"Alla konjamiinipullon onnellisten tähtien"

"On hyvä olo ollut mulla, siitä lähtien", kuten Eppu Normaali tulkitsee kappaleessaan Baarikärpänen. Tämä kyseinen veisu koputtelee olkapäätä juuri nyt siitä syystä, että eilisilta kului omalta osaltani jokseenkin huurteisissa tunnelmissa. Elämän suurimpia kysymyksiä pohtiessani todistin moneen otteeseen kuinka alkoholi ja hauskanpito yhdistyivät. Nykyään liian monelle ihmiselle hauskanpito tarkoittaa juomista yhdistettynä johonkin toiseen aktiviteettiin. Varsinkin nyt kun monet ikäisistäni kavereista täyttävät tai ovat jo täyttäneet 18 vuotta, on tavanomaista että he menevät viikonloppuisin kallistamaan kuppia. Onko alkoholin käyttö riistäytynyt käsistä? Eikö hauskaa voi enää olla ilman viinaa?

Nykymaailma tuntuu olevan melko alkoholimyönteinen. Elokuvat, musiikki ja yleinen ilmapiiri kannustaa tai ei ainakaan ehkäise juomista. (Yleisellä ilmapiirillä tarkoitan tässä tapauksessa Tykin ilmapiiriä.) En ole alkoholinkäyttöä sinällään vastaan mutta maailma olisi niin sanotusti parempi paikka jos ihmiset keksisivät välillä muutakin tekemistä. Erityisen huolissani olen siitä kuinka yhä vain nuoremmat ja nuoremmat joutuvat alkoholin pauloihin. Ei ole kaunista katsottavaa kun yläasteikäiset nuoret horjuvat pitkin katua ja örveltävät kovaäänisesti.

On selvää, että johonkin se raja on vedettävä ja kun nuoret eivät sitä itse pysty tekemään, jää jäljelle heidän vanhempansa. Osa vanhemmista ei välitä jälkikasvunsa juomispolitiikasta tippaakaan, osa ummistaa silmänsä sille, että juuri heidän lapsestaan on tullut alkoholisti. Useimmiten juuri nuoren huonot suhteet vanhempiinsa laskevat kynnystä huuhtoa murheet alkoholilla. Nykyaikana jolloin nuoret ottavat yhä useammin riskejä jännitystä ja elämyksiä hamutessaan tuntuu joskus siltä, että sukupolvi sukupolvelta nuoret rappioituvat entistä enemmän. Mutta eikös se niin ole, että rappiolla on hyvä olla?

Aprillia!

Aprillipäivänä moni on varmasti varuillaan matkatessaan median ihmeellisessä maailmassa, kun toinen toistaan kummallisemmat pilauutiset valtaavat maailman joka vuosi 1. huhtikuuta. Tämä kyseinen päivä nostattaa ihmisten mediakriittisyyden tuntosarvet pystyyn ja kehottaa meitä epäilemään kaikkea mahdollista. Tuntuu kuitenkin siltä, että aprillipäivän vaivuttua unholaan myös skeptisyytemme mediaa kohtaan lakkaa. Oletko sinäkin yksi heistä sinisilmäisistä jotka suhtautuvat mediaan lähes varauksetta? Ei hätää, niin olen minäkin, mutta asian ei pitäisi olla näin.

Media tunnetusti dramatisoi uutisiaan saadakseen niistä mielenkiintoisemman kuuloisia.
Havainnollistan asiaa hieman:

Tilanne:
Iäkäs naishenkilö kompastuu kadulla ja loukkaa itsensä. Lähistöllä oleskelee nuorisoporukka, joka ei huomaa tapaturmaa sen sattuessa vaan naureskelee porukassa kerrotuille vitseille.

Seuraavan päivän lööpit:
"Mummo loukkasi itsensä, nuoret vain nauroivat!"
"Nuoret eivät välitä vanhuksista"
"Vanhempien vastullisuus olemattomissa"

Tälläiset lööpit ovat tyypillisiä erityisesti aikakausilehdille joihin lukijan huomio kiinnitetään ylidramatisoiduilla ja korostetuilla otsikoilla. Tietysti perinteisemmät sanomalehdet eivät näin vahvoja tyylikeinoja käytä mutta tajuatte varmasti mitä ajan takaa.

Mediaa ei suotta sanota neljänneksi valtiomahdiksi. Tiedosvälineet eivät luonnollisestikaan valehtele ihmisille vaan pyrkivät tuomaan erilaiset epäkohdat ja uutiset ihmisten tietoisuuteen. Ne voivat kuitenkin itse valita lähestymistapansa sekä näkökulmansa asioihin. Tämä voi muokata ihmisten mielipiteitä vahvastikin sillä lukija samaistuu lukemaansa tekstiin ja perustaa mielipiteensä sen pohjalta. Jos uutinen antaa yksipuoleisen kuvan asiasta, lukijan mielipide voi vääristyä sillä hän ei tiedä koko totuutta. Medialla onkin suuresti valtaa vaikuttaa asioihin halutessaan ja joskus tahattomastikin.

Kehotankin teitä kaikkia joskus mediaa ihmetellessänne pysähtymään hetkeksi ja pohtimaan hieman. Onko uutinen saanut minut ajattelemaan jollakin toisella tavalla? Onko media vaikuttanut minuun?

Terveyden ihannointia

Viime aikoina eräänlainen Fitness-buumi on yltynyt kovaksi varsinkin nuorten keskuudessa. Koulun / töiden jälkeen lähdetään kuntosalille tai spinningtunnille yms yms ja otetaan muutama instagramkuva hashtaggien kera ja lisäillään facebookkiin. Toiset treenaavat kovaa salilla ja jotkut pitävät Fitness-aiheisia blogeja, joissa jaetaan parhaat niksit kuinka kiloista päästään eroon.



Edellä yksi kuva eräästä Fitnessblogista. Kuvan nainen on laihduttanut 64 kilosta 54 kiloon. Ainakin omasta sekä miehen näkökulmasta kuvan nainen näyttää paremmalta "ennen" kuvissa. Onko laihduttamista pakko viedä äärimmilleen varsinkin, kun kyseisellä tytöllä ei siihen edes ollut ns. "tarvetta"?

Neuroottinen treenaaminen voi myös viedä äärimmillään syömishäiriöihin sun muihin. Tiedän muutamia "hc-treenaajia", jotka ovat jo valmiiksi jäätävässä tikissä, mutta puhuvat kuitenkin "kesäkuntoon pääsemisestä" "Pakko syödä vaan tää yks kananmuna". Omasta mielestä tämä terveydenihannointi menee nykyään jopa liian pitkälle, mitä mieltä muut ovat?

