Tämän viikon tunneilla olemme siis pohtineet hyvinvointivaltiota, sen tulevaisuutta ja maahanmuuttoa. Alustajat ottivat esille monia tärkeitä ja ajankohtaisia huomioita! Aika loppui tunnilla harmillisesti hieman kesken, joten kokoavan keskustelua ja pohdintaa hieman tässä. Vertailevaan hyvinvointivaltiotutkimukseen erikoistuneen Mikko Kauton mukaan Suomessa ei enää toteudu pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli: kun vertaillaan esimerkiksi sosiaalimenojen osuutta bruttokansantuotteesta, Suomi on ennemminkin EU15-maiden keskitasoa. Laman jälkeen perinteinen laajan julkisen sektorin hyvinvointimalli on ollut isojen haasteiden edessä: täystyöllisyys ei Suomessa tunnu (työmarkkinoiden rakenteellisista ongelmista johtuen?) toteutuvan ja näin hyvinvointivaltion vaatima veropohja ei ole vakaa. Myös globalisaatio ja muutokset kansalaisten halukkuudessa sitoutua korkeaan verotukseen ovat muuttaneet tilannetta. Suurin haaste sosiaaliturvajärjestelmälle ympäri Europpaa on kuitenkin nopeasti ja yhtä aikaa väestön vanhenemisen kanssa tapahtuva väestön väheneminen.
Hesari uutisoi tänä aamuna kiinnostavasta saksalaistutkimuksesta "Die demografische Zukunft von Europa" eli Euroopan väestöllinen tulevaisuus. Tutkimuksen mukaan ilman tuntuvaa maahanmuuttoa Euroopan väkiluku laskee 50 miljoonalla vuoteen 2050 mennessä. Väestökato paitsi kierouttaa väestöllistä huoltosuhdetta, myös heikentää EU:n kilpailukykyä suhteessa vahvan väestön- ja talouskasvun alueisiin, kuten Kiinaan.
Suomi pärjäsi 27 EU-maan sekä Norjan, Islannin ja Sveitsin väestöpolitiikkaa vertailevassa tutkimuksessa yllättävän hyvin. Erityistä kiitosta saa Suomen tasokas koulutus, joka luo tasa-arvoa ja vahvistaa osaamiseen perustuvaa kansantaloutta. Perhepolitiikassa Ranska on puolestaan onnistunut parhaiten: siellä syntyvyys on Euroopan huippuluokkaa, noin kaksi lasta naista kohden, kun Euroopan keskiarvo on noin 1.5. Luvun tulisi olla 1,7, jotta väkimäärä Euroopassa maltillisen maahanmuuton kanssa pysyisi ennallaan.
Monen alan työvoimapula, väestön ikääntyminen, Euroopan kilpailukyky ja hyvinvointivaltion rahoitus tulevaisuudessa puhuvat siis maahanmuuton lisäämisen puolesta. Mutta kuten h.j. kommentissaan mainitsi, maahanmuuttajien kotouttamiseen tulee kiinnittää huomiota. Myös suomalaisten asenne maahanmuuttajia kohtaan on avaintekijä: ammattitaitoisen maahanmuuttajan työttömäksi jääminen ennakkoluulojen vuoksi on kansantalouden kannalta tuhlausta. Maahanmuuttopolitiikan tulee olla aktiivista ja sen täytyy tukea yhteiskunnan kasvamista aidosti monikulttuuriseksi. "Ghettoutuminen" ja maahanmuuttajien eristäytyminen omille alueilleen aiheuttaa ongelmia joten suomalaisten ja maahanmuuttajien luontevaa rinnakkaiseloa tulisi edistää asunto-, kulttuuri- ja työpoliittisilla toimilla. Hesarin jutun mukaan esimerkiksi Irlanti on onnistunut aktiivisen maahanmuuttopolitiikkansa ansiosta kehittämään talouttaan ja nousemaan Euroopan takapajulasta menestyjäksi. Olisiko Suomella aineksia tähän?
Näihin aiheisiin toivoisin teidän nuorten mielipiteitä enemmänkin: mikä olisi oikea ratkaisu väestön ikääntymisen aiheuttamiin ongelmiin? Tuleeko syntyvyys Suomessa nousemaan, pysymään ennallaan vai laskemaan tulevaisuudessa? Mikä on Suomen maahanmuuttopolitiikan tulevaisuus? Ja miten houkutella maahanmuuttajia tänne? (Sekään kun ei ole mikään itsestäänselvyys, ettö suuret ihmisjoukot suorastaan palaisivat halusta päästä tänne pimeään pohjolaan...)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
Moi!
Eksyin tänne Hesarin "tästä blogattua" - linkin kautta. Nuorihan en toki enää ole, mutta mielipiteitä riittää.
Keskustelun pohjaksi tästä aiheesta kannattaa lukea myös ne muut Hesariin linkittyneet blogit. Mitään ei tietysti pidä kyseenalaistamatta uskoa, mutta esimerkiksi itse kuitenkin kirjoitan vain totta.
;)
Onnea ja menestystä opinnoissa!
Kävin lukemassa artikkeliin liittyvää keskustelua Hesarin sivuilla osoitteessa http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=134511&messageID=2313660�. Mielipiteiden kirjo on kovin laaja. Yh-kurssilaiset: käykää ihmeessä lukemassa keskustelua ja pohtikaa, mikä on mielestänne hyvää argumentointia, missä taas keskitytään epäolennaiseen.
Ruukinmatruuna eksyi tänne Hesarin kautta, ja hänenkin lienee aika kommentoida asiaa.
Ensimmäinen kommentti koskee väestökehitystä. Todettakoon, että suomalaisia on tällä hetkellä enemmän kuin milloinkaan, ja todettakoon myös, että syntyvyys ei suinkaan ole vähenemään päin, vaan syntyvyys on vakiintunut noin 60 000 lapseen per vuosi. Suomessa siis väkiluku ei ole vähenemään, vaan tasaantumaan päin. Kun suurten ikäluokkien aiheuttama pullistuma häviää ns. luonnollisen poistuman kautta, suomalaisten huoltosuhde lähestyy optimaalista - noin 1:1.
Huoltosuhde tarkoittaa työvoiman (veronmaksajien) suhdetta työvoiman ulkopuoliseen väestöön. Huoltosuhdetta ei huononna pelkästään valtava työttömien ja vanhusten määrä; sitä huonontaa myös valtava lasten määrä. Suurten ikäluokkien lapsuudessa Suomen huoltosuhde oli heikompi kuin tänään.
Toinen kommentti koskee hyvinvointivaltion talouspohjaa. Hyvinvointivaltion ylläpito ei suinkaan perustu väestönkasvulle vaan talouskasvulle, ja väestönkasvu sekä talouskasvu ovat kaksi eri asiaa. Talous kasvaa kun tuotanto ja tuottavuus kasvavat, ei suinkaan kun työelämään tulee lisää työntekijöitä. Tuottavuuden kasvu tarkoittaa, että vähemmällä määrällä työntekijöitä saadaan aikaan enemmän tulosta - kun investoidaan automaatioon, koneisiin, uusiin työmenetelmiin, teknologiaan ja rationalisointiin sekä vähemmän energiaa ja raaka-aineita haaskaaviin prosesseihin ja työmenetelmiin. Talouskasvun ylläpitäminen ei siis vaadi väestönkasvun ylläpitämistä.
Kolmas juttu on, että väki vähenee mutta pidot paranee. Mitä vähemmän yhteisen kakun jakajia on, sitä isompi pala riittää itse kullekin. Kyse on jälleen siitä, että resursoidaanko määrään vai laatuun. Suomen leveysasteilla valtava väkiluku johtaa vain ongelmiin. Suomessa on mielekkäämpää pyrkiä siihen, että väkeä olisi vähän, mutta väki olisi pitkälle koulutettua, osaavaa ja vaurasta.
