Jokaiselle oma lokero

(Varoitus: teksti saattaa sisältää sarkasmia sekä tuotesijoittelua.)

Kaikenlaista kategoriaa pitää meille ihmisille keksiä, että varmasti saa jokaisen aseteltua mukavasti omaan lokeroon ja sitten otsaan kirjoitetaan vielä asian hieno (mielellään vierasperäinen) sana, ettei taatusti pääse unohtumaan ja muut voivat siitä sitten lukea ja ymmärtää, millainen toinen ihminen on. Tulee paljon mukavampi olo, kunhan vain tietää, että onko toinen feministi, sovinisti, ateisti, katolinen, hoeteroseksuaali, homoseksuaali, aseksuaali, transvestiitti, androgyyni, gootti, hippi, hipster tai jonkin muun enemmän tai vähemmän mukavan ja pullantuoksuisen ryhmän edustaja. Please eikö voitaisi olla vaan ihmisiä? En tarkoita tällä tietenkään, ettemmekö kaikki olisi erilaisia, mutta en usko erilaisiin lokeroihin sullomisen käyttäytymisen, persoonan tai ulkonäön perusteella auttavan meitä ymmärtämään asiaa.

Kim Petras

Eikö voi olla ihan ok, jos ei tunne kuuluvansa (tai yksinkertaisesti ei halua asettaa itseään) mihinkään olemassa olevaan luokkaan esimerkiksi uskonnon tai sukupuolen suhteen? Tarvitseeko jengin välttämättä sitten heti keksiä jotain omaa luokkaa tällaiselle asialle? Eikä ilmeisesti riitä, jos sanoo vaikka, miten itse sanoin ennen kuin minulle opetettiin näitä hienoja sanoja. Esimerkiksi: "En usko mihinkään jumalaan, mutten kuitenkaan pidä sellaisen olemassaoloa mahdottomana" ei kelpaa, vaan tulee sanoa: "Olen agnostinen ateisti". Ja myös pitää korvata: "voin rakastua persoonaan, riippumatta tämän sukupuolesta (tai sukupuolettomuudesta)" sanomalla, että olen panseksuaali.

Hizaki

Jo pelkästään tämä sukupuoliluokittelu on melkoista vääryyttä, kun kaikki ihmiset eivät tosiaan sovi joko miehiin tai naisiin. Silti yhä usein esimerkiksi nettisivuille rekisteröityessä tai kyselyjä täyttäessä on vaihtoehtoina vain mies ja nainen... Jos ei kuulu kumpaankaan sukupuoleen tai vaikka vähän molempiin, joutuu kohtaamaan kaikenlaisia vaikeuksia lomakkeiden lisäksi tässä elävässä elämässäkin. Joidenkin ihmisten on vaikea käsittää ettei henkilö, joka näyttää heidän silmissään mieheltä, mutta kuulostaa naiselta ole välttämättä "rekkalesbo", vaan voi olla vaikka syntynyt sukupuolettomaksi. Miksei vaan voi olla ok, että (henkilö, joka on ainakin fyysisesti) mies pukeutuu mekkoon ja meikkaa? Useasti toistunut tositarina ja ehkä henkilökohtainen lempparini on, että jos joku katsoo esimerkiksi tuota Hizakia (yllä) ja sanoo tätä kauniiksi ja sen jälkeen saa kuulla, että kuvassa onkin mies, niin mielipide onkin sitten että "hyi saatana mikä homo???" Miten homous liittyy mekkoon tai päinvastoin? Ehkä on parempirempi, etten nyt aloita saarnaa sukupuolirooleista ja ylipäätään asioista, mitä tietyn kategorian edustajat saavat tai eivät saa tehdä, voinette arvata mielipiteeni asiasta.

Casey Legler

Pitäisi muistaa, ettei ulkopuolesta voi päätellä aina kaikkea. Jos vaikka olisikin ulkoisesti täysin sopiva meidän naiskäsitykseemme, niin ei sekään kerro mitään siitä, mitä henkilön on, mitä tämän päässä liikkuu ja millaiseksi tämä itsensä kokee. Olettaminen ja arvailu voi toisinaan olla ihan hyvä asia, mutta jos kuitenkin muistaisimme vähemmistöjenkin olemassaolon. Tottakai itsekin tulee toisinaan oletettua asioita, mutta pyrin kuitenkin olemaan mahdollisimman suvaitsevainen (haha kyllä käytän tätä sanaa nyt, vaikka luinkin Eerikan asiallisen teksin) ja avarakatseinen. Jopa niitä suvaitsemattomia yksilöitä kohtaan.

julkiset vessat?

Lopuksi vielä tämä video, joka on ehkä lempiasiani tässä maailmassa. Toisinaan pieni tyttö on viisaampi kuin monta isoa aikuista.

T. feministiagnostikkopanseksuaalityttö?????