Heipä hei. Mitä mieltä ihmiset ovat siitä, että kirkossa on alettu siunata avioliittoon nyt myös homoseksuaaleja mies- ja naispareja? Otan aiheen puheeksi, koska mitään edes läheltä liippaavaa ei taida blogissa olla. Sitä paitsi nyt kun tunneilla on puhuttu kaikista tärkeistä yleisistä yhteiskunta-asioista, eduskunnasta ja vallan jakaantumisesta, haluan keskusteluttaa aihetta, joka ei kosketa näitä mitenkään.
Itse aloitan mielipiteenpurkaukseni sillä, että en uskonnottomana ihmisenä ymmärrä, miksi homoseksuaaliset pariskunnat tahtovat välttämättä kirkollisen siunaamisen. Uskovainen homoseksuaali on raskasta olla, koska the pyhä kirja eli Raamattu niin suoraan homouden tuomitsee. Ei ole helppoa uskoa jumalaan, joka niin sanotusti pitää sinua saastaisena.
Tämän voi toki kiertää. Raamattuhan ei ole jumalan luomus vaan ihmisen kirjoittama, ja sen kirjoittamisen aikaan homoseksuaalisuudesta tiedettiin paljon vähemmän, sitä todella pidettiin epäluonnollisena ja sairautena, jonka ihminen tai tämän vanhemmat olivat itse aiheuttaneet. Nykyään homous on todettu luonnolliseksi ja terveeksi poikkeamaksi, jota esiintyy myös eläimillä ja johon vaikuttavat geenit, eivät elintavat tai ihmisen tekemät vääryydet (tai oikeudet, ei sen puoleen). Se on yhtä paljon ihmisen itsensä määriteltävissä kuin vaikka silmien väri.
Jos homoseksuaali siis kokee voivansa uskoa jumalaan ja feidata vain ne "miehimykset eivät pääse taivaaseen" -kohdat, en käsitä, miksi nykypäivän ihan fiksu ja moderni kirkko ei näitä pareja voisi siunata. Siunaaminen ei vahingoita ketään, mutta kahden ihmisen se saa liitettyä yhteen monen ihmisen elämänkatsomuksen mukaan paremmin kuin pelkkä maistraatissa suoritettu parisuhteen virallistaminen.
Raamattuun ei voi tukea asioissa, joista kirjan kirjoittamisen aikaan tiedettiin yhtä paljon kuin kuuraketeista. Vanhan testamentin käskyjä ei voi hartainkaan uskovainen nykypäivänä monessa kohtaa noudattaa, koska maailma on muuttunut. Maailma on muuttunut ja ihmisten tieto lisääntynyt, miksi siis pitäisi jumittaa vanhoissa käskyissä vain siksi, että joku on tuhansia vuosia sitten ollut tätä mieltä? Me emme kivitä avionrikkojia emmekä polta jumalille härkäuhreja takapihallamme, vaikka Raamattu tähän kehottaakin, miksi kirkko siis ei voisi vihkiä homopareja avioliittoon, vaikka Raamattu sen kieltääkin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
22 kommenttia:
Jeis, hauskaa saada vähän vaihtelua tuntien aiheisiin (vaikka eihän niissä mitään vikaa siis ole J). Omastakin mielestäni kaikilla suomalaisilla pitäisi olla oikeus kirkon siunaamaan avioliittoon jos he itse näin haluavat. Ymmärrän tuon kummastelun, miksi homoparit haluaisivat Jumalan siunauksen liitolleen kerran kun Raamatussa homoseksuaalisuus tuomitaan synniksi. Kaikki Raamatusta tehdyt päätelmät ovat kuitenkin ihmisen tekemiä tulkintoja, yhtä ja oikeaa tulkintaa tuskin on olemassa. Itse en henkilökohtaisesti tunne homopareja, jotka haluavat viettää kirkkohäitä, mutta olen kuullut tällaisista pareista. Mielestäni uskonnon ja seksuaalisuuden ei pitäisi sulkea toisiaan pois, ja kirkon olisi korkea aika pohtia omaa näkemystään siunaukseen.
Edistystä on kuitenkin tapahtunut: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/32170-suomalaisista-tullut-
homomyonteisempia#comments . Viime vuosina suomalaisten kanta kirkon siunauksiin on tullut yhä myönteisemmäksi. Lähes 50% suomalaisista on sitä mieltä, että rekisteröidyillä homopareilla on myös oikeus kirkkohäihin. Jotain on siis tapahtunut vuodesta 1981, jolloin myönnettiin, ettei homous ole sairaus. Tosin tahti on ollut aikas hidas, mutta sentään jotain on tapahtunut tasa-arvon edistämiseksi.
Itse henkilökohtaisesti toivon, että kirkko sallisi homoparien avioimisen, sillä eikös jokaisen Jumalan karitsan pitäisi olla tasavertainen Jumalan silmien edessä? Elämme 2000-lukua, ja jos kirkko haluaa pysyä mukana ihmisten elämässä, pitäisi sen mielestäni miettiä omaa kantaansa homoliittoon vielä kerran ( ja ehkä muihinkin kysymyksiin esim. naispappeuteen). Ehkä kirkosta eronneitten lisääntyvä määrä kertoo jotain siitä, että vanhan instituutin arvomaailma ei enää kohtaa nykypäivän nuoria aikuisia.
Nimenomaan, raamattu on kirjoitettu aikakaudella, jolloin homous yhdistettiin lähinnä pelkkään seksuaaliyhteyteen. Sitä ei ajateltu niinkään kahden ihmisen välisenä rakkaussuhteena.
No kyllä onkin mielenkiintoinen aihe ja postaus, hyvä että tästä keskustellaan!
