Tamperelaisessa oli 4.3.2013 kirjoitus ’’Erityisluokkia perustettiin mukavuussyistä’’ , jossa Timo Saloviidan mukaan jokaisen lapsen
tulisi osallistua tavallisen luokan opetukseen mahdollisista vammoista tai
oppimisvaikeuksista huolimatta.
Saloviidan väite on ristiriitainen ja todellisessa koulumaailmassa hyvin epäpätevä. Jos olisi tilanne, että erityisoppilaita olisi tavallisessa luokassa todennäköisesti nämä pari erityisoppilasta saisi tarpeeksi huomiota, mutta sitten 15 muuta ’helpompaa’ oppilasta saisi puhua keskenään. Kaikille koituisi tällaisesta asettelusta vain harmia.
Opettajan aikaa kuluisi tuhottomasti järjestyksen pitämiseen ja tasa-arvoisen opetuksen antamiseen. Muut ’tavalliset’ oppilaat joutuvat tyytymään erityisoppilaiden työskentelytahtiin. Sitten kun asiaa tarkastellaan erityisoppilaiden näkökulmasta; miltä tuntuisi jäädä ’jälkeen’ verrattuna muihin oppilaisiin, kuinka suuri pelko olisi tulla kiusatuksi ja riski syrjäytymiseen luokan sisällä on suuri. Etenkin jos puhutaan ala-asteikäisistä, omaa paikkaa hakevista elämään totuttelijoista.
Parhaiten erityisapua tarvitseva oppilas kasvatetaan yhteiskuntaan pienessä ryhmässä, jossa on ammattitaitoisia koulunkäyntiavustajia ja ilmapiirissä ei tule alemmuuskomplekseja. Myös tavalliset oppilaat pysyvät opetussuunnitelmien tahdissa eivätkä kehity ja alistu halulle korostaa omaa ’normaaliutta’. Nykyinen järjestys tulisi pitää ennallaan.
Saloviidan väite on ristiriitainen ja todellisessa koulumaailmassa hyvin epäpätevä. Jos olisi tilanne, että erityisoppilaita olisi tavallisessa luokassa todennäköisesti nämä pari erityisoppilasta saisi tarpeeksi huomiota, mutta sitten 15 muuta ’helpompaa’ oppilasta saisi puhua keskenään. Kaikille koituisi tällaisesta asettelusta vain harmia.
Opettajan aikaa kuluisi tuhottomasti järjestyksen pitämiseen ja tasa-arvoisen opetuksen antamiseen. Muut ’tavalliset’ oppilaat joutuvat tyytymään erityisoppilaiden työskentelytahtiin. Sitten kun asiaa tarkastellaan erityisoppilaiden näkökulmasta; miltä tuntuisi jäädä ’jälkeen’ verrattuna muihin oppilaisiin, kuinka suuri pelko olisi tulla kiusatuksi ja riski syrjäytymiseen luokan sisällä on suuri. Etenkin jos puhutaan ala-asteikäisistä, omaa paikkaa hakevista elämään totuttelijoista.
Parhaiten erityisapua tarvitseva oppilas kasvatetaan yhteiskuntaan pienessä ryhmässä, jossa on ammattitaitoisia koulunkäyntiavustajia ja ilmapiirissä ei tule alemmuuskomplekseja. Myös tavalliset oppilaat pysyvät opetussuunnitelmien tahdissa eivätkä kehity ja alistu halulle korostaa omaa ’normaaliutta’. Nykyinen järjestys tulisi pitää ennallaan.
Tekstit
2 kommenttia:
Tärkeitä näkökulmia koulumaailmaan! Viime vuodet vallalla on ollut ns. inkluusioajattelu, jonka mukaan myös erityislapsilla on oikeus olla mukana yleisopetuksessa. Jotta tästä hyötyisivät sekä erityislapset että ns. normaalit lapset, tarvitaan tietysti riittävästi resursseja ja apua opettajalle eli koulunkäyntiavustajia ja muuta tukea. Ilman tällaista tukea voi käydä niin kuin Noora kuvailee.
Ainakin meidän koulussa oli mm. matematiikassa pienryhmiä heikommin matikassa pärjääville, joka toimi ihan hyvin. Koska ne heikommat oli ns. "kovia jätkiä" niin ei niitä sen huonon matikkamenestyksen takia kiusattu tai haukuttu. Samalla muut joita matikanopiskelu kiinnosti saivat työrauhan eli järjestely toiminut omalla kohdalla hyvin. Mutta tosiaan hyvä ja ajankohtainen aihe, ei se välttämättä aina suju yhtä hyvin miten itse olen kyseisen asian kokenut. :p
Lähetä kommentti