Armeija vai sivari vai eikö kumpikaan? Miksi?
Suomi on Euroopan johtavia maita asepalveluksen suorittavien vuosittaisissa lukumäärissä. Suomea on arvosteltukin miesten epätasa-arvoisesta kohtelusta, koska vain miehillä on velvollisuus suorittaa asepalvelus. Toisia kritiikin aiheita ovat olleet siviilipalveluslaitoksen halventaminen ja totaalikieltäytyjien vangitseminen paitsi ahvenanmaalaisten ja Jehovan todistajien kohdalla.
Toisaalta luokassa käydyssä keskustelussa otettiin sellainenkin näkökulma, ettei se useimmalle 18-vuotiaalle ole mikään ongelma käydä armeija, päin vastoin. Miten on?
Sivarit eivät koskaan ole olleet hyvässä huudossa. Tämä johtuu lähes täysin siitä katsantokannasta, että vanhemman sukupolven veteraanien ponnistuksilla ansaitussa itsenäisessä Suomessa on loukkaavaa mennä siviilipalvelukseen armeijan sijasta. Veteraanit ovat ansainneet kiitoksen maanpuolustuksesta, mutta ovatko he, jotka painavat siviilipalveluksen valitsevat maanrakoon? Onko epäisänmaallista tai epämiehekästä jättää menemättä armeijaan?
Aiheesta muualla: Vihreä lanka
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
tiistai 16. syyskuuta 2008
EU:n laajeneminen ja tulevaisuus
Suomi on yksi Euroopan unioinin 27: stä jäsenvaltiosta. Euroopan unioini on taloudellinen ja poliittinen liitto, jonka alueella on asukkaita n. 500 milj. Se perustettiin Toisen maailmansodan jälkeen tuomaan rauhaa Eurooppaan.
Laajeneminen
EU laajenen koko ajan ja tälläkin hetkellä jäsenyyskeskustelut ovat käynnissä esim. Turkin kanssa. Kaikki maailman valtiot eivät kuitenkaan voisi ainakaan tällä hetkellä liittyä Euroopan unioniin, sillä jäsenmaiden pitää täyttää tietyt kriteerit, ennen kuin voivat liittyä. Näitä kriteerejä ovat demokraattisten insituutioiden vapaus, oikeusvaltioiden periaatteet, ihmisoikeuksien toteutuminen ja toimiva markkinatalous. Erityisesti juuri Turkin liittyminen on herättänyt suurta keskustelua. Ihmisoikeusasiat eivät esimerkiksi ole Turkissa aivan kohdallaan (mm. naisten ja miesten välinen tasa-arvo). Uusia lakeja on kuitenkin pistetty voimaan asioiden parantamiseksi, mutta niiden toimeenpano ei ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi Turkin rahapolitiikka ei ole kunnossa.
Tässä esim. yksi Tukkia liittymistä vastaan esitetty kommentti netistä:
"Turkki ei kuulu Länsi-Eurooppaan maantieteellisesti eikä kulttuurisesti. Rajana on Bosborin salmi. Osa Turkkia on salmen länsipuolella mutta esimerkiksi yhdyskuntarakenne poikkeeaa jyrkästi salmen itäisellä puolella. Siellä alkaa varsinainen "roihala". Täydellinen sekamelska verrattuna länsipuolen järjestykseen. " - "Jääkäri", plaza.fi palstalla
Mitä itse olemme mieltä? Mielestämme turkista olisi ehkä enemmän haittaa kuin hyötyä EU:lle. Luultavasti Eu:lta menisi paljon resursseja Turkin epäkohtien korjamiseen, joita on paljon. Lisäksi emme nää Turkin täyttävän kriteerejä, jotka ovat annettu kaikille jäsenvaltioille. Turkki ei ole pinta-alaltaan edes kokonaan Euroopan puolella, joten voimmeko luokitella sitä Eurooppaan, kun emme luokittele Venäjääkään? Ja ajatus siitä, että Turkin "gigolot" olisivat osa Euroopan unionia kuulostaa melko vieroksuttavalta (emme siis tarkoita mitenkään rasistisesti, mutta noh....).
