Omassa perheessäni on ollut nyt kovassa keskustelussa se, kuinka paljon vanhempien ja valtion pitäisi valvoa ihmisten netinkäyttöä. Muut mediat ovat antaneet netistä kuvan isona, pahana mediana, jossa on suuri vaara joutua kiusauksen tai muun häirinnän kohteeksi. Oman sukupolveni vanhemmilla ei ole nuoruudessaan ollut mahdollisuutta käyttää nettiä, se on heille uusi ja ehkä pelottavakin asia, mitä ei helpota keskustelut netissä olevasta epämääräisestä materiaalista. Vaikka netti on ollut nyt jo kohtuullisen pitkään yleisesti saatavilla, eivät kaikki ennakkoluulot ole hälvenneet.
Monesti varsinkin muutama vuosi sitten kuuli varoituksia netissä tapahtuvasta häirinnästä ja kiusaamisesta. Varoitus on toki aiheellinen, aillä netti on helppo väylä nimettömään kiusaamiseen, mutta mielestäni varoittelussa mentiin hieman yli. Tätä häiriköimistä (tai kiusaamista) ei mielestäni ole läheskään niin paljoa kuin väitettiin. Sivustosta tietysti riippuu, millaista sisältö on, nettiin kun on niin helppo kirjoittaa mitä vain. Mielestäni häiriöitä on helppo välttää, kun ei avaa epäilyttäviä sivuja (vahinkoja tietysti voi tapahtua, mutta pois pääsee yleensä nopeasti).
Sitten ovat myös netissä tapahtuvat koulujen pommiuhkaukset. Ne eivät ainakaan lisää luottamusta netin käytön turvallisuuteen epäluuloisten silmissä. Itse näin bussipysäkillä kaksi keski-ikäistä rouvaa, jotka pohtivat uskaltavatko päästää lapsensa nettiin ollenkaan ilman valvontaa, kun siellä kerran liikkuu noinkin häiriintynyttä porukkaa. Tottahan se on, että kaikenlaiset ihmiset pääsevät lisäämään kaikenlaista materiaalia nettiin.
Pitäisikö siis Suomen valtion alkaa sensuroimaan nettiin päästettävää materiaalia? Pitäisikö valvoa ettei pääsisi tapahtumaan häiriöintiä, kiusaamista tai epäasiallista materiaalia? Varsinkin lapsille on vahingollista vääränlaisen materiaalin näkeminen netissä. Sivujenesto-ohjelmia on jo, onneksi vapaaehtoisena. Kuulemani mukaan ne ovat kuitenkin estäneet ihan järkeviäkin sivuja, joten epäilen niiden käyttämisen kannattavuutta. Toivon kuitenkin, että emme ole menossa samanlaiseen sensuuriin kuin Kiinassa. Sananvapaus pitää olla, samoin kuin mahdollisuus epäilyttävien sivujen torjumiseen netissä. Mielestäni sivujen torjuntaohjelmia pitäisi parannella niin, että niistä oli hyötyä oikeasti vahingollisen materiaalin sulkemiseksi varsinkin lapsien silmiltä.
Mikäli verkon sensurointiin lähdettäisiin, ei olisi siitä kovin suuri matka kaiken muunkin materiaalin sensuuriin. Onneksi ei ole näkyvissä mitään pakkorajoituksia netin käytön suhteen (tai muunkaan sananvapauden), toivottavasti ei tulekaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
6 kommenttia:
Netissä on toki vaaroja. Mutta mielestäi järkevä kotikasvatus ehkäisee nämä vaarat. Esimerkiksi kertomasi kaksi rouvaa bussipysäkille
reagoivat mielestäni liian voimakkaasti. Omaa netin käyttöäni ei ole ikinä rajoitettu, tosin ei ole ollut syytäkään. Totta myös se, kun sanoit, ettei vanhemmalla sukupolvella ollut nettiä käytössään, kun he olivat nuoria. Luulen, että valtaosa nuorista osaa käyttää nettiä oikein. Osa ei osaa, mutta eiväthän kaikki aikuisetkaan.
Mielestäni lapsien nettikasvatus kuuluu vanhemmille. Ehkä olisi järkevämpää kouluttaa aikuisia netinkäyttöön ja tiedottaa heitä netin vaaroista. Näin heidän ennakkoluulot vähenisivät ja he tietäisivät miten hyvä ja toimiva tietolähde netti on.
Omaa netin käyttöäni ei ole ikinä rajoitettu mutta kasvatuksessa saadut perusarvot ja tietämys oikeasta ja väärästä mielestäni antavat neuvoa millaisia sivustoja on syytä välttää ja mitkä puolestaan ovat harmittomia.
Mielestäni hyvä rajoitus lapsille, jotka käyttävät nettiä, on esimerkiksi automaattinen netin katkaisu. Vanhemmat saavat sopia nettiyhteyttä hankkiessaan esimerkiksi että netti suljetaan arki-iltaisin kello yhdeksän ja viikonloppuisin kello kymmenen illalla.
Otit esille todella tärkeän aiheen Minna! Verkko on nykyään arjen jatke ja valitettavasti monet "oikean" elämän ilmiöt ovat siirtyneet myös netin puolelle, ikävimpänä yksilön kannalta epäluotettavaa tietoa sisältävien sivujen lisäksi esimerkiksi verkkokiusaaminen tai suoranainen verkkorikollisuus. Tärkeää on kuitenkin pohtia, tartutaanko ongelmaan verkonkäyttöä rajoittamalla vai nettikasvatuksella. Medialukitaidon ja verkkotaitojen oppimista painotetaan nykyään yhä enemmän ja kriittinen suhtautuminen kaikkeen tietoon lienee kansalaistaito informaatioyhteiskunnassa.
On mielenkiintoista, miten netissä ilmenneisiin kouluisku-uhkauksiin ja muihin sellaisiin suhtaudutaan. Viimeaikoinahan useat uhkaukset ovat aiheuttaneet poliisille turhaa työtä, kun onkin käynyt ilmi, että uhkauksen tekijä onkin ollut vain pilaileva pikkupoika. Toisaalta kummastakin Suomessa tapahtuneesta koulusurmasta oli internetissä ainakin hieman etukäteen viitteitä, jopa uhkauksia ja lausuntoja. En osaa sanoa, olisiko lähihistoriamme erilainen, jos kyseiset viestit olisi huomattu ajoissa. Täysi uhkaviestien sensuuri tältäkin kannalta ajateltuna tuntuu liian lopulliselta. Tietenkään pommiuhat ja muut sellaiset eivät anna lapsille turvallista kuvaa maailmasta, mutta ehkä tällaisena aikana läheisen aikuisen, useimmiten vanhemman, rooli lapsen tukijana ja turvana korostuu. Kun lapsi kertoo esim. kuulleensa pommiuhkauksen joltakin pelatessaan nettigolfia hänen kanssaan, vanhemman asema lapsen kasvattajana ja turvana on erittäin tärkeä.
Nettikiusaaminen, josta myös tekstissä mainittiin, on uusi ja eittämättä ikävä ilmiö, mutta suoraan sanottuna se ei ole mielestäni niin paha asia, kuin esimerkiksi koulukiusaaminen. Nettiselaimen voi aina sulkea, jos tulee tukala tilanne. Oikeassa elämässä kiusaamista ei koskaan pääse niin helposti pakoon.
Netin vaaroja liioitellaan hirveästi. Nykynuoret ovat tutkitusti ja todistetusti tietoisempia netin vaaroista kuin vanhempi sukupolvi. Pienet lapset kuitenkin vasta opettelevat netin käyttöön liittyviä sääntöjä, minkä vuoksi mielestäni vanhempien ja alakoulujenkin olisi tärkeä puuttua lasten netinkäyttöön. Perheissä auttaa paljon jo se, jos tietokoneet sijoitetaan perheelle yhteiseen tilaan, jolloin valvonta helpottuu. Nettikiusaamisesta sen verran, että vaikka netin voikin sulkea aina pois, ei se aina auta. Jos joku laittaa sinusta yksityisyyttäsi loukkaavan kuvan nettiin, se on kaikille julki ja siten vaikea estää leviämästä kaikkien tietoisuuteen. Vahingon tapahduttua sensuurikaan ei enää auta.
Lähetä kommentti