maanantai 1. syyskuuta 2008

Suomen koulujärjestelmästä (Pisa vs. Jokela)

Tästä aiheesta en täältä löytänyt yhtään postausta, vaikka aihe meitä lukiolaisia lähellä onkin...
Media on jo rauhoittunut tämän Jokela-kauhistelun kanssa, mutta olisi kiva kuulla mielipiteitä tästä aiheesta...

Suomen koulujärjestelmä on viime vuosina saanut kansainvälistäkin huomiota loistavien Pisa-tutkimustulosten takia, ja koulujamme tullaan mielellään ihmettelemään milloin mistäkin maailman kolkasta. Kuitenkin samaan aikaan saamme kuulla lasten ja nuorten pahoinvoinnista ja lukea mm. Jokelan koulun tapahtumista.

Keskittyykö järjestelmämme suorituksiin ja jättää ongelmatapaukset huomiotta? Olemmeko me suomalaiset niin välinpitämättömiä, ettemme viitsi auttaa apua tarvitsevia, vai onko kyse siitä, että koska emme tiedä, mitä tehdä, emme tee mitään?

Mistä Suomen koulutusihmeessä siis on kyse? Onko sellaista edes olemassa? Antaako Pisa realistisen kuvan koulutuksen laadusta? Ottaako tutkimus huomioon esimerkiksi sen, että pienen, väestöltään homogeenisen Suomen on helpompi järjestää koulutus oppivelvollisuusikäisilleen kuin ison, monikielisen/kulttuurisen väestön omaavan maan?

http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_avaus/6352097.shtml
Mitäs mieltä tästä Tommy Tabermannin kannasta olette?
Tarvitsemmeko suvaitsevaisuutta ja rakkautta opetussuunnitelmaan?

Ovatko suomalaiset nykynuoret edes niin hukassa kuin media antaa ymmärtää? Esimerkiksi Aamulehti uutisoi viime viikolla, että nuoret tytöt ovat tyytyväisiä itseensä ja omaavat hyvän itsetunnon.
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/102346.shtml
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/102468.shtml

Itse koen suomalaisen koulutuksen tason kohtalaisen hyvänä ja tasavertaisena kaikille, vaikka kyllähän siinäkin on puutteensa. Näin maailmanlaajuisesti sanoisin kuitenkin, että saisimme olla tyytyväisiä saamaamme koulutukseen. Toisaalta varsinkin isossa koulussa yksittäisten nuorten henkiset ongelmat jäävät huomiotta, eikä oppilaita osata ohjata hakemaan apua sitä tarvittaessa. Ehkä meidät suomalaiset on kasvatettu ajattelemaan, että toisten asioihin puuttuminen on rumaa, emmekä siksi välttämättä älyä auttaa.

En välttämättä lähtisi ajamaan Tabermannin ehdottamaa oppiainetta "suvaitsevaisuus ja rakkaus", vaan yrittäisin sisällyttää sen koulujen yleiseen ajatusmaailmaan esimerkiksi samantyyppisenä teemana kuten kestävä kehitys tai aktiivinen kansalaisuus. Kouluissa voitaisiin järjestää jonkinlaisia tempauksia tai keskusteluja. Varsinkin peruskouluissa voisi olla mukava saada enemmän ajatusta toisten huomioonottamisesta ja välittämisestä esille. Oppivelvollisuuden suorittaneilla olisi sitten myös hyvät henkiset pohjat elämälle.

Tuosta tyttöjen itseluottamusta käsittelevästä tutkimuksesta en nyt oikein osaa sanoa mitään, mutta olisi siitäkin kiva kuulla mielipiteitä...

1 kommentti:

Eena (Opettaja) kirjoitti...

Hienoa, ett otit tämän asian esille. Koululaitos heijastelee aina ympäröivää yhteiskuntaa ja sen arvoja. Olisi tosiaan kiva kuulla mielipiteitänne: keskittyykö koulu liikaa suorittamiseen ja tehokkuuteen ja unohtuuko ihmisten kohtaaminen ja ymmärtämisen harjoittelu?