samaan tapaan kuin fyysinen terveys. Onko lähdettävä näin "rajulle" linjalle? Mielestäni vanhempien ja koulun yhteistyötä tulisi lisätä. Lapset viettävät n. 5-7 tuntia päivässä oppilaitoksessaan. Opettajat tuntevat oppilaansa ja ehkä huomaavat muutokset nuoren voinnissa nopeammin ja helpommin kuin vanhemmat.
Kiireinen kulttuurimme ei välttämättä anna aikaa nuorten ja vanhempien yhdessäololle. Nuorille suositellaan jotakin mukavaa harrastusta, mieluusti useampaa kuin yhtä, koulu tulisi suorittaa mahdollisimman hyvin, ja ehkäpä voisi olla mukana vielä jonkun järjestön toiminnassa. Suorittamisen meininki ei siis puutu nuoren eikä vanhemman elämästä. Vanhempien ja nuorten/lasten arki ei välttämättä kohtaa, ja pian voikin käydä niin, että samassa taloudessa asuvat ihmiset eivät tiedä mitään toistensa kuulumisista ja pian vanhemmat ovat niin sanotusti ulkoistettu lasten elämästä. Vastaus vanhempien kysymyksiin "miten menee koulussa tai mitä kuuluu?" on "ihan hyvin/ihan hyvää".
Oli miten oli, ainoa lääke tähän yhteiskuntamme ongelmaan on läsnäolo. Mielestäni puhe laatuajasta on täyttä roskaa! Ei yhdessä vietetyn ajan tarvitse olla mitään suurempaa kuin sitä että vanhemmat ovat läsnä ja eletään yhdessä normaalia elämää.
Toisaalta, voimme myös esittää kysymyksen aivan tekstini alussa oleviin kysymyksiin: onko meillä todellisia ongelmia? Olemmeko vain turtuneet niin hyvään toimeentuloon, hyviin palveluihin ja tähän elämän helppouteen että vaadimme liikaa emmekä osaa tehdä itseämme onnellisiksi?
Yhteiskunnassamme toimitaan niin sanotun "odottamisen kulttuurin" mukaan. Kun asioissa ilmenee epäkohtia, niitä tutkitaan, pohditaan, jätetään mietintään. Ei oteta asioita tarpeeksi vakavasti. Ennen kuin jotakin peruuttamatonta tapahtuu. Näistä esimerkkinä voisin ottaa esille nuorten pahoinvoinnin ja kouluammuskelut.
Toinen tapahtumiin liittyvä kysymys koskee koulun ja kodin yhteistyötä. Kenellä on vastuu lasten kasvatuksesta: tietokoneella, vanhemmilla, koululla vai psykologilla? Entä pitäisikö kouluihin ottaa normaaliksi käytännöksi psykologinen tarkastus jossa mielentila tutkittaisiin samaan tapaan kuin fyysinen terveys. Onko lähdettävä näin "rajulle" linjalle? Mielestäni vanhempien ja koulun yhteistyötä tulisi lisätä. Lapset viettävät n. 5-7 tuntia päivässä oppilaitoksessaan. Opettajat tuntevat oppilaansa ja ehkä huomaavat muutokset nuoren voinnissa nopeammin ja helpommin kuin vanhemmat.
Kiireinen kulttuurimme ei välttämättä anna aikaa nuorten ja vanhempien yhdessäololle. Nuorille suositellaan jotakin mukavaa harrastusta, mieluusti useampaa kuin yhtä, koulu tulisi suorittaa mahdollisimman hyvin, ja ehkäpä voisi olla mukana vielä jonkun järjestön toiminnassa. Suorittamisen meininki ei siis puutu nuoren eikä vanhemman elämästä. Vanhempien ja nuorten/lasten arki ei välttämättä kohtaa, ja pian voikin käydä niin, että samassa taloudessa asuvat ihmiset eivät tiedä mitään toistensa kuulumisista ja pian vanhemmat ovat niin sanotusti ulkoistettu lasten elämästä. Vastaus vanhempien kysymyksiin "miten menee koulussa tai mitä kuuluu?" on "ihan hyvin/ihan hyvää".
Oli miten oli, ainoa lääke tähän yhteiskuntamme ongelmaan on läsnäolo. Mielestäni puhe laatuajasta on täyttä roskaa! Ei yhdessä vietetyn ajan tarvitse olla mitään suurempaa kuin sitä että vanhemmat ovat läsnä ja eletään yhdessä normaalia elämää.
Toisaalta, voimme myös esittää kysymyksen aivan tekstini alussa oleviin kysymyksiin: onko meillä todellisia ongelmia? Olemmeko vain turtuneet niin hyvään toimeentuloon, hyviin palveluihin ja tähän elämän helppouteen että vaadimme liikaa emmekä osaa tehdä itseämme onnellisiksi?
keskiviikko 10. joulukuuta 2008
Työ vai raskaus?
Luettuani Iltasanomien uutissivua en voinut olla hämmästelemättä suurta vääryyttä, joka ilmenee työelämässä. Raskaus aiheuttaa monille naisille hankalia tilanteita työpaikalla. Kuitenkin raskaus on luonnollinen asia ja siihen pitäisi myös työnantajien osata suhtautua oikein.
Iltasanomien 10.12.2008 verkkouutisen mukaan monet naiset kokevat, että raskaus on haitannut heidän työuraansa. Verkkolehdessä mainittiin, että työnantaja on yrittänyt antaa esimerkiksi potkuja, kun raskaus on tullut ilmi.
Kuten jo yhteiskuntaopin tunnilla puhuimme Suomessa on laitonta irtisanoa raskauden vuoksi eikä perheenlisäyssuunnitelmia saa kysyä työhaastattelussa. Kuitenkin tälläinen syrjintä tulee mahdolliseksi monilla työpaikoilla, koska naiset eivät välttämättä tiedä miten suhtautua asiaan ja lisäksi heillä on niin paljon ajateltavaa jo raskausaikanaan.
Naista ei tule rangaista raskaudesta. Onhan meille jo monta vuotta toitotettu, että Suomi tarvitsee lisää lapsia. Ja sitten kun niitä olisi tulossa, niin ei kelpaa! Tälläinen toimintamalli on törkeä ja edistää epätasa-arvoa. Nainen ei voi mitään sille, että biologisista syistä hän on se, joka kantaa raskauden vaivat ja joutuu olemaan pois työelämästä. Biologisista syistä syrjiminen ei kuulu hyvinvointivaltioon! Ahneet yritykset yrittivät tietenkin pienentää kustannuksia. Mutta miksi uuden sukupolven kustannuksella?
Lähde:
Iltasanomat:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1624423
Haettu, 10.12.2008
Laki-asiaa, lisätietoja:
http://www.tasa-arvoklinikka.fi/index.php?Itemid=150&id=
133&option=com_content&task=view
Haettu, 10. 12.2008
Iltasanomien 10.12.2008 verkkouutisen mukaan monet naiset kokevat, että raskaus on haitannut heidän työuraansa. Verkkolehdessä mainittiin, että työnantaja on yrittänyt antaa esimerkiksi potkuja, kun raskaus on tullut ilmi.
Kuten jo yhteiskuntaopin tunnilla puhuimme Suomessa on laitonta irtisanoa raskauden vuoksi eikä perheenlisäyssuunnitelmia saa kysyä työhaastattelussa. Kuitenkin tälläinen syrjintä tulee mahdolliseksi monilla työpaikoilla, koska naiset eivät välttämättä tiedä miten suhtautua asiaan ja lisäksi heillä on niin paljon ajateltavaa jo raskausaikanaan.
Naista ei tule rangaista raskaudesta. Onhan meille jo monta vuotta toitotettu, että Suomi tarvitsee lisää lapsia. Ja sitten kun niitä olisi tulossa, niin ei kelpaa! Tälläinen toimintamalli on törkeä ja edistää epätasa-arvoa. Nainen ei voi mitään sille, että biologisista syistä hän on se, joka kantaa raskauden vaivat ja joutuu olemaan pois työelämästä. Biologisista syistä syrjiminen ei kuulu hyvinvointivaltioon! Ahneet yritykset yrittivät tietenkin pienentää kustannuksia. Mutta miksi uuden sukupolven kustannuksella?
Lähde:
Iltasanomat:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1624423
Haettu, 10.12.2008
Laki-asiaa, lisätietoja:
http://www.tasa-arvoklinikka.fi/index.php?Itemid=150&id=
133&option=com_content&task=view
Haettu, 10. 12.2008
tiistai 9. joulukuuta 2008
Ekologisuus ja ilmastonmuutos
Yhteiskuntaopin tunnilla puhuimme peloista ja turvallisuusuhkista ja nuorten yksi pelko on ilmastonmuutos. Ilmastoasiat ovatkin olleet esillä erittäin paljon viime aikoina. Ekologisesta elämäntavasta on tullut monille tuttu asia ja sana kestävä kehitys on monien huulilla.
Mitä me sitten voimme tehdä ympäristön eteen? Monet saarnaavat toisille ympäristötietoutta mutta elävät silti itse epäekologisesti. Monet esimerkiksi välttelevät yksityisautoilua ja arvostelevat niitä, jotka sitä tekevät. Tottakai julkisen liikenteen käyttö on hyvä asia. Se vähentää ympäristöhaittoja ja ruuhkia. Silti ei kannata puuttua muoiden ihmisten elintapoihin liikaa, sillä jokaisella on myös oikeus valita, millä tavoin vaikuttaa.
Esimerkiksi itse ostin juuri pesupähkinöitä, joita käytetään pesuaineiden sijasta pyykkiä pestäessä. Niiden kanssa ei myöskään tarvitse käyttää huuhteluainetta. Niitä keräämällä ihmiset saavat elantonsa esimerkiksi Intiassa ja Nepalissa. Lisäksi ne eivät kuormita luontoa samalla tapaa kuin normaalit pesuaineet. Eikä niitä tietenkään ole testattu eläimillä, koska ne ovat pähkinöitä ja täten aito luonnontuote.
Yllä oleva esimerkki on minun valintani tukea luontoa. Silti saatan olla jossakin toisessa asiassa epäekologinen. Muita hyviä esimerkkejä tukea kestävää kehitystä on ostaa vaatteita ja muita käyttötavaraa käytettynä. Monet kirpputorit ja internetkaupat myyvät käyttettyjä kirjoja, cd:itä, kodinkoneita ja niin edelleen. Viime viikolla ostin pakastimen internetistä käytettynä. Ensinnäkin se oli halvempi kuin uusi ja toiseksi, on ekologista kierrättää vanhoja kodinkoneita. Pakastinkin toimii hyvin!
Voimmeko me suomalaiset sitten saada muutoksen aikaan? Uskon, että meidän kannattaa yrittää. Tosin, kaikkien kansojen pitäisi olla mukana tukemassa tätä kestävän kehityksen projektia. Viime vuonna kun olin Yhdysvalloissa, hämmästyin, sillä tapasin ihmisiä, jotka eivät edes uskoneet ilmastonmuutokseen. Jos joku ei usko ilmastonmuutokseen, tuskin hän on etujoukoissa yrittämässä estää sitä.
Toivottvasti Yhdysvaltoihin ja muihinkin maihin saataisiin lisää tietoa ympäristöasioista varsinkin nuorille. Lukijat, jakakaa tekin ympäristötietoutta, mutta älkää yrittäkö "käännyttää" ihmisiä. Se ei useinkaan toimi. Itse en ainakaan halua kuulla ympäristösaarnaa, vaikka luonnosta välitänkin.
Mitä me sitten voimme tehdä ympäristön eteen? Monet saarnaavat toisille ympäristötietoutta mutta elävät silti itse epäekologisesti. Monet esimerkiksi välttelevät yksityisautoilua ja arvostelevat niitä, jotka sitä tekevät. Tottakai julkisen liikenteen käyttö on hyvä asia. Se vähentää ympäristöhaittoja ja ruuhkia. Silti ei kannata puuttua muoiden ihmisten elintapoihin liikaa, sillä jokaisella on myös oikeus valita, millä tavoin vaikuttaa.
Esimerkiksi itse ostin juuri pesupähkinöitä, joita käytetään pesuaineiden sijasta pyykkiä pestäessä. Niiden kanssa ei myöskään tarvitse käyttää huuhteluainetta. Niitä keräämällä ihmiset saavat elantonsa esimerkiksi Intiassa ja Nepalissa. Lisäksi ne eivät kuormita luontoa samalla tapaa kuin normaalit pesuaineet. Eikä niitä tietenkään ole testattu eläimillä, koska ne ovat pähkinöitä ja täten aito luonnontuote.
Yllä oleva esimerkki on minun valintani tukea luontoa. Silti saatan olla jossakin toisessa asiassa epäekologinen. Muita hyviä esimerkkejä tukea kestävää kehitystä on ostaa vaatteita ja muita käyttötavaraa käytettynä. Monet kirpputorit ja internetkaupat myyvät käyttettyjä kirjoja, cd:itä, kodinkoneita ja niin edelleen. Viime viikolla ostin pakastimen internetistä käytettynä. Ensinnäkin se oli halvempi kuin uusi ja toiseksi, on ekologista kierrättää vanhoja kodinkoneita. Pakastinkin toimii hyvin!
Voimmeko me suomalaiset sitten saada muutoksen aikaan? Uskon, että meidän kannattaa yrittää. Tosin, kaikkien kansojen pitäisi olla mukana tukemassa tätä kestävän kehityksen projektia. Viime vuonna kun olin Yhdysvalloissa, hämmästyin, sillä tapasin ihmisiä, jotka eivät edes uskoneet ilmastonmuutokseen. Jos joku ei usko ilmastonmuutokseen, tuskin hän on etujoukoissa yrittämässä estää sitä.
Toivottvasti Yhdysvaltoihin ja muihinkin maihin saataisiin lisää tietoa ympäristöasioista varsinkin nuorille. Lukijat, jakakaa tekin ympäristötietoutta, mutta älkää yrittäkö "käännyttää" ihmisiä. Se ei useinkaan toimi. Itse en ainakaan halua kuulla ympäristösaarnaa, vaikka luonnosta välitänkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
