perjantai 22. maaliskuuta 2013

Koti kodittomalle!


Onko sinulla hajua kuinka paljon kodittomia koiria on maailmassa? Eksyin tänään taas tutkimaan asiaa, ja ajattelin kirjoittaa siitä.
   Maailmassa on 600 miljoonaa koiraa, joista 75 % on kodittomia. Ulkomailla kaduille hylättyjä koiria myrkytetään järjestelmällisesti, hirtetään ja vahingoitetaan joka päivä. Mielestäni koirien lisääntyminen ja leviäminen kaduilla on ihmisten syy. Ihmiset ovat kyllästyneinä lykänneet koirat kaduille ja ne ovat sitten luonnonmukaisesti siellä lisääntyneet ja äkkiä se onkin jo ongelma! Suomessa onneksi koiria ei hylätä kaduille, niin kuin esimerkiksi Espanjassa, tai muissa Euroopan maissa. Suomessa harjoitetaan hienoa toimintaa, ja tuodaan kodittomia koiria Suomeen, jotta joku voi antaa sille kodin.
   
   Jokainen ihminen voisi edes miettiä koiran oston sijaan antavansa kodittomalle koiralle, jotain mitä se eniten toivoo, eli kodin. Nyt en tarkoita, että pentu tulisi ostaa halvalla pentutehtailijalta ennemmin kuin kasvattajalta, koska pennulla on siellä niin huonot oltavat. Tarkoitan, että mitäpä jos antaisi kodin vaikka Viipurista tulevalle kodittomalle koiralle? Monet ihmiset vastaavat juuri esittämääni kysymykseen että  ”kodittomien koirien taustoista ei tiedä, ja se voi olla vaikka millainen ongelmakoira!”. Ja se on ihan totta, mutta mielestäni jos on valmis ottamaan koiran, niin miksei sitten paneutua siihen kunnolla. Ihan yhtälailla sen kasvattajalta ostetun Fifin kasvaessa voi ilmetä vaikeitakin ongelmia. Ja mikäs on sen hienompaa kuin ajatella että olet pelastanut yhden olennon hengen! Kasvattajalta ostetut koirat todennäköisesti saavat aina kodin, toisin kuin tarhoille asti selvinneet koirat. Monet rescue-koirat ovat mukana pelastustoiminnassa, agilityn huippumestareita tai tavallisen perheen rakastettu kotikoira! Miksi kodittoman koiran ottaminen olisi huonompi vaihtoehto? Tietysti se ei ole yhtä helppoa, kun otto-automaatilta rahan lähettäminen Afrikan lapsille, mutta silti mielestäni ihan yhtä tärkeää auttamista ja varmasti vaivan arvoista.
    
   Ja tässä vielä video, joka sai ajatukseni liikkeelle: http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=-jVAGBCAyGI
   Mielestäni on niin väärin, että monet koirat menettävät henkensä ihan vaan koska niille ei ole kotia. Silti koiranpentuja tehdään ja jalostetaan jatkuvasti lisää! Ja sitten tietysti kasvattajalta saadut koirat ovat paljon hienompia kuin nämä ulkomailta tuodut kodittomat koirat. Koira on koira ja oli se mistä tahansa hankittu, olen varma että se on omistajansa paras ystävä.
 Netistä löytää helposti kodittomien koirien yhteisöjä ja järjestöjä, jotka tekevät hienoa toimintaa kodittomien koirien puolesta. Ja jokainen voi auttaa tekemällä lahjoituksen tai vaikka ryhtymällä yhdistyksen kotihoitajaksi. Tai mikä parasta, antaa kodittomalle koiralle loppuiän kodin! 

Tuossa vielä kuva, jonka otin Turkissa huoltsikan pihasta. Koirat söivät siis vauvan kakkavaippaa. 

3 kommenttia:

Eena (Opettaja) kirjoitti...

Tästä sai paljon informaatiota aiheesta, jota en ollut aikaisemmin juuri ajatellutkaan! Suomen kulkukoirien vähäinen määrä kertoo varmasti monesta asiasta: vastuuntuntoisesta kulttuurista, tarkasta hygienia- ja terveysvalvonnasta ja koiranpidon ainakin periaatteellisesta rekisteröimispakosta.

ssiljay kirjoitti...

Hieno kirjoitus, ja mulle itelle tosi ajankohtainen, suunnitellaan nimittäin toista koiraa:) eniten rescue-koirassa mua kuitenkin -niin lapsellista kuin se onkin- on, etten saa nähdä sitä luovutusikäisenä ja kaikkein söpöimmillään:D mutta tälläseen koulutukseen perehtyneenä voin sanoo, et jos koiran kaa tulee ongelmia, niin syy on 98% kouluttajassa. Aran koiran saa rentoutumaan ja aggressiivisen hillitteen ittensä kunhan vaan tietää mitä tekee, eli harrastaneelle rescue-koiran ei pitäis olla ongelma, korkeintaan hienoinen haaste - mutta niiltä ei yleensä koirien kaa voi välttyä.

Kia Laakso kirjoitti...

No, onhan rescue-koirakin mahdollista saada pentuna:) Kyllä niitä on aika paljon myös. Ainoastaan koiran saamisprosessissa tietysti kestää aikaa, mutta voihan sitten toivoa että sais pennun:) Ite ajattelen kanssa että pakko nähä pentuaika, mutta oletan että kun sinne tarhalle menee, niin koiran pelastamisen merkitys menee sen pentuajan edelle:)