Eikö EU ole toimiva kokonaisuus jo tämänhetkisessä koossaan. Miksi ihmeessä sitä pitäisi väkisin laajentaa? Joitain nykyisiäkin jäseniä voitasiin karsia pois. Esim Romania ja Burgaria otettiin mielestämme aivan turhaan mukaan, vaikka mitään tarvetta ei ollut. Sen seurauksena esimerkiksi Suomessa on näiden maiden kansalaisten tekemien rikosten määrä kasvanut.
Tulevaisuus
Pitäisikö EU:sta muodostaa liittovaltio? Pitäisikö EU:lla olla yhteinen perustuslaki? Ensinnäkin jos EU:sta tulisi liittovaltio, valtioiden suvereniteetti kumoutuisi, kulttuurit kuolisivat, emmekä enää ehkä kokisi olevamme Suomalaisia. Lisäksi jäsenmaiden päätöksentekovalta vähenisi, koska kaikki olisivat vain yhtä samaa liittovaltiota.
Meillä on myös melko kielteisiä mielipiteitä EU:n perustuslaista. Voisi olla aika vaativaa luoda yksi yhtenäinen perustuslaki kun kaikki jäsenvaltiot ovat kuitenkin niin erilaisia; eri uskonnot,kulttuuri ja historia.
-Santeri ja Mervi
kuva täältä
lauantai 13. syyskuuta 2008
Vesijalanjälki
Onhan tämäkin yhteiskunnallinen aihe, koska maailma koostuu yhteiskunnista ja maailmalla on jano.
Kaikki ihmiset käyttävät vettä, useimmat enemmän kuin voivat arvatakaan. Vesijalanjälki-sivustolla voi laskea, kuinka paljon vettä päivässä käyttää. Ensin tehdään arvio - käytätkö vettä päivässä 2, 155 vai 4700 litraa. Kaikki vastaukset ovat tavallaan oikeita, keskivertosuomalaisen vedenkäyttöarvioita.
Juomme vettä päivässä parisen litraa. Talousvettä käytämme kuitenkin yli 150 litraa ja jos ajatellaan kaikkia maailman vesivaroja, vettä kuluu päivässä lähes viisituhatta litraa. Kyllä, per suomalainen.
Jos syömme etelämmässä maassa tuotetun banaanin ja meidän tulee arvioida, kuinka paljon vettä se kuluttaa, helposti arvioimme vain banaanin nestepitoisuutta. Kuinkas monta prosenttia hedelmästä onkaan kosteutta? Vesijalanjälki-sivustolla on kuitenkin otettu huomioon kaikki banaanin käyttämä vesi. Kuinka paljon banaanipuun juurelle on kaadettu vettä, jotta banaanimme kypsyisi?
Valtavat määrät nk. piilovettä kulkeutuu kuumemmista kehitysmaista päivittäin tänne, jossa vedestä muutenkaan ei ole juuri pulaa. Se, kuinka paljon juot vettä tai käytät sitä peseytymiseen, ei todellisuudessa kerro vedenkäytöstäsi mitään. Esimerkiksi kahvinjuonti ja lihansyönti ovat paljon vesivaroja kuluttavampia toimintoja.
Laitoin Vesijalanjälki-linkin, koska tahtoisin mahdollisimman monen tekevän testin - kuinka paljon käytät vettä päivässä. Pienillä muutoksilla - vaikka vain kahvinjuonnin vähentämisellä - voi vaikuttaa omalta osaltaan veden jakautumiseen tasaisemmin. Vaikka kuinka yhteiskunnille voi vetää rajoja, me emme kuulu samaan yhteiskuntaan kuin nuo tuolla, me kaikki kuulumme samaan maailmaan.
On tärkeää pyrkiä ekologisuuteen ja reiluuteen - itsekäs hälläväliäasenne aiheuttaa loppupeleissä vain maailman rappioittumisen, nälkää ja kärsimystä sen takia, että luonnonvarat - kuten vesi - ovat jakautuneet maailmassa epätasaisesti. Yksi ihminen ei voi vaikuttaa paljoa, mutta jokaisen pitäisi voida ajatella, että tekee ainakin oman osansa. "Jos kaikki tekisivät kuten minä, maailma olisi parempi paikka."
Kaikki ihmiset käyttävät vettä, useimmat enemmän kuin voivat arvatakaan. Vesijalanjälki-sivustolla voi laskea, kuinka paljon vettä päivässä käyttää. Ensin tehdään arvio - käytätkö vettä päivässä 2, 155 vai 4700 litraa. Kaikki vastaukset ovat tavallaan oikeita, keskivertosuomalaisen vedenkäyttöarvioita.
Juomme vettä päivässä parisen litraa. Talousvettä käytämme kuitenkin yli 150 litraa ja jos ajatellaan kaikkia maailman vesivaroja, vettä kuluu päivässä lähes viisituhatta litraa. Kyllä, per suomalainen.
Jos syömme etelämmässä maassa tuotetun banaanin ja meidän tulee arvioida, kuinka paljon vettä se kuluttaa, helposti arvioimme vain banaanin nestepitoisuutta. Kuinkas monta prosenttia hedelmästä onkaan kosteutta? Vesijalanjälki-sivustolla on kuitenkin otettu huomioon kaikki banaanin käyttämä vesi. Kuinka paljon banaanipuun juurelle on kaadettu vettä, jotta banaanimme kypsyisi?
Valtavat määrät nk. piilovettä kulkeutuu kuumemmista kehitysmaista päivittäin tänne, jossa vedestä muutenkaan ei ole juuri pulaa. Se, kuinka paljon juot vettä tai käytät sitä peseytymiseen, ei todellisuudessa kerro vedenkäytöstäsi mitään. Esimerkiksi kahvinjuonti ja lihansyönti ovat paljon vesivaroja kuluttavampia toimintoja.
Laitoin Vesijalanjälki-linkin, koska tahtoisin mahdollisimman monen tekevän testin - kuinka paljon käytät vettä päivässä. Pienillä muutoksilla - vaikka vain kahvinjuonnin vähentämisellä - voi vaikuttaa omalta osaltaan veden jakautumiseen tasaisemmin. Vaikka kuinka yhteiskunnille voi vetää rajoja, me emme kuulu samaan yhteiskuntaan kuin nuo tuolla, me kaikki kuulumme samaan maailmaan.
On tärkeää pyrkiä ekologisuuteen ja reiluuteen - itsekäs hälläväliäasenne aiheuttaa loppupeleissä vain maailman rappioittumisen, nälkää ja kärsimystä sen takia, että luonnonvarat - kuten vesi - ovat jakautuneet maailmassa epätasaisesti. Yksi ihminen ei voi vaikuttaa paljoa, mutta jokaisen pitäisi voida ajatella, että tekee ainakin oman osansa. "Jos kaikki tekisivät kuten minä, maailma olisi parempi paikka."
Puolueet: vasen ja oikea (Vasemmisto ja Kokoomus)
Yhden kolmasosan puoluealustuksen blogitekstistä teen minä. Yritän vähän selvittää muille ja itsellenikin sitä, mitä ne oikealla ja vasemmalla olemiset tarkoittavat, koska Kokoomus on niin selkeän keskusta-oikeistolainen ja Vasemmistoliitto taas nimensä mukaisesti kovin vasemmalla.
Vasemmisto-oikeistoajattelu lähti liikkeelle Ranskan vallankumouksen aikaan. Tällöin ne viittasivat istumapaikkoihin Ranskan lainsäädännöllisissä elimissä. Suomessa voi sanoa, että vasemmistopuolueet puolustavat pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia ja oikeistopuolueet kyseenalaistavat sen.
Ainakin vielä viime vuosisadalla jaottelu käytännössä oli selkeä: vasemmalla olivat työntekijät, oikealla työnantajat. Vasemmalla oli se hammaspyörinä toimiva kansa ja oikealla käskijäporukka. Vasemmalla ihmisillä oli vähemmän rahaa kuin oikealla. Nykyäänkin oikealla ovat yksilön asemaa korostavat porvarit, vasemmalla keskitytään enemmän yhteisölliseen vastuuseen.
Nykyään erot ei ole enää kovin selviä, koska puolueet ovat lähentyneet esimerkiksi samassa hallituksessa olemisen vuoksi toisiaan. Jokainen ihminen voi myös valita puolueensa vapaasti ja jotkut puolueet (esim. Vihreät) ovat pyrkineet olemaan asettumatta oikea-vasen-akselille.
Nykyajan kapitalistisessa (pääomankasvatuskeskeisessä) valtiossa ainakin Vasemmistoliitto pyrkii vähentämään kapitalismin ylivaltaa. Ongelma on vähän se, että kapitalismi on sosialismin laantumisen jälkeen muuttunut aika ainoaksi talousjärjestelmäksi, ja jos sitä vähennetään, ei mennä eteenpäin. Tässä yhteiskunnassa ostamista ja myymistä on tapahduttava, jotta maailmassa mennään eteenpäin - se taas sortaa helposti vähempiosaisia esimerkiksi kehitysmaissa ja rasittaa luontoa. Ikävästä oravanpyörästä ei päästä pois ainakaan helposti, koska kukaan ei ole vielä keksinyt järjestelmää tai ajattelutapaa, joka olisi kaikin tavoin täydellinen.
Aina on hyvä, jos päättäjillä löytyy asioista eri mielipiteitä. Se, että on aina joku, joka hinaa vastaan, vähentää ryhmäajattelua ja sitä, että mennään kaikki täydellä vauhdilla metsään. On vaikea sanoa, kummalla puolella olisi perustellumpaa ja parempi olla. Niin sen varmaan pitää ollakin - mikäli jollakulla olisi suuret ja selkeät perusteet jompaa kumpaa puolta vastaan, toista ei tarvittaisi.
Vasemmisto-oikeistoajattelu lähti liikkeelle Ranskan vallankumouksen aikaan. Tällöin ne viittasivat istumapaikkoihin Ranskan lainsäädännöllisissä elimissä. Suomessa voi sanoa, että vasemmistopuolueet puolustavat pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia ja oikeistopuolueet kyseenalaistavat sen.
Ainakin vielä viime vuosisadalla jaottelu käytännössä oli selkeä: vasemmalla olivat työntekijät, oikealla työnantajat. Vasemmalla oli se hammaspyörinä toimiva kansa ja oikealla käskijäporukka. Vasemmalla ihmisillä oli vähemmän rahaa kuin oikealla. Nykyäänkin oikealla ovat yksilön asemaa korostavat porvarit, vasemmalla keskitytään enemmän yhteisölliseen vastuuseen.
Nykyään erot ei ole enää kovin selviä, koska puolueet ovat lähentyneet esimerkiksi samassa hallituksessa olemisen vuoksi toisiaan. Jokainen ihminen voi myös valita puolueensa vapaasti ja jotkut puolueet (esim. Vihreät) ovat pyrkineet olemaan asettumatta oikea-vasen-akselille.
Nykyajan kapitalistisessa (pääomankasvatuskeskeisessä) valtiossa ainakin Vasemmistoliitto pyrkii vähentämään kapitalismin ylivaltaa. Ongelma on vähän se, että kapitalismi on sosialismin laantumisen jälkeen muuttunut aika ainoaksi talousjärjestelmäksi, ja jos sitä vähennetään, ei mennä eteenpäin. Tässä yhteiskunnassa ostamista ja myymistä on tapahduttava, jotta maailmassa mennään eteenpäin - se taas sortaa helposti vähempiosaisia esimerkiksi kehitysmaissa ja rasittaa luontoa. Ikävästä oravanpyörästä ei päästä pois ainakaan helposti, koska kukaan ei ole vielä keksinyt järjestelmää tai ajattelutapaa, joka olisi kaikin tavoin täydellinen.