Itse suhtaudun pienellä varauksella homoparien kirkkohäihin. Kirkon siunaaminen: fine. Avioituminen maistraatissa: fine, loistavaa. Mutta se kirkko - kuinka moni homopariskunta uskoo niin syvästi, että haluaa avioitua juuri kirkossa uskontonsa vuoksi? Kuinka paljon siinä on takana halu viettää fiinit kirkkohäät tai rikkoa tämän suuren vääryyden rajat?
Vaikken koe uskontoa tai kirkkoa lainkaan merkittävän osana elämääni, joskus tätä asiaa pohtiessa tuntuu siltä, että kirkon näkökulma ja epäluuloisuus homopariskuntien kirkkohäitä kohtaan unohdetaan kokonaan.
Miten ihmiset pystyvät perustamaan mitään päätöksiään Vanhan Testamentin teksteihin? Siellä kerrotaan kyllä aivan selvästi, että homoja ei sallita ja että naiset eivät saa saarnata. Siellä tosin kerrotaan myös aikas paljon kaikkea muutakin uskomatonta. Miten joku voi sanoa, että "tuota kohtaa tottelen, mutta tuota en"?
Mielestäni Raamatun lukeminen lapsille on sairasta, kun Raamatusta löytyy kaikkea "pikku kivaa". kuten esim. seksiä, raiskauksia, insestiä, tappamista... Onko oikein, että Raamatusta luetaan jotain osaa, mutta ei ikinä mainita toista osaa?
”Hänen mielensä paloi Egyptin himokkaisiin miehiin, joilla oli elin kuin aasilla ja jotka sinkosivat siementään kuin orhi.” Näin lukee Raamatussa (Hes. 23:20).
Luulenpa, että yhä useammin halutaan kirkkohäät muista kuin uskonnollisista syistä. Se on usein vain traditio, onhan kivat kirkkohäät varmasti kivemmat verrattuna maistraattiin (ainakin useiden mielestä). Siinä tulee enemmän sitä juhlan tuntua.
Ah, tämä on niin kutkuttava aihe, että tästä voisi tehdä jonkun himopostauksen: *virne*. No kuitenkin, ensinnäkin totean, että minusta homoparien tulisi saada kirkollinen siunaaminen, jos sellaisen haluaisivat. Minä jopa ymmärrän sen, miksi homot eivät haluaisi sitä, samoin kuin moety heterotkin. Monestihan ajatellaan, että kirkollinen siunaaminen on virallisempi kuin maistraatissa suoritettu "rekisteröinti".
Tuosta kiinnostavasta geeniasiasta. Todellakin, seksuaalinen suuntautumiseensa voi vaikuttaa yhtä paljon kuin sielmiensä väriin. Kiinnostava näkökulma muodostuukin, että nykyään on myös piilolinssejä. Tunnen henkilökohtaisesti aika paljon homoseksuaaleja ja suurinosa heistä elää niin "kaappi"-elämää. Muutamalla on jopa tyttöystävä, joiden kanssa he elävät "noirmaalia elämää". Minusta on surullista, etteivät he voi/uskalla olla sitä mitä oikeasti ovat. Olkoonkin, että suomi on muuttunut avoimemmaksi tässä viime vuosien aikana, on homoseksuaalisuus edelleen melko vaiettu asia.
Jännittävää on myös se, kuinka lesboista vaietaan melkein kokonaan. Monesti ihmiset pitävät sitä aivan luonnottomana, kun taas homomiehet ovat itsestään selvyys ja ihana asia. Miksi asia on näin? Onko kaksi toisiaan suutelevaa ja rakastavaa naista luonnottomampaa kuin kaksi toisiaan suutelevaa miestä? Miksi asia yleensä edes olisi luonnoton? Minusta se ei nimmittäin ole.
Heitän tähän vielä itseäni kiinnostavan seikan. Homoparien adoptiomahdollisuus. Miksi on niin että homopari ei saa adoptoida lasta, samoin kuin heteroparit. Sääntöjä tähän muistaakseni oli, että henkilöiden ikä tulee olla 25 vuotta ja yhdessäolo aikaa väh, kolme vuotta. Saatan toki olla väärässäkin. Kuitenkin, olen sitä mieltä, että adoptio oikeus tulisi antaa myös homopareille. Mitä mieltä muut ovat?
(hyrr. taas tällainen vaikeasti luettava postaus minulta)
Itse en hyväksy homoparien siunaamista kirkossa.
Raamatussa todellakin kielletään homous, ja itsekin kummaksun sitä, että homoseksuaaliset tahtovat Jumalan siunauksen liitolleen.
Raamattu on Jumalan ilmoitusta, ihminen on sen kyllä kirjoittanut, mutta Jumala kaiken ilmoittanut.
Ja huomioon tulee ottaa, että Vanhan testamentin säädökset eivät enää kristittyjä samalla tavalla koske, kuin ennen juutalaisia. Homoudesta puhutaan kuitenkin myös Uudessa testamentissa.
"Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa." 1.kor. 6:9-10
Ei Jumalan sana muutu. Ja mielestäni ei voi vedota siihen, että homoudesta tiedetään nykyään enemmän. Jumala tietää menneen ja nykyisen, kaiken mitä tulee olemaan.
"Me emme kivitä avionrikkojia emmekä polta jumalille härkäuhreja takapihallamme, vaikka Raamattu tähän kehottaakin, miksi kirkko siis ei voisi vihkiä homopareja avioliittoon, vaikka Raamattu sen kieltääkin?"
Nämä ovat nimenomaan niitä vt:n juttuja.
"Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: "Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?" He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven." Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?" "Ei, herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." Joh. 8:3-11
Jeesus nimenomaan kumosi vt:n säädökset kivityksistä ynnä muista ja osoitti monilla teoillaan, että lähimmäisenrakkaus on tärkeää.
On järkyttävää katsoa, kuinka kirkko vähä vähältä kumoaa Raamatun. Jumalan sana on muuttumaton, ei ihminen voi sanoa, että tämä on vanhanaikaista, tehdään näin kun enemmistö kansasta tykkää.
