"On hyvä olo ollut mulla, siitä lähtien", kuten Eppu Normaali tulkitsee kappaleessaan Baarikärpänen. Tämä kyseinen veisu koputtelee olkapäätä juuri nyt siitä syystä, että eilisilta kului omalta osaltani jokseenkin huurteisissa tunnelmissa. Elämän suurimpia kysymyksiä pohtiessani todistin moneen otteeseen kuinka alkoholi ja hauskanpito yhdistyivät. Nykyään liian monelle ihmiselle hauskanpito tarkoittaa juomista yhdistettynä johonkin toiseen aktiviteettiin. Varsinkin nyt kun monet ikäisistäni kavereista täyttävät tai ovat jo täyttäneet 18 vuotta, on tavanomaista että he menevät viikonloppuisin kallistamaan kuppia. Onko alkoholin käyttö riistäytynyt käsistä? Eikö hauskaa voi enää olla ilman viinaa?
Nykymaailma tuntuu olevan melko alkoholimyönteinen. Elokuvat, musiikki ja yleinen ilmapiiri kannustaa tai ei ainakaan ehkäise juomista. (Yleisellä ilmapiirillä tarkoitan tässä tapauksessa Tykin ilmapiiriä.) En ole alkoholinkäyttöä sinällään vastaan mutta maailma olisi niin sanotusti parempi paikka jos ihmiset keksisivät välillä muutakin tekemistä. Erityisen huolissani olen siitä kuinka yhä vain nuoremmat ja nuoremmat joutuvat alkoholin pauloihin. Ei ole kaunista katsottavaa kun yläasteikäiset nuoret horjuvat pitkin katua ja örveltävät kovaäänisesti.
On selvää, että johonkin se raja on vedettävä ja kun nuoret eivät sitä itse pysty tekemään, jää jäljelle heidän vanhempansa. Osa vanhemmista ei välitä jälkikasvunsa juomispolitiikasta tippaakaan, osa ummistaa silmänsä sille, että juuri heidän lapsestaan on tullut alkoholisti. Useimmiten juuri nuoren huonot suhteet vanhempiinsa laskevat kynnystä huuhtoa murheet alkoholilla. Nykyaikana jolloin nuoret ottavat yhä useammin riskejä jännitystä ja elämyksiä hamutessaan tuntuu joskus siltä, että sukupolvi sukupolvelta nuoret rappioituvat entistä enemmän. Mutta eikös se niin ole, että rappiolla on hyvä olla?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti