tiistai 25. marraskuuta 2008

Nurinaa Natosta

Keskustelu sotilasliitto Natosta on käynyt enemmän tai vähemmän kiihkeänä suomalaisten keskuudessa muutamien viime vuosien aikana. Siitä huolimatta vallan monelle - ainakin allekirjoittaneelle - on jäänyt jokseenkin epäselväksi koko liiton pohjimmainen tarkoitus ja tehtävät. Saattaa vain arvailla, miksi Natosta tiedottaminen on jäänyt heikoksi. Ajattelevatko valtion johtohahmot, että aika ei ole vielä kypsä täysin avoimeen natokeskusteluun, ja että natotietoisuus on parempi jättää kansalaisten oman aktiivisuuden varaan. Vai ollaanko nykypäivänä Natosta kenties aivan tarkoituksella hissun kissun. Ettei vain olisi havaittavissa jopa hienoista propagandan käryä?

Käsittääkseni tällä hetkellä Suomella on vielä portit auki joka suuntaan ja seuraavan liikkeen ottamiselle - oli se sitten minne suuntaan tahansa - ei ole määrätty tiukkaa aikarajaa. Joka tapauksessa kummoisia ennustajantaitoja ei tarvita uumoillakseen, että jossakin kohtaa tulee väistämättä eteen lopullisen päätöksen aika. Kiintoisampi tulevaisuuden kysymys onkin, jaetaanko vielä päätöksenteon kynnykselläkään kaikkea tarvittavaa tietoa kansalaisille. Kai sentään kansanäänestys järjestetään kunnon demokraattiseen tapaan?

Yhdysvalloissa perustettu Nato (North Atlantic Treaty Organisation) oli olemassa jo kylmän sodan aikana, jolloin sen pääviholliseksi muodostui Neuvostoliitto. Tästä johtopäätös; kun Suomessa puhutaan Natosta, tulee puheeksi väkisinkin naapurimaamme Venäjä. Nykypäivänä puheesta ei jää pois myöskään Pohjoismaat, sillä on esitetty, että Natoon liittyminen olisi osoitus Pohjoismaisen yhteistyön puolesta. Suomen lisäksi Pohjoismaista ainoastaan Ruotsi ei kuulu Natoon. Ruotsin Natoon sitoutumattomuus taitaakin olla yksi jarruttava tekijä Suomen liittymisessä. Ei olisi mitenkään ennen kuulumatonta, että Suomi odottelee Ruotsin päätöstä ja lähtee sitten peesailemaan samoille linjoille.

Johtopäätökseen palatakseni kysyisin hämmästellen, että täytyykö sitä aina koettaa tikulla jäätä? Onko suomalaisen ehdoin tahdoin härnättävä Venäjää niin kauan, että tulee pataan? Ei sillä, että itänaapurin suuntaan pitäisi ylenpalttisesti nöyristellä ja kumarrella, mutta maantieteellinen tosiasia on, että suuri Venäjä on huomattavasti likempänä Suomea kuin suuri USA. G. W. Bushin aikana suomalaisten suhtautuminen Yhdysvaltoihin oli yleistävästi sanottuna nihkeä ja läheneminen Naton kautta Yhdysvaltoja saattoi tuntua epäilyksiä herättävältä. Mielenkiintoista onkin seurata, muuttuuko suhtautuminen Yhdysvaltoihin ja samalla myös Natoon uuden presidentin, Barack Obaman, ottaessaan ohjat käsiin USA:ssa.

Kaiken tämän nurinan jälkeen täytyy sanoa, että eipä käy kiistäminen, etteikö Nato olisi ikinä saanut mitään hyvää aikaan. Rauha edes tavoitteena tuo aina arvostusta. Sitä vaan jää miettimään, että voisiko Suomi olla mukana tässä rauhaa tukevassa toiminnassa ilman sotilasliittoa, ilman väistämättä kaupanpäällisiksi tulevaa pahaa.


Lähteet:
Pääasiallinen lähde http://www.finlandnato.org/public/default.aspx?nodeid=31556&contentlan=1&culture=fi-FIt
Toissijainen lähde: (aina niin luotettava) http://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjois-Atlantin_liitto

5 kommenttia:

Kirsi kirjoitti...

Vaikka Natosta onkin paljon puhetta, on kuitenkin muistettava, että kun Suomi kuuluu EU:hun, ei ole mitään hätää. EU turvaa meitä ja takaa selustamme, jos jotain sattuisi tapahtumaan. Georgian kriisi ehkä herätteli uhkakuvia Venäjästä ja sen pahuudesta, mutta hyökkäämällä Suomeen (eli hyökkäämällä myös EU:hun) Venäjä vaarantaisi liikaa asemiaan. Mielestäni Venäjä ei ole uhka meille, vaikka naapurimaita olemmekin, eikä Suomella ole mitään kiirettä liittyä Natoon, ellei jotain ratkaisevaa tapahdu maailmanpolitiikassa. Nato-kysymys ei silti ole ehdoton ei, ja luulenkin, että hamassa tulevaisuudessa myös mekin löydämme itsemme sieltä, mutta mitään syytä kiirehtiä ei ole.

Outi L kirjoitti...

Vaikka kuulummekin EU:hun, niin se ei ole mielestäni riittävä turva. EU ei ole sotiasliitto. Natoon on hyvä liittyä nyt hyvän sään aikana, kuin kriisitilanteessa. Miksi jäädä odottelemaan kriisiä, kun ovet ovat auki jo nyt. Natoon on syytä liittyä pian, ettei meille laiteta ovia kiinni. Eikä meidän mielestäni tarvitse Ruotsia odotella.

Mirka kirjoitti...

Minun mielestäni Natoon liittyminen ei olisi mitenkään paha asia. Suomi saisi sotilaallista tukea, jos joskus sattuisi syttymään sota. Ja harhaluulot natosta että suomi pienenä maana joutuisi lähettämään vähäisiä kansalaisiaan sotaan, ei ole totta, sillä natoon liittyminen ei velvoitä sitä, että osallistutaan sotaan. Suomi on myös pelännyt Venäjän reagoimista, jos suomi liittyisi natoon. Mutta onhan virokin liittynyt natoon ja viro vielä pienempänä maana kuin suomi, eikä virollekkaan ole mitään tapahtunut. Päin vastoin. Virolle on vain ollut hyötyä, siitä että on liittynyt natoon. Natoon liittymisen jälkeen Venäjän aiheuttamat ilmatilahäiriöt viroon ovat lakanneet, eikä sotaa ole syttynyt.

percikka kirjoitti...

Olen aikalailla samoilla linjoilla Kirsin kanssa. Mielestäni se yhteistyö, mitä nyt Naton kanssa teemme on ihan tarpeeksi. Vaikka EU ei olekaan sotilasliitto, uskon että kuitenkin saisimme sieltä tukea, jos jotain konflikteja syntyisi. Ja tosi asia on, ettei konfliktien syntyminen ole kovinkaan todennäköistä.
Ja kyllä sitä rauhaa voi mielestäni edistää paremmillakin keinoilla kuin Natoon liittymällä.
-Johanna

Mikael kirjoitti...

On totta, ettei tässä ole vielä hirmuista kiirettä liittyä Natoon, mutta se hyvä tehdä pian, sillä itku ei auta kun maito on kaatunut. Koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua ja kuinka nopeasti asiat voivat muuttua. Sotatilassa on turha enää nurista ja yrittää Natoon viime hetkellä. Venäjä on selvästikin uhka, sillä on se nähty ennenkin, että Venäjä hyökkää Suomeen jossain vaiheessa. oli sitten mitä liittoja. Silloin Venäjä ei ainakaan hyökkää, jos Suomi liittyy Natoon, sillä silloin Venäjällä olisi vastassaan 27 maata valmiina puolustautumaan. Eikä sitä koskaa tiedä kuka hyökkää ja minne, vaikka kuinka rauhalliseslta ja turvalliselta näyttäisi...