Kävimme tunnilla mielenkiintoista keskustelua presidentin valtaoikeuksien muutoksesta. Opiskelijat ottivat esille monenlaisia näkökulmia: yhtäältä todettiin presidentin vahvan aseman olevan jäänne historiasta ja vallankäytön rajaamisen kuuluvan parlamentarismia painottavaan EU-maan imagoon. Toisaalta eräs opiskelija muistutti, että presidentti on suoraan kansan valitsema, siinä kun valtaa yhä laajemmin käyttävällä pääministerillä on kansan tuki vain välillisesti takanaan. Presidentin valtaoikeuksista alustaneet opiskelijat ottivat esille sisäministeriön kansliapäällikön nimityksen, jossa presidentti käytti perustuslaissa hänelle määrättyä oikeuttaan ja nimitti Ritva Viljasen vastoin valtioneuvoston esitystä. Tätä tapausta luokassa toisaalta ihmeteltiin, mutta monissa ryhmäkeskusteluissa oltiin sitä mieltä, että siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, jos presidentti hänelle selkeästi kuuluvaa valtaa käyttää. Keskustelun pitäisi keskittyä siis nuortenkin mielestä itse ydinkysymykseen, eli siihen, minkälaisia valtaoikeuksia presidentille voi perustellusti katsoa kuuluvan 2000-luvun Suomessa.
Keskustelu valtaoikeuksista sai luonnollisesti aivan uuden sävyn, kun Tarja Halonen ilmoitti osallistumisestaan EU:n huippukokoukseen ensi viikolla. Ehdimme tämän päivän oppitunnilla asiaa vain sivuta ja siksi tarjoan mahdollisuutta jatkaa keskustelua täällä. Hesarin aihetta koskevasta jutusta sekä keskustelusta saa eväitä asian pohtimiseen. Mitä ajattelette vallanjaosta Suomen ulkopolitiikan hoidossa? Onko tilanne kiusallinen Suomelle, kuten Kari Huhta Hesarin Näkökulmassa kirjoittaa? Onko Kaukasian tilanne Suomen etujen kannalta sen tason ulkopoliittinen konflikti, että se edellyttää nimenomaan presidentin läsnäoloa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti