Ohjeita oppimisblogin kirjoittamiseen

Jotkut opiskelijoista ovat mahdollisesti kirjoittaneet blogitekstejä aiemminkin ja jotkut ovat tottuneet tuotostensa jakamiseen verkkoympäristössä muiden opiskelijoiden kanssa. Osalle opiskelijoista julkinen kirjoittaminen on kuitenkin uutta ja asiasta keskusteluun lienee hyvä varata hieman aikaa ensimmäisellä tunnilla. Anne Rongas on koonnut mainioita neuvoja otsikolla "Miten toimii hyvä ryhmän oppimisblogi". Tuossa mainittuihin seikkoihin haluaisin lisätä sen, että ketään ei pakoteta kirjoittamaan blogiin ja siitä, tuleeko tästä blogista julkinen, keskustellaan ja äänestetään ensimmäisellä tunnilla. Jos opiskelijat päättävätkin pitää tämän pelkästään itsensä nähtävillä, listaan tänne tuota päätöstä puolustavat argumentit ja piilotan blogin siinä vaiheessa kun ensimmäiset opiskelijapostaukset tänne ilmestyvät. Mutta tietysti toivon, että pääsemme toteuttamaan julkisen kirjoittamisen ideaa ja saamme blogille lukijoita ja kommentoijia luokkahuoneen ulkopuolelta.

Miten alkuun?

Oppijalähtöisyys ja kansalaisjournalismi ovat hienoja tavoitteita, mutta kuinka niiden tavoittelu lukion arkeen soveltuu? Tämä kysymys on aiemmin estänyt minua kokeilemasta blogia opetuksessa, sillä lukion opiskelutahti on hyvin hektinen, ryhmät vaihtuvat kuuden viikon välein ja asiaa on yhdellä lukiokurssilla niin paljon, että opettajalla on suuri houkutus paukuuttaa oppisisällöt läpi pelkillä kalvosulkeisilla tai muulla menneen maailman "tehokkaalla" tavalla. Uskon kuitenkin, että pienellä suunnittelulla ja soveltamisella blogin saa osaksi kurssia niin, ettei oppilaiden eikä opettajan työmäärä kasva kohtuuttoman suureksi.


Perinteisesti meidän koulussa yhteiskuntaopin ensimmäisellä kurssilla on tehty kokeen lisäksi alustus pareittain jostakin yhteiskunnallisesta aiheesta. Ajattelin soveltaa tätä perinnettä niin, että edelleen alustus tehdään, mutta alustusta valmistellessaan opiskelijat kirjoittavat aiheestaan blogipostauksen, johon he keräämiensä tietojen lisäksi tuovat mukaan omia huomioitaan. Alustusaiheet olen valinnut kurssin teemojen mukaan niin, että niitä olisi tasaisesti pitkin jaksoa. Näiden "pakollisten" postausten lisäksi blogi on tietenkin avoin kaikille kurssilaisten huomioille ja kommenteille. Toivon opiskelijoiden kirjoittavan blogiin (vaikka lyhyitäkin) ajatuksiaan tunneilla esiin tulleista aiheista tai päivän ajankohtaisista uutisista, kommentoivan toistensa postauksia ja tietysti tuovan postauksiin linkkejä mielenkiintoisille sivuille. Tästä "ylimääräisestä" kirjoittamisesta saa sitten hyvityspisteitä kokeeseen, vaikka uskon, että kirjoittaminen palkitsee aivan itsessään ilman ulkoista palkkiotakin... Jotta vapaa-ajalla tehtävää työtä ei tule liian paljon, varaan ainakin pariksi oppitunniksi tietokoneluokan käyttöön, jolloin opiskelijat voivat puuhata blogissa.


Yksi bloginkirjoittamisen idea on laajentaa näkökulmaa ja keskustelua luokkahuoneen ulkopuolelle. En vielä tiedä, sallinko täysin vapaan kommentoinnin sitten kun oppilaat alkavat blogia kirjoittaa vai rajaanko kommentointia jotenkin. En haluaisi kenenkään oppilaista pahoittavan mieltään asiattomista kommenteista, mutta toisaalta en halua kaihtaa mahdollista räväkkääkin keskustelua. Lisäksi tämä tekniikka tuottaa hieman harmaita hiuksia: miten ylipäänsä pääsen moderoimaan kommentteja, miten saan ulkoasua muokattua vetävämmäksi jne. Täytyy kalastella ensimmäisellä tunnilla oppilaiden joukosta joku, joka minua tässä asiassa osaa auttaa.

Miksi blogi?

Sitä en tiedä vielä itsekään, miten blogi osanan yhteiskuntaopin kurssia toimii. Mutta siihen, miksi haluan ottaa bloginkirjoittamisen osaksi yhteiskuntaopin opiskelua, minulla on montakin ajatusta. Kirjaan niitä ylös jo tässä, sillä ensi viikolla kun koulu alkaa ja esittelen ensimmäisellä tunnilla blogi-ideani opiskelijoille, joudun tietenkin perustelemaan uutta työtapaa.