Missä mättää?

http://www.hs.fi/kotimaa/Kaupunginhallituksen+Tenkula+Opettajan+kirjallinen+varoitus+olisi+riitt%C3%A4nyt/a1365471654546

Yläasteella kuulin silloin tällöin huhuja opettajien ja oppilaiden välisistä mittelystä jotka olivat johtaneet tuuppimiseen tai muuhun vastaavaan. Joillakin jutuista ei ollut mitään perää, eivätkä nekään jutut, jotka totta olivatkin, päässeet tietoisuuteen kuten opettaja Antti Korhosen tapauksessa. Opettajan turvautumiseen esimerkiksi oppilaaseen tarttumiseen on varmasti usein hyvä syy, vaikkeikaan laillinen. Joko opettajien oikeuksiin liittyvissä laissa mättää jokin, tai oppilaiden ja opettajien välisessä suhteessa.

Tarja Tenkula  Helsingin kaupunginhallituksesta on sitä mieltä, että opettajalla tulisi olla enemmän oikeuksia. Mutta miksi ylipäätänsä tällaisia tuuppimis- ja "pahoinpitely"-tapauksia tulee? .. Opettajalla ja oppilaalla tulee jotain kärhämää ja jommalla kummalla menee hermot. Opettajanhan tulisi osata olla rauhallinen tilanteessa missä hyvänsä ja myöskin osata pitää auktoriteettia yllä hankalampienkin oppilaiden osalla. Hyvä opettaja yleisestikin opiskelijoiden mielestä on luotettava ja hyvän auktoriteetin omaava. Omista yläasteajoistani voisin nimetä useita opettajia ja sijaisia joilla ei ollut lainkaan kuria luokkaani, mikä haittasi sekä opiskelua ja oppimista että opettajien valtaa.

Ennen kuin ruvetaan vaatimaan lakeja kenenkään oikeuksista, olisi varmaankin hyvä miettiä mitkä asiat johtaa kouluväkivaltaan ja mitä tehdä oppilaiden kanssa, joita ei saada ruotuun ilman fyysisyyttä.

Ihmiskauppa, eikö siihen jo voitaisi puuttua?

http://www.hs.fi/paivanlehti/#ulkomaat/Ihmiskaupan+uhreja+jo+yli+20+miljoonaa/a1362978263304


Ihmiskauppa ja orjuus - ongelmia, joita ei pitänyt enää olla. Tekoja, jotka ovat kriminalisoitu useissa maissa usein eri ottein. Miten sitä silti muka on olemassa? Ja missä? Kai me nyt huomattaisiin, jos 20 miljoonaa ihmistä orjuutettaisiin, eikö niin?

Suomi on vielä toistaiseksi ihmiskaupan valtavirroista syrjässä, vaikka kauttakulkua ja prostituoituja jonkin verran tänne tuleekin mm. Baltian maista. Kuitenkin maailmalla ihmiskauppa on nopeimmin kasvava järjestäytyneen rikollisuuden muoto. Ja silti siitä ollaan mielellään niin kovin hiljaa.

Eniten tässä mielestäni hämmästyttää rikoksen luonne ja sen kasvava suosio siitä huolimatta. Millaisia ihmisiä ne ovat, jotka kaappaavat rajoilla ja rannikoilla (esim. Lähi-Idässä ja Afrikassa) maahansa pakenevia, pakkaavat heidät autoon ja rikastuvat häikäilemättä toisen kustannuksella. Voiko sen tehdä vahingossa? Hups, vahingossa sieppasin alakoulullisen pieniä lapsia ja pistin heidät töihin kaivokseeni? Vahingossa on kuitenkin paljon helpompi tukea ja rahoittaa ihmiskaupankäyntiä, erityisen hyvänä ja surullisena esimerkkinä seksikauppa.

Mitä parittaja ajattelee? Varsinkin sellainen parittaja, joka tietää, että nämä naiset/LAPSET ovat hänen omaisuuttaan vasten omaa tahtoaan, ihmisarvonsa menettäneitä esineitä, joilla saa kerättyä isoa voittoa. Entä seksin ostaja? Jos seksikaupalla, lasten tai nuorten myymisellä menee niin hyvin maailmalla, niin ostajia on oltava miljoonia. Millaisia ihmisiä seksin ostajat ovat? Vahingossa raiskaavat jonkun maksua vastaan? Eikö siinä nyt oikeasti huomaa, että tekee toiselle pahaa? Vai ajatellaanko ihmisiä taas kerran arvottomina välineinä omaan mielihyvään? En vain kykene käsittämään, miten joku voi raiskata(raiskaushan se on, koska harvoin seksiorja sitä itse haluaa)pienen lapsen tai itkevän hakatun naisen tuntematta huonoa omatuntoa? Miten tästä silti väitetään, että ihmiskauppa ja seksikauppa ja orjuus ja ihmisarvoloukkaukset - lukuisat sellaiset - tapahtuvat aivan huomaamatta?

Ongelma on päässyt kasvamaan näin isoksi huolimatta rajavartioinnista ja poliisin toiminnasta eri maissa. Kyllä luulisi, että rajaa ylitettäessä tulli/rajavartijat eivät olisi niin huolimattomia, että valtavia ihmismääriä saisi salakuljetettua maasta maahan - varsinkin kuin ihmiskauppa ei ole salakuljetuksen ainoa muoto. Huumeita mahtuu kindermunan yllätyskuoreen, mutta ihminen on jo vähän isompi. Pääseekö rajojen yli noin vain maksamalla?

Jos terrorismi ja huumekauppa koetaan niin suurina uhkina, että niitä vastaan julistetaan suurin piirtein sotia, niin eikö näin olisi syytä menetellä myös ihmiskaupan kohdalla? Koska se on rikos monissa maissa ja loukkaa YK:n ihmisoikeuksia ja miljoonia yksittäisiä henkilöitä ja heidän läheisiään. Eikö jo olisi riittävästi syitä kokoustaa tästäkin maailmanlaajuisesti niinkuin ilmastoasioistakin - mielellään tietenkin aikaansaavammalla tavalla. Ihmiskauppahan on suuri ja edelleen kasvava globaali ongelma. Eikö olisi reilua jo vihdoinkin muistaa nämä 20 miljoonaa?

