Omassa perheessäni on ollut nyt kovassa keskustelussa se, kuinka paljon vanhempien ja valtion pitäisi valvoa ihmisten netinkäyttöä. Muut mediat ovat antaneet netistä kuvan isona, pahana mediana, jossa on suuri vaara joutua kiusauksen tai muun häirinnän kohteeksi. Oman sukupolveni vanhemmilla ei ole nuoruudessaan ollut mahdollisuutta käyttää nettiä, se on heille uusi ja ehkä pelottavakin asia, mitä ei helpota keskustelut netissä olevasta epämääräisestä materiaalista. Vaikka netti on ollut nyt jo kohtuullisen pitkään yleisesti saatavilla, eivät kaikki ennakkoluulot ole hälvenneet.
Monesti varsinkin muutama vuosi sitten kuuli varoituksia netissä tapahtuvasta häirinnästä ja kiusaamisesta. Varoitus on toki aiheellinen, aillä netti on helppo väylä nimettömään kiusaamiseen, mutta mielestäni varoittelussa mentiin hieman yli. Tätä häiriköimistä (tai kiusaamista) ei mielestäni ole läheskään niin paljoa kuin väitettiin. Sivustosta tietysti riippuu, millaista sisältö on, nettiin kun on niin helppo kirjoittaa mitä vain. Mielestäni häiriöitä on helppo välttää, kun ei avaa epäilyttäviä sivuja (vahinkoja tietysti voi tapahtua, mutta pois pääsee yleensä nopeasti).
Sitten ovat myös netissä tapahtuvat koulujen pommiuhkaukset. Ne eivät ainakaan lisää luottamusta netin käytön turvallisuuteen epäluuloisten silmissä. Itse näin bussipysäkillä kaksi keski-ikäistä rouvaa, jotka pohtivat uskaltavatko päästää lapsensa nettiin ollenkaan ilman valvontaa, kun siellä kerran liikkuu noinkin häiriintynyttä porukkaa. Tottahan se on, että kaikenlaiset ihmiset pääsevät lisäämään kaikenlaista materiaalia nettiin.
Pitäisikö siis Suomen valtion alkaa sensuroimaan nettiin päästettävää materiaalia? Pitäisikö valvoa ettei pääsisi tapahtumaan häiriöintiä, kiusaamista tai epäasiallista materiaalia? Varsinkin lapsille on vahingollista vääränlaisen materiaalin näkeminen netissä. Sivujenesto-ohjelmia on jo, onneksi vapaaehtoisena. Kuulemani mukaan ne ovat kuitenkin estäneet ihan järkeviäkin sivuja, joten epäilen niiden käyttämisen kannattavuutta. Toivon kuitenkin, että emme ole menossa samanlaiseen sensuuriin kuin Kiinassa. Sananvapaus pitää olla, samoin kuin mahdollisuus epäilyttävien sivujen torjumiseen netissä. Mielestäni sivujen torjuntaohjelmia pitäisi parannella niin, että niistä oli hyötyä oikeasti vahingollisen materiaalin sulkemiseksi varsinkin lapsien silmiltä.
Mikäli verkon sensurointiin lähdettäisiin, ei olisi siitä kovin suuri matka kaiken muunkin materiaalin sensuuriin. Onneksi ei ole näkyvissä mitään pakkorajoituksia netin käytön suhteen (tai muunkaan sananvapauden), toivottavasti ei tulekaan.
torstai 20. marraskuuta 2008
maanantai 17. marraskuuta 2008
Työllä ja kuluttamisella taantumaa vastaan
Euroalueella julistettiin virallisesti taantuma. Emme ole yhtä syvällä taantumassa kuin esimerkiksi USA. Mutta toki mekin pääsemme niin alas, jos emme tee mitään. Ihmiset ovat jo nyt tarkkoja ostoksissaan eivätkä halua kuluttaa liikaa. Tämä on tientenkin ymmärettävää, kun asiaa pohtii vain yksittäisen ihmisen kannalta. Kuitenkin tehokas keinomme, kuluttaminen, ei saa unohtua. Nyt olisi syytä lisätä euroja rahaympyrään, jotta tuotteiden tuottavuus pysyisi kannattavalla tasolle. Kun tuotteet menevät kaupaksi, säilyvät työpaikat ja valtio saa myös verorahansa. Näin varmistetaan myös sosiaalitukien jatkuminen.
Jos monia joukkoirtisanomia taantumasta johtuen tapahtuu, tämä vaikuttaa koko kansakuntaan. Verovarat vähenevät, ihmisille jää vähemmän rahaa itsellee käyttöön, tukia aletaan leikkaamaan, mikä taas omalta osaltansa johtaa siihen, että ihmisten varat vähenvät. Koko talouden kannalta, työ ja kuluttaminen on erityisen tärkeää.
Viime aikojen kuuma puheenaihe on ollut myös kauppojen aukioloajat sunnuntaisin. Mielestäni olisi positiivista, että kaupat olisivat auki myös sunnuntaisin. Vastustajien mielestä ei ole hyväksyttävää, että jotkut joutuvat tekemään työtä myös ns. pyhänä. Kuitenkin jo tässä vaiheessa, maassamme työskentelevät lukuisat ihmiset sunnuntaisin. Esimerkiksi sairaanhoitohenkilökunta, poliisit, tehdastyöläiset eivät aina saa vapaitaan juuri viikonlopuksi. Lisäksi en edes usko, että sunnuntaityöstä tulisi isoa ongelmaa, sillä monet opiskelijat tekisivät mielellään viikonloppuisin töitä ympäri vuoden. Valtion ei tule säädellä taloutta näin paljoa, sillä jokaisella kauppiaalla on mielestäni oikeus päättää aukioloajoistaan.
Kauppojen aukioloajat siis toisivat muun muassa opiskelijoille lisää kulutusrahaa. Näin he lisäisivät valtion verorahoja. Taantumasta ylös kauppojen vapailla aukioloajoilla ja shoppailulla.
Nyt vaan jouluostoslistaa miettimään.
Jos monia joukkoirtisanomia taantumasta johtuen tapahtuu, tämä vaikuttaa koko kansakuntaan. Verovarat vähenevät, ihmisille jää vähemmän rahaa itsellee käyttöön, tukia aletaan leikkaamaan, mikä taas omalta osaltansa johtaa siihen, että ihmisten varat vähenvät. Koko talouden kannalta, työ ja kuluttaminen on erityisen tärkeää.
Viime aikojen kuuma puheenaihe on ollut myös kauppojen aukioloajat sunnuntaisin. Mielestäni olisi positiivista, että kaupat olisivat auki myös sunnuntaisin. Vastustajien mielestä ei ole hyväksyttävää, että jotkut joutuvat tekemään työtä myös ns. pyhänä. Kuitenkin jo tässä vaiheessa, maassamme työskentelevät lukuisat ihmiset sunnuntaisin. Esimerkiksi sairaanhoitohenkilökunta, poliisit, tehdastyöläiset eivät aina saa vapaitaan juuri viikonlopuksi. Lisäksi en edes usko, että sunnuntaityöstä tulisi isoa ongelmaa, sillä monet opiskelijat tekisivät mielellään viikonloppuisin töitä ympäri vuoden. Valtion ei tule säädellä taloutta näin paljoa, sillä jokaisella kauppiaalla on mielestäni oikeus päättää aukioloajoistaan.
Kauppojen aukioloajat siis toisivat muun muassa opiskelijoille lisää kulutusrahaa. Näin he lisäisivät valtion verorahoja. Taantumasta ylös kauppojen vapailla aukioloajoilla ja shoppailulla.
Nyt vaan jouluostoslistaa miettimään.
perjantai 19. syyskuuta 2008
Hybridiautoilu säästää luontoa ja kukkaroa
Vai näinkö sittenkään? Viimeisellä oppitunnilla keskustelimme siitä, miten oppilaat omilla arkipäiväisillä toimillaan säästävät luontoa. Joku kertoi perheen ajavan hybridiautolla. Hybridiautoilun väitetään olevan halpaa ja luontoystävällistä ja näin varmaan onkin - kaupunkiajossa.
Kaikissa hybridiautoissa on myös bensamoottori. Kun virta loppuu sähköllä ladattavasta akusta, tai autolla ajaa suurilla nopeuksilla, käynnistyy auton bensiinimoottori.
Väitetään, että jo pelkästään hybridiauton tuotantovaiheissa käytetään enemmän energiaa kuin Greenpeacin vastustaman Land Rover Discovery -maastoauton valmistuksessa. Tämä voidaan perustella esimerkiksi sillä, että Toyota Priuksen akkujen valmistuksessa käytettävä nikkeli louhitaan Kanadasta (nikkelikaivos aiheuttaa siinä sivussa mm. rikkiä ja happosateita), mistä se kuljetetaan rahtilaivoilla jatkokäsittelyä varten Eurooppaan. Jalostettu nikkeli kuljetetaan taas Euroopasta Kiinaan, missä nikkeli jalostetaan vaahtomaiseen muotoon. Kiinasta Japaniin lähetetty nikkelimössö laitetaan Toyota Priuksen akkuihin ja akut asennetaan autoihin, jotka taas lähetetään ympäri maailmaa.
Kun Prius ja BWM M3 (jossa on 2,7 kertaa suurempi moottori) laitetaan radalle ajamaan Priuksen huippunopeutta kymmenen kierroksen ajan, kuluttaa Prius 1,5l enemmän sadalla kilometrillä, kuin M3.
Säästääkseen luontoa ei siis välttämättä tarvitse ostaa uutta kallista autoa. Riittää kun korjaa ajotapojaan välttäen turhia jarrutuksia ja kiihdytyksiä.
Kaikissa hybridiautoissa on myös bensamoottori. Kun virta loppuu sähköllä ladattavasta akusta, tai autolla ajaa suurilla nopeuksilla, käynnistyy auton bensiinimoottori.
Väitetään, että jo pelkästään hybridiauton tuotantovaiheissa käytetään enemmän energiaa kuin Greenpeacin vastustaman Land Rover Discovery -maastoauton valmistuksessa. Tämä voidaan perustella esimerkiksi sillä, että Toyota Priuksen akkujen valmistuksessa käytettävä nikkeli louhitaan Kanadasta (nikkelikaivos aiheuttaa siinä sivussa mm. rikkiä ja happosateita), mistä se kuljetetaan rahtilaivoilla jatkokäsittelyä varten Eurooppaan. Jalostettu nikkeli kuljetetaan taas Euroopasta Kiinaan, missä nikkeli jalostetaan vaahtomaiseen muotoon. Kiinasta Japaniin lähetetty nikkelimössö laitetaan Toyota Priuksen akkuihin ja akut asennetaan autoihin, jotka taas lähetetään ympäri maailmaa.
Kun Prius ja BWM M3 (jossa on 2,7 kertaa suurempi moottori) laitetaan radalle ajamaan Priuksen huippunopeutta kymmenen kierroksen ajan, kuluttaa Prius 1,5l enemmän sadalla kilometrillä, kuin M3.
Säästääkseen luontoa ei siis välttämättä tarvitse ostaa uutta kallista autoa. Riittää kun korjaa ajotapojaan välttäen turhia jarrutuksia ja kiihdytyksiä.
torstai 18. syyskuuta 2008
Marjanpoimijat
Näin eilen pätkän A-studiosta jossa puhuttiin Kiinasta ja Thaimaasta Suomeen marjoja poimimaan tulevista ihmisistä ja heidän työoloistaan. Aiemmin olin luullut toiminnan olevan reilua, mutta ohjelma kertoi muuta.
Työntekijät joutuvat keräämään varat lentolippuihin sukulaisiltaan tai ottamaan lainaa ja ovat näin ollen Suomeen tullessaan jo valmiiksi veloissa. Suomessa heidän täytyy maksaa asumisestaan joka vaikutti alkeelliselta ja ahtaalta: samassa huoneessa asui ehkä yli 20 ihmistä, eikä liikkumatilaa juuri ollut.
Työajat olivat aamu neljästä ilta kymmeneen.
Palkka on puolukoista 1e/kg. Eli puolukkaa tulisi poimia 1200 kg jotta työntekijät pääsisivät omilleen, eli tämä raha menee majoitukseen ja matkoihin. Heille luvataan että viikossa saa kerättyä 1000 kiloa mutta useimmat olivat saaneet vain 300-500 kg/vko. (Tätä voi osin selittää huonolla marjavuodella.)
Tämä tuntuu ainakin omasta mielestäni nykypäivän orjatyövoimalta. Kukaan ei sallisi tällaisia työoloja suomalaisille tai muille länsimaalaisille.
Viranomaisetkaan eivät kuulemma voi puuttua toimintaan koska tämä on yksityisten yritysten toimintaa. Mielestäni omituinen kannanotto viranomaisilta sillä yksilöiden touhuihinhan heillä juuri on oikeuksia vaikuttaa, miksei tähänkin? Onko lainsäädännössä kehitettävää vai joidenkin ihmisten moraalissa?
Työntekijät joutuvat keräämään varat lentolippuihin sukulaisiltaan tai ottamaan lainaa ja ovat näin ollen Suomeen tullessaan jo valmiiksi veloissa. Suomessa heidän täytyy maksaa asumisestaan joka vaikutti alkeelliselta ja ahtaalta: samassa huoneessa asui ehkä yli 20 ihmistä, eikä liikkumatilaa juuri ollut.
Työajat olivat aamu neljästä ilta kymmeneen.
Palkka on puolukoista 1e/kg. Eli puolukkaa tulisi poimia 1200 kg jotta työntekijät pääsisivät omilleen, eli tämä raha menee majoitukseen ja matkoihin. Heille luvataan että viikossa saa kerättyä 1000 kiloa mutta useimmat olivat saaneet vain 300-500 kg/vko. (Tätä voi osin selittää huonolla marjavuodella.)
Tämä tuntuu ainakin omasta mielestäni nykypäivän orjatyövoimalta. Kukaan ei sallisi tällaisia työoloja suomalaisille tai muille länsimaalaisille.
Viranomaisetkaan eivät kuulemma voi puuttua toimintaan koska tämä on yksityisten yritysten toimintaa. Mielestäni omituinen kannanotto viranomaisilta sillä yksilöiden touhuihinhan heillä juuri on oikeuksia vaikuttaa, miksei tähänkin? Onko lainsäädännössä kehitettävää vai joidenkin ihmisten moraalissa?
Presidentin valtaoikeudet
Suomen tasavallan presidentin valtaoikeuksia ovat perustuslaissa määritellyt tehtävät. Näihin kuuluvat: hallitusvallan käyttö, ennenaikaisten eduskuntavaalien määrääminen, valtioneuvoston jäsenten nimittäminen ja vapauttaminen tehtävistään, kansainväliset suhteet, lainsäädäntöasiat, asetukset, virkanimitykset, puolustusvoimien ylipäällikön tehtävät ja elinkautisvankien armahtaminen.
Muissa laeissa säädetyt tehtävät ovat: arvonimien ja kunniamerkkien jakaminen, Ahvenanmaan hallinnoiminen ja valtuudet poikkeusoloissa.
Lähiaikoina tiedotusvälineiden otsikoissa on vilissyt aiheita, koskien presidentin valtaoikeuksien rajoittamista. Jäänteenä Venäjän tsaarin vallasta presidentille jäi paljon oikeuksia ja velvollisuuksia. Vuonna (2000/2003) presidentin valtaoikeuksia kavennettiin tuntuvasti, muttta se ei kuitenkaan riittänyt parlamentarismin säilyttämiseksi. Millään nykyisellä puolueella ei ole linjausta, jonka mukaan valtaoikeuksia tulisi lisätä. Yleistä keskustelua entisestään on herättänyt nykyisen presidentin Tarja Halosen päätös jopa käyttää valtaoikeuksiaan.
Muissa laeissa säädetyt tehtävät ovat: arvonimien ja kunniamerkkien jakaminen, Ahvenanmaan hallinnoiminen ja valtuudet poikkeusoloissa.
Lähiaikoina tiedotusvälineiden otsikoissa on vilissyt aiheita, koskien presidentin valtaoikeuksien rajoittamista. Jäänteenä Venäjän tsaarin vallasta presidentille jäi paljon oikeuksia ja velvollisuuksia. Vuonna (2000/2003) presidentin valtaoikeuksia kavennettiin tuntuvasti, muttta se ei kuitenkaan riittänyt parlamentarismin säilyttämiseksi. Millään nykyisellä puolueella ei ole linjausta, jonka mukaan valtaoikeuksia tulisi lisätä. Yleistä keskustelua entisestään on herättänyt nykyisen presidentin Tarja Halosen päätös jopa käyttää valtaoikeuksiaan.
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
Mitä opimme?
On tullut se aika kurssista, joilloin sekä opettaja että oppilaat pohtivat (ja yrittävät saada paperille!), sitä mitä ovat kurssin aikana oppineet. Kyllä, hyvät oppilaat, myös me opettajat opimme joka kurssissa jotakin uutta. Tämä on ollut erityisen antoisa ja opettavainen kurssi ja on harmi, että kurssien kiivaan vaihtumisen vuoksi tämän kurssin oppilaat eivät ole näkemässä parannuksia ja muutoksia, joita kurssiin teiltä opitun pohjalta teen. Tämä blogi antaa tilaisuuden tuoda esiin joitakin huomioita, ensinnäkin itselleni muistilistaksi seuraavan kurssin suunnitteluun ja toivottavasti myös avuksi jollekin blogin opetuskäyttöä harkitsevalle.
1. Blogin kirjoittaminen, kuten kaikki muukin (mielekäs) opiskelu vaatii aikaa. Lukiolaiset ovat hyvin työllistettyjä, eikä bloginkirjoitus voi olla ylimääräistä työtä kaiken muun päälle. Parhaiten tänne sai merkintöjä kertymään, kun varasi kirjoittamiselle ja kommentoinnille toisinaan oppituntiaikaa. Toisaalta innokkaimmille mahdollisuus kommentoida on aina auki ja sitä käytettiinkin kohtuullisen paljon. Ottaen huomioon, että tämä oli ensimmäinen kerta, olen hyvinkin tyytyväinen kommentoinnin määrään.
2. Bloggaus on oma kirjoittamisen alansa, tekstilaji, joka ei tule ehkä niin tutuksi esimerkiksi äidinkielen kursseilla. Siksi alkukurssista olisi hyvä tutustua blogikirjoittamisen tapaan ja käytäntöihin vaikkapa poliitikkojen tai kiinnostavien kansalaisvaikuttajien blogeja lukemalla. Toisaalta opettajan ei kannata olla turhantarkka kirjoituksen tyylistä; pääasia, että ajatuksia saadaan esille ymmärrettävässä ja perustellussa muodossa.
3. Blogosfääri on valtava ja sinne hukkuu paljon tekstiä. Jos ulkopuolisia kommentoijia haluaa, heitä on paras kutsua blogiin. Kunnallisvaalien ehdokasasettelu meni kurssimme kannalta harmillisen myöhään. Jos ehdokkaat olisivat olleet tiedossa pari viikkoa aikaisemmin, olisimme takuulla saaneet kutsumalla innokkaita kunnallispoliitikkoja kommentoimaan. Ensi kerralla kommentoijien ja lukijoiden kutsumiseen pitää panostaa enemmän ja ehdottaa myös opiskelijoille, että he kutsuisivat blogille lukijoita. Myös linkittämisen merkitystä tulee korostaa. Lehtijuttuihin linkittämällä blogiin osuu enemmän satunnaisia lukijoita.
4. Innostuneinta ja aktiivisinta bloggaus on nuoria itseään kiinnostavista aiheista. Tällä kurssilla jokaiselle oli määrätty aihe, josta vähintään tuli kirjoittaa postaus. Aiheiden määrääminen ei välttämättä ole paras tapa, vaikka tunnontarkka opettaja sillä yrittääkin varmistaa, että opetussuunnitelman mukaiset teemat tulevat kurssilla käsiteltyä. Sen sijaan oppilaita voisi pyytää bloggaamaan mielenkiinnon mukaan ja enemmän juuri nyt pinnalla olevista aiheista (jota tässäkin blogissa kyllä hienosti tehtiin!). Ajankohtaiset asiat olisivat näin laajemmin esillä ja myös linkittäminen lehtijuttuihin, muihin blogeihin ja nän ollen kommunikaatio kurssin ulkopuolelle olisi luontevampaa. Vapaaehtoisuudessa piilee tietysti vaara: tarttuvatko oppilaat oma-aloitteisesti ajankohtaisiin aiheisiin? Tästä olisi kiva kuulla tämän kurssin opiskelijoilta kommentteja.
5. Blogia tulee muistaa hyödyntää luokassa, etteivät verkko ja luokka ole kaksi erillistä, toisiltaan suljettua oppimisympäristöä. Pyrin tähän, mutta ehkä vielä enemmän yritän seuraavalla kerralla tuoda blogikeskusteluja ja -kommentteja luokkakeskusteluun mukaan. Erityisesti opiskelijoiden itsensä esiin nostamien aiheiden kommentointi väritti myös luokkaopiskelua.
Tällaisia (koeviikon hieman jo uuvuttama) opettaja miettii kurssin loppusuoralla. Huomenna on kurssimme koe ja kerään oppilailta paperilla palautetta kurssista. Tulen varmaankin referoimaan ryhmän ajatuksia blogista tänne tuonnempana. Ja toki kurssipalautteen antaminen ja blogin kommentointi opiskelun välineenä on sallittua täälläkin, vaikkapa tämän postauksen kommenteissa.
1. Blogin kirjoittaminen, kuten kaikki muukin (mielekäs) opiskelu vaatii aikaa. Lukiolaiset ovat hyvin työllistettyjä, eikä bloginkirjoitus voi olla ylimääräistä työtä kaiken muun päälle. Parhaiten tänne sai merkintöjä kertymään, kun varasi kirjoittamiselle ja kommentoinnille toisinaan oppituntiaikaa. Toisaalta innokkaimmille mahdollisuus kommentoida on aina auki ja sitä käytettiinkin kohtuullisen paljon. Ottaen huomioon, että tämä oli ensimmäinen kerta, olen hyvinkin tyytyväinen kommentoinnin määrään.
2. Bloggaus on oma kirjoittamisen alansa, tekstilaji, joka ei tule ehkä niin tutuksi esimerkiksi äidinkielen kursseilla. Siksi alkukurssista olisi hyvä tutustua blogikirjoittamisen tapaan ja käytäntöihin vaikkapa poliitikkojen tai kiinnostavien kansalaisvaikuttajien blogeja lukemalla. Toisaalta opettajan ei kannata olla turhantarkka kirjoituksen tyylistä; pääasia, että ajatuksia saadaan esille ymmärrettävässä ja perustellussa muodossa.
