Hevosenlihaa

Tähän uljaaseen meemiin kiteytyy mielipiteeni hevosenlihaskandaalista. Ei se ole niin kamalaa, jos lasagneen on sattunut eksymään jonkun muun eläimen lihaa kuin naudan. Hevosenliha on ihan yhtä terveellistä ja syötävää siinä missä naudan tai minkä tahansa muun nelijalkaisen veijarin liha. Ehkä hyvinvointivaltioissa voidaan nykyään liian hyvin, kun on pakko nurista ja murista pikkuasioista.

No ymmärrän kuitenkin, jos jotkut haluavat syödä sitä lihaa mitä ainakin kuvittelevat ostavansa. Väitän kuitenkin että harva noin väittävistä erottaisi naudan- ja hevosenlihaa toisistaan. Hevosenlihaa ei ole kuitenkaan loppujen lopuksi eettisesti väärin syödä ja se jopa maistuu hyvältä!

Asiaa voidaan miettiä myös hevosenkasvattajien näkövinkkelistä. Jos hevosenlihaa ei voi syödä, se pitää viedä ongelmajätteeseen. Vai pitäisikö hevoset kenties haudata sen sijaan että ne syötäisiin? Aikamoista haaskausta ainakin omasta mielestä viedä täysin syötävää ja hyvänmakuista lihaa tonnikaupalla kaatopaikalle tai haudata maan alle sen sijaan, että sen myisi tai vaikka edes syöttäisi nälkää näkeville kehitysmaissa asuville tai muille vähäosaisille. Valoja tauluun ihmiset!

PS. Pizza on hyvää ;)

Onko (päivä)koti lapsen paras paikka?

Puutun nyt hyvin ajankohtaiseen ongelmaan, subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen. Oikeastaan ongelmana ei ole tämä oikeus, vaan sen hyödyntäminen epätarkoituksenmukaisella tavalla. Jotkut vanhemmat nimittäin tuovat lapsensa päivähoitoon myös kesäloman ajaksi tai kuopuksen kanssa äitiyslomalla ollessaan. Jopa työttömät vanhemmat hyödyntävät päivähoitopalveluja. (AL 24.3.). Miksi ihmeessä lapset eivät ansaitsisi päästä lomalle tai elää arkea vanhempien kanssa kotona?  Mitä vanhemmat oikein tekevät lomalla tai kotona työttömänä ollessaan, jos lapset pitää saada pois jaloista?
  Lasten lomahoidolle on olemassa lukuisia syitä kuten isän tai äidin opiskelu, täydennyskoulutus ja pätkätyöt. Aina hoidolle ei kuitenkaan löydy riittäviä perusteita jatkuakseen myös vanhempien loman ajan. Tällöin voidaan ajatella, että kyseessä on heidän laiskuutensa ja mukavuudenhalunsa. Turun varhaiskasvatuksen vs. tulosaluejohtaja Maija-Liisa Rantasen mukaan (AL 24.3.) asia ei ole näin yksinkertainen. Hänen mielestään jokaisen tapauksen taustat tulisi tutkia. Joskus on lapsen etu saada viettää lomapäivät hoidossa. Perheellä voi olla suuriakin sosiaalisia vaikeuksia, kuten päihteiden käyttöä ja mielenterveysongelmia. Päivähoidossa taas on turvallisia aikuisia, rauhallinen ympäristö päiväunien nukkumista varten sekä kunnollinen ruoka.
  Helsingin Sanomat (24.3.) määrittelee subjektiivisen päivähoito-oikeuden näin: "Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa vanhempien oikeutta valita, hoidetaanko lasta kotona vai päivähoidossa. Jos lasta ei laiteta päivähoitoon, hänen hoitoonsa saa kotihoidon tukea. Ellei lasta hoideta kotona, kunnan on järjestettävä päivähoitopaikka." Mikä onkaan tämän oikeuden tarkoitus? Mielekkään ja virikkeisen tekemisen takaaminen lapsille ikätovereiden seurassa vai lapsivapaan loman mahdollistaminen aikuisille?
  Mielestäni päivähoito-oikeutta pitäisi rajata niin, että vain työssäkäyvien ja erityistä tukea lasten kasvatuksessa tarvitsevien perheiden jälkikasvu olisi oikeutettu päivähoitoon. Muut perheet voisivat käyttää yksityisiä kerhopalveluja pari tuntia muutamana päivänä viikossa. Näin huolehdittaisiin kotiäitien jaksamisesta ja lapsille tarpeellisesta sosiaalisten taitojen harjoittelusta. Verorahojakin säästyisi ja avattaisiin uusi pieni markkinarako yrittämisestä kiinnostuneille. Osa-aikaisesta työnteosta haaveilevat yksityishenkilöt, seurakunnat ja järjestöt voisivat olla potentiaalisia kerhotoiminnan tarjoajia.