Ihmiskaupan uhrien määrä vaihtelee lähteestä riippuen välillä 20-27 miljoonaa.
Alla pari informatiivista asian esittelyvideota ja brittiläisen gospelbändin kappale:
http://www.youtube.com/watch?v=VZTN0TbsRYA
http://www.youtube.com/watch?v=K0L7NH48BWE
http://www.youtube.com/user/TheA21Campaign

Ja sitten ihmiskaupan asiakseen ottaneita:
http://www.notforsalecampaign.org/
http://www.thea21campaign.org/index.php

Ilmastonmuutos

http://yle.fi/uutiset/suomi_ei_pysynyt_ilmastotavoitteessa_-_vain_nelja_eu-maata_paransi/6543284

Jo kauan on puhuttu ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen pysäyttämisen tärkeydestä, niin politiikassa kuin ihan yksityisellä tasolla. Lukuisia yrityksiäkin ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi on ollut, mutta ne ovat olleet lähes järjestään epäonnistuneet. Tai siis hidastamiseksi, koska kokonaan ilmastonmuutoksen pysäyttäminen tässä vaiheessa on mahdotonta.

Viimeisen vuosisadan aikana maapallon lämpötila on noussut n.0,7C ja ennustuksissa arvioidaan, että jos päästöt pysyvät samalla tasolla kuin nyt, niin vuonna 2100 maapallo on 4-6C lämpimämpi kuin nyt. Tämä on hälyyttävää, koska maapallo kestää noin 2C nousun nykyiseen verrattuna. Ilmastonmuutos uhkaa niin ihmis-, kasvi- sekä eläinkuntaa; koko maapalloa siis.

Jos ilmastonmuutosta ei saada hidastumaan seuraukset tulevat olemaan valtavat, sillä jo tällä hetkellä vaikutuksia alkaa olla näkyvissä. Jo nyt ilmastonmuutoksen on arvioitu vuosittain maksavan n. 1.2 biljoonaa dollaria, joka on n.1,6% koko maailman bruttokansantuotteesta. Jos ilmastonmuutosta ei saada kuriin, niin hurjimmissa ennustuksissa sen on arvioitu aiheuttavan jopa 5-20% laskun vuosittaiseen BKT:hen.

Taloudellisten tappioiden lisäksi ilmastonmuutos aiheuttaa nykyään vuosittain monien satojentuhansien ihmisten kuoleman ja tulevaisuudessa vielä useampien. Se tulee lisäämään luonnonkatastrofien, kuten pyörremyrskyjen, maanjäristysten ja stunamien määrää. Ilmastonmuutos aiheuttaa sään ääriolosuhteiden lisääntymistä. Eli kuivuus ja sade tulevat keskittymään vielä nykyistä enemmän tietyille paikoille. Merenpinta nousee ja merivirrat muuttuvat jäätiköiden sulamisen takia. useita eläinlajeja kuolee sukupuuttoon ja metsät vähenevät maapallolta.



http://www.hs.fi/ulkomaat/Kioton+sopimus+sai+jatkokauden/a1305626553324

Vuonna 2005 astui voimaan koko maailman laajuinen sopimus kasvihuonekaasujen vähentämisestä. Kioton sopimus on tällä hetkellä ainoa koko maailmaa koskeva sopimus ja sekin on hyvin heikko, koska suurimmat saastuttajat eli Kiina ja USA eivät ole ratifioineet sopimusta, eikä se siis sido heitä vähentämään päästöjään. EU:kaan ei ole täysin pysynyt tavoitteissaan. :(

Mutta tsekatkaa kuvasta, mitä voitte tehdä ja pelastetaan maapallo! :)

Miten typerää....

Iltalehdessä (1.4.2013) on juttu siitä, kuinka 15-vuotias teinipoika murtautuu kirveellä kauppaan saadakseen energiajuomaa Floridassa. (http://www.iltalehti.fi/hullumaailma/2013040116846988_hu.shtml) Mihin tämä maailma on menossa? Voiko kyseistä "energiariippuvuutta" verrata esimerkiksi alkoholiriippuvuuteen? Mielestäni on ihan sairasta, miten joku voi murtautua kauppaan saadakseen ENERGIAJUOMAA. Haloo. Eikö ny joka maassa ole joku kauppa auki 24/7?

  Haluaisin erittäin mielelläni tavata kyseisen teinipojan vanhemmat ja kysyä mistä tälläinen käytös voi johtua. Huonosta kasvatuksesta? Eikö vanhempia kiinnosta? Ja oliko poika täysin järjissään murron tehdessään? Jos joku minun läheinen tekisi yhtä typerästi, en osaa edes kuvailla sitä hämmästystä ja pettymystä!

  Voiko energiajuomaan oikeesti jäädä noin pahasti koukkuun? Aluksi kyseenalaistin ja ihmettelin Suomen lakiuudistusta, jossa kiellettiin energiajuoman myyminen alle 16-vuotiaalle, mutta nyt olen avannut silmäni! Olen todella iloinen, että energiajuomat kiellettiin liian nuorilta, koska selvästikkään niiden käytöstä ei ole mitään hyötyä!

Minne erityisoppilaat?

Tamperelaisessa oli 4.3.2013 kirjoitus ’’Erityisluokkia perustettiin mukavuussyistä’’ , jossa Timo Saloviidan mukaan jokaisen lapsen tulisi osallistua tavallisen luokan opetukseen mahdollisista vammoista tai oppimisvaikeuksista huolimatta.
Saloviidan väite on ristiriitainen ja todellisessa koulumaailmassa hyvin epäpätevä.  Jos olisi tilanne, että erityisoppilaita olisi tavallisessa luokassa todennäköisesti nämä pari erityisoppilasta saisi tarpeeksi huomiota, mutta sitten 15 muuta ’helpompaa’ oppilasta saisi puhua keskenään. Kaikille koituisi tällaisesta asettelusta vain harmia.
Opettajan aikaa kuluisi tuhottomasti järjestyksen pitämiseen ja tasa-arvoisen opetuksen antamiseen. Muut ’tavalliset’  oppilaat joutuvat tyytymään erityisoppilaiden työskentelytahtiin. Sitten kun asiaa tarkastellaan erityisoppilaiden näkökulmasta; miltä tuntuisi jäädä ’jälkeen’ verrattuna muihin oppilaisiin, kuinka suuri pelko olisi tulla kiusatuksi ja riski syrjäytymiseen luokan sisällä on suuri. Etenkin jos puhutaan ala-asteikäisistä, omaa paikkaa hakevista elämään totuttelijoista.
Parhaiten erityisapua tarvitseva oppilas kasvatetaan yhteiskuntaan pienessä ryhmässä, jossa on ammattitaitoisia koulunkäyntiavustajia ja ilmapiirissä ei tule alemmuuskomplekseja. Myös tavalliset oppilaat pysyvät opetussuunnitelmien tahdissa eivätkä kehity ja alistu halulle korostaa omaa ’normaaliutta’. Nykyinen järjestys tulisi pitää ennallaan.

Kasvatus on vanhempien velvollisuus

Nykyään hyvinvointivaltiotamme ravisteleva ongelma on ihmisten, erityisesti nuorten, syrjäytyminen. Oman näkemykseni mukaan yksi tekijä tähän on lasten liian löyhä kasvatus. Olen liian usein tärmännyt siihen, etteivät vanhemmat enää aseta lapsilleensa kunnollisia rajoja vaan lapset saavat mennä ja tehdä, mitä itse tykkäävät. Tämä johtaa siihen, ettei lapsi välttämättä koskaan opi mooralista pohjaa eikä elämisen taitoa, jos eivät omat vanhemmat anna minkäänlaisia suuntaviivoja. Lapset tarvitsevat rajoja heidän oman turvallisuutensa ja kehityksensä takaamiseksi. Jos ei lasta opeteta kunnon kansalaiseksi kotona, on opettajilla koulussa lähes mahdoton tehtävä. Jos opettajien huomautusviesteille nauretaan kotona, on opettajan hyvin vaikea saada auktoriteettista asemaa lasten keskuudessa luokassa.
Liian löyhällä kasvatuksella lapsi ei välttämättä koskaan opi todella käyttäytymään yhteiskunnassamme, mikä saattaa johtaa pikkuhiljaa yhteiskunnasta syrjäytymiseen tai muuhun ongelmakäyttäytymiseen. Jotta lapsesta kasvaa kunnon kansalainen on vanhempien asetettava kunnon rajat, sillä ei pieni lapsi voi luonnostaan tietää, miten täällä eletään ja miten ei.

Hevosenlihaa

Tähän uljaaseen meemiin kiteytyy mielipiteeni hevosenlihaskandaalista. Ei se ole niin kamalaa, jos lasagneen on sattunut eksymään jonkun muun eläimen lihaa kuin naudan. Hevosenliha on ihan yhtä terveellistä ja syötävää siinä missä naudan tai minkä tahansa muun nelijalkaisen veijarin liha. Ehkä hyvinvointivaltioissa voidaan nykyään liian hyvin, kun on pakko nurista ja murista pikkuasioista.

No ymmärrän kuitenkin, jos jotkut haluavat syödä sitä lihaa mitä ainakin kuvittelevat ostavansa. Väitän kuitenkin että harva noin väittävistä erottaisi naudan- ja hevosenlihaa toisistaan. Hevosenlihaa ei ole kuitenkaan loppujen lopuksi eettisesti väärin syödä ja se jopa maistuu hyvältä!

Asiaa voidaan miettiä myös hevosenkasvattajien näkövinkkelistä. Jos hevosenlihaa ei voi syödä, se pitää viedä ongelmajätteeseen. Vai pitäisikö hevoset kenties haudata sen sijaan että ne syötäisiin? Aikamoista haaskausta ainakin omasta mielestä viedä täysin syötävää ja hyvänmakuista lihaa tonnikaupalla kaatopaikalle tai haudata maan alle sen sijaan, että sen myisi tai vaikka edes syöttäisi nälkää näkeville kehitysmaissa asuville tai muille vähäosaisille. Valoja tauluun ihmiset!

PS. Pizza on hyvää ;)

Onko (päivä)koti lapsen paras paikka?

Puutun nyt hyvin ajankohtaiseen ongelmaan, subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen. Oikeastaan ongelmana ei ole tämä oikeus, vaan sen hyödyntäminen epätarkoituksenmukaisella tavalla. Jotkut vanhemmat nimittäin tuovat lapsensa päivähoitoon myös kesäloman ajaksi tai kuopuksen kanssa äitiyslomalla ollessaan. Jopa työttömät vanhemmat hyödyntävät päivähoitopalveluja. (AL 24.3.). Miksi ihmeessä lapset eivät ansaitsisi päästä lomalle tai elää arkea vanhempien kanssa kotona?  Mitä vanhemmat oikein tekevät lomalla tai kotona työttömänä ollessaan, jos lapset pitää saada pois jaloista?
  Lasten lomahoidolle on olemassa lukuisia syitä kuten isän tai äidin opiskelu, täydennyskoulutus ja pätkätyöt. Aina hoidolle ei kuitenkaan löydy riittäviä perusteita jatkuakseen myös vanhempien loman ajan. Tällöin voidaan ajatella, että kyseessä on heidän laiskuutensa ja mukavuudenhalunsa. Turun varhaiskasvatuksen vs. tulosaluejohtaja Maija-Liisa Rantasen mukaan (AL 24.3.) asia ei ole näin yksinkertainen. Hänen mielestään jokaisen tapauksen taustat tulisi tutkia. Joskus on lapsen etu saada viettää lomapäivät hoidossa. Perheellä voi olla suuriakin sosiaalisia vaikeuksia, kuten päihteiden käyttöä ja mielenterveysongelmia. Päivähoidossa taas on turvallisia aikuisia, rauhallinen ympäristö päiväunien nukkumista varten sekä kunnollinen ruoka.
  Helsingin Sanomat (24.3.) määrittelee subjektiivisen päivähoito-oikeuden näin: "Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa vanhempien oikeutta valita, hoidetaanko lasta kotona vai päivähoidossa. Jos lasta ei laiteta päivähoitoon, hänen hoitoonsa saa kotihoidon tukea. Ellei lasta hoideta kotona, kunnan on järjestettävä päivähoitopaikka." Mikä onkaan tämän oikeuden tarkoitus? Mielekkään ja virikkeisen tekemisen takaaminen lapsille ikätovereiden seurassa vai lapsivapaan loman mahdollistaminen aikuisille?
  Mielestäni päivähoito-oikeutta pitäisi rajata niin, että vain työssäkäyvien ja erityistä tukea lasten kasvatuksessa tarvitsevien perheiden jälkikasvu olisi oikeutettu päivähoitoon. Muut perheet voisivat käyttää yksityisiä kerhopalveluja pari tuntia muutamana päivänä viikossa. Näin huolehdittaisiin kotiäitien jaksamisesta ja lapsille tarpeellisesta sosiaalisten taitojen harjoittelusta. Verorahojakin säästyisi ja avattaisiin uusi pieni markkinarako yrittämisestä kiinnostuneille. Osa-aikaisesta työnteosta haaveilevat yksityishenkilöt, seurakunnat ja järjestöt voisivat olla potentiaalisia kerhotoiminnan tarjoajia.

Koti kodittomalle!

Onko sinulla hajua kuinka paljon kodittomia koiria on maailmassa? Eksyin tänään taas tutkimaan asiaa, ja ajattelin kirjoittaa siitä.

   Maailmassa on 600 miljoonaa koiraa, joista 75 % on kodittomia. Ulkomailla kaduille hylättyjä koiria myrkytetään järjestelmällisesti, hirtetään ja vahingoitetaan joka päivä. Mielestäni koirien lisääntyminen ja leviäminen kaduilla on ihmisten syy. Ihmiset ovat kyllästyneinä lykänneet koirat kaduille ja ne ovat sitten luonnonmukaisesti siellä lisääntyneet ja äkkiä se onkin jo ongelma! Suomessa onneksi koiria ei hylätä kaduille, niin kuin esimerkiksi Espanjassa, tai muissa Euroopan maissa. Suomessa harjoitetaan hienoa toimintaa, ja tuodaan kodittomia koiria Suomeen, jotta joku voi antaa sille kodin.

   

   Jokainen ihminen voisi edes miettiä koiran oston sijaan antavansa kodittomalle koiralle, jotain mitä se eniten toivoo, eli kodin. Nyt en tarkoita, että pentu tulisi ostaa halvalla pentutehtailijalta ennemmin kuin kasvattajalta, koska pennulla on siellä niin huonot oltavat. Tarkoitan, että mitäpä jos antaisi kodin vaikka Viipurista tulevalle kodittomalle koiralle? Monet ihmiset vastaavat juuri esittämääni kysymykseen että  ”kodittomien koirien taustoista ei tiedä, ja se voi olla vaikka millainen ongelmakoira!”. Ja se on ihan totta, mutta mielestäni jos on valmis ottamaan koiran, niin miksei sitten paneutua siihen kunnolla. Ihan yhtälailla sen kasvattajalta ostetun Fifin kasvaessa voi ilmetä vaikeitakin ongelmia. Ja mikäs on sen hienompaa kuin ajatella että olet pelastanut yhden olennon hengen! Kasvattajalta ostetut koirat todennäköisesti saavat aina kodin, toisin kuin tarhoille asti selvinneet koirat. Monet rescue-koirat ovat mukana pelastustoiminnassa, agilityn huippumestareita tai tavallisen perheen rakastettu kotikoira! Miksi kodittoman koiran ottaminen olisi huonompi vaihtoehto? Tietysti se ei ole yhtä helppoa, kun otto-automaatilta rahan lähettäminen Afrikan lapsille, mutta silti mielestäni ihan yhtä tärkeää auttamista ja varmasti vaivan arvoista.

    

   Ja tässä vielä video, joka sai ajatukseni liikkeelle: http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=-jVAGBCAyGI

   Mielestäni on niin väärin, että monet koirat menettävät henkensä ihan vaan koska niille ei ole kotia. Silti koiranpentuja tehdään ja jalostetaan jatkuvasti lisää! Ja sitten tietysti kasvattajalta saadut koirat ovat paljon hienompia kuin nämä ulkomailta tuodut kodittomat koirat. Koira on koira ja oli se mistä tahansa hankittu, olen varma että se on omistajansa paras ystävä.

 Netistä löytää helposti kodittomien koirien yhteisöjä ja järjestöjä, jotka tekevät hienoa toimintaa kodittomien koirien puolesta. Ja jokainen voi auttaa tekemällä lahjoituksen tai vaikka ryhtymällä yhdistyksen kotihoitajaksi. Tai mikä parasta, antaa kodittomalle koiralle loppuiän kodin! 

Tuossa vielä kuva, jonka otin Turkissa huoltsikan pihasta. Koirat söivät siis vauvan kakkavaippaa. 

Homot Ahvenanmaalle

En tiedä nyt mitä voin sanoa koko asiasta, mutta jotain on pakko kyllä... (toivottavasti osaatte sarkasmin taasen)

James Hirvisaari kirjoittaa nettisivullaan kohdassa "259. Pariliitto" (lainaukset ihanalla pinkillä ♥):

"Teen lakivaliokunnan päätökseen pettyneille rakentavan ja hyväntahtoisen ehdotuksen. Luodaan seksuaalivähemmistöjä varten ihan oma instituutio ja käytetään siitä nimitystä ”pariliitto”. Avioliittokäsitteen muuttaminen olisi aivan liian radikaali toimenpide, ja se loukkaisi aivan valtavaa määrää niitä ihmisiä, jotka elävät avioliitossa ja pitävät sitä aivan erityisesti miehen ja naisen välisenä liittona." 

Anteeksi M I T Ä ?
Tai siis toki voin pitää salaattia vain kurkun ja lehtisalaatin välisenä asiana ja loukkaantua, jos joku tekeekin tomaatti-lehtisalaatti-salaattia???? Voiko tuon tomaattiasian vaikka kieltää lailla? 

"Ymmärrättekö, avioliiton sisällön ja merkityksen muuttaminen muuttaisi aivan toiseksi vakiintuneen ja heille syvästi pyhän instituution.

Nimensä mukaisesti pariliittoon sisältyisi ajatus nimenomaan kahden ihmisen liitosta.

Pariliiton juridinen asema olisi tasan sama kuin avioliitossa pois lukien adoptio-oikeus.

Pariliitto olisi homo- ja lesboparille tasan yhtä pyhä kuin avioliitto on miehelle ja naiselle."

Ja siis varmasti moni oli tosi loukkaantunut siitäkin, että naiset sai äänioikeuden tässä jokin vuosikymmen sitten, kun olihan se kuitenkin vaan miesten juttu ollut "aina ja ikuisesti". Ei toki ollut epätasa-arvoista, kun se oli vaan miesten juttu ja vakiintunut juttu. Voitaisko naisille sittenkin tehä semmonen "lappuoikeus", jonka jurdinen asema olisi tasan sama ja yhtä pyhä kuin miesten äänioikeudessa, mutta ne naiset ei vaan sais sitä äänestysasiaa tehdä?

  

"Tämmöisen pariliiton olisin minäkin valmis hyväksymään. Viime kädessä olisin valmis sallimaan jopa homoseksuaalien adoptio-oikeuden ennemmin kuin avioliittokäsitteen muuttamisen. Minulle miehen ja naisen välinen suhde on aivan erityisen merkityksellinen."

Minulle on kyllä aivan erityisen merkityksellinen tuo naisen ja naisen välinen suhde niin olisin valmis vaikka siihen, että otettaisiin homoliitoille tuo avioliitto käsite ja sitten heteroille pariliitto, kävisikö? :-)
Mitä yritän sanoa on, että nyt please, kun niillä henkilökohtaisilla mielipiteillä ei voi oikein mennä. En voi oikeasti vaatia että tomaatti-salaatti-asiaa kutsuttaisiin salaatin sijasta parilaatiksi. (tai siis tottakai voin mitä minä oikein höpisen? pariliitto ja parilaatti nämä asiat olkoon aina ja ikuisesti)

"Solmikoot siis homoseksuaalit pariliiton, mutta se ei ole avioliitto, koska se ei voi olla.

Avioliitto on aina miehen ja naisen välinen liitto."

Aaah niin joo! Nyt kun katsotaan tuonne menneisyyteen niin toki ei ole ollut avioliitto esimerkiksi miehen ja useamman naisen välinen. Tai naisen ja useamman miehen välinen. Voisin myös paljastaa yhden ehkä maailmasi mullistavan asian:

Antiikin Roomassa kaksi saman sukupuolen edustajaa ovat voineet solmia avioliiton. 

Että se noista argumenteistä. 

Kiitos.

Ps. tähän nyt tiivistän vielä kaiken mitä halusin sanoa:

Yhteiskunnan vastuu yksilön hyvinvoinnista

Helsingin Sanomissa julkaistiin maanantaina 11.3. kirjoitus(valitettavasti julkaistu vain paperiversiossa),jossa dosentti Markku Seuri esitti, että yhden perheen kaikki terveydenhuolto kulkisi ainakin pääosin yhden nimetyn perhelääkärin kautta. Tällöin olisi yksi perheen ulkopuolinen henkilö, jolla olisi tieto perheen terveydestä. Artikkelin mukaan nykyinen systeemi - vanhemmilla työterveydenhuolto, lapsilla joko kouluterveydenhuolto tai neuvola ja kenties jopa eri omalääkärit jokaisella - ei ole toimiva, sillä sen kautta ei saada perheen hyvinvoinnista riittävää kokonaiskuvaa. Tällainen pirstaleisuus voi pahimmillaan hauduttaa ongelmia, joita ei välttämättä kouluterveydenhoitajien vaihtuessa niiden puhjettuakaan havaita, ja seurauksina voi olla jo vakavampaa pahaa oloa: masennusta tai muita mielenterveydenhäiriöitä.

Mielenterveyden ongelmat ovat yleistyneet Suomessa jo kansantautien mittakaavaan, varsinkin jos mukaan lasketaan pitkäkestoinen ja uuvuttava stressi ja sen aiheuttamat burn-outit. Kaikki mielenterveyshäiriöistä kärsivät - vaikkapa syömishäiriöiset - eivät edes saa diagnoosia. Masennusta diagnosoidaan aiempaa enemmän, usein myös nuorilla - onko syy sitten masentuneita etsivän haravan tihentyminen vai oikeasti ongelman selkeä lisääntyminen. Suomi myös kuuluu kärkimaihin itsemurhatilastoissa Euroopassa. Voitaisiinko tällaista ennaltaehkäistä tai ainakin hoitaa ajoissa tai tajuta ylipäänsä hoitaa, jos terveydenhuoltosysteemiä muutettaisiin omalääkäri/perhelääkärikeskeisemmäksi, jolloin yksi lääkäri/terveydenhuollontyöntekijä olisi kyllin hyvin perillä siitä, mitä eräälle tietylle suomalaiselle kuuluu?

Lasten kohdalla vanhempien vastuuta voi halutessaan tietenkin korostaa lähes loputtomiin. Vanhempihan on vastuussa lapsensa turvallisesta kasvuympäristöstä ja siten myös pitkälti vaikuttaa lapsen mielenterveyden tilaan. Kuitenkin minua huolestuttaa, miten monet isotkin asiat voivat jäädä vanhemmilta huomaamatta - varsinkin yläasteikäisiin ja sitä vanhempiin lapsiin tultaessa. Pahimmillaan lapsen masennus huomataan kotona vasta, kun koululääkäri antaa lähetteen jonkun perehtyneemmän kolleegan vastaanotolle tai koulupsykologi kutsuu jutteluhetkille. Kasvatus ja koti eivät tietenkään ole aina syypää jonkin mielenterveysongelman ilmaantumiseen, mutta terveydenhuollon tuominen avustavaksi työkaluksi kullekin perheelle ei silti olisi pahitteeksi. Jos lääkäreiden lapset sairastuvat syömishäiriöihin vanhempiensa huomaamatta ja sosiaaliviranomaisen kotona tarvittaisiin kolleegan apua, hälytyskellojen tulisi jo soida. Perheen ulkopuolinen tarkkailija voisi onnistua löytämään kytevää pahaa oloa, joka arjen melkseessä jää muilta perheenjäseniltä huomaamatta. Yhteinen perhelääkäri tai vaikkapa yhteinen perheen terveystarkastus voisivat jopa kitkeä perheväkivaltaa.

Kun ongelmia on ilmennyt joko koko perheen tai sen yksittäisen jäsenen tasolla, avun hakeminen ei ole niin helppoa ja luonnollista kuin sen tulisi. Tilannetta saattaisi hieman helpottaa, että olisi olemassa tuttu ammattilainen, käytetään hänestä sitten nimeä neuvola-, työterveys- tai perhelääkäri. Byrokratia ja auttavan henkilöstön vähyys ovat omasta mielestäni suurimmat avun saamisen hankaluuksista. Jos tarvitsisi keskusteluapua mielellään jo samana iltana, voisi tuntua turhauttavalta ja epätoivoiselta jonotella terveyskeskuksen puhelimessa ja lopulta saada aika psykologille kuukauden päähän. Koulu- ja työmaailmassa tulisi selkeämmin esitellä psykologit ja kuraattorit, kummatkin voisivat pitää vuosittaisia terveystarkastuksia samoin kuin terveydenhoitajat. Ennaltaehkäisyä ei ainakaan tällä tavoin tulisi mielestäni tehtyä liikaa. Säännölliset tarkistuskäynnit voisivat myös luoda positiivisempaa kuvaa terveydenhuollosta, jolloin tukea tarvittaessa kynnys hakea sitä olisi matalampi. Tällaista voisi siis myös soveltaa sosiaalityön puolelle. Mielestäni nimittäin ei voida puhua hyvinvointivaltiosta, jos siellä asuvat voivat keskimäärin heikommin kuin hyvin, vaikka kukaan ei absluuttisessa köyhyydessä eläisikään. Hyvinvoiva hyvinvointivaltio, siinä olisi siis tavoitetta ja rahareikää kylliksi.

Jokaiselle oma lokero

(Varoitus: teksti saattaa sisältää sarkasmia sekä tuotesijoittelua.)

Kaikenlaista kategoriaa pitää meille ihmisille keksiä, että varmasti saa jokaisen aseteltua mukavasti omaan lokeroon ja sitten otsaan kirjoitetaan vielä asian hieno (mielellään vierasperäinen) sana, ettei taatusti pääse unohtumaan ja muut voivat siitä sitten lukea ja ymmärtää, millainen toinen ihminen on. Tulee paljon mukavampi olo, kunhan vain tietää, että onko toinen feministi, sovinisti, ateisti, katolinen, hoeteroseksuaali, homoseksuaali, aseksuaali, transvestiitti, androgyyni, gootti, hippi, hipster tai jonkin muun enemmän tai vähemmän mukavan ja pullantuoksuisen ryhmän edustaja. Please eikö voitaisi olla vaan ihmisiä? En tarkoita tällä tietenkään, ettemmekö kaikki olisi erilaisia, mutta en usko erilaisiin lokeroihin sullomisen käyttäytymisen, persoonan tai ulkonäön perusteella auttavan meitä ymmärtämään asiaa.

