Sunnuntaina 30.11.2008 järkytyin lukiessani sen päiväistä Aamulehteä. Kansalaisaktivismi on lähtenyt lähtenyt väärille poluille. Eläinaktivistit olivat iskeneet Närpiössä kanalaan. Tämä aiheutti monien kanojen kuoleman ja suuren taloudellisen tappion kanalan omistajalle.
Iskun takia 26 000 kanaa joutui olemaan pitkän aikaa ilman ilmastontia ja syömättä. Sunnuntain tiedon mukaan jo 5000 kanaa oli kuollut. Odotettavissa oli myös lisää kuolemia. Väittävätkö nämä eläinaktivistit tosiaan olevansa eläinten asialla? Tämä tekohan on ensinnäkin laitoin ja aiheuttaa eläimille tuskaa. Toiseksi se vaikuttaa kanalan omistajan Jan-Henrik Lillbåskin toimeentuloon.
Olen itsekin eläinten ystävä ja pyrin muun muuassa ostamaan luomu kananmunia. Mielestäni eläinten oikeuksiin voidaan vaikuttaa muullakin tavalla kuin tuhoamalla toisten ihmisten elinkeinoja, jotka ovat laillisia. Paras ja helpoin tapa vastustaa häkkikanaloita on ostaa luomu-kananmunia. Toki myös vapaan kanan munat ovat toiseksi paras vaihtoehto.
Mielestäni myös turkistarhaiskut eivtä ole hyväksyttäviä. Minkki ei ehkä kuulu häkkiin, mutta ei myöskään Suomen luontoon. Ja turkitarhauskin on laillinen elinkeino. Jos vastustaa turkistarhausta, niin silloinhan voi olla ostamatta turkiksia.
Lisäksi tälläinen aktivismi, jossa tuhotaan toisten omaisuutta, saa vain yleisesti vihaisen vastaanoton. Kyllä minä ainakin olen ennemmin kanalan tai turkistarhan omistajan puolella (vaikka en välttämttä hyväksyikikään elinkeinoa itsessään) kuin laittomien aktivistiliikkeiden puolella.
Vaikuttaa voi myös laillisilla keinoilla.
Uutinen kanalasta:
Aamulehti 30.11.2008
tiistai 2. joulukuuta 2008
maanantai 1. joulukuuta 2008
EU - lähellä ihmistä?
Suomalaiset eivät pidä itseään eurooppalaisina. Vanhat isänmaalliset käsitykset Suomen maasta ovat juurtuneet syvälle. Suomi on Suomi, ja piste.
Tunnilla puhuimme nuorten äänestämättömyydestä. Vanhempi kansa äänestää tottumuksesta, nuoremmat saattavat jättää äänestämättä, jos eivät löydä sopivaa ehdokasta. Presidentinvaaleissa sopiva ehdokas tuntuu löytyvän helpoiten. Eduskuntavaalienkin alla ehdokkaat ovat näkyvästi esillä, eikä tarvitse nähdä vaivaa löytääkseen edes jonkun, jonka nimi alkaa kiinnostaa sen verran, että uurnille jaksaa raahautua. EU-vaalit ovatkin sitten ihan eri juttu.
Vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa äänestysprosentti oli 41,1 %. Jos alle puolet äänioikeutetuista äänestää, voidaanko sanoa demokratian toteutuvan? EU-vaaleissa on vain yksi vaalipiiri, ja äänestää voi suoraan omaa ehdokasta. Ehdokkaita on paljon vähemmän kuin esimerkiksi eduskuntavaaleissa tai kunnallisvaaleissa, sillä jokainen puolue voi asettaa ehdolle korkeintaan 20 ehdokasta. Luulisi, että tuosta joukosta nyt jonkun äänestämisen arvoisen ihmisen löytäisi.
Suurin syy äänestämättä jättämiseen on varmasti se, ettei jaksa etsiä tietoa ja haravoida ehdokkaita. Toinen syy voi olla, ettei asia tunnu koskevan itseä tai se on liian kaukainen. EU-vaaleissa ihmiset voivat ajatella, että EU on niin laaja organisaatio, ettei yhden valtion yksi kansalainen voi äänellään tehdä mitään. Totuushan on kuitenkin, että yksikin ääni merkitsee. Jostainhan niiden äänienkin on tultava. Miksei sitten Suomen kansalta?
EU tuntuu olevan suomalaisille vain kaukana siintävä tähti, jonka loisteen ovat kurkkudirektiivit ja kaikenlaiset rajoitukset ja säädökset himmentäneet. Todellisuudessa EU ei pelkästään rajoita, Suomea, vaan antaa myös mahdollisuuksia. Me nykynuoret emme enää edes osaa kuvitella Suomea ilman EU:ta, eikä paluuta entiseen enää edes olekaan. Vielä kymmenisen vuotta sitten, kun EU-aihe oli vielä pinnalla, sain useinkin kuulla mummuni suusta kommentin: "näin EU-aikana". Tämä kuului usein, kun jostain oli valittamista, sillä aina asia onnistuttiin kytkemään Euroopan unionin toimintaan ja maahamme sotkeutumiseen. Nykyään kuulee enää harvoin EU:ta syytettävän. Ihmisten asenteet ovat muuttuneet ja asiaan on sopeuduttu. Miksi kuitenkaan EU ei tunnu vieläkään tarpeeksi läheiseltä, että eurovaalit alkaisivat kiinnostaa?
