Suomen tasavallan presidentti Tarja Halosen tekemisiä on kytätty suurennuslasin kanssa. Johtuuko tämä siitä, että Halonen on Suomen ensimmäinen naispresidentti vai onko hän muuten vain niin erilainen päätöksenteossaan, että koko ajan pitää seurata silmä kovana? Muun muassa on arvosteltu hänen valtaoikeuksien käyttöään.
Suomessa on käytössä ns. kahden lautasen periaate, jossa EU:n huippukoukukseen menee pääminsiterin lisäksi myös presidentti. Yleensä huippukokoukseen menee vain pääministeri. Ihmettelen tätä käytäntöä. Minusta olisi loogista, jos presidentti hoitaisi ulkopolitiikkaa. Hän on kuitenkin kansan valitsema johtaja, joka valitaan suoralla vaalilla. Mielestäni tässä ei tule minkäänlaista demokratiavajetta.
Haluemmeko presidentistä vain arvojohtajan, joka kättelee vieraat itsenäisyyspäivän juhlissa ja pitää puheen. Vai todellisen ja arvostettavan ulkopoliittisen johtajan? Nimittäin jos olemme ensimmäisen ehdotuksen kannalla, voimme yhtä hyvin laittaa jonkun hienon posliininuken presidentin tilalla ja vaikka vaihtaa sitä kuuden vuoden välein. Eikä sille edes tarvitsisi maksaa palkkaa.
Minusta on täysin turhaa arvostella Halosta siitä, että hän käyttää valtaoikeuksiaan. Ne ovat hänelle suotuja oikeuksia, hän niitä käyttäköön, niin kauan kuin voi. Kansa on jokatapauksessa tietoisesti valinnut hänet valtaan. Onneksi Halonen itse on ollut valmis pitämään kiinni valtaoikeuksistaan. Mielestäni se jo itsessään kertoo, että maamme presidentillä on luja tahto ja hän haluaa hoitaa asioita.
Itse koen, että presidentti on maan kasvot. Hänen kuuluu edustaa maataan ulkomailla ja tuoda maataan tunnetuksi. Nykyajan kuningattarilla ja kuninkailla ei ole paljon yhtään valtaa. Tämä on silti eri asia kuin presidentin valta. Kansa voi vaihtaa presidentin joka kuudes vuosi, jos hän ei ole onnistunut tehtävissään.
Halonen on ollut myös erittäin kansanläheinen presidentti. Uskon, että juuri tälläistä poltiikan pitääkin olla. Ei mitään hienoja korulauseita- vaan kansaläheistä toimintaa kansan hyväksi!
P.S. Huippukokoukseen voi jatkossakin varata kaksi lautasta Suomelle. Tuskinpa siitä tulee liikaa ylimääräistä tiskiä.
perjantai 28. marraskuuta 2008
tiistai 25. marraskuuta 2008
Nurinaa Natosta
Keskustelu sotilasliitto Natosta on käynyt enemmän tai vähemmän kiihkeänä suomalaisten keskuudessa muutamien viime vuosien aikana. Siitä huolimatta vallan monelle - ainakin allekirjoittaneelle - on jäänyt jokseenkin epäselväksi koko liiton pohjimmainen tarkoitus ja tehtävät. Saattaa vain arvailla, miksi Natosta tiedottaminen on jäänyt heikoksi. Ajattelevatko valtion johtohahmot, että aika ei ole vielä kypsä täysin avoimeen natokeskusteluun, ja että natotietoisuus on parempi jättää kansalaisten oman aktiivisuuden varaan. Vai ollaanko nykypäivänä Natosta kenties aivan tarkoituksella hissun kissun. Ettei vain olisi havaittavissa jopa hienoista propagandan käryä?
Käsittääkseni tällä hetkellä Suomella on vielä portit auki joka suuntaan ja seuraavan liikkeen ottamiselle - oli se sitten minne suuntaan tahansa - ei ole määrätty tiukkaa aikarajaa. Joka tapauksessa kummoisia ennustajantaitoja ei tarvita uumoillakseen, että jossakin kohtaa tulee väistämättä eteen lopullisen päätöksen aika. Kiintoisampi tulevaisuuden kysymys onkin, jaetaanko vielä päätöksenteon kynnykselläkään kaikkea tarvittavaa tietoa kansalaisille. Kai sentään kansanäänestys järjestetään kunnon demokraattiseen tapaan?
Yhdysvalloissa perustettu Nato (North Atlantic Treaty Organisation) oli olemassa jo kylmän sodan aikana, jolloin sen pääviholliseksi muodostui Neuvostoliitto. Tästä johtopäätös; kun Suomessa puhutaan Natosta, tulee puheeksi väkisinkin naapurimaamme Venäjä. Nykypäivänä puheesta ei jää pois myöskään Pohjoismaat, sillä on esitetty, että Natoon liittyminen olisi osoitus Pohjoismaisen yhteistyön puolesta. Suomen lisäksi Pohjoismaista ainoastaan Ruotsi ei kuulu Natoon. Ruotsin Natoon sitoutumattomuus taitaakin olla yksi jarruttava tekijä Suomen liittymisessä. Ei olisi mitenkään ennen kuulumatonta, että Suomi odottelee Ruotsin päätöstä ja lähtee sitten peesailemaan samoille linjoille.
Johtopäätökseen palatakseni kysyisin hämmästellen, että täytyykö sitä aina koettaa tikulla jäätä? Onko suomalaisen ehdoin tahdoin härnättävä Venäjää niin kauan, että tulee pataan? Ei sillä, että itänaapurin suuntaan pitäisi ylenpalttisesti nöyristellä ja kumarrella, mutta maantieteellinen tosiasia on, että suuri Venäjä on huomattavasti likempänä Suomea kuin suuri USA. G. W. Bushin aikana suomalaisten suhtautuminen Yhdysvaltoihin oli yleistävästi sanottuna nihkeä ja läheneminen Naton kautta Yhdysvaltoja saattoi tuntua epäilyksiä herättävältä. Mielenkiintoista onkin seurata, muuttuuko suhtautuminen Yhdysvaltoihin ja samalla myös Natoon uuden presidentin, Barack Obaman, ottaessaan ohjat käsiin USA:ssa.
Kaiken tämän nurinan jälkeen täytyy sanoa, että eipä käy kiistäminen, etteikö Nato olisi ikinä saanut mitään hyvää aikaan. Rauha edes tavoitteena tuo aina arvostusta. Sitä vaan jää miettimään, että voisiko Suomi olla mukana tässä rauhaa tukevassa toiminnassa ilman sotilasliittoa, ilman väistämättä kaupanpäällisiksi tulevaa pahaa.
Lähteet:
Pääasiallinen lähde http://www.finlandnato.org/public/default.aspx?nodeid=31556&contentlan=1&culture=fi-FIt
Toissijainen lähde: (aina niin luotettava) http://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjois-Atlantin_liitto
Käsittääkseni tällä hetkellä Suomella on vielä portit auki joka suuntaan ja seuraavan liikkeen ottamiselle - oli se sitten minne suuntaan tahansa - ei ole määrätty tiukkaa aikarajaa. Joka tapauksessa kummoisia ennustajantaitoja ei tarvita uumoillakseen, että jossakin kohtaa tulee väistämättä eteen lopullisen päätöksen aika. Kiintoisampi tulevaisuuden kysymys onkin, jaetaanko vielä päätöksenteon kynnykselläkään kaikkea tarvittavaa tietoa kansalaisille. Kai sentään kansanäänestys järjestetään kunnon demokraattiseen tapaan?
Yhdysvalloissa perustettu Nato (North Atlantic Treaty Organisation) oli olemassa jo kylmän sodan aikana, jolloin sen pääviholliseksi muodostui Neuvostoliitto. Tästä johtopäätös; kun Suomessa puhutaan Natosta, tulee puheeksi väkisinkin naapurimaamme Venäjä. Nykypäivänä puheesta ei jää pois myöskään Pohjoismaat, sillä on esitetty, että Natoon liittyminen olisi osoitus Pohjoismaisen yhteistyön puolesta. Suomen lisäksi Pohjoismaista ainoastaan Ruotsi ei kuulu Natoon. Ruotsin Natoon sitoutumattomuus taitaakin olla yksi jarruttava tekijä Suomen liittymisessä. Ei olisi mitenkään ennen kuulumatonta, että Suomi odottelee Ruotsin päätöstä ja lähtee sitten peesailemaan samoille linjoille.
Johtopäätökseen palatakseni kysyisin hämmästellen, että täytyykö sitä aina koettaa tikulla jäätä? Onko suomalaisen ehdoin tahdoin härnättävä Venäjää niin kauan, että tulee pataan? Ei sillä, että itänaapurin suuntaan pitäisi ylenpalttisesti nöyristellä ja kumarrella, mutta maantieteellinen tosiasia on, että suuri Venäjä on huomattavasti likempänä Suomea kuin suuri USA. G. W. Bushin aikana suomalaisten suhtautuminen Yhdysvaltoihin oli yleistävästi sanottuna nihkeä ja läheneminen Naton kautta Yhdysvaltoja saattoi tuntua epäilyksiä herättävältä. Mielenkiintoista onkin seurata, muuttuuko suhtautuminen Yhdysvaltoihin ja samalla myös Natoon uuden presidentin, Barack Obaman, ottaessaan ohjat käsiin USA:ssa.
Kaiken tämän nurinan jälkeen täytyy sanoa, että eipä käy kiistäminen, etteikö Nato olisi ikinä saanut mitään hyvää aikaan. Rauha edes tavoitteena tuo aina arvostusta. Sitä vaan jää miettimään, että voisiko Suomi olla mukana tässä rauhaa tukevassa toiminnassa ilman sotilasliittoa, ilman väistämättä kaupanpäällisiksi tulevaa pahaa.
Lähteet:
Pääasiallinen lähde http://www.finlandnato.org/public/default.aspx?nodeid=31556&contentlan=1&culture=fi-FIt
Toissijainen lähde: (aina niin luotettava) http://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjois-Atlantin_liitto
sunnuntai 23. marraskuuta 2008
Naurettavaa opintotukipolitiikkaa
Opintuki on kuuma puheen aihe monien opiskelijoiden keskuudessa. Yleensä ihmettelyn aiheena on tuen pienuus. Haluan kuitenkin nostaa myös muita epäkohtia esille, kuin vain tuen rahallisen pienuuden.
Ensinnäkin, olen aina ihmetellyt ja ihmettelen edelleen, miksi työn tekoa yritetään estää. Opiskelija ei saa opintutukea, kun hänen tulonsa ylittävät tietyn summan vuodessa.
Miksi ihmeessä ahkeria ja työtä tekeviä opiskelijoita hautaan näin rangaista? Voi olla, että monet joutuvat kieltäytymään työstä, jos haluavat pitää tukensa. Tämähän on järkyttävän huono systeemi. Jos opiskelija kieltäytyy työstä niin silloin valtio menettää verorahoja. Lisäksi opiskelijan ostovoima heikkenee. Ja jos opiskelija joutuu elämään pelkästään opintotuella ja asumislisälle, voi olla, että hän hädässä kääntyy asuinpaikkansa sosiaalioimiston puoleen. Mikä taas tämäkin kuluttaa verorahoja.
Voidaan tietenkin perustella asiaa myös siten, että jos ei ole tulorajoja, jotkut saavat enemmän rahaa kuin toiset. Niin saavatkin. Mutta omalla työllään ja ansioillaan ja tämähän on ihan oikein. Jos tekee työtä, saa myös enemmän rahaa.
Järkyttävää on myöskin se, että vaikka opiskelija olisi aikuinen Suomen lain edessä (eli siis 18-vuotias) ja hän asuu jo eri paikkakunnalla kuin vanhempansa, niin miten voidaan olettaa, että hän saa rahaa elämiseen vanhemmiltaan? Toisen asteen koulutuksessa alle 20-vuotiaan, ei-elastusvelvollisen henkilön tukeen vaikuttavat hänen vanhempiensa tulot. Onko päättäjiltä päässyt unohtumaan, että 18-vuotias on jo aikuinen henkilö ja vastaa omasta elämästään? Varsinkin jos asuu yksin!
Lisäksi, jos mies ja nainen asuvat saman katon alla, heidät tulkitaan automaattisesti pariksi. Ei voi kuin ihmetellä, millä vuosikymmennellä elämmekään. Mies ja nainen voivat olla pelkästään "kämppikset". Tämänlainen "kämppis"- malli voi jopa lisääntyä, koska opiskelija-asunnoista on huutava pula monissa yliopistokaupungeissa. Kenenkään tukeen ei pidä vaikuttaa se, että asuuko miehen vai naisen kanssa.
Vaikka mies ja nainen olisivatkin parisuhteessa ja asuisivat keskenään (avoliitossa), heillä ei ole elatusvelvollisuutta toisiinsa nähden. Miten siis tässäkään tapauksessa voidaan pienentää tukia?
Jos ei ole elatusvelvollisuutta avoliitossa, niin silloin avopuoliso tulot eivät saa vaikuttaa millään tavalla toisen tukiin.
"Avioliittolain säännökset osapuolten välisistä oikeuksista ja velvollisuuksista eivät koske avoliittoa miltään osin. Avopuolisoilla ei siten ole keskinäistä elatusvelvollisuutta eikä avoliiton perusteella synny oikeutta toisen osapuolen omaisuuteen." (Lähde: http://www.oikeus.fi/41244.htm ,haettu 23.11.2008)
Päättäjät herätkää ja antakaa opiskelijoille oikeus työntekoon älkääkä rinnastako avoliittoa avioon.
Lukijat: Laittakaa päättäjät koville ja vaatikaa oikeudenmukaisuutta!
Lähde:
Tämänkaltaisia mielivaltaisia säädöksiä voi lukea lisää osoitteesta:
www.kela.fi , haettu 23.11.2008
Ensinnäkin, olen aina ihmetellyt ja ihmettelen edelleen, miksi työn tekoa yritetään estää. Opiskelija ei saa opintutukea, kun hänen tulonsa ylittävät tietyn summan vuodessa.
Miksi ihmeessä ahkeria ja työtä tekeviä opiskelijoita hautaan näin rangaista? Voi olla, että monet joutuvat kieltäytymään työstä, jos haluavat pitää tukensa. Tämähän on järkyttävän huono systeemi. Jos opiskelija kieltäytyy työstä niin silloin valtio menettää verorahoja. Lisäksi opiskelijan ostovoima heikkenee. Ja jos opiskelija joutuu elämään pelkästään opintotuella ja asumislisälle, voi olla, että hän hädässä kääntyy asuinpaikkansa sosiaalioimiston puoleen. Mikä taas tämäkin kuluttaa verorahoja.
Voidaan tietenkin perustella asiaa myös siten, että jos ei ole tulorajoja, jotkut saavat enemmän rahaa kuin toiset. Niin saavatkin. Mutta omalla työllään ja ansioillaan ja tämähän on ihan oikein. Jos tekee työtä, saa myös enemmän rahaa.
Järkyttävää on myöskin se, että vaikka opiskelija olisi aikuinen Suomen lain edessä (eli siis 18-vuotias) ja hän asuu jo eri paikkakunnalla kuin vanhempansa, niin miten voidaan olettaa, että hän saa rahaa elämiseen vanhemmiltaan? Toisen asteen koulutuksessa alle 20-vuotiaan, ei-elastusvelvollisen henkilön tukeen vaikuttavat hänen vanhempiensa tulot. Onko päättäjiltä päässyt unohtumaan, että 18-vuotias on jo aikuinen henkilö ja vastaa omasta elämästään? Varsinkin jos asuu yksin!
Lisäksi, jos mies ja nainen asuvat saman katon alla, heidät tulkitaan automaattisesti pariksi. Ei voi kuin ihmetellä, millä vuosikymmennellä elämmekään. Mies ja nainen voivat olla pelkästään "kämppikset". Tämänlainen "kämppis"- malli voi jopa lisääntyä, koska opiskelija-asunnoista on huutava pula monissa yliopistokaupungeissa. Kenenkään tukeen ei pidä vaikuttaa se, että asuuko miehen vai naisen kanssa.
Vaikka mies ja nainen olisivatkin parisuhteessa ja asuisivat keskenään (avoliitossa), heillä ei ole elatusvelvollisuutta toisiinsa nähden. Miten siis tässäkään tapauksessa voidaan pienentää tukia?
Jos ei ole elatusvelvollisuutta avoliitossa, niin silloin avopuoliso tulot eivät saa vaikuttaa millään tavalla toisen tukiin.
"Avioliittolain säännökset osapuolten välisistä oikeuksista ja velvollisuuksista eivät koske avoliittoa miltään osin. Avopuolisoilla ei siten ole keskinäistä elatusvelvollisuutta eikä avoliiton perusteella synny oikeutta toisen osapuolen omaisuuteen." (Lähde: http://www.oikeus.fi/41244.htm ,haettu 23.11.2008)
Päättäjät herätkää ja antakaa opiskelijoille oikeus työntekoon älkääkä rinnastako avoliittoa avioon.
Lukijat: Laittakaa päättäjät koville ja vaatikaa oikeudenmukaisuutta!
Lähde:
Tämänkaltaisia mielivaltaisia säädöksiä voi lukea lisää osoitteesta:
www.kela.fi , haettu 23.11.2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
