Ilmastonmuutos

http://yle.fi/uutiset/suomi_ei_pysynyt_ilmastotavoitteessa_-_vain_nelja_eu-maata_paransi/6543284

Jo kauan on puhuttu ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen pysäyttämisen tärkeydestä, niin politiikassa kuin ihan yksityisellä tasolla. Lukuisia yrityksiäkin ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi on ollut, mutta ne ovat olleet lähes järjestään epäonnistuneet. Tai siis hidastamiseksi, koska kokonaan ilmastonmuutoksen pysäyttäminen tässä vaiheessa on mahdotonta.

Viimeisen vuosisadan aikana maapallon lämpötila on noussut n.0,7C ja ennustuksissa arvioidaan, että jos päästöt pysyvät samalla tasolla kuin nyt, niin vuonna 2100 maapallo on 4-6C lämpimämpi kuin nyt. Tämä on hälyyttävää, koska maapallo kestää noin 2C nousun nykyiseen verrattuna. Ilmastonmuutos uhkaa niin ihmis-, kasvi- sekä eläinkuntaa; koko maapalloa siis.

Jos ilmastonmuutosta ei saada hidastumaan seuraukset tulevat olemaan valtavat, sillä jo tällä hetkellä vaikutuksia alkaa olla näkyvissä. Jo nyt ilmastonmuutoksen on arvioitu vuosittain maksavan n. 1.2 biljoonaa dollaria, joka on n.1,6% koko maailman bruttokansantuotteesta. Jos ilmastonmuutosta ei saada kuriin, niin hurjimmissa ennustuksissa sen on arvioitu aiheuttavan jopa 5-20% laskun vuosittaiseen BKT:hen.

Taloudellisten tappioiden lisäksi ilmastonmuutos aiheuttaa nykyään vuosittain monien satojentuhansien ihmisten kuoleman ja tulevaisuudessa vielä useampien. Se tulee lisäämään luonnonkatastrofien, kuten pyörremyrskyjen, maanjäristysten ja stunamien määrää. Ilmastonmuutos aiheuttaa sään ääriolosuhteiden lisääntymistä. Eli kuivuus ja sade tulevat keskittymään vielä nykyistä enemmän tietyille paikoille. Merenpinta nousee ja merivirrat muuttuvat jäätiköiden sulamisen takia. useita eläinlajeja kuolee sukupuuttoon ja metsät vähenevät maapallolta.



http://www.hs.fi/ulkomaat/Kioton+sopimus+sai+jatkokauden/a1305626553324

Vuonna 2005 astui voimaan koko maailman laajuinen sopimus kasvihuonekaasujen vähentämisestä. Kioton sopimus on tällä hetkellä ainoa koko maailmaa koskeva sopimus ja sekin on hyvin heikko, koska suurimmat saastuttajat eli Kiina ja USA eivät ole ratifioineet sopimusta, eikä se siis sido heitä vähentämään päästöjään. EU:kaan ei ole täysin pysynyt tavoitteissaan. :(

Mutta tsekatkaa kuvasta, mitä voitte tehdä ja pelastetaan maapallo! :)

Miten typerää....

Iltalehdessä (1.4.2013) on juttu siitä, kuinka 15-vuotias teinipoika murtautuu kirveellä kauppaan saadakseen energiajuomaa Floridassa. (http://www.iltalehti.fi/hullumaailma/2013040116846988_hu.shtml) Mihin tämä maailma on menossa? Voiko kyseistä "energiariippuvuutta" verrata esimerkiksi alkoholiriippuvuuteen? Mielestäni on ihan sairasta, miten joku voi murtautua kauppaan saadakseen ENERGIAJUOMAA. Haloo. Eikö ny joka maassa ole joku kauppa auki 24/7?

  Haluaisin erittäin mielelläni tavata kyseisen teinipojan vanhemmat ja kysyä mistä tälläinen käytös voi johtua. Huonosta kasvatuksesta? Eikö vanhempia kiinnosta? Ja oliko poika täysin järjissään murron tehdessään? Jos joku minun läheinen tekisi yhtä typerästi, en osaa edes kuvailla sitä hämmästystä ja pettymystä!

  Voiko energiajuomaan oikeesti jäädä noin pahasti koukkuun? Aluksi kyseenalaistin ja ihmettelin Suomen lakiuudistusta, jossa kiellettiin energiajuoman myyminen alle 16-vuotiaalle, mutta nyt olen avannut silmäni! Olen todella iloinen, että energiajuomat kiellettiin liian nuorilta, koska selvästikkään niiden käytöstä ei ole mitään hyötyä!

Minne erityisoppilaat?

Tamperelaisessa oli 4.3.2013 kirjoitus ’’Erityisluokkia perustettiin mukavuussyistä’’ , jossa Timo Saloviidan mukaan jokaisen lapsen tulisi osallistua tavallisen luokan opetukseen mahdollisista vammoista tai oppimisvaikeuksista huolimatta.
Saloviidan väite on ristiriitainen ja todellisessa koulumaailmassa hyvin epäpätevä.  Jos olisi tilanne, että erityisoppilaita olisi tavallisessa luokassa todennäköisesti nämä pari erityisoppilasta saisi tarpeeksi huomiota, mutta sitten 15 muuta ’helpompaa’ oppilasta saisi puhua keskenään. Kaikille koituisi tällaisesta asettelusta vain harmia.
Opettajan aikaa kuluisi tuhottomasti järjestyksen pitämiseen ja tasa-arvoisen opetuksen antamiseen. Muut ’tavalliset’  oppilaat joutuvat tyytymään erityisoppilaiden työskentelytahtiin. Sitten kun asiaa tarkastellaan erityisoppilaiden näkökulmasta; miltä tuntuisi jäädä ’jälkeen’ verrattuna muihin oppilaisiin, kuinka suuri pelko olisi tulla kiusatuksi ja riski syrjäytymiseen luokan sisällä on suuri. Etenkin jos puhutaan ala-asteikäisistä, omaa paikkaa hakevista elämään totuttelijoista.
Parhaiten erityisapua tarvitseva oppilas kasvatetaan yhteiskuntaan pienessä ryhmässä, jossa on ammattitaitoisia koulunkäyntiavustajia ja ilmapiirissä ei tule alemmuuskomplekseja. Myös tavalliset oppilaat pysyvät opetussuunnitelmien tahdissa eivätkä kehity ja alistu halulle korostaa omaa ’normaaliutta’. Nykyinen järjestys tulisi pitää ennallaan.

Kasvatus on vanhempien velvollisuus

Nykyään hyvinvointivaltiotamme ravisteleva ongelma on ihmisten, erityisesti nuorten, syrjäytyminen. Oman näkemykseni mukaan yksi tekijä tähän on lasten liian löyhä kasvatus. Olen liian usein tärmännyt siihen, etteivät vanhemmat enää aseta lapsilleensa kunnollisia rajoja vaan lapset saavat mennä ja tehdä, mitä itse tykkäävät. Tämä johtaa siihen, ettei lapsi välttämättä koskaan opi mooralista pohjaa eikä elämisen taitoa, jos eivät omat vanhemmat anna minkäänlaisia suuntaviivoja. Lapset tarvitsevat rajoja heidän oman turvallisuutensa ja kehityksensä takaamiseksi. Jos ei lasta opeteta kunnon kansalaiseksi kotona, on opettajilla koulussa lähes mahdoton tehtävä. Jos opettajien huomautusviesteille nauretaan kotona, on opettajan hyvin vaikea saada auktoriteettista asemaa lasten keskuudessa luokassa.
Liian löyhällä kasvatuksella lapsi ei välttämättä koskaan opi todella käyttäytymään yhteiskunnassamme, mikä saattaa johtaa pikkuhiljaa yhteiskunnasta syrjäytymiseen tai muuhun ongelmakäyttäytymiseen. Jotta lapsesta kasvaa kunnon kansalainen on vanhempien asetettava kunnon rajat, sillä ei pieni lapsi voi luonnostaan tietää, miten täällä eletään ja miten ei.

