Vai näinkö sittenkään? Viimeisellä oppitunnilla keskustelimme siitä, miten oppilaat omilla arkipäiväisillä toimillaan säästävät luontoa. Joku kertoi perheen ajavan hybridiautolla. Hybridiautoilun väitetään olevan halpaa ja luontoystävällistä ja näin varmaan onkin - kaupunkiajossa.
Kaikissa hybridiautoissa on myös bensamoottori. Kun virta loppuu sähköllä ladattavasta akusta, tai autolla ajaa suurilla nopeuksilla, käynnistyy auton bensiinimoottori.
Väitetään, että jo pelkästään hybridiauton tuotantovaiheissa käytetään enemmän energiaa kuin Greenpeacin vastustaman Land Rover Discovery -maastoauton valmistuksessa. Tämä voidaan perustella esimerkiksi sillä, että Toyota Priuksen akkujen valmistuksessa käytettävä nikkeli louhitaan Kanadasta (nikkelikaivos aiheuttaa siinä sivussa mm. rikkiä ja happosateita), mistä se kuljetetaan rahtilaivoilla jatkokäsittelyä varten Eurooppaan. Jalostettu nikkeli kuljetetaan taas Euroopasta Kiinaan, missä nikkeli jalostetaan vaahtomaiseen muotoon. Kiinasta Japaniin lähetetty nikkelimössö laitetaan Toyota Priuksen akkuihin ja akut asennetaan autoihin, jotka taas lähetetään ympäri maailmaa.
Kun Prius ja BWM M3 (jossa on 2,7 kertaa suurempi moottori) laitetaan radalle ajamaan Priuksen huippunopeutta kymmenen kierroksen ajan, kuluttaa Prius 1,5l enemmän sadalla kilometrillä, kuin M3.
Säästääkseen luontoa ei siis välttämättä tarvitse ostaa uutta kallista autoa. Riittää kun korjaa ajotapojaan välttäen turhia jarrutuksia ja kiihdytyksiä.
perjantai 19. syyskuuta 2008
torstai 18. syyskuuta 2008
Marjanpoimijat
Näin eilen pätkän A-studiosta jossa puhuttiin Kiinasta ja Thaimaasta Suomeen marjoja poimimaan tulevista ihmisistä ja heidän työoloistaan. Aiemmin olin luullut toiminnan olevan reilua, mutta ohjelma kertoi muuta.
Työntekijät joutuvat keräämään varat lentolippuihin sukulaisiltaan tai ottamaan lainaa ja ovat näin ollen Suomeen tullessaan jo valmiiksi veloissa. Suomessa heidän täytyy maksaa asumisestaan joka vaikutti alkeelliselta ja ahtaalta: samassa huoneessa asui ehkä yli 20 ihmistä, eikä liikkumatilaa juuri ollut.
Työajat olivat aamu neljästä ilta kymmeneen.
Palkka on puolukoista 1e/kg. Eli puolukkaa tulisi poimia 1200 kg jotta työntekijät pääsisivät omilleen, eli tämä raha menee majoitukseen ja matkoihin. Heille luvataan että viikossa saa kerättyä 1000 kiloa mutta useimmat olivat saaneet vain 300-500 kg/vko. (Tätä voi osin selittää huonolla marjavuodella.)
Tämä tuntuu ainakin omasta mielestäni nykypäivän orjatyövoimalta. Kukaan ei sallisi tällaisia työoloja suomalaisille tai muille länsimaalaisille.
Viranomaisetkaan eivät kuulemma voi puuttua toimintaan koska tämä on yksityisten yritysten toimintaa. Mielestäni omituinen kannanotto viranomaisilta sillä yksilöiden touhuihinhan heillä juuri on oikeuksia vaikuttaa, miksei tähänkin? Onko lainsäädännössä kehitettävää vai joidenkin ihmisten moraalissa?
Työntekijät joutuvat keräämään varat lentolippuihin sukulaisiltaan tai ottamaan lainaa ja ovat näin ollen Suomeen tullessaan jo valmiiksi veloissa. Suomessa heidän täytyy maksaa asumisestaan joka vaikutti alkeelliselta ja ahtaalta: samassa huoneessa asui ehkä yli 20 ihmistä, eikä liikkumatilaa juuri ollut.
Työajat olivat aamu neljästä ilta kymmeneen.
Palkka on puolukoista 1e/kg. Eli puolukkaa tulisi poimia 1200 kg jotta työntekijät pääsisivät omilleen, eli tämä raha menee majoitukseen ja matkoihin. Heille luvataan että viikossa saa kerättyä 1000 kiloa mutta useimmat olivat saaneet vain 300-500 kg/vko. (Tätä voi osin selittää huonolla marjavuodella.)
Tämä tuntuu ainakin omasta mielestäni nykypäivän orjatyövoimalta. Kukaan ei sallisi tällaisia työoloja suomalaisille tai muille länsimaalaisille.
Viranomaisetkaan eivät kuulemma voi puuttua toimintaan koska tämä on yksityisten yritysten toimintaa. Mielestäni omituinen kannanotto viranomaisilta sillä yksilöiden touhuihinhan heillä juuri on oikeuksia vaikuttaa, miksei tähänkin? Onko lainsäädännössä kehitettävää vai joidenkin ihmisten moraalissa?
Presidentin valtaoikeudet
Suomen tasavallan presidentin valtaoikeuksia ovat perustuslaissa määritellyt tehtävät. Näihin kuuluvat: hallitusvallan käyttö, ennenaikaisten eduskuntavaalien määrääminen, valtioneuvoston jäsenten nimittäminen ja vapauttaminen tehtävistään, kansainväliset suhteet, lainsäädäntöasiat, asetukset, virkanimitykset, puolustusvoimien ylipäällikön tehtävät ja elinkautisvankien armahtaminen.
Muissa laeissa säädetyt tehtävät ovat: arvonimien ja kunniamerkkien jakaminen, Ahvenanmaan hallinnoiminen ja valtuudet poikkeusoloissa.
Lähiaikoina tiedotusvälineiden otsikoissa on vilissyt aiheita, koskien presidentin valtaoikeuksien rajoittamista. Jäänteenä Venäjän tsaarin vallasta presidentille jäi paljon oikeuksia ja velvollisuuksia. Vuonna (2000/2003) presidentin valtaoikeuksia kavennettiin tuntuvasti, muttta se ei kuitenkaan riittänyt parlamentarismin säilyttämiseksi. Millään nykyisellä puolueella ei ole linjausta, jonka mukaan valtaoikeuksia tulisi lisätä. Yleistä keskustelua entisestään on herättänyt nykyisen presidentin Tarja Halosen päätös jopa käyttää valtaoikeuksiaan.
Muissa laeissa säädetyt tehtävät ovat: arvonimien ja kunniamerkkien jakaminen, Ahvenanmaan hallinnoiminen ja valtuudet poikkeusoloissa.
Lähiaikoina tiedotusvälineiden otsikoissa on vilissyt aiheita, koskien presidentin valtaoikeuksien rajoittamista. Jäänteenä Venäjän tsaarin vallasta presidentille jäi paljon oikeuksia ja velvollisuuksia. Vuonna (2000/2003) presidentin valtaoikeuksia kavennettiin tuntuvasti, muttta se ei kuitenkaan riittänyt parlamentarismin säilyttämiseksi. Millään nykyisellä puolueella ei ole linjausta, jonka mukaan valtaoikeuksia tulisi lisätä. Yleistä keskustelua entisestään on herättänyt nykyisen presidentin Tarja Halosen päätös jopa käyttää valtaoikeuksiaan.
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
Mitä opimme?
On tullut se aika kurssista, joilloin sekä opettaja että oppilaat pohtivat (ja yrittävät saada paperille!), sitä mitä ovat kurssin aikana oppineet. Kyllä, hyvät oppilaat, myös me opettajat opimme joka kurssissa jotakin uutta. Tämä on ollut erityisen antoisa ja opettavainen kurssi ja on harmi, että kurssien kiivaan vaihtumisen vuoksi tämän kurssin oppilaat eivät ole näkemässä parannuksia ja muutoksia, joita kurssiin teiltä opitun pohjalta teen. Tämä blogi antaa tilaisuuden tuoda esiin joitakin huomioita, ensinnäkin itselleni muistilistaksi seuraavan kurssin suunnitteluun ja toivottavasti myös avuksi jollekin blogin opetuskäyttöä harkitsevalle.