Aina on hyvä, jos päättäjillä löytyy asioista eri mielipiteitä. Se, että on aina joku, joka hinaa vastaan, vähentää ryhmäajattelua ja sitä, että mennään kaikki täydellä vauhdilla metsään. On vaikea sanoa, kummalla puolella olisi perustellumpaa ja parempi olla. Niin sen varmaan pitää ollakin - mikäli jollakulla olisi suuret ja selkeät perusteet jompaa kumpaa puolta vastaan, toista ei tarvittaisi.
tiistai 9. syyskuuta 2008
Nato
Tämä miun ja Janikan alustus tulee nyt hyvin hajanaisena - Janika hoitaa puheosuuden ja mie tämän. Emme ole keskustelleet aiheesta oikeastaan ollenkaan keskenämme, joka taas johtuu siitä, että kun tätä tässä kirjoittelen, olen jo lopettanut lukion. Eli tämä bloggaus on miun vastuullani.
Asiaan. Nato on Pohjois-Atlantin puolustusliitto ja lyhennys tulee sanoista North Atlantic Treaty Organisation. Sen tehtävänä on turvata jäsenmaidensa vapaus ja turvallisuus käyttämällä poliittisia ja sotilaallisia keinoja. Nato perustettiin huhtikuussa 1949 Pohjois-Atlantin sopimuksella, ja Naton toiminta nojautuukin siihen ja YK:n peruskirjaan. (Selvyyden vuoksi peruskirjasta: "YK:n peruskirja hyväksyttiin vuonna 1945. Se asettaa oikeuksia ja velvollisuuksia maailmanjärjestön 185 jäsenvaltiolle. Peruskirjassa viitataan toistuvasti ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin.")
Naton perustehtäviin kuuluu 5. artiklan mukainen aluepuolustus ja turvatakuut, poliittiset konsultaatiot, kriisinhallinta ja terrorismin vastainen toiminta. Jäsenmaat ovat sitoutuneet siihen, että hyökkäys yhtä jäsenmaata kohtaan tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia kohtaan. Natoon kuuluu 26 maata, joista 12 on liiton perustajajäseniä. Viimeksi Nato laajentui vuonna 2004, jolloin siihen liittyi Viro, Latvia, Liettua Bulgaria, Romania, Slovakia ja Slovenia.
Naton korkein päätöksentekoelin on neuvosto (North Atlantic Council eli NAC). Tällä neuvostolla on täysi päätöksentekovalta kaikissa sen kokouksissa, kokoontui se sitten suurlähettilästasolla tai sitä korkeammalla. Neuvostossa ei äänestetä, eikä siellä myöskään tunneta enemmistöpäätöksiä. Ellei jostain asiasta ole sovittu yksimielisesti jäsenmaiden kanssa, ei Nato voi järjestönä ryhtyä toimenpiteisiin. Päätökset syntyvät konsensuksella eli yhteisymmärryksellä poliittisen harkinnan ja neuvottelujen tuloksena.
Voisin kirjoittaa koko yön nopean toiminnan joukoista, terrorismin vastaisesta toiminnasta ja vaikka mistä, mutta koetan pitää tämän tiiviinä ja tarjoan teille linkin: Perustietoa Natosta.
Siitä, että pitäisikö Suomen liittyä Natoon, käydään jatkuvasti keskustelua. Suomi tekee jatkuvasti yhteistyötä Naton kanssa, vaikka jäsenyyttä ei olekaan haettu.
Vuonna 1992 Suomi liittyi Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvoston (NACC) tarkkailijaksi, ja rauhankumppanuusohjelmassa Suomi on ollut alusta asti, eli vuodesta -94. Kun Euro-Atlanttinen yhteistyöneuvosto (EAPC) v. 1997 korvasi NACC:n, Suomi liittyi siihen sen perustamisen yhteydessä.