Jumala ei tykkää.
Jumalan silmissä me olemme kaikki syntisiä ja saastaisia. Ja sehän on kristinuskon keskeisimpiä asioita, Jumala on rakkaudessaan lähettänyt Jeesuksen sovittamaan meidän syntimme.
Mutta on kamala ajatus lähteä pyytämään siunausta synnille. Miksi Jumala tahtoisi siunata jotain, mikä on Hänen silmissään väärin?
Ymmärrän miksi homojen oikeuksia tahdotaan yhteiskunnassa puolustaa, mutta kirkkoa ei voi yhdistää samaan. Kirkon sisällä ei pitäisi päteä ihmisten lakien, vaan Jumalan.
Homoudesta ei Raamatussa tehdä suurempaa syntiä kuin muista.
Ja tahdon painottaa, että Jumalan silmissä homoseksuaalit ovat yhtä arvokkaita kuin kuka tahansa muukin. Kaikki olemme syntisiä, mutta Hänelle rakkaita.
"Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne." Joh. 13:34
Kaikkea ei pidä hyväksyä ja homoliitot ovat yksi niistä asioista. Lähimmäistä tulee kuitenkin rakastaa.
Katsokaapas linkki, jos aihe kiinnostaa enemmän.
http://www.aslan.fi/
Tuohon adoptiomahdollisuuteen kommentoisin, että minusta jokaisella lapsella on oikeus saada äidin että isän. Minusta lapselle tulee vääristynyt kuva Jumalan luomasta avioliitosta jos hänellä on vanhempinaan homopari. Se voikin vaikuttaa myöhemmin lapsen omaan kuvaan itsestään ja muista ihmisistä jos hän on saanut kasvatuksen homoparilta.
Tuohon homoparien adoptio-oikeuteen, en ymmärrä sen kieltämistä. Olen varma että kaksi miestä tai naista pystyy rakastamaan lasta yhtä paljon kuin isä ja äiti. Mitä sitten jos lapsella on kaksi isää tai äitiä? Ja mitä luultavimmin lapsesta itsekkin kasvaa huomattavasti suvaitsevaisempi, eikä se varmastikkaan vaikuta lapsen seksuaaliseen suuntautumiseen, joten mitä pelkoa tässä on? Ja jos kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä ovat valmiita adoptoimaan, ovat he varmasti pohtineet asiaa ja olisivat täysin valmiita asiaan. Ei mikään tee heistä huonompia vanhempia.
"Ei ole helppoa uskoa jumalaan, joka niin sanotusti pitää sinua saastaisena." Tähän on pakko tehdä korjaus, koska kirkko ei todellakaan opeta noin tuota asiaa. Raamattu tuomitsee homouden syntinä, se pitää paikkaansa, mutta Jumalalle, jokainen ihminen on yhtä arvokas sellaisena kuin on, oli hän homo tai hetero.
Tämä homojen siunaus on mielestäni lähes verrattavissa siihen, että itse olisin aikeissa ryöstää pankin ja menisin pyytämään kirkolta teolleni siunauksen.
Sekin pistää miettimään, että olen kuullut tarinoita homoudesta "parantumisesta".. En kommenotoi tätä asiaa kuitenkaan koska en tiedä siitä enempää enkä halua esittää perättömiä kommentteja. Mutta pääpointti onkin siinä että homoutta ei kuitenkaan voi ihan silmien värin päättämiseen verrata.
Ja tuo: "Lähes 50% suomalaisista on sitä mieltä, että rekisteröidyillä homopareilla on myös oikeus kirkkohäihin." Onko niillä ihmisillä, jotka eivät edes kuulu kirkkoon oikeus päättää tälläisistä asioista. Media tarttuu kaikkiin sekaannusta aiheuttaviin kysymyksiin vain sekoittaakseen niitä lisää, koska eivät osaa kirjoittaa hyvistä asioistakaan. Ja tuo naispappeus.. Niin asiahan koskee vain paria pappia, jotka on nyt nostettu yleistykseen ikään kuin kaikki suomen papit olisivat sama asia.
Toisaalta koko kristinuskon perusidea ei edes ole siinä pystymmekö täyttämään kaikkia kymmenen käskyn kohtia, koska meidän ei tarvitse, käskyjen tarkoitus on suojella elämää ja niihin on hyvä pyrkiä, mutta me emme pääse taivaaseen teoillamme vaan Kristuksen sovistustyön tähden.
Muutenkin mua oikeastaan vaan korpee koko aihe, koska ei sulta taivaan porteilla kysytä, että kannatatko homoutta vai oletko sitä vastaan tai kuinka monta pankkia olet ryöstänyt. Sillä, että uskotko vai et on väliä.
En usko, että kirkon pitäisi muuttaa toiminta tapojaan, että kirkkoon tulisi lisää ihmisiä. Kysymys on asioiden esittämistavoista.
Tämä on ensimmäinen kommenttini täällä, joten kaikki ei ehkä ole kovin pitkälle mietittyä/järkevästi muotoiltua...
Mielestäni olisi täysin oikeutettua antaa myös homoseksuaalien mennä naimisiin (tai siis rekisteröidä parisuhde, whatever...) kirkossa, jos he sellaista itse haluavat. Kai homoseksuaaleilla kirkollisveronsa maksaneilla pitäisi olla yhtäläinen oikeus kirkon palveluihin kuin heteroseksuaaleillakin. En usko, että monetkaan Suomen homoseksuaalit ryntäisivät viettämään kirkkohäitä, vaikka tällainen sallittaisiin, joten ei tämä kovin suurta väestönosaa edes koske.
Itse en koe mies- ja naisparien kirkkohäitä Raamatun vastaisena toimintana, kuten en koe naispappeuttakaan. Kaikista hartaimmatkaan kristityt eivät noudata Raamattua sanatarkasti, vaikka toisin väittäisivät.
Tuota h.j.:n esille ottamaa lesboasiaa olen minäkin usein ihmetellyt. En koe lesboutta mitenkään homoutta ihmeellisempänä asiana, kummatkin ihan yhtä normaaleja seksuaalisuuden muotoja mielestäni, mutta usein tuntuu, että monien mielestä homous on jotain äärettömän ihanaa ja trendikästä, mutta lesboutta joko paheksutaan tai siitä ei puhuta mitään.
Homo- ja lesboparien adoptio-oikeudesta en ole vielä onnistunut muodostamaan omaa käsitystäni. Jos minun kuitenkin pitäisi valita vaihtoehdoista puolesta ja vastaan, kallistuisin luultavasti vaihtoehtoon puolesta, vaikka en koe sitäkään ongelmattomana. Mielestäni seksuaaliseen vähemmistöön kuuluminen ei tee kenestäkään huonoa vanhempaa, eikä homoseksuaalisen parin kasvatuksessa kasvaneista lapsista tule mitenkään "vääristyneen maailmankuvan omaavia"/epänormaaleja. Toisaalta adoptoidut lapset ovat saattaneet jo kotimaassaan kokea sellaisia järkyttäviä kokemuksia(esim. sodat, nälänhätä, hylkäys vauvana esim. sukupuolen takia), joita muut lapset eivät voi edes kuvitella, joten sopeutuminen saattaa olla vaikeaa. Vähän massasta poikkeavat kotiolot eivät helpota asiaa ikätovereiden kanssa, joiden ei ole välttämättä helppoa hyväksyä erilaisia lapsia, varsinkaan jos vanhemmat eivät homoseksuaalisuutta hyväksy.
Länttään tähän nyt ällaisen himopaustauksen tästä. Tämä ei ole itseni kirjoittama, mutta ajattelin että jotakuta voi kiinnosta tämmöinekin puoli, tämä ei myöskään liity aiheeseen, mutta kuitenkin. Lainaan tässä siis erästä tuttavaani. Itse kannatan tätä, seksuaalisen sitoutumattomuuden kantaa myös, omalla tavallani.
***
Toisen silmin
Maailmassa on niin valtavasti asioita, ideologioita ja asenteita, ettei kukaan ihminen voi ottaa kaikkiin kantaa ja muodostaa niistä mielipidettä. Monissa tilanteissa ihminen siksi omaksuukin mielipiteen, joka myötäilee yhteisön yleistä normistoa ja arvomaailmaa. Sellainen toiminta tietysti säästää vaivaa, koska mielipiteet omaksutaan, eikä tarvitse tehdä ajatustyötä omien asenteidensa muodostamiseksi. Yhteisön arvomaailman orjallisen myötäilyn huono puoli on stereotyyppisten käsitysten syntyminen. Kaikkea voi katsoa niin monella tavalla, eivätkä valtavirran asenteet ole ainoa mahdollisuus.
Monet yhteisön itsestään selvänä pitämät asenteet ovat usein suppeita, ja pahimmassa tapauksessa moniulotteisen ajattelun puuttumisen takia asenteet syrjivät niitä ihmisiä, jotka perustavat maailmankatsomuksensa erilaiseen ideologiaan. Nykyään homoseksuaalisuus on puheenaiheena julkisuudessa ja se on jopa muotia. Valtaosa ihmisistä hyväksyy homo-käsitteen ajattelematta sitä erityisen suuresti, mutta asiaan hieman syventymällä saa laajennettua koko ajattelumallinsa seksuaalisuuden kategorioista. Täytyy vain antautua katsomaan toisen silmin – ja lisäksi käyttämään aivojaan.
Seksuaalista käyttäytymistä kategorioidaan käsittämättömän paljon yhteiskunnassamme. Media luo kuvaa siitä, millainen on homo, ja ihmiset myötäilevät valmiita malleja. Se paljastaa ihmisten haluttomuuden nähdä asioita monessa valossa. Eräältä kannalta katsottuna seksuaalisuuden kategoriat ovat epäkäytännöllisiä ja absurdeja.
Ajattelumallin nimi on seksuaalinen sitoutumattomuus, ja se tarkoittaa sitä, ettei oikeuteta seksuaalisuuden kategorioita. Ne nähdään absurdeina, turhina tai jopa haitallisina. Seksuaalisuuden kategorioiden keinotekoisuus ja epätäsmällisyys tekevät niistä heikkoja ja rakenteeltaan häilyviä. Yleisimmin käytetyt kategoriat ovat homo, hetero, lesbo ja bi. Kategoriat tekee järjenvastaiseksi niiden perustettomuus. On vaikea luokitella ihmisiä eri lokeroihin, jos lokeroiden väleillä ei ole selviä rajoja tai jollei ole täsmällisiä sääntöjä, miten tämä luokittelu tapahtuisi. Mikä esimerkiksi on homo? Muuttuuko homo bi-seksuaaliksi, jos hän satunnaisesti näkee vastakkaisen sukupuolen seksuaalisesti kiinnostavana vai vaatiiko luokittelun muutos seksuaalisia tekoja?
Ei psykologian eikä biologian keinoin ole koskaan voitu perusteellisesti luokitella ihmisiä heidän seksuaalisen käyttäytymisensä perusteella. Ihmisen käyttäytyminen on niin häilyväistä ja sattumanvaraista, ettei järkiperäisin perustein siitä voida luoda vakaita kategorioita. Seksuaalisuuden kategoriat, joihin ihmiset mielellään itseään ja toisiaan luokittelevat, ovat erittäin mielivaltaisia. Mielivaltainen luokittelu ei sovi samaan maailmaan monipuolisten näkemysten ja järjen kanssa. Jos maailmassamme on järkeä, ei ole mielivaltaista luokittelua eikä epätasa-arvoa tai ajattelemattomuutta.
Ihmisen luokittelu seksuaalisen käyttäytymisensä perusteella on siis turhaa. Kategorioita ei todella tarvita. Niiden olemassaolo antaa vain epätasa-arvolle mahdollisuuden toteutua. Seksuaalisten kategorioiden keinotekoisuuden huomaa siitä, että jos ihmiset eivät enää oikeuta niitä, kategoriat lakkaavat olemasta. Jos väkisinkin haluaa käyttää jonkinlaista luokittelua, on syytä muistaa, että esimerkiksi homo-käsitteen takana on ajatus "pääsääntöisesti homoseksuaalisesti käyttäytyvä" eikä mikään absoluuttinen luonnonvakio.
Jos kaikesta huolimatta haluaa käyttää homo-käsitettä, on syytä muistaa, ettei se tuo ihmisestä paljon tietoa. Se antaa vain suurpiirteisen tiedon kertoen vain ihmisen yhdestä inhimillisestä piirteestä, ja käsitteestä saattaa olla siltikin enemmän haittaa kuin hyötyä. Turhat käsitteelliset kategoriat tekevät syrjinnän mahdolliseksi ja kahlitsevat ihmismielen.
Mielivaltainen kategoriointi ei kerro ihmisistä juuri mitään olennaista. Seksuaalisuuden ominaisuudet ovat vain yksi esimerkkitapaus, jossa esiintyy ajattelemattomuudesta johtuvaa järjenvastaista luokittelua. Jokainen on yksilö, eikä ketään pitäisi asetella väkisin epäjohdonmukaisiin kehyksiin. Useimmat ihmiset kuitenkin tekevät niin omaksumalla yhteisön lähes väkisin syöttämät arvokäsitykset. Maailma kenties olisi suvaitsevaisempi, jos ihmiset ymmärtäväisivät muodostaa omat mielipiteensä itse. Valtava osuus ihmisistä ei kuitenkaan osaa katsoa maailmaa toisen – saatika sitten omin – silmin.
LKSDOSALJSACÖLJASÖVCJÖKLCFSÖLDÄKPAEÖJFADLKNHFÖKHLDAÖFADFVÖAKDJVFAÖLDSFKÄAJLÖSFALKDFADFÄPAJÖKFASDJK
ÄRSYTTÄÄÄÄÄÄ!!!!!!!!!
IHMISET HEI! Voitteko rehellisesti muka väittää, että esimerkiksi kaksi miestä tai kaksi naista voisivat kasvattaa lapsen enemmän "vinoon" kuin heteropariskunta? On MONIA heteroseksuaalisia HUONOJA vanhempia, jota "hankkivat" lapsensa prostituoituina vahingossa ja hylkäävät sitten heidät lastenkotiin. TAI huumeriippuvaiset vanhemmat, joiden lapsi jo raskausaikana altistuu huumeille ja kärsii siitä koko elämänsä sekä henkisesti että fyysisesti. Mitäs tästä sanotte, pelkän heterovanhemmuuden puolustajat?!?!?!
Kaksi saman sukupuolen edustajaa, jotka oikeasti käyvät läpi kaikki adoptiota koskevat asiakirjat ja sen julmetun paperisodan, oikeasti HALUAVAT vanhemmiksi, eivätkä ole vain edesvastuuttomia heterohunsvotteja jotka harrastavat seksia ilman suojausta koska se on kivaa. Uskaltaisin jopa väittää että homovanhemmat olisivat jopa useissa tapauksissa parempia vanhempia kuin heteroparit jotka voivat saada lapsia.
Mielestäni on vaikeaa sanoa kuinka Jumala tahtoisi meidän toimivan tässä asiassa. Eräs henkilö sanoi mielestäni viisasti kun sanoi: "Raamatussa sanotaan että älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan mutta pitää ymmärtää että tuolloin oli erilainen maailma jolloin sotilaat saattoivat raiskata sotavankeja (tuolloin useimmat sotilaat ja sotavangit olivat miehiä) ja käsky kieltää sen ja muut samanlaiset tapaukset. Miehen kanssa makaaminen niin kuin miehen kanssa maataan taas ei tietääkseni ole kielletty." Mielestäni on vaikeaa tuomita kirkkoa sen virheistä kun muistaa että raamattua saa ja pitää tulkita ev.lut. seurakunnassa.
jessica: Kyllä lapsi voi sen miehen/naisen mallin saada jostain muualtakin kuin omasta perheestä. Naapurustosta, opettajasta, isovanhemmasta, sedästä tai tädistä... Sillä perusteella, että lapsi tarvitsee vanhemmat molempaa sukupuolta, pitäisi kieltää puolisonsa menettäneiden ihmisten lastenkasvatus. Jos vaikka lapsen isä on kuollut ja lapsella on vain äiti ja jopa pelkästään yksi, tuomitsetko senkin sillä perusteella, että vanhemmat tulisi olla molempaa sukupuolta? Tai nykymaailmassa yleisempi avioero: kaikki lapset eivät tapaa toista vanhempaansa eron jälkeen. Toki se on ikävää, mutta tarkoittaako se sitä, että lapsi pitäisi riistää yhdeltä jäljellä olevalta vanhemmaltaan ja sijoittaa perheeseen, jossa on molemmat vanhemmat, mutta lasta itseään ei välttämättä rakasteta yhtään sen enempää tai niinkään paljoa, kuin yksi vanhempi häntä olisi rakastanut?
saara: Ymmärrän tarkoituksesi ja perustelusi. Itse en usko jumalaan, joten puhun kirkkoon siunaamisesta objektiivisesti, niiden jumalaan uskovien tässä tapauksessa homoseksuaalien ihmisten kautta yrittäen ajatukseni suodattaa. ("Jos olisin uskovainen homo, ajattelisin...")
Ei kaksituhatta vuotta sittenkään tiedetty homoseksuaalisuudesta sitä mitä nykyään. Vaikka kuinka jumala tietäisi kaiken menneen, nykyisen ja tulevan, Raamattu on kuitenkin ihmisen luomus. En lähde perustamaan uskoani muihinkaan jonkun itselleni tuntemattoman ihmisen 2000 vuotta sitten kirjoittamiin teksteihin, en siis Raamattuunkaan. (Etenkin, kun Jeesuksesta kirjoitettiin tarinat siinä 70 vuotta herran itsensä kuoleman jälkeen eli ainoat Jeesuksen aikaan elossa olleet kirjoittajat olivat jo vanhoja ja dementoituneita. Sitä paitsi tekstit kirjoitettiin muistiin kreikaksi, eli aivan eri kielellä ja aivan eri kulttuuripiirissä kuin missä Jeesus, historiallinen henkilö, oli elänyt.)
Uudessakin testamentissa on paljon asioita, joita en lähtisi nykypäivänä toteuttamaan. Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo vuorisaarnassa: Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. (Matt.5: 29-30) Samoin Raamattu on täynnä pieniä asiavirheitä, esimerkiksi Matteuksen evankeliumissa riivatut siat Gerasassa juoksevat jyrkänteeltä Gennesaretinjärveen. Gerasa sijaitsee kuitenkin noin 50 kilometrin päässä Gennesaretinjärvestä. Erään lempi näytelmäkirjailijani Juha Jokelan näytelmän Fundamentalisti mukaan: "Siinä on ollut sioilla melkoinen hölkkä, ennen kuin pääsee pulikoimaan."
Raamattu on ihmisen luomus, kaiken lisäksi tuhansia vuosia vanha sellainen. Sitä ei voi tulkita kuin korkeintaan vertauskuvallisesti ja asiavirheet ja asiat, joista nykyään tiedetään enemmän, tulee yliviivata, mikäli elämänkatsomuksensa tahtoo kirjaan perustaa. Mikäli homoseksuaalit ihmiset tahtovat mennä kirkossa uskonsa mukaan naimisiin, se, että uuden testamentin kirjoittamisen aikaankaan ihmiset eivät vielä osanneet pitää asiaa luonnollisena (etenkin kun kyseiseen "syntiin" kukaan ei voi itse vaikuttaa), ei mielestäni ole syy asian tyrmäämiseen.
Se taitaa mennä niin, että jokainen, joka Jumalaan tahtoo uskoa, tulkitsee Raamattua oman aatemaailmansa pohjalta. Onhan Yhdysvalloissakin homoseurakuntia, jotka ovat löytäneet Raamatusta selkeitä kohtia, joissa homous sallitaan.
Raamatussahan sanotaan: God does love you - just the way you are!
En osannut tehdä sitä hienoa linkkisysteemiä, mutta tässä on vielä linkki, jossa käsitellään Raamatun näkemystä homoudesta homoseksuaalin silmin: http://www.gaychurch.org/Gay_and_Christian_YES/gay_and_christian_yes.htm
Sitten vielä siitä homoparien adoptio-oikeudesta: Mielestäni hyvä vanhemmuus ei riipu millään tapaa seksuaalisestasuuntautumisesta! Uskon, että useat homoparit voisivat tarjota lapsilleen jopa paremman kasvuympäristön kuin heteroparit, sillä homopareille lapsi olisi aina kauan harkittu päätös, jonka toteutumista on odotettu pitkään. Ja lapsesta kasvaisi avarakatseinen ja suvaitsevainen. Tietysti ymmärään myös huolen siitä, että homovanhempien lapsista saattaisi tulla koulukiusattuja jne., mutta jonkunhan on aina murrettava jää ja kyllä ihmiset tottuisivat vähitellen siihen, että lapsella olisikin kaksi isää tai äitiä. Ehkä olisi aika havahtua ja ymmärtää, että se on ihmisen sisin, joka merkitsee, ei sukupuoli.
Onko muuten tieteellisesti ja väärentämättömällä tutkimuksella todistettu, että homoseksuaalisuus olisi synnynnäinen ominaisuus? Itse en ole kuullut tällaisesta lainkaan.
Itse asiassa tutkijat ovat sitä mieltä, ettei homous ole synnynnäistä.
Tarkemmin tästä ainakin täällä:
http://www.aslan.fi/kiperia-kysymyksia-homoudesta.htm
Kysymys numero 2, vastaus löytyy kun selaa hieman alemmas.
Ah, tietoa. Se on kivaa. Ymmärrät kai, etten jaksanut millään lukea koko pitkää sivustoa (itse asiassa suurin syy on, ettei ole aikaa), lukaisin alkua lähinnä. En tiennyt monia noista asioista, joskaan tiedot eivät mielipidettäni mihinkään suuntaan muuttaneet.
Homoseksuaalisuus on siis "biopsykososiaalinen" asia, näiden asioiden kokonaisuus. Siihen vaikuttavat siis biologia (esim. geenit) JA psykologia JA ympäristö. Ei kuitenkaan pelkästään ympäristö, eivät ihmisen tai tämän vanhempien tekemät vääryydet tai "virheet" kasvatuksessa, eivät pelkästään ihmisen ovat valinnat. Kuten me kaikki ihan varmasti psykologian 1. kurssin jälkeen tiedämme, ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus ja etenkin ihmisen seksuaalisuus on tätä kaikkea. Argumentoin aiemmin väärin verratessani homoutta silmien väriin ja tästä olen pahoillani, mutta edelleen olen sitä mieltä, että homous on tasan yhtä väärin kuin ruskeasilmäisyys.
Mikäli ympäristössä tuetaan suvaitsevaisuutta, omia valintoja ja annetaan ihmiselle mahdollisuus siihen, että tämä saa itse valita, kumpaan sukupuoleen mieltyy, se ei ole väärin, se on avointa. Näin jokaiselle lapselle annetaan mahdollisuus rakastua keneen haluaa, eikä puolta maailman ihmisistä suljeta pois pelkän sukupuolen takia ja sen takia, että se on "normaalia", totuttu tapa ja jatkaa sukua.
Miksi sitten hyväksyn homoseksuaalisuuden niin avoimesti - joku voi perustella minua vastaan kysymällä, miksi en kuitenkaan hyväksy esimerkiksi pedofiliaa tai eläinten hyväksikäyttämistä. Missä raja menee? Homoseksuaalisuudessa kyse on rakkaudesta, kahden tasa-arvoisen olennon välisestä kiintymyksestä, joka ei vahingoita ketään. Jos seksiin - tasa-arvoista parisuhdetta näistä myöhemmistä ei tietenkään saa - pakottaa heikomman, puolustuskyvyttömän lapsen tai eläimen, ei kyse enää ole rakkaudesta vaan sairaudesta. Väkivalta on aina väärin, heikompien satuttaminen. Homoseksuaalisuudessa itsessään ei kuitenkaan ole mitään, ei niin mitään toisia vahingoittavaa, kunhan vain molemmat parisuhteen osapuolet tahtovat suhdetta ja suhteelta yhtä paljon. Mikä rakkaudessa on väärää?
Ja tyrmään jo valmiiksi perustelun "mutta seksi on lasten synnyttämistä eikä nautintoa varten" toteamalla, että on heteroiden syytä, että maailma on ylikansoitettu. Hyvähän se vain on, jos pari muksua jättää syntymättä kun samaa sukupuolta olevat eivät heitä voi synnyttää - mahdollisesti tällainen pariskunta voi myös tarjoa rakastavan kodin lapselle, jonka biologiset vanhemmat tätä eivät voi antaa.
Hyvin nopeasti tästä asiasta väitteleminen menettää merkityksensä, kun siirrytään uskon asioihin. Voimme toki kantamme perustella, mutta niin kauan kun kyse on uskonnosta/uskonnottomuudesta, meidän on turha alkaa väittää, että toinen on väärässä.
Moi. Teillä on mielenkiintoista keskustelua täällä blogissa. Yritän olla omissa kommenteissani lyhyt, jotta jaksatte lukea ne.
Tästä aiheesta käytyä keskustelua leimaa se, että kommentteja annetaan MUTU (musta tuntuu) -pohjalta ja perustelut vilisevät asiavirheitä.
Tässä(kin) kysymyksessä suurin osa ihmisistä on tiedostusvälineiden varassa. Ja median näkökulma on nykyään homokysymyksessa hyvin yksipuolinen. Vastakkaiset näkemykset teilataan tai niitä ei edes tuoda esille. Ei siis ihme, että suhtautuminen homoseksuaalien vihkimiseen on muutamassa vuodessa muuttunut nopeasti yhä sallivammaksi. Moni suomalainen on "mediauskovainen" eli siis uskoo kaiken, mitä media syöttää, eikä ota huomioon, että medialla on melkoinen vapaus päättää siitä, mitä uutisoidaan.
Keskustelussa on parjattu paljon Raamattua. Raamatussa homoseksuaalisuus mainitaan sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Raamatun kanta on yksiselitteinen: homoseksuaalisuus on synti. Tästä on jopa tieteellisiä tutkimuksia (mm. Martti Nissiseltä). Eli Raamatusta ei löydä kohtia, joissa homous sallitaan.
Tätä asiaa on yritetty väljentää selittelemällä, että homous ymmärrettiin silloin eri tavalla. Selitys on keinotekoinen, sillä myös Raamatun aikaan on tunnettu rakkauteen perustuva homoseksuaalisuus (esim. Juha Molari kirjassa Syntyjä Syviä). Ja selvyyden vuoksi: kyse ei ole tulkinnasta, sillä Raamatun kanta on selvä.
Raamatun käskyistä yms. puhuttaessa aina vedetään valttikortiksi jotain Vanhan testamentin ajallemme kummallisia käskyjä, kuten "härkäuhrit" tms. Tässä on muistettava, että Vanhan testamentin lait ovat Jumalan ja Israelin välisen liiton ehtoja. Jeesuksen myötä me saimme uuden liiton, ja "ehdot" ovat myös uudet. Rituaalilait jäivät pois ja vain moraaliset säilyivät. Jeesus ei kumonnut sitä, mikä oli syntiä, mutta hänen myötään menettelytavat muuttuivat (eli enää ei avionrikkojaa kivitetty tms., vaikka hän edelleen syyllistyi syntiin). Tärkeää tässä on myös muistaa se, että kristinuskon mukaan me jokainen olemme syntisiä ja ansaitsemme teoillamme rangaistuksen. Mutta ylläripylläri: rangaistus on jo kärsitty. Jeesus kärsi sen ristinpuulla ja siihen turvaamalla voimme pelastua.
Jeps. Sitten vielä homouden alkuperästä. Homous ei ole synnynnäistä, vaikka moni niin luulee. Nykytieteen mukaan homouden synty todella on biopsykososiaalista, mikä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että lapsuuden kokemukset ja sosiaaliset suhteet voivat johtaa seksuaalisuuden rikkinäisyyteen. Erityisen merkittävänä pidetään lapsen suhdetta oman sukupuolensa vanhempaan. Jos omaa sukupuolta olevalta vanhemmalta tarvittava rakkauden kokemus jää täyttymättä, voi se johtaa myöhemmässä iässä tuon tarpeen täyttämiseen omaa sukupuolta olevalta henkilöltä. Eli lapsuuden kokemuksia ei voi noin vaan sivuuttaa tässäkään asiassa. Terapian avulla homoseksuaalisuudesta eheytyminen on myös mahdollista (tämä on taas näitä asioita, mistä ei kirjoiteta lehdistössä). Toki se vaatii paljon, eivätkä lähellekään kaikki homoseksuaalit ole siihen valmiita.
Miksi ihmeessä kirkon täytyisi siunata asiaa, joka on syntiä? Eikö se riitä, että homoparit voivat rekisteröidä parisuhteensa maallisesti? Homoseksuaaleja on väestössä lopulta tosi vähän ja heistä suurin osa ei todennäköisesti usko Jumalaan. Mikä merkitys kirkolliselle siunaamiselle siis voisi heille olla? Luulen, että taustalla on ennemmin homo-ja lesboliikkeiden järjestelmällinen pyrkimys saada raivattua tieltä viimeinenkin linnake, jossa asiasta ajatellaan vielä julkisesti eri tavalla. Tämäkään ei ole mikään MUTU-juttu, vaan ns. queer-liikkeillä on ollut jo vuosikymmeniä järjestelmällinen ohjelma, jonka propagandakärki on viime vuosina suunnattu kirkkoa kohtaan (Suomessa esim. FinnQueer).
Lopuksi toistan sen, mitä täällä on jo sanottukin, että emme voi siunata syntiä, mutta voimme rakastaa syntistä ihmistä. Tämä koskee myös homoja ja lesboja.
Viimeinen kirjoittaja viittasi tutkimukselliseen artikkeliini, jonka kirjoitin Aslan-järjestön pyynnöstä jo toista vuosikymmentä sitten silloin julkaistuun kirjaan. Poimin valtavasta aineistosta mielestäni riittävän monia esimerkkejä - biografisia, veistoksellisia ym. -, jotta näyttivät, että Uuden testamentin aikakautena homoseksuaaliset pariskunnat olivat tunnettu juttu. En hyväksy sellaista älyllistä epärehellisyyttä, että Raamattu yritetään muka "pelastaa" aikaamme sopivaksi uskomuksella, jotta silloiset ihmiset - erityisesti Paavali - ei olisi tuntenut toisiaan rakastavien homoparien mahdollisuutta. Asia on näet pikemmin päinvastoin!
Toinen seikka, jota tuolloin halusin muuttaa silloisessa kirkollisessa ja ei-kirkollisessa keskustelussa, jossa etsittiin "uutta tulkintaa" Raamattuun on homokysymyksen merkittävyys tai merkityksettömyys UT:n ja VT:n aineistossa. Kirjassa kerroin tuolloin, että homoseksuaalisuus on sivuseikka. Ehdottomasti homoseksuaalisuus on sivuseikka. Pidän sairaana uskonnollisuutena, jos homoseksuaalisuus nostetaan syntisaarnojen pääasiaksi! Näin kävi kuukausi sitten, kun olin piispa Aarre Kuukaupin ja rovasti Arvo Soittun kanssa vihkimässä Inkerin maalla Kolppanassa (lähellä Pietaria) Aleksander Soitun pappisvirkaan. Esikoislestadiolaiset maallikkosaarnaajat, jotka pukeutuvat Venäjällä suomalaiseen pappispukuun (!), puhuivat (ainakin pari heistä) ruokapöydässä ja joka hetkessä homoseksuaalisuuden kauheasta synnistä. Mielestäni Inkerin maalla olisi ollut parempaakin puhuttavaa. Itse en osallistunut keskusteluun, koska minä olin varattu muuhun tehtävään.
Homoseksuaalisuus on sivuasia Raamatussa, mutta se on argumentoitu, perusteltu, Raamatussa sellaisella tavalla, että se rakentuu juutalaisen ja kristinuskon ydinkohtiin. Kyse ei ole siitä, millaiselta elämä nyt näyttää eikä siitä miten hyvin ihminen on onnistunut syntiinlankeemusmyytin jälkeisessä maailmassa, tai mikä tuntuu luonnolliselta omassa mielessämme, vaan Jumalan luomistyöstä. Tämä argumentti toistuu yhä uudestaan, kun arvioidaan ihmisen harhautumista alkuperäisestä hyvästä elämästä. Juuri siitä syystä kristinuskossa on säilynyt resignoitumisen sijasta tahto muuttua ja muuttaa, tehdä parempi maailma. Tämä ei saa eikä voi toki tarkoittaa homoseksuaalien pakottamista terapiaan tai muuta hengellistä väkivaltaa.
Mitä tuo tarkoittaa? Ei välttämättä kovin paljon: (1) On reilua puhua ja kirjoittaa rehdisti Raamatusta, kun käsitellään Raamatun sanoja mainitusta asiasta; (2) On reilusti sanouduttava irti homofoobikkojen homovainoista, vaikka nämä homofoobikot luulevat olevansa kirkolle suureksi avuksi, kun tosiasiassa tekevät koko ilmapiirin sairaaksi pelkojensa tähden. (3) Raamatun lukemisesta on tunnetusti toivottavasti pitkä matka oikeaan elämään: en voi hyväksyä hengellistä väkivaltaa minkään synnin nimissä.
Minä toimin tällä hetkellä kirkkoherrana Pohjan suomalaisessa seurakunnassa. Väitöskirjani psykohistoriallisesta raamattututkimuksesta odottaa juuri tiedekuntaneuvostolta painatuslupaa. Olen vakavasti pohtinut omaa 1990-luvun alun jyrkkämielisiä ilmauksiani ja ylipäätänsä ideologisten ihmisten ylilyöntejä sanojen moukaria heiluttaessa.
En ole toimittanut homoparien siunaamisia. En voisi painostaa työtovereitani tuollaiseen toimitukseen, jos sellaiseen tulisi pyyntö. Mielestäni kirkkoherran tehtävänä on hoitaa laillisesti ne velvollisuudet, jotka kirkkolaki ja kirkkojärjestys hänelle säätävät. Jos tuollainen siunaaminen tulee säädetyksi velvollisuudeksi, se työ hoidettakoon kunnioittavasti. Ihmettelen kyllä, että tulisiko homopariskuntien siunaaminen vain luterilaisen kirkon työksi, kun säädöksen tulisi koskea yhtä hyvin myös ortodoksista kirkkoa.
Lähetä kommentti