Kim Petras

Eikö voi olla ihan ok, jos ei tunne kuuluvansa (tai yksinkertaisesti ei halua asettaa itseään) mihinkään olemassa olevaan luokkaan esimerkiksi uskonnon tai sukupuolen suhteen? Tarvitseeko jengin välttämättä sitten heti keksiä jotain omaa luokkaa tällaiselle asialle? Eikä ilmeisesti riitä, jos sanoo vaikka, miten itse sanoin ennen kuin minulle opetettiin näitä hienoja sanoja. Esimerkiksi: "En usko mihinkään jumalaan, mutten kuitenkaan pidä sellaisen olemassaoloa mahdottomana" ei kelpaa, vaan tulee sanoa: "Olen agnostinen ateisti". Ja myös pitää korvata: "voin rakastua persoonaan, riippumatta tämän sukupuolesta (tai sukupuolettomuudesta)" sanomalla, että olen panseksuaali.

Hizaki

Jo pelkästään tämä sukupuoliluokittelu on melkoista vääryyttä, kun kaikki ihmiset eivät tosiaan sovi joko miehiin tai naisiin. Silti yhä usein esimerkiksi nettisivuille rekisteröityessä tai kyselyjä täyttäessä on vaihtoehtoina vain mies ja nainen... Jos ei kuulu kumpaankaan sukupuoleen tai vaikka vähän molempiin, joutuu kohtaamaan kaikenlaisia vaikeuksia lomakkeiden lisäksi tässä elävässä elämässäkin. Joidenkin ihmisten on vaikea käsittää ettei henkilö, joka näyttää heidän silmissään mieheltä, mutta kuulostaa naiselta ole välttämättä "rekkalesbo", vaan voi olla vaikka syntynyt sukupuolettomaksi. Miksei vaan voi olla ok, että (henkilö, joka on ainakin fyysisesti) mies pukeutuu mekkoon ja meikkaa? Useasti toistunut tositarina ja ehkä henkilökohtainen lempparini on, että jos joku katsoo esimerkiksi tuota Hizakia (yllä) ja sanoo tätä kauniiksi ja sen jälkeen saa kuulla, että kuvassa onkin mies, niin mielipide onkin sitten että "hyi saatana mikä homo???" Miten homous liittyy mekkoon tai päinvastoin? Ehkä on parempirempi, etten nyt aloita saarnaa sukupuolirooleista ja ylipäätään asioista, mitä tietyn kategorian edustajat saavat tai eivät saa tehdä, voinette arvata mielipiteeni asiasta.

Casey Legler

Pitäisi muistaa, ettei ulkopuolesta voi päätellä aina kaikkea. Jos vaikka olisikin ulkoisesti täysin sopiva meidän naiskäsitykseemme, niin ei sekään kerro mitään siitä, mitä henkilön on, mitä tämän päässä liikkuu ja millaiseksi tämä itsensä kokee. Olettaminen ja arvailu voi toisinaan olla ihan hyvä asia, mutta jos kuitenkin muistaisimme vähemmistöjenkin olemassaolon. Tottakai itsekin tulee toisinaan oletettua asioita, mutta pyrin kuitenkin olemaan mahdollisimman suvaitsevainen (haha kyllä käytän tätä sanaa nyt, vaikka luinkin Eerikan asiallisen teksin) ja avarakatseinen. Jopa niitä suvaitsemattomia yksilöitä kohtaan.

julkiset vessat?

Lopuksi vielä tämä video, joka on ehkä lempiasiani tässä maailmassa. Toisinaan pieni tyttö on viisaampi kuin monta isoa aikuista.

T. feministiagnostikkopanseksuaalityttö?????

''Ei oo luottotietoja, ei oo koulutusta, ei oo töitä''

Nuorten syrjäytyminen on nykyään mediassa paljon esillä oleva aihe. Tästä yhteiskunnalle vaikeuksia tuottavasta ongelmasta riittää keskusteltavaa ja nyt se on synnyttänyt jopa dokumenttielokuvan. Virpi Suutarin ohjaamassa elokuvassa Hilton! seurataan neljän paikalle jämähtäneen nuoren elämää.

                               

Syrjäytyminen on ongelma niin yksilötasolla kuin koko yhteiskunnankin kannalta.  Ilman opiskelu- ja työpaikkaa jäävät nuoret juuttuvat paikoilleen ja eteenpäin on vaikea päästä. Syrjäytyminen tuottaa yhteiskunnalle suuret kustannukset ja se huonontaa yksilön elämänlaatua.

Syrjäytymisen ehkäisyyn on nykyään pureuduttu kunnolla, esimerkiksi nuoritakuun myötä. Siihen kannattaa  ehdottomasti käydä tutustumassa osoitteessa nuorisotakuu.fi

Pyhä suvaitsevaisuus

  Haluaisin ottaa esille Suomen trendikkäimmän substantiivin, nimittäin suvaitsevaisuuden. 

 Mitä se oikeastaan on? Onko se eräs sivistyksen ilmenemismuoto vai pelkkä muotihokema?

  Eniten minua ihmetyttää, miksi sana "suvaitsevaisuus" esiintyy yhteiskunnallisessa keskustelussa

 vain tiettyjen aihepiirien yhteydessä. Yleinen mielipide on, että maahanmuutto ja homoavioliitot 

 tulee ehdottomasti suvaita. Keskustelun siirtyessä turkistarhaukseen tai valtakunnalliseen  

 palkankorotusten nollalinjaan suvaitsevaisuus ei olekaan enää tärkeää. Miksi tällainen yksipuolinen     suvaitsevaisuus sallitaan? Samalla, kun media toitottaa, mitkä kaikki asiat juuri tällä hetkellä pitäisi 

 suvaita, julkaistaan uusia, huolestuttavia tilastoja suomalaisesta koulu- ja työpaikkakiusaamisesta. 

 Eikö kiusaaminen ole äärimmäistä suvaitsemattomuutta toista ihmistä kohtaan?

  Ehdotankin, että termistä suvaitsevaisuus luovutaan kokonaan. Sen sijaan luetellaan erikseen,

mitkä asiat ja ilmiöt itse hyväksyy ja mitkä ei. Se, ettei julistaudu suvaitsevaiseksi, ei tarkoita,

että olisi ahdasmielinen. Todellisuudessa suurin osa ihmisistä sijoittuu varmasti suvaitsevaisuu-

den ja suvaitsemattomuuden välimaastoon. Kaikkea ei tarvitse suvaita, eikä siitä ole syytä kokea

huonoa omatuntoa.