3. Blogosfääri on valtava ja sinne hukkuu paljon tekstiä. Jos ulkopuolisia kommentoijia haluaa, heitä on paras kutsua blogiin. Kunnallisvaalien ehdokasasettelu meni kurssimme kannalta harmillisen myöhään. Jos ehdokkaat olisivat olleet tiedossa pari viikkoa aikaisemmin, olisimme takuulla saaneet kutsumalla innokkaita kunnallispoliitikkoja kommentoimaan. Ensi kerralla kommentoijien ja lukijoiden kutsumiseen pitää panostaa enemmän ja ehdottaa myös opiskelijoille, että he kutsuisivat blogille lukijoita. Myös linkittämisen merkitystä tulee korostaa. Lehtijuttuihin linkittämällä blogiin osuu enemmän satunnaisia lukijoita.
4. Innostuneinta ja aktiivisinta bloggaus on nuoria itseään kiinnostavista aiheista. Tällä kurssilla jokaiselle oli määrätty aihe, josta vähintään tuli kirjoittaa postaus. Aiheiden määrääminen ei välttämättä ole paras tapa, vaikka tunnontarkka opettaja sillä yrittääkin varmistaa, että opetussuunnitelman mukaiset teemat tulevat kurssilla käsiteltyä. Sen sijaan oppilaita voisi pyytää bloggaamaan mielenkiinnon mukaan ja enemmän juuri nyt pinnalla olevista aiheista (jota tässäkin blogissa kyllä hienosti tehtiin!). Ajankohtaiset asiat olisivat näin laajemmin esillä ja myös linkittäminen lehtijuttuihin, muihin blogeihin ja nän ollen kommunikaatio kurssin ulkopuolelle olisi luontevampaa. Vapaaehtoisuudessa piilee tietysti vaara: tarttuvatko oppilaat oma-aloitteisesti ajankohtaisiin aiheisiin? Tästä olisi kiva kuulla tämän kurssin opiskelijoilta kommentteja.
5. Blogia tulee muistaa hyödyntää luokassa, etteivät verkko ja luokka ole kaksi erillistä, toisiltaan suljettua oppimisympäristöä. Pyrin tähän, mutta ehkä vielä enemmän yritän seuraavalla kerralla tuoda blogikeskusteluja ja -kommentteja luokkakeskusteluun mukaan. Erityisesti opiskelijoiden itsensä esiin nostamien aiheiden kommentointi väritti myös luokkaopiskelua.
Tällaisia (koeviikon hieman jo uuvuttama) opettaja miettii kurssin loppusuoralla. Huomenna on kurssimme koe ja kerään oppilailta paperilla palautetta kurssista. Tulen varmaankin referoimaan ryhmän ajatuksia blogista tänne tuonnempana. Ja toki kurssipalautteen antaminen ja blogin kommentointi opiskelun välineenä on sallittua täälläkin, vaikkapa tämän postauksen kommenteissa.
Stop töhryille-kampanjasta
Tämän päivän hesarissa oli juttu Helsingin kaupungin Stop töhryt-kampanjasta http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Stop+t%C3%B6hryille+-kampanjasta+vaaditaan+puolueetonta+tutkimusta/1135239491604, joka täytti eilen 10 vuotta. Helsingin kaupungilla on ollut nollatoleranssi graffittien ja tägien suhteen ja maalaukset ovat puhdistettu heti.
Graffitit jakavat vahvasti ihmisten mielipiteitä: toiset pitävät niitä tärkeänä osana urbaania kaupunkikulttuuria, toisten mielestä ne ovat vain töherryksiä, joita ei hyväksytä missään mielessä. Muista kun ala-asteella et:n tunnilla puhuimme graffiteista ja mitä mieltä niistä olimme. Opettajan mielipide asiaan oli, että jos nuorisoa huvittaa piirrellä ja töherrellä, ottakoot kynän kauniiseen käteensä ja piirtäkööt paperille luomuksensa niin säästytään puhdistuskuluilta. Tämä on varmaankin yleinen ajattelukanta graffiteista; ne ovat rumia töhryjä, ja niitä ei hyväksytä missään tapauksessa. Allekirjoitan saman, jos maalaus on esimerkiksi asutussa talossa tai hienoissa renesanssi taloissa (tuo nyt oli vähän huono esimerkki :)). Muun muassa sänkökaapit voitaisiin vapauttaa maalaajille yms. graffitkulttuurin tekijöille. Lisäksi kaupunkien tulisi tarjota mielestäni kunnon maalauspaikka, jossa ihmiset saisivat sitten vapaasti toteuttaa itseään.
Helsingin kaupungin harjoittamassa nollatoleranssissa ei mielestäni ole mitään järkeä. Graffitteja tullaan jatkossa tekemään, puhdistettiinpa niitä millä vaudilla tahansa. Hesarin jutussa otettiin esille, että kamppanja ei poistanut töhryjä, vaan seurauksena on isojen graffittien muuttuminen pieniksi tarroiksi, joita on nopeampi levittää ympäri kaupunkia. Ainakin omasta mielestäni tarrat ja julisteet värittävät kaupunkikuvaa, niiden poistamiseen menee kaupungilla rahaa ja resursseja, jotka voitaisiin suunnatta mielestäni tärkeämpiin kohteisiin.
Ja tässä vielä pari esimerkkiä siitä, että maalaukset voivat olla oikeasti todella hienoja : http://www.banksy.co.uk/outdoors/horizontal_1.htm
Mutta mitä mieltä olette, hyväksyttekö graffitit, tägit, julisteet ja tarrat vai kannatatteko Helsingin kaupungin edustamaa nollatoleranssia?
Graffitit jakavat vahvasti ihmisten mielipiteitä: toiset pitävät niitä tärkeänä osana urbaania kaupunkikulttuuria, toisten mielestä ne ovat vain töherryksiä, joita ei hyväksytä missään mielessä. Muista kun ala-asteella et:n tunnilla puhuimme graffiteista ja mitä mieltä niistä olimme. Opettajan mielipide asiaan oli, että jos nuorisoa huvittaa piirrellä ja töherrellä, ottakoot kynän kauniiseen käteensä ja piirtäkööt paperille luomuksensa niin säästytään puhdistuskuluilta. Tämä on varmaankin yleinen ajattelukanta graffiteista; ne ovat rumia töhryjä, ja niitä ei hyväksytä missään tapauksessa. Allekirjoitan saman, jos maalaus on esimerkiksi asutussa talossa tai hienoissa renesanssi taloissa (tuo nyt oli vähän huono esimerkki :)). Muun muassa sänkökaapit voitaisiin vapauttaa maalaajille yms. graffitkulttuurin tekijöille. Lisäksi kaupunkien tulisi tarjota mielestäni kunnon maalauspaikka, jossa ihmiset saisivat sitten vapaasti toteuttaa itseään.
Helsingin kaupungin harjoittamassa nollatoleranssissa ei mielestäni ole mitään järkeä. Graffitteja tullaan jatkossa tekemään, puhdistettiinpa niitä millä vaudilla tahansa. Hesarin jutussa otettiin esille, että kamppanja ei poistanut töhryjä, vaan seurauksena on isojen graffittien muuttuminen pieniksi tarroiksi, joita on nopeampi levittää ympäri kaupunkia. Ainakin omasta mielestäni tarrat ja julisteet värittävät kaupunkikuvaa, niiden poistamiseen menee kaupungilla rahaa ja resursseja, jotka voitaisiin suunnatta mielestäni tärkeämpiin kohteisiin.
Ja tässä vielä pari esimerkkiä siitä, että maalaukset voivat olla oikeasti todella hienoja : http://www.banksy.co.uk/outdoors/horizontal_1.htm
Mutta mitä mieltä olette, hyväksyttekö graffitit, tägit, julisteet ja tarrat vai kannatatteko Helsingin kaupungin edustamaa nollatoleranssia?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
