Alueellista tasa-arvoa + hammashuoltoa (Teija & Eeva)

Murrosiän jälkeen, noin 18-20-vuotiaana, kun ihmisen koetaan "viisastuneen", puhkeavat suuhun viisaudenhampaat. Seuraava neuvoni on ilmainen: Tampereen lukiolaiset, aloittakaa jo nyt jonottaminen niiden poistoon, sillä täällä saa hammaslääkärijonossa odotella jopa vuoden. Ei sovi kuitenkaan liikaa kitistä, sillä susirajan takana (kaukana) lapsen koulumatka taksilla, miksei jopa helikopterilla, saattaa kestää tuntikausia - TKL:n bussi onneksi kuljettaa kaupunkilaista kouluarkeen joka aamu monella vuorolla.

Tasan eivät mene valtion lahjat, vaikkei se valtion vika olekaan. Suomi on kaupungistunut vauhdilla 1950-luvulta lähtien, ja maaseutu autioituu. Muuttotappioiset kunnat menettävät poismuuttajien verotulot, eivätkä kykene tarjoamaan tarpeeksi palveluja houkutellakseen uusia muuttajia. Vastaavasti muuttovoittoiset kunnat, kaupungit ja esikaupunkialueet eivät pysy muuttoliikkeen perässä, ja peruspalvelutkin ruuhkautuvat äärimmilleen. Kaikille ei pystytä tarjoamaan kaikkea. (Lohduttavaa kyllä, asiasta hieman poiketen, erityisesti maaseudun muuttotappiokunnilla on sinnikkyyttä yrittää säilyttää ja kasvattaa asukaslukuaan: juurihan siitä uutisoitiin, kuinka ympäri Suomea kunnat ovat valmiita maksamaan jopa 2000 euroa vauvasta. Kuhmoinen tarjoaa kellon ja 100 euroa, Kolarissa saa vauvalahjan, joka sisältää lampaantaljan ja kortin.)

Jokaisella meillä on asuinpaikastamme riippumatta oikeus samanlaisiin peruspalveluihin ja mahdollisuuksiin, minkä vuoksi alueellisen tasa-arvon ongelma on hyvinkin todellinen: kaiken aikaa kyläkouluja lopetetaan, junayhteyksiä karsitaan ja linja-autovuoroja vähennetään, kun taas toisaalla päiväkodit, koulut ja palvelutalot ratkeavat liitoksistaan ja vaatimamme/tarvitsemamme palvelut viivästyvät. Miekka on kaksiteräinen: suurten kasvukeskusten tulee saada kehittyä omalla painollaan ja säteillä kasvua ympärilleen – paikkakuntaa ei voi ankkuroida paikalleen. (Ei, vaikka toinen mokoma on valmis maksamaan vastasyntyneestä.)

Onko alueellinen tasa-arvo siis lainkaan toteutettavissa Suomessa? Tarvitseeko sen täysin ollakaan?
Asumisen jakaantumisen rakenteellinen muutos nähdään automaattisesti huonona – ongelmia ongelmien jälkeen -, mutta siitä saattaa seurata myös hyvää: kenties alueiden erilaisuus ja paikallisuus ovat tärkeitä voimavaroja Suomen kulttuurille. Kenties ainakin viisastumme, kun tiedostamme tilanteen vakavuuden ja jonotamme kärsivällisesti.