Pyhä suvaitsevaisuus

  Haluaisin ottaa esille Suomen trendikkäimmän substantiivin, nimittäin suvaitsevaisuuden. 

 Mitä se oikeastaan on? Onko se eräs sivistyksen ilmenemismuoto vai pelkkä muotihokema?

  Eniten minua ihmetyttää, miksi sana "suvaitsevaisuus" esiintyy yhteiskunnallisessa keskustelussa

 vain tiettyjen aihepiirien yhteydessä. Yleinen mielipide on, että maahanmuutto ja homoavioliitot 

 tulee ehdottomasti suvaita. Keskustelun siirtyessä turkistarhaukseen tai valtakunnalliseen  

 palkankorotusten nollalinjaan suvaitsevaisuus ei olekaan enää tärkeää. Miksi tällainen yksipuolinen     suvaitsevaisuus sallitaan? Samalla, kun media toitottaa, mitkä kaikki asiat juuri tällä hetkellä pitäisi 

 suvaita, julkaistaan uusia, huolestuttavia tilastoja suomalaisesta koulu- ja työpaikkakiusaamisesta. 

 Eikö kiusaaminen ole äärimmäistä suvaitsemattomuutta toista ihmistä kohtaan?

  Ehdotankin, että termistä suvaitsevaisuus luovutaan kokonaan. Sen sijaan luetellaan erikseen,

mitkä asiat ja ilmiöt itse hyväksyy ja mitkä ei. Se, ettei julistaudu suvaitsevaiseksi, ei tarkoita,

että olisi ahdasmielinen. Todellisuudessa suurin osa ihmisistä sijoittuu varmasti suvaitsevaisuu-

den ja suvaitsemattomuuden välimaastoon. Kaikkea ei tarvitse suvaita, eikä siitä ole syytä kokea

huonoa omatuntoa.

Elävän kurjat olot

http://yle.fi/uutiset/miten_turkiselainten_oloja_pitaisi_parantaa/6375640

http://yle.fi/uutiset/raportti_pohjois-korean_vankileireilla_ainakin_150_000_ihmista/3394410

Yllä kaksi uutista, jotka sinänsä eivät liity toisiinsa, mutta yksi yhtäläisyys löytyy. Toisessa käsitellään turkistarhausta, toisessa Pohjois-Korean vankileirejä. Molemmissa tilanteissa pidetään elävää olentoa tahtomattaan huonoissa oloissa.

Turkistarhaus on ollut mediassa viime aikoina jälleen ajankohtaisena. Aiheeseen halutaan pikaisesti päätöksiä ja turkiseläimille paremmat olot. Entäpä vankileirit? Kymmenet tuhannet ihmiset ovat vangittuina kauheissa oloissa, muun muassa ilman kunnon ruokaa ja julmilla tavoilla kidutettuina. Raportti aiheesta ei ole kovin tuore, mutta tieto ei ole vanhentunutta. Asialle ei vaikuta tapahtuvan muutoksia.

Nykyisessä Euroopassa on vaikea kuvitella, että jossain maailmalla tosiaan on maa, joka sallii tällaiset olot vangeilla, jotka meidän yhteiskunnassamme todennäköisesti katsottaisiin viattomiksi. Varmasti kukaan meistä ei tahdo tällaisten olojen jatkuvan. Silti harva suomalainen koettaa vaikuttaa asiaan. Helpompi on ottaa kantaa esimerkiksi turkistarhaukseen liittyviin kysymyksiin. Jos Suomi, muiden välittävien joukossa, ei ota kantaa Pohjois-Korean tilanteeseen ja vaadi muutosta, niin kuka sitten?

Asiat tärkeysjärjestykseen!

Kuuntelin pitkästä aikaa radiota tässä eräänä päivänä. Siellä puhuttiin siitä kuinka peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson oli kakkosen teemaillan suorassa lähetyksessä luvannut ottaa äitiyspakkauksen nimenvaihdon käsittelyyn ministeriössä. Äitiyspakkauksen nimi koettaan huonona, koska nimi viittaa ainoastaan äitiin, eikä molempiin vanhempiin, vaikka pakkaus on tarkoitettu yhteiseksi. Guzenina-Richardson tartuikin toimeen heti seuraavana päivänä.

http://www.iltalehti.fi/perhe/2013022716723339_pr.shtml

Epäkohta, johon haluaisin puuttua ei ole äitiyspakkauksen nimi -henkilökohtaisesti minulle ei ole tuon taivaallista väliä, mikä nimi pakkauksella on- vaan fakta, että meidän yhteiskunnassamme näin mitätön asia sai päättäjät toimimaan pikavauhtia ja heti, kun taas yhteiskunnallisesti tärkeämmät esim. ympäristö- ja sairaanhoitoasioissa ei tunnu tapahtuvan mitään parannusta monessa vuodessakaan. Lyhyesti sanottuna tämän hetken poliittiset prioriteetit ovat väärässä paikassa!

Usein sanotaan, että elämme niin hyvässä yhteiskunnassa, että asiat, joista valitamme eivät todellisuudessa ole edes valituksen arvoisia. Monesti se pitääkin paikkansa, kuten edellä mainitussa esimerkissä, mutta on myös todellisia uhkia ja ongelmia, jotka tarvitsevat pikaista hoitamista. Nämä ongelmat peittyvät näihin pieniin ongelmiin ja harmillisesti myös päättäjät usein esittävät toimia vain pienten ongelmien saralla. Tai mahdolliseti muutakin toimintaa on, mutta välillä tuntuu, että päättäjillä ei ole halua tai kiinnostusta ruveta todella ajamaan isoja ongelmia, vaikka hirveästi tehdään koko ajan lupauksia. Lupauksista toimintaan siis!

Asennemuutos paikallaan

Viime aikoina vanhusten hoito ja väestön ikääntyminen ovat olleet paljon esillä. Näissä keskusteluissa usein tuntuu, että paljon kokeneet ja nähneet kansalaiset koetaan ainoastaan taakaksi ja harmiksi niin yhteikunnalle kuin yksilöillekin. Usein unohtuu, kuinka paljon elämänkokemusta ja -viisautta nämä henkilöt omaavat ja usein erittäin mielellään myös jakaisivat sitä. Tässä nyky-yhteiskunnassamme kaikilla tuntuu olevan koko ajan niin kiire, ettei kellään tunnu olevan aikaa tai kiinnostusta viettää aikaa näiden ikäihmisten kanssa. Kuitenkin pysähtymällä, kuuntelemalla ja olemalla vanhusten kanssa ymmärtää, että he ovat viisaita aikuisia ihmisiä, joilla vain saattaa olla joitain vaikeuksia, joissa he tarvitsevat apua. Tämä tuntuu usein unohtuvan. Onneksi kaikki vanhukset eivät ole tyytyneet kohtaloonsa vaan päättäneet itse vaikuttaa ihmisten käsityksiin. Näin toimi Eila Nevanranta, joka nykyään tunnetaan myös nimellä Rap-Mummo Eila, joka on pukenut ajatuksensa rap-sointuihin. Näissä lyriikoissansa hän pilke silmäkulmassa laulaa tärkeistä asioista ja sitä kautta pääsee vaikuttamaan suuremmalle yleisölle. Toivottavasti hänen laulunsa tavoittavat monia kuulijoita ja saavat aikaan jonkinlaisen asennemuutoksen. http://www.youtube.com/watch?v=Jy2bW31e2_Q

Jämerät pojat ja söpöt tytöt

Tässä lisää näkökulmia tämän päivän oppitunnin keskustelunaiheeseen: naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon.

Jämerät pojat ja söpöt tytöt

Hei yhteiskuntaopin ykköskurssilaiset! Tervetuloa kurssin blogiin. Pääset kirjoittamaan oman postauksesi valitsemalla oikeasta ylälaidasta "uusi teksti". Tässä vielä muistutukseksi ohjeita: - Kirjoita tiiviisti ja nasevasti! Blogipostauksen tarkoitus on herättää ajatuksia ja keskustelua. - Linkitä postaukseesi aiheeseesi liittyvä lehtijuttu, video, kuva tai tilasto, josta sait innoitusta kirjoittamiseen ja joka mielestäsi olisi muillekin mielenkiintoinen. Kommentoi linkkiäsi postauksessa. - Kirjoita hyvää, sujuvaa yleiskieltä. Intoa bloggaamiseen!

Sensuuria mainoksiin?

Nyt näin joulun alla on katujen varsiin ilmestynyt jos jonkinlaista alusvaatemainosta. Aloinkin pohtimaan, pitäisikö niitä sensuroida vai ei.

Itseäni katujen varsia koristavat puolialastomat ihmiset, useimmiten naiset, eivät häiritse. Niitä on kuitenkin liikaa, kun kahdeksan kilometrin kotimatkallani koulusta joka toinen kadunvarsimainos esittelee alusvaatteita. Mahdollisimman vähissä vaatteissa esiintyvät naiset tuntuvat olevan nykyajan trendi mainoksissa. Muutama vuosi sitten niitä ei ollut läheskään näin paljoa. Onko kadunvarsi kuitenkaan oikea paikka tällaiselle mainostamiselle? Mielestäni se luo naisesta kuvaa esineenä, jota on kiva esitellä muille, eikä ihmisenä.

Mielestäni nämä alusvaatemainokset tulisi poistaa katujen varsilta. Näille mainoksillekin on mahdollista löytää sopivampi paikka, esimerkiksi naistenlehdet, vaatekauppojen katalogit tai muuta vastaavat paikat, joissa ne eivät olisi niin näkyvästi esillä. Minulle ei ainakaan tulisi mieleenikään ostaa kenellekään alusvaatteita joululahjaksi (kuten monet mainostajat tuntuvat luulevan..). Alusvaatteet eivät kuitenkaan ole sellainen tuoteryhmä, jota mainostamalla saataisiin mahdollisimman suuren yleisön mielenkiinto herätettyä - ainakaan ostosmielessä. Kaduille voitaisiin mieluummin laittaa sellaisia mainoksia, jotka suuntautuvat suuremmalle kohderyhmälle, ja joilla voitaisiin saada entistä suurempi yleisö kiinnostumaan kyseisestä tuotteesta. Alusvaatteet eivät mielestäni kuulu tähän ryhmään.