Neljäs kommentti on, että väestön väheneminen on toivottavaa kehitystä. Talous kasvaa riippumatta väestökehityksestä koska teknologia ja työn tuottavuuden tehostuminen ei riipu väkimäärästä - tällöin yhä vähemmällä työntekijämäärällä saadaan yhä enemmän tulosta. Mitä vähemmän väkeä on, sitä vähemmän he käyttävät resursseja - vettä, sähköä, polttoainetta, asuntoja ja uusiutumattomia luonnonvaroja. Väestön väheneminen yhdistettynä talouskasvuun on ekologiselta ja luonnonsuojelulliselta näkökulmalta tarkasteltua ainoastaan positiivinen asia - vähemmän ihmisiä tuhoamassa luontoa ja enemmän rahaa investoitavana luonnonsuojeluun.
Väestön huoltosuhde on Suomessa heikoimmillaan Pohjois-Pohjanmaan lestadiolaisissa kunnissa - isot perheet ja paljon lapsia. Väestönkasvu sellaisenaan heikentää huoltosuhdetta, eikä pelkkä väestönkasvu merkitse talouden kasvua, tämä on parhaimmin havaittavissa Afrikassa sekä islamilaisen kulttuuripiirin maissa, joissa väestöräjähdys on räjähtämässä käsiin, mutta talouspohja on hyvin heikko.
Kiinassa on jo 1960-luvulta saakka ollut käytössä yhden lapsen politiikka, eli siellä väestönkasvu on pantu väkisin kuriin. Syy on se, että sekä Mao Zedong että Deng Xiaoping tajusivat, mitä väestöräjähdys saa Kiinassa aikaan, ja väestönkasvu pantiin väkisin kuriin. Kiinassa talous kasvaa, mutta väkiluku pysyy tasaisena. Juuri tähän perustuu se, miksi Kiinassa elintaso on noussut huimasti - valtavasti lisää jaettavaa, mutta ei lisää jakajia.
Viides kommentti on, että mitään työvoimapulaa ei ole eikä tule. Nykyisin vallassaolevan monetaristisen talouspolitiikan perusperiaate on se, että yhteiskunnassa on vallittava tietty työttömyysprosentti, että inflaatio pysyy kurissa. Työttömyyttä siis ylläpidetään talouspoliittisin keinoin. Tässä katsannossa "työvoimapula" tarkoittaa, että Suomessa on vähemmän työttömiä kuin mitä optimitilanne edellyttäisi, ei suinkaan sitä, että työvoimasta ihan oikeasti olisi mitään objektiivista pulaa. Tällainen aito työvoimapulahan aiheuttaisi palkkojen nousun, työehtojen paranemisen, kilpailun työntekijöistä ja työilmapiirin paranemisen. Mitään tällaista ei tapahdu, vaan päinvastoin työntekijöitä kilpailutetaan ja työelämä huononee jatkuvasti. Työvoimapula on siis pelkkää retoriikkaa, ja tarkoittaa suhteellista, relatiivista, tilaa: työttömiä on vähemmän kuin mitä heitä pitäisi olla jotta talouselämä toimisi maksimiteholla.
Vastaus kysymykseen että mitä Suomen pitäisi tehdä on, että ei yhtään mitään. Tai pikemminkin niin, että otamme oppia Japanista: investoidaan automaatioon, robotiikkaan ja teknologiaan niin, että työvoiman tarve vähenee. Tai sitten se, että luovumme monetaristisesta talouspolitiikasta ja hyväksymme inflaation hintana täystyöllisyydelle.
Ja mitä syntyvyyteen tulee, niin Le Chatelierin periaate pätee tässäkin: väestönkasvu pyrkii tasautumaan kohti tasapainotilaa, jossa väestön määrä pysyy vakiona. Ja näin onkin tapahtumassa, kun suurten ikäluokkien aiheuttama pullistuma poistuu.
Lähetä kommentti