1. Blogin kirjoittaminen, kuten kaikki muukin (mielekäs) opiskelu vaatii aikaa. Lukiolaiset ovat hyvin työllistettyjä, eikä bloginkirjoitus voi olla ylimääräistä työtä kaiken muun päälle. Parhaiten tänne sai merkintöjä kertymään, kun varasi kirjoittamiselle ja kommentoinnille toisinaan oppituntiaikaa. Toisaalta innokkaimmille mahdollisuus kommentoida on aina auki ja sitä käytettiinkin kohtuullisen paljon. Ottaen huomioon, että tämä oli ensimmäinen kerta, olen hyvinkin tyytyväinen kommentoinnin määrään.
2. Bloggaus on oma kirjoittamisen alansa, tekstilaji, joka ei tule ehkä niin tutuksi esimerkiksi äidinkielen kursseilla. Siksi alkukurssista olisi hyvä tutustua blogikirjoittamisen tapaan ja käytäntöihin vaikkapa poliitikkojen tai kiinnostavien kansalaisvaikuttajien blogeja lukemalla. Toisaalta opettajan ei kannata olla turhantarkka kirjoituksen tyylistä; pääasia, että ajatuksia saadaan esille ymmärrettävässä ja perustellussa muodossa.
3. Blogosfääri on valtava ja sinne hukkuu paljon tekstiä. Jos ulkopuolisia kommentoijia haluaa, heitä on paras kutsua blogiin. Kunnallisvaalien ehdokasasettelu meni kurssimme kannalta harmillisen myöhään. Jos ehdokkaat olisivat olleet tiedossa pari viikkoa aikaisemmin, olisimme takuulla saaneet kutsumalla innokkaita kunnallispoliitikkoja kommentoimaan. Ensi kerralla kommentoijien ja lukijoiden kutsumiseen pitää panostaa enemmän ja ehdottaa myös opiskelijoille, että he kutsuisivat blogille lukijoita. Myös linkittämisen merkitystä tulee korostaa. Lehtijuttuihin linkittämällä blogiin osuu enemmän satunnaisia lukijoita.
4. Innostuneinta ja aktiivisinta bloggaus on nuoria itseään kiinnostavista aiheista. Tällä kurssilla jokaiselle oli määrätty aihe, josta vähintään tuli kirjoittaa postaus. Aiheiden määrääminen ei välttämättä ole paras tapa, vaikka tunnontarkka opettaja sillä yrittääkin varmistaa, että opetussuunnitelman mukaiset teemat tulevat kurssilla käsiteltyä. Sen sijaan oppilaita voisi pyytää bloggaamaan mielenkiinnon mukaan ja enemmän juuri nyt pinnalla olevista aiheista (jota tässäkin blogissa kyllä hienosti tehtiin!). Ajankohtaiset asiat olisivat näin laajemmin esillä ja myös linkittäminen lehtijuttuihin, muihin blogeihin ja nän ollen kommunikaatio kurssin ulkopuolelle olisi luontevampaa. Vapaaehtoisuudessa piilee tietysti vaara: tarttuvatko oppilaat oma-aloitteisesti ajankohtaisiin aiheisiin? Tästä olisi kiva kuulla tämän kurssin opiskelijoilta kommentteja.
5. Blogia tulee muistaa hyödyntää luokassa, etteivät verkko ja luokka ole kaksi erillistä, toisiltaan suljettua oppimisympäristöä. Pyrin tähän, mutta ehkä vielä enemmän yritän seuraavalla kerralla tuoda blogikeskusteluja ja -kommentteja luokkakeskusteluun mukaan. Erityisesti opiskelijoiden itsensä esiin nostamien aiheiden kommentointi väritti myös luokkaopiskelua.
Tällaisia (koeviikon hieman jo uuvuttama) opettaja miettii kurssin loppusuoralla. Huomenna on kurssimme koe ja kerään oppilailta paperilla palautetta kurssista. Tulen varmaankin referoimaan ryhmän ajatuksia blogista tänne tuonnempana. Ja toki kurssipalautteen antaminen ja blogin kommentointi opiskelun välineenä on sallittua täälläkin, vaikkapa tämän postauksen kommenteissa.
1. Blogin kirjoittaminen, kuten kaikki muukin (mielekäs) opiskelu vaatii aikaa. Lukiolaiset ovat hyvin työllistettyjä, eikä bloginkirjoitus voi olla ylimääräistä työtä kaiken muun päälle. Parhaiten tänne sai merkintöjä kertymään, kun varasi kirjoittamiselle ja kommentoinnille toisinaan oppituntiaikaa. Toisaalta innokkaimmille mahdollisuus kommentoida on aina auki ja sitä käytettiinkin kohtuullisen paljon. Ottaen huomioon, että tämä oli ensimmäinen kerta, olen hyvinkin tyytyväinen kommentoinnin määrään.
2. Bloggaus on oma kirjoittamisen alansa, tekstilaji, joka ei tule ehkä niin tutuksi esimerkiksi äidinkielen kursseilla. Siksi alkukurssista olisi hyvä tutustua blogikirjoittamisen tapaan ja käytäntöihin vaikkapa poliitikkojen tai kiinnostavien kansalaisvaikuttajien blogeja lukemalla. Toisaalta opettajan ei kannata olla turhantarkka kirjoituksen tyylistä; pääasia, että ajatuksia saadaan esille ymmärrettävässä ja perustellussa muodossa.
3. Blogosfääri on valtava ja sinne hukkuu paljon tekstiä. Jos ulkopuolisia kommentoijia haluaa, heitä on paras kutsua blogiin. Kunnallisvaalien ehdokasasettelu meni kurssimme kannalta harmillisen myöhään. Jos ehdokkaat olisivat olleet tiedossa pari viikkoa aikaisemmin, olisimme takuulla saaneet kutsumalla innokkaita kunnallispoliitikkoja kommentoimaan. Ensi kerralla kommentoijien ja lukijoiden kutsumiseen pitää panostaa enemmän ja ehdottaa myös opiskelijoille, että he kutsuisivat blogille lukijoita. Myös linkittämisen merkitystä tulee korostaa. Lehtijuttuihin linkittämällä blogiin osuu enemmän satunnaisia lukijoita.
4. Innostuneinta ja aktiivisinta bloggaus on nuoria itseään kiinnostavista aiheista. Tällä kurssilla jokaiselle oli määrätty aihe, josta vähintään tuli kirjoittaa postaus. Aiheiden määrääminen ei välttämättä ole paras tapa, vaikka tunnontarkka opettaja sillä yrittääkin varmistaa, että opetussuunnitelman mukaiset teemat tulevat kurssilla käsiteltyä. Sen sijaan oppilaita voisi pyytää bloggaamaan mielenkiinnon mukaan ja enemmän juuri nyt pinnalla olevista aiheista (jota tässäkin blogissa kyllä hienosti tehtiin!). Ajankohtaiset asiat olisivat näin laajemmin esillä ja myös linkittäminen lehtijuttuihin, muihin blogeihin ja nän ollen kommunikaatio kurssin ulkopuolelle olisi luontevampaa. Vapaaehtoisuudessa piilee tietysti vaara: tarttuvatko oppilaat oma-aloitteisesti ajankohtaisiin aiheisiin? Tästä olisi kiva kuulla tämän kurssin opiskelijoilta kommentteja.
5. Blogia tulee muistaa hyödyntää luokassa, etteivät verkko ja luokka ole kaksi erillistä, toisiltaan suljettua oppimisympäristöä. Pyrin tähän, mutta ehkä vielä enemmän yritän seuraavalla kerralla tuoda blogikeskusteluja ja -kommentteja luokkakeskusteluun mukaan. Erityisesti opiskelijoiden itsensä esiin nostamien aiheiden kommentointi väritti myös luokkaopiskelua.
Tällaisia (koeviikon hieman jo uuvuttama) opettaja miettii kurssin loppusuoralla. Huomenna on kurssimme koe ja kerään oppilailta paperilla palautetta kurssista. Tulen varmaankin referoimaan ryhmän ajatuksia blogista tänne tuonnempana. Ja toki kurssipalautteen antaminen ja blogin kommentointi opiskelun välineenä on sallittua täälläkin, vaikkapa tämän postauksen kommenteissa.
Stop töhryille-kampanjasta
Tämän päivän hesarissa oli juttu Helsingin kaupungin Stop töhryt-kampanjasta http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Stop+t%C3%B6hryille+-kampanjasta+vaaditaan+puolueetonta+tutkimusta/1135239491604, joka täytti eilen 10 vuotta. Helsingin kaupungilla on ollut nollatoleranssi graffittien ja tägien suhteen ja maalaukset ovat puhdistettu heti.
Graffitit jakavat vahvasti ihmisten mielipiteitä: toiset pitävät niitä tärkeänä osana urbaania kaupunkikulttuuria, toisten mielestä ne ovat vain töherryksiä, joita ei hyväksytä missään mielessä. Muista kun ala-asteella et:n tunnilla puhuimme graffiteista ja mitä mieltä niistä olimme. Opettajan mielipide asiaan oli, että jos nuorisoa huvittaa piirrellä ja töherrellä, ottakoot kynän kauniiseen käteensä ja piirtäkööt paperille luomuksensa niin säästytään puhdistuskuluilta. Tämä on varmaankin yleinen ajattelukanta graffiteista; ne ovat rumia töhryjä, ja niitä ei hyväksytä missään tapauksessa. Allekirjoitan saman, jos maalaus on esimerkiksi asutussa talossa tai hienoissa renesanssi taloissa (tuo nyt oli vähän huono esimerkki :)). Muun muassa sänkökaapit voitaisiin vapauttaa maalaajille yms. graffitkulttuurin tekijöille. Lisäksi kaupunkien tulisi tarjota mielestäni kunnon maalauspaikka, jossa ihmiset saisivat sitten vapaasti toteuttaa itseään.
Helsingin kaupungin harjoittamassa nollatoleranssissa ei mielestäni ole mitään järkeä. Graffitteja tullaan jatkossa tekemään, puhdistettiinpa niitä millä vaudilla tahansa. Hesarin jutussa otettiin esille, että kamppanja ei poistanut töhryjä, vaan seurauksena on isojen graffittien muuttuminen pieniksi tarroiksi, joita on nopeampi levittää ympäri kaupunkia. Ainakin omasta mielestäni tarrat ja julisteet värittävät kaupunkikuvaa, niiden poistamiseen menee kaupungilla rahaa ja resursseja, jotka voitaisiin suunnatta mielestäni tärkeämpiin kohteisiin.
Ja tässä vielä pari esimerkkiä siitä, että maalaukset voivat olla oikeasti todella hienoja : http://www.banksy.co.uk/outdoors/horizontal_1.htm
Mutta mitä mieltä olette, hyväksyttekö graffitit, tägit, julisteet ja tarrat vai kannatatteko Helsingin kaupungin edustamaa nollatoleranssia?
Graffitit jakavat vahvasti ihmisten mielipiteitä: toiset pitävät niitä tärkeänä osana urbaania kaupunkikulttuuria, toisten mielestä ne ovat vain töherryksiä, joita ei hyväksytä missään mielessä. Muista kun ala-asteella et:n tunnilla puhuimme graffiteista ja mitä mieltä niistä olimme. Opettajan mielipide asiaan oli, että jos nuorisoa huvittaa piirrellä ja töherrellä, ottakoot kynän kauniiseen käteensä ja piirtäkööt paperille luomuksensa niin säästytään puhdistuskuluilta. Tämä on varmaankin yleinen ajattelukanta graffiteista; ne ovat rumia töhryjä, ja niitä ei hyväksytä missään tapauksessa. Allekirjoitan saman, jos maalaus on esimerkiksi asutussa talossa tai hienoissa renesanssi taloissa (tuo nyt oli vähän huono esimerkki :)). Muun muassa sänkökaapit voitaisiin vapauttaa maalaajille yms. graffitkulttuurin tekijöille. Lisäksi kaupunkien tulisi tarjota mielestäni kunnon maalauspaikka, jossa ihmiset saisivat sitten vapaasti toteuttaa itseään.
Helsingin kaupungin harjoittamassa nollatoleranssissa ei mielestäni ole mitään järkeä. Graffitteja tullaan jatkossa tekemään, puhdistettiinpa niitä millä vaudilla tahansa. Hesarin jutussa otettiin esille, että kamppanja ei poistanut töhryjä, vaan seurauksena on isojen graffittien muuttuminen pieniksi tarroiksi, joita on nopeampi levittää ympäri kaupunkia. Ainakin omasta mielestäni tarrat ja julisteet värittävät kaupunkikuvaa, niiden poistamiseen menee kaupungilla rahaa ja resursseja, jotka voitaisiin suunnatta mielestäni tärkeämpiin kohteisiin.
Ja tässä vielä pari esimerkkiä siitä, että maalaukset voivat olla oikeasti todella hienoja : http://www.banksy.co.uk/outdoors/horizontal_1.htm
Mutta mitä mieltä olette, hyväksyttekö graffitit, tägit, julisteet ja tarrat vai kannatatteko Helsingin kaupungin edustamaa nollatoleranssia?
Asevelvollisuus
Armeija vai sivari vai eikö kumpikaan? Miksi?
Suomi on Euroopan johtavia maita asepalveluksen suorittavien vuosittaisissa lukumäärissä. Suomea on arvosteltukin miesten epätasa-arvoisesta kohtelusta, koska vain miehillä on velvollisuus suorittaa asepalvelus. Toisia kritiikin aiheita ovat olleet siviilipalveluslaitoksen halventaminen ja totaalikieltäytyjien vangitseminen paitsi ahvenanmaalaisten ja Jehovan todistajien kohdalla.
Toisaalta luokassa käydyssä keskustelussa otettiin sellainenkin näkökulma, ettei se useimmalle 18-vuotiaalle ole mikään ongelma käydä armeija, päin vastoin. Miten on?
Sivarit eivät koskaan ole olleet hyvässä huudossa. Tämä johtuu lähes täysin siitä katsantokannasta, että vanhemman sukupolven veteraanien ponnistuksilla ansaitussa itsenäisessä Suomessa on loukkaavaa mennä siviilipalvelukseen armeijan sijasta. Veteraanit ovat ansainneet kiitoksen maanpuolustuksesta, mutta ovatko he, jotka painavat siviilipalveluksen valitsevat maanrakoon? Onko epäisänmaallista tai epämiehekästä jättää menemättä armeijaan?
Aiheesta muualla: Vihreä lanka
Suomi on Euroopan johtavia maita asepalveluksen suorittavien vuosittaisissa lukumäärissä. Suomea on arvosteltukin miesten epätasa-arvoisesta kohtelusta, koska vain miehillä on velvollisuus suorittaa asepalvelus. Toisia kritiikin aiheita ovat olleet siviilipalveluslaitoksen halventaminen ja totaalikieltäytyjien vangitseminen paitsi ahvenanmaalaisten ja Jehovan todistajien kohdalla.
Toisaalta luokassa käydyssä keskustelussa otettiin sellainenkin näkökulma, ettei se useimmalle 18-vuotiaalle ole mikään ongelma käydä armeija, päin vastoin. Miten on?
Sivarit eivät koskaan ole olleet hyvässä huudossa. Tämä johtuu lähes täysin siitä katsantokannasta, että vanhemman sukupolven veteraanien ponnistuksilla ansaitussa itsenäisessä Suomessa on loukkaavaa mennä siviilipalvelukseen armeijan sijasta. Veteraanit ovat ansainneet kiitoksen maanpuolustuksesta, mutta ovatko he, jotka painavat siviilipalveluksen valitsevat maanrakoon? Onko epäisänmaallista tai epämiehekästä jättää menemättä armeijaan?
Aiheesta muualla: Vihreä lanka
tiistai 16. syyskuuta 2008
EU:n laajeneminen ja tulevaisuus
Suomi on yksi Euroopan unioinin 27: stä jäsenvaltiosta. Euroopan unioini on taloudellinen ja poliittinen liitto, jonka alueella on asukkaita n. 500 milj. Se perustettiin Toisen maailmansodan jälkeen tuomaan rauhaa Eurooppaan.
Laajeneminen
EU laajenen koko ajan ja tälläkin hetkellä jäsenyyskeskustelut ovat käynnissä esim. Turkin kanssa. Kaikki maailman valtiot eivät kuitenkaan voisi ainakaan tällä hetkellä liittyä Euroopan unioniin, sillä jäsenmaiden pitää täyttää tietyt kriteerit, ennen kuin voivat liittyä. Näitä kriteerejä ovat demokraattisten insituutioiden vapaus, oikeusvaltioiden periaatteet, ihmisoikeuksien toteutuminen ja toimiva markkinatalous. Erityisesti juuri Turkin liittyminen on herättänyt suurta keskustelua. Ihmisoikeusasiat eivät esimerkiksi ole Turkissa aivan kohdallaan (mm. naisten ja miesten välinen tasa-arvo). Uusia lakeja on kuitenkin pistetty voimaan asioiden parantamiseksi, mutta niiden toimeenpano ei ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi Turkin rahapolitiikka ei ole kunnossa.
Tässä esim. yksi Tukkia liittymistä vastaan esitetty kommentti netistä:
"Turkki ei kuulu Länsi-Eurooppaan maantieteellisesti eikä kulttuurisesti. Rajana on Bosborin salmi. Osa Turkkia on salmen länsipuolella mutta esimerkiksi yhdyskuntarakenne poikkeeaa jyrkästi salmen itäisellä puolella. Siellä alkaa varsinainen "roihala". Täydellinen sekamelska verrattuna länsipuolen järjestykseen. " - "Jääkäri", plaza.fi palstalla
Mitä itse olemme mieltä? Mielestämme turkista olisi ehkä enemmän haittaa kuin hyötyä EU:lle. Luultavasti Eu:lta menisi paljon resursseja Turkin epäkohtien korjamiseen, joita on paljon. Lisäksi emme nää Turkin täyttävän kriteerejä, jotka ovat annettu kaikille jäsenvaltioille. Turkki ei ole pinta-alaltaan edes kokonaan Euroopan puolella, joten voimmeko luokitella sitä Eurooppaan, kun emme luokittele Venäjääkään? Ja ajatus siitä, että Turkin "gigolot" olisivat osa Euroopan unionia kuulostaa melko vieroksuttavalta (emme siis tarkoita mitenkään rasistisesti, mutta noh....).
Eikö EU ole toimiva kokonaisuus jo tämänhetkisessä koossaan. Miksi ihmeessä sitä pitäisi väkisin laajentaa? Joitain nykyisiäkin jäseniä voitasiin karsia pois. Esim Romania ja Burgaria otettiin mielestämme aivan turhaan mukaan, vaikka mitään tarvetta ei ollut. Sen seurauksena esimerkiksi Suomessa on näiden maiden kansalaisten tekemien rikosten määrä kasvanut.
Tulevaisuus
Pitäisikö EU:sta muodostaa liittovaltio? Pitäisikö EU:lla olla yhteinen perustuslaki? Ensinnäkin jos EU:sta tulisi liittovaltio, valtioiden suvereniteetti kumoutuisi, kulttuurit kuolisivat, emmekä enää ehkä kokisi olevamme Suomalaisia. Lisäksi jäsenmaiden päätöksentekovalta vähenisi, koska kaikki olisivat vain yhtä samaa liittovaltiota.
Meillä on myös melko kielteisiä mielipiteitä EU:n perustuslaista. Voisi olla aika vaativaa luoda yksi yhtenäinen perustuslaki kun kaikki jäsenvaltiot ovat kuitenkin niin erilaisia; eri uskonnot,kulttuuri ja historia.
-Santeri ja Mervi
kuva täältä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
