sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Asennemuutos paikallaan

Viime aikoina vanhusten hoito ja väestön ikääntyminen ovat olleet paljon esillä. Näissä keskusteluissa usein tuntuu, että paljon kokeneet ja nähneet kansalaiset koetaan ainoastaan taakaksi ja harmiksi niin yhteikunnalle kuin yksilöillekin. Usein unohtuu, kuinka paljon elämänkokemusta ja -viisautta nämä henkilöt omaavat ja usein erittäin mielellään myös jakaisivat sitä. Tässä nyky-yhteiskunnassamme kaikilla tuntuu olevan koko ajan niin kiire, ettei kellään tunnu olevan aikaa tai kiinnostusta viettää aikaa näiden ikäihmisten kanssa. Kuitenkin pysähtymällä, kuuntelemalla ja olemalla vanhusten kanssa ymmärtää, että he ovat viisaita aikuisia ihmisiä, joilla vain saattaa olla joitain vaikeuksia, joissa he tarvitsevat apua. Tämä tuntuu usein unohtuvan. Onneksi kaikki vanhukset eivät ole tyytyneet kohtaloonsa vaan päättäneet itse vaikuttaa ihmisten käsityksiin. Näin toimi Eila Nevanranta, joka nykyään tunnetaan myös nimellä Rap-Mummo Eila, joka on pukenut ajatuksensa rap-sointuihin. Näissä lyriikoissansa hän pilke silmäkulmassa laulaa tärkeistä asioista ja sitä kautta pääsee vaikuttamaan suuremmalle yleisölle. Toivottavasti hänen laulunsa tavoittavat monia kuulijoita ja saavat aikaan jonkinlaisen asennemuutoksen. http://www.youtube.com/watch?v=Jy2bW31e2_Q

1 kommentti:

Eena (Opettaja) kirjoitti...

Hieno näkökulma Julia! Vanhustenhoito, tai sen ongelmat, tuntuu olevan ikuisuusaihe kunnallispolitiikassa. Kuka on vastuussa ihmisestä hänen elämänsä ehtoopuolella: ihminen itse, hänen perheensä vai valtio?
Ihmiset elävät kauemmin, nyt eläköityvät ovat melko vaurasta ja aktiivista joukkoa, joka golfin ja astangajoogan ohella nautistekee lattensa kahvilassa kotisohhavn sijaan. Ollaankin ehdotettu, että vanhusten sijaan pitäisi puhua vaikka harmaista panttereista...Mutta aktiivinen elämä ei välttämättä jatku kuolemaan saakka ja viimeisinä vuosina tarvitaan apua. Kuka silloin hoitaa?