Jos vanhempi väestö ei ole saanut rutiinia EU-vaaleissa äänestämiseen, ja EU tuntuu kaukaiselta, niin miksemme me nuoret sitten ota ohjaksia käsiimme ja anna äänemme kuulua? Varsinkin nyt, kun tiedämme, että äänestysprosentti on matala, niin äänemme merkitsee enemmän. Me olemme sukupolvi, joka on saanut EU-sivistystä jo koulussa. Tätä ei voi sanoa vanhemmasta väestä. Minulla on perheessäni eniten tietoa EU:sta, enkä pelkää käyttää sitä. Alkukesällä 2009 on seuraavat europarlamenttivaalit. Minä aion äänestää ja haastankin teidät kaikki siihen mennessä 18 täyttäneet äänestämään myös. Together we make a difference!
Tunnilla puhuimme nuorten äänestämättömyydestä. Vanhempi kansa äänestää tottumuksesta, nuoremmat saattavat jättää äänestämättä, jos eivät löydä sopivaa ehdokasta. Presidentinvaaleissa sopiva ehdokas tuntuu löytyvän helpoiten. Eduskuntavaalienkin alla ehdokkaat ovat näkyvästi esillä, eikä tarvitse nähdä vaivaa löytääkseen edes jonkun, jonka nimi alkaa kiinnostaa sen verran, että uurnille jaksaa raahautua. EU-vaalit ovatkin sitten ihan eri juttu.
Vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa äänestysprosentti oli 41,1 %. Jos alle puolet äänioikeutetuista äänestää, voidaanko sanoa demokratian toteutuvan? EU-vaaleissa on vain yksi vaalipiiri, ja äänestää voi suoraan omaa ehdokasta. Ehdokkaita on paljon vähemmän kuin esimerkiksi eduskuntavaaleissa tai kunnallisvaaleissa, sillä jokainen puolue voi asettaa ehdolle korkeintaan 20 ehdokasta. Luulisi, että tuosta joukosta nyt jonkun äänestämisen arvoisen ihmisen löytäisi.
Suurin syy äänestämättä jättämiseen on varmasti se, ettei jaksa etsiä tietoa ja haravoida ehdokkaita. Toinen syy voi olla, ettei asia tunnu koskevan itseä tai se on liian kaukainen. EU-vaaleissa ihmiset voivat ajatella, että EU on niin laaja organisaatio, ettei yhden valtion yksi kansalainen voi äänellään tehdä mitään. Totuushan on kuitenkin, että yksikin ääni merkitsee. Jostainhan niiden äänienkin on tultava. Miksei sitten Suomen kansalta?
EU tuntuu olevan suomalaisille vain kaukana siintävä tähti, jonka loisteen ovat kurkkudirektiivit ja kaikenlaiset rajoitukset ja säädökset himmentäneet. Todellisuudessa EU ei pelkästään rajoita, Suomea, vaan antaa myös mahdollisuuksia. Me nykynuoret emme enää edes osaa kuvitella Suomea ilman EU:ta, eikä paluuta entiseen enää edes olekaan. Vielä kymmenisen vuotta sitten, kun EU-aihe oli vielä pinnalla, sain useinkin kuulla mummuni suusta kommentin: "näin EU-aikana". Tämä kuului usein, kun jostain oli valittamista, sillä aina asia onnistuttiin kytkemään Euroopan unionin toimintaan ja maahamme sotkeutumiseen. Nykyään kuulee enää harvoin EU:ta syytettävän. Ihmisten asenteet ovat muuttuneet ja asiaan on sopeuduttu. Miksi kuitenkaan EU ei tunnu vieläkään tarpeeksi läheiseltä, että eurovaalit alkaisivat kiinnostaa?
Jos vanhempi väestö ei ole saanut rutiinia EU-vaaleissa äänestämiseen, ja EU tuntuu kaukaiselta, niin miksemme me nuoret sitten ota ohjaksia käsiimme ja anna äänemme kuulua? Varsinkin nyt, kun tiedämme, että äänestysprosentti on matala, niin äänemme merkitsee enemmän. Me olemme sukupolvi, joka on saanut EU-sivistystä jo koulussa. Tätä ei voi sanoa vanhemmasta väestä. Minulla on perheessäni eniten tietoa EU:sta, enkä pelkää käyttää sitä. Alkukesällä 2009 on seuraavat europarlamenttivaalit. Minä aion äänestää ja haastankin teidät kaikki siihen mennessä 18 täyttäneet äänestämään myös. Together we make a difference!
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