Elävän kurjat olot

http://yle.fi/uutiset/miten_turkiselainten_oloja_pitaisi_parantaa/6375640

http://yle.fi/uutiset/raportti_pohjois-korean_vankileireilla_ainakin_150_000_ihmista/3394410

Yllä kaksi uutista, jotka sinänsä eivät liity toisiinsa, mutta yksi yhtäläisyys löytyy. Toisessa käsitellään turkistarhausta, toisessa Pohjois-Korean vankileirejä. Molemmissa tilanteissa pidetään elävää olentoa tahtomattaan huonoissa oloissa.

Turkistarhaus on ollut mediassa viime aikoina jälleen ajankohtaisena. Aiheeseen halutaan pikaisesti päätöksiä ja turkiseläimille paremmat olot. Entäpä vankileirit? Kymmenet tuhannet ihmiset ovat vangittuina kauheissa oloissa, muun muassa ilman kunnon ruokaa ja julmilla tavoilla kidutettuina. Raportti aiheesta ei ole kovin tuore, mutta tieto ei ole vanhentunutta. Asialle ei vaikuta tapahtuvan muutoksia.

Nykyisessä Euroopassa on vaikea kuvitella, että jossain maailmalla tosiaan on maa, joka sallii tällaiset olot vangeilla, jotka meidän yhteiskunnassamme todennäköisesti katsottaisiin viattomiksi. Varmasti kukaan meistä ei tahdo tällaisten olojen jatkuvan. Silti harva suomalainen koettaa vaikuttaa asiaan. Helpompi on ottaa kantaa esimerkiksi turkistarhaukseen liittyviin kysymyksiin. Jos Suomi, muiden välittävien joukossa, ei ota kantaa Pohjois-Korean tilanteeseen ja vaadi muutosta, niin kuka sitten?

Asiat tärkeysjärjestykseen!

Kuuntelin pitkästä aikaa radiota tässä eräänä päivänä. Siellä puhuttiin siitä kuinka peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson oli kakkosen teemaillan suorassa lähetyksessä luvannut ottaa äitiyspakkauksen nimenvaihdon käsittelyyn ministeriössä. Äitiyspakkauksen nimi koettaan huonona, koska nimi viittaa ainoastaan äitiin, eikä molempiin vanhempiin, vaikka pakkaus on tarkoitettu yhteiseksi. Guzenina-Richardson tartuikin toimeen heti seuraavana päivänä.

http://www.iltalehti.fi/perhe/2013022716723339_pr.shtml

Epäkohta, johon haluaisin puuttua ei ole äitiyspakkauksen nimi -henkilökohtaisesti minulle ei ole tuon taivaallista väliä, mikä nimi pakkauksella on- vaan fakta, että meidän yhteiskunnassamme näin mitätön asia sai päättäjät toimimaan pikavauhtia ja heti, kun taas yhteiskunnallisesti tärkeämmät esim. ympäristö- ja sairaanhoitoasioissa ei tunnu tapahtuvan mitään parannusta monessa vuodessakaan. Lyhyesti sanottuna tämän hetken poliittiset prioriteetit ovat väärässä paikassa!

Usein sanotaan, että elämme niin hyvässä yhteiskunnassa, että asiat, joista valitamme eivät todellisuudessa ole edes valituksen arvoisia. Monesti se pitääkin paikkansa, kuten edellä mainitussa esimerkissä, mutta on myös todellisia uhkia ja ongelmia, jotka tarvitsevat pikaista hoitamista. Nämä ongelmat peittyvät näihin pieniin ongelmiin ja harmillisesti myös päättäjät usein esittävät toimia vain pienten ongelmien saralla. Tai mahdolliseti muutakin toimintaa on, mutta välillä tuntuu, että päättäjillä ei ole halua tai kiinnostusta ruveta todella ajamaan isoja ongelmia, vaikka hirveästi tehdään koko ajan lupauksia. Lupauksista toimintaan siis!

Asennemuutos paikallaan

Viime aikoina vanhusten hoito ja väestön ikääntyminen ovat olleet paljon esillä. Näissä keskusteluissa usein tuntuu, että paljon kokeneet ja nähneet kansalaiset koetaan ainoastaan taakaksi ja harmiksi niin yhteikunnalle kuin yksilöillekin. Usein unohtuu, kuinka paljon elämänkokemusta ja -viisautta nämä henkilöt omaavat ja usein erittäin mielellään myös jakaisivat sitä. Tässä nyky-yhteiskunnassamme kaikilla tuntuu olevan koko ajan niin kiire, ettei kellään tunnu olevan aikaa tai kiinnostusta viettää aikaa näiden ikäihmisten kanssa. Kuitenkin pysähtymällä, kuuntelemalla ja olemalla vanhusten kanssa ymmärtää, että he ovat viisaita aikuisia ihmisiä, joilla vain saattaa olla joitain vaikeuksia, joissa he tarvitsevat apua. Tämä tuntuu usein unohtuvan. Onneksi kaikki vanhukset eivät ole tyytyneet kohtaloonsa vaan päättäneet itse vaikuttaa ihmisten käsityksiin. Näin toimi Eila Nevanranta, joka nykyään tunnetaan myös nimellä Rap-Mummo Eila, joka on pukenut ajatuksensa rap-sointuihin. Näissä lyriikoissansa hän pilke silmäkulmassa laulaa tärkeistä asioista ja sitä kautta pääsee vaikuttamaan suuremmalle yleisölle. Toivottavasti hänen laulunsa tavoittavat monia kuulijoita ja saavat aikaan jonkinlaisen asennemuutoksen. http://www.youtube.com/watch?v=Jy2bW31e2_Q

Jämerät pojat ja söpöt tytöt

Tässä lisää näkökulmia tämän päivän oppitunnin keskustelunaiheeseen: naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon.

Jämerät pojat ja söpöt tytöt

Hei yhteiskuntaopin ykköskurssilaiset! Tervetuloa kurssin blogiin. Pääset kirjoittamaan oman postauksesi valitsemalla oikeasta ylälaidasta "uusi teksti". Tässä vielä muistutukseksi ohjeita: - Kirjoita tiiviisti ja nasevasti! Blogipostauksen tarkoitus on herättää ajatuksia ja keskustelua. - Linkitä postaukseesi aiheeseesi liittyvä lehtijuttu, video, kuva tai tilasto, josta sait innoitusta kirjoittamiseen ja joka mielestäsi olisi muillekin mielenkiintoinen. Kommentoi linkkiäsi postauksessa. - Kirjoita hyvää, sujuvaa yleiskieltä. Intoa bloggaamiseen!