Olympialaiset alkavat tänään, mutta juhlahumu ei sumenne sitä tosiasiaa, että Kiina on edelleen melko totalitaarinen, kansalaisiaan ja mediaa tiukasti valvova, mielivaltaisia pidätyksiä ja muita ihmisoikeusloukkauksia harjoittava maa. Kiinalaiset kansalaisaktivistit, kirjailijat ja opiskelijat ovat kuitenkin löytäneet blogeista ja keskustelufoorumeilta vaihtoehtoisen julkaisun ja kommunikaation kanavan ja vaikka valtio verkkoa valvookin, viestit tavoittavat suuren määrän ihmisiä ja sensuurin välttäminen on helpompaa kuin painetussa mediassa. Laajasti Kiinan tilannetta meille suomalaisille tutuksi tehnyt Sami Sillanpää kirjoitti tämän aamun Hesarissa Zhang Lijianista, jonka omista kokemuksista kertova kirjaa ei saanut julkaista Kiinassa. Verkon välityksellä kirja Socialism is great on saavuttanut tuhansia lukijoita ja levittänyt tietoa kommunistisen hallinnon 1970- ja 80-luvuilla harjoittamista pakkotoimista. Vaikka meillä Suomessa sananvapaus on toisella tasolla kuin Kiinassa, on viestinnän monipuolistuminen pienmedioiden avulla silti toivottavaa ja virkistyssuihke kansalaiskeskustelua alati kaipaavalle demokratialle.

Siteeraan seuraavassa tunnettua juristia, yhteiskunnallista keskustelijaa ja ihmisoikeusaktivistia Matti Wuorta (1945-2005). Hän kirjoitti teoksessaan Kaikki on totta (2005):

"Perinteiset viestimet jäävät tätä menoa perässähiihtäjiksi. Mutta muutos voi avata vihdoin väylän myös kansalaisjournalismiin, josta meilläkin puhuttiin vielä muutama vuosi sitten. Samalla tiedonvälitykseen tulee kaivattua kaksisuuntaisuutta, joka aktivoi kansalaisia ja erilaisia kohderyhmiä aivan toisella tavalla kuin perinteinen viestintä, jonka suunta on aina vääjäämättä ylhäältä alaspäin.
Yhteiskunta olemme me, vaikka juuri meiltä se usein unohtuukin."

Näiden pohjalta onkin jo helppo listata perusteita yhteiskuntaopin opiskelublogille: aktivoituminen yhteiskunnalliseen keskusteluun, kansalaisjournalismin ihanne, nuorten äänen kuuluviin saaminen, keskustelun ulottaminen luokkahuoneen ulkopuolelle "oikeaan" maailmaan.

Toki mielessä on myös pedagogisia perusteita: opiskelijalähtöinen opiskelu, kurssin viestinnän monipuolistuminen ja tasa-arvoistuminen verkkokeskustelujen ja kommenttien kautta, julkisen kirjoittamisen (yhä tärkeämpi taito tekstejä täynnä olevassa yhteiskunnassamme) harjoittelu ja yhdessä tekeminen.

Yhteiskuntaopin blogi

Jo pitkään minun on tehnyt mieli kokeilla blogin kirjoittamista yhteiskuntaopin opetuksessa ja nyt kesän antamin uusin voimin lähden tähän kokeiluun. Verkkoympäristö on ollut osa opetustani jo jonkun aikaa ja se on sopinut loistavasti osaksi (erityisesti yhteiskuntaopin) lähiopiskelua. Opiskelijat ovat koonneet Moodleen yhteiskuntaopin sanastoa, seuranneet ja kommentoineet uutisia verkossa ja jatkaneet vilkkaita kasvokkaisia keskusteluja virtuaalisesti. Bloggauksesta, varsinkaan yhteisbloggauksesta, minulla ei kuitenkaan ole juuri kokemusta joten lähden kokeilemaan tätä aika keltanokkana. Ajallisesti kokeiluni on tämän syksyn mittainen, sillä tänä lukuvuonna opetusohjelmassani on vain kaksi yhteiskuntaopin kurssia, molemmat syksyllä. Jos tämä toimii, säilytän blogialustan, jotta voin palata sen käyttöön uusien opiskelijoiden kanssa.

Kiinnostuin blogien opetuskäytöstä Tampereen E-oppimiskeskuksen kurssilla, jossa Jere Majava luennoi todella innostavasti blogeista tulevaisuuden henkilökohtaisina oppimisympäristöinä. Anne Rongas on toinen innoittajani, jonka postauksia blogien opetuskäytöstä olen seurannut kiinnostuneena. Käytäntö ja koulu todellisuus ovat kuitenkin aina eri asia kuin hienot periaatteet, joten nyt aloitan empiirisen tutkimukseni siitä, kuinka bloggaus osaksi lukion arkea niveltyy.