Suomi osallistuu sotilaalliseen kriisinhallintaan, kehittää sotilaallisia valmiuksia yms. laajaa yhteistyötä. Suomi isännöinyt harjoituksia ja koulutustilaisuuksia ja n.500 suomalaista työskenteli naton johtamissa operaatioissa vuonna 2007. Lisäksi Suomella on ollut kerralla melki 1000 rauhanturvaajaa kriisinhallintajoukoissa, jotka ovat Nato-johtoisia. Siispä maavoimien osalta väkilukuun suhteutettuna Suomi on (jäsenmaat mukaanlukien) yksi eniten joukkoja luovuttaneista maista.
Seuraavaksi voisimme kuvitella kolmion. Kärjissä on Suomi, Nato ja naapurimaat. Suomella on hyvät suhteet naapumaihinsa, mutta Nato voi mahdollisesti vaikuttaa näihin suhteisiin - riippuen täysin siitä, minkälaiset suhteet ko. maalla on Natoon. Natolla ei tiettävästi ole aktiivista puolustussuunnittelua Pohjois-Euroopan varalle, koska kyseisellä alueella ei katsota olevan sellaista sotilaallista uhkaa, että tällaista suunnittelua tarvittaisiin. Naapurimaista puhuettaessa kielen päälle nousee monella varmastikin Venäjä. Venäjä on kyllä suhtautunut kielteisesti Naton laajenemiselle etenkin lähialueilleen - Venäjä ei siis näe, että Suomella olisi tarvetta liittyä Natoon, mutta se katsotaan silti Suomen omaksi päätökseksi.
Ylen uutisten politiikan toimituksen päällikkö Olli Ainolan blogista: "Enemmistö suomalaisista ei halua Natoon. Tammikuun presidentinvaalit olivat osin kansanäänestys liittoutumisesta. Valituksi tuli Tarja Halonen, joka vastustaa jäsenyyttä." Itse kuulun tähän enemmistöön, mutta jostain syystä en osaa perustella kantaani, joten en pureudu tähän sen tarkemmin.
Sen haluaisin kuulla, että haluatteko te liittyä Natoon, kuulutteko tähän enemmistöön? Ennen kaikkea, miksi?
Pientä iltalukemista vielä: Blogi: EI Suomea Natoon
ja sekä puolesta että vastaan: http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1578289 Ilta-Sanomat on hieman kyseenalaistettava lähde, mutta kansalaisten mielipiteitähän nuo joka tapauksessa ovat.
Tähän vaiheeseen lopetan tämän epäselvän sepustuksen (joka muuten on viimeinen koulutyö lukiossa) ja toivon että Janika paikkaa.
Asiaan. Nato on Pohjois-Atlantin puolustusliitto ja lyhennys tulee sanoista North Atlantic Treaty Organisation. Sen tehtävänä on turvata jäsenmaidensa vapaus ja turvallisuus käyttämällä poliittisia ja sotilaallisia keinoja. Nato perustettiin huhtikuussa 1949 Pohjois-Atlantin sopimuksella, ja Naton toiminta nojautuukin siihen ja YK:n peruskirjaan. (Selvyyden vuoksi peruskirjasta: "YK:n peruskirja hyväksyttiin vuonna 1945. Se asettaa oikeuksia ja velvollisuuksia maailmanjärjestön 185 jäsenvaltiolle. Peruskirjassa viitataan toistuvasti ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin.")
Naton perustehtäviin kuuluu 5. artiklan mukainen aluepuolustus ja turvatakuut, poliittiset konsultaatiot, kriisinhallinta ja terrorismin vastainen toiminta. Jäsenmaat ovat sitoutuneet siihen, että hyökkäys yhtä jäsenmaata kohtaan tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia kohtaan. Natoon kuuluu 26 maata, joista 12 on liiton perustