Keskustelevaisuus

Kurssista on nyt mennyt jo reilusti yli puolet ja minua jo harmittaa, että joudun luopumaan jakson lopussa tästä aktiivisesta ryhmästä. Keskustelevaisuus on yhteiskuntaopin opiskelun ydin!
Kun yhteiskuntaopin tavoite on aktivoida nuoria ottamaan selvää ja keskustelemaan yhteiskunnallisista asioista, ihanne olisi, että jo oppitunnit demonstroivat yhteiskunnallista ajatustenvaihtoa ja jatkuvasti meneillään olevaa "neuvottelua" tulevaisuudesta. Mutta miten voimaannuttaa nuoret ottamaan osaa keskusteluun, antaa heille eväitä arvosta omia mielipiteitään sekä kykyä suvaita erilaisia näkemyksiä? Tyhjentävä vastaus noihin kysymyksiin olisi kultajyvä...Pääosa opettajan työtä on luoda puitteita ja pohjaa keskusteluille, seurata, ohjata ja kommentoida sitä ja tuoda siihen sopivasti tiedollista lisää tai pedagogista ohjausta. Kun nyt olen näin keskustelevaisen ja aktiivisen ryhmän käsiini saanut, haluaisin selvittää mikä tämän keskustelun positiivisen pyörteen luo? Pitkälti kyse on tietenkin ryhmädynamiikasta ja luottamuksellisen ilmapiirin syntymisestä. Olisikohan blogi kommentteineen lisäksi monipuolistanut vuorovaikutusta ja se olisi säteillyt luokkaankin?

Kurssin opiskelijat ovat tuntuneet kovin sitoutuneelta opiskeluun ja myös valmiilta arvioimaan omaa opiskeluaan ja kokemuksiaan yhteiskuntaopista. Yhteiskuntaoppi on filosofian ohella yksi harvoja lukion oppiaineita, johon kuuluu jo sisällöllisestikin itse oppiaineen kriittinen metatason tarkastelu. Eilisellä tunnilla aiheena oli nuorten yhteiskunnallinen osallistuminen ja opiskelijat toivat laajalti esille omia kokemuksiaan peruskoulun yhteiskuntaopista ja reflektoivat yhteiskuntaopin merkitystä yhteiskunnallisen aktiivisuuden herättäjänä. Tällaiset keskustelut luovat vahvan osallisuuden tunteen, sillä niissä yhdistyvät opiskelijoiden omat kokemukset oppiaineen luonteen ja tavoitteiden tarkasteluun.