Hevosenlihaa

Tähän uljaaseen meemiin kiteytyy mielipiteeni hevosenlihaskandaalista. Ei se ole niin kamalaa, jos lasagneen on sattunut eksymään jonkun muun eläimen lihaa kuin naudan. Hevosenliha on ihan yhtä terveellistä ja syötävää siinä missä naudan tai minkä tahansa muun nelijalkaisen veijarin liha. Ehkä hyvinvointivaltioissa voidaan nykyään liian hyvin, kun on pakko nurista ja murista pikkuasioista.

No ymmärrän kuitenkin, jos jotkut haluavat syödä sitä lihaa mitä ainakin kuvittelevat ostavansa. Väitän kuitenkin että harva noin väittävistä erottaisi naudan- ja hevosenlihaa toisistaan. Hevosenlihaa ei ole kuitenkaan loppujen lopuksi eettisesti väärin syödä ja se jopa maistuu hyvältä!

Asiaa voidaan miettiä myös hevosenkasvattajien näkövinkkelistä. Jos hevosenlihaa ei voi syödä, se pitää viedä ongelmajätteeseen. Vai pitäisikö hevoset kenties haudata sen sijaan että ne syötäisiin? Aikamoista haaskausta ainakin omasta mielestä viedä täysin syötävää ja hyvänmakuista lihaa tonnikaupalla kaatopaikalle tai haudata maan alle sen sijaan, että sen myisi tai vaikka edes syöttäisi nälkää näkeville kehitysmaissa asuville tai muille vähäosaisille. Valoja tauluun ihmiset!

PS. Pizza on hyvää ;)

Onko (päivä)koti lapsen paras paikka?

Puutun nyt hyvin ajankohtaiseen ongelmaan, subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen. Oikeastaan ongelmana ei ole tämä oikeus, vaan sen hyödyntäminen epätarkoituksenmukaisella tavalla. Jotkut vanhemmat nimittäin tuovat lapsensa päivähoitoon myös kesäloman ajaksi tai kuopuksen kanssa äitiyslomalla ollessaan. Jopa työttömät vanhemmat hyödyntävät päivähoitopalveluja. (AL 24.3.). Miksi ihmeessä lapset eivät ansaitsisi päästä lomalle tai elää arkea vanhempien kanssa kotona?  Mitä vanhemmat oikein tekevät lomalla tai kotona työttömänä ollessaan, jos lapset pitää saada pois jaloista?
  Lasten lomahoidolle on olemassa lukuisia syitä kuten isän tai äidin opiskelu, täydennyskoulutus ja pätkätyöt. Aina hoidolle ei kuitenkaan löydy riittäviä perusteita jatkuakseen myös vanhempien loman ajan. Tällöin voidaan ajatella, että kyseessä on heidän laiskuutensa ja mukavuudenhalunsa. Turun varhaiskasvatuksen vs. tulosaluejohtaja Maija-Liisa Rantasen mukaan (AL 24.3.) asia ei ole näin yksinkertainen. Hänen mielestään jokaisen tapauksen taustat tulisi tutkia. Joskus on lapsen etu saada viettää lomapäivät hoidossa. Perheellä voi olla suuriakin sosiaalisia vaikeuksia, kuten päihteiden käyttöä ja mielenterveysongelmia. Päivähoidossa taas on turvallisia aikuisia, rauhallinen ympäristö päiväunien nukkumista varten sekä kunnollinen ruoka.
  Helsingin Sanomat (24.3.) määrittelee subjektiivisen päivähoito-oikeuden näin: "Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa vanhempien oikeutta valita, hoidetaanko lasta kotona vai päivähoidossa. Jos lasta ei laiteta päivähoitoon, hänen hoitoonsa saa kotihoidon tukea. Ellei lasta hoideta kotona, kunnan on järjestettävä päivähoitopaikka." Mikä onkaan tämän oikeuden tarkoitus? Mielekkään ja virikkeisen tekemisen takaaminen lapsille ikätovereiden seurassa vai lapsivapaan loman mahdollistaminen aikuisille?
  Mielestäni päivähoito-oikeutta pitäisi rajata niin, että vain työssäkäyvien ja erityistä tukea lasten kasvatuksessa tarvitsevien perheiden jälkikasvu olisi oikeutettu päivähoitoon. Muut perheet voisivat käyttää yksityisiä kerhopalveluja pari tuntia muutamana päivänä viikossa. Näin huolehdittaisiin kotiäitien jaksamisesta ja lapsille tarpeellisesta sosiaalisten taitojen harjoittelusta. Verorahojakin säästyisi ja avattaisiin uusi pieni markkinarako yrittämisestä kiinnostuneille. Osa-aikaisesta työnteosta haaveilevat yksityishenkilöt, seurakunnat ja järjestöt voisivat olla potentiaalisia kerhotoiminnan tarjoajia.

Koti kodittomalle!

Onko sinulla hajua kuinka paljon kodittomia koiria on maailmassa? Eksyin tänään taas tutkimaan asiaa, ja ajattelin kirjoittaa siitä.

   Maailmassa on 600 miljoonaa koiraa, joista 75 % on kodittomia. Ulkomailla kaduille hylättyjä koiria myrkytetään järjestelmällisesti, hirtetään ja vahingoitetaan joka päivä. Mielestäni koirien lisääntyminen ja leviäminen kaduilla on ihmisten syy. Ihmiset ovat kyllästyneinä lykänneet koirat kaduille ja ne ovat sitten luonnonmukaisesti siellä lisääntyneet ja äkkiä se onkin jo ongelma! Suomessa onneksi koiria ei hylätä kaduille, niin kuin esimerkiksi Espanjassa, tai muissa Euroopan maissa. Suomessa harjoitetaan hienoa toimintaa, ja tuodaan kodittomia koiria Suomeen, jotta joku voi antaa sille kodin.

   

   Jokainen ihminen voisi edes miettiä koiran oston sijaan antavansa kodittomalle koiralle, jotain mitä se eniten toivoo, eli kodin. Nyt en tarkoita, että pentu tulisi ostaa halvalla pentutehtailijalta ennemmin kuin kasvattajalta, koska pennulla on siellä niin huonot oltavat. Tarkoitan, että mitäpä jos antaisi kodin vaikka Viipurista tulevalle kodittomalle koiralle? Monet ihmiset vastaavat juuri esittämääni kysymykseen että  ”kodittomien koirien taustoista ei tiedä, ja se voi olla vaikka millainen ongelmakoira!”. Ja se on ihan totta, mutta mielestäni jos on valmis ottamaan koiran, niin miksei sitten paneutua siihen kunnolla. Ihan yhtälailla sen kasvattajalta ostetun Fifin kasvaessa voi ilmetä vaikeitakin ongelmia. Ja mikäs on sen hienompaa kuin ajatella että olet pelastanut yhden olennon hengen! Kasvattajalta ostetut koirat todennäköisesti saavat aina kodin, toisin kuin tarhoille asti selvinneet koirat. Monet rescue-koirat ovat mukana pelastustoiminnassa, agilityn huippumestareita tai tavallisen perheen rakastettu kotikoira! Miksi kodittoman koiran ottaminen olisi huonompi vaihtoehto? Tietysti se ei ole yhtä helppoa, kun otto-automaatilta rahan lähettäminen Afrikan lapsille, mutta silti mielestäni ihan yhtä tärkeää auttamista ja varmasti vaivan arvoista.

    

   Ja tässä vielä video, joka sai ajatukseni liikkeelle: http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=-jVAGBCAyGI

   Mielestäni on niin väärin, että monet koirat menettävät henkensä ihan vaan koska niille ei ole kotia. Silti koiranpentuja tehdään ja jalostetaan jatkuvasti lisää! Ja sitten tietysti kasvattajalta saadut koirat ovat paljon hienompia kuin nämä ulkomailta tuodut kodittomat koirat. Koira on koira ja oli se mistä tahansa hankittu, olen varma että se on omistajansa paras ystävä.

 Netistä löytää helposti kodittomien koirien yhteisöjä ja järjestöjä, jotka tekevät hienoa toimintaa kodittomien koirien puolesta. Ja jokainen voi auttaa tekemällä lahjoituksen tai vaikka ryhtymällä yhdistyksen kotihoitajaksi. Tai mikä parasta, antaa kodittomalle koiralle loppuiän kodin! 

Tuossa vielä kuva, jonka otin Turkissa huoltsikan pihasta. Koirat söivät siis vauvan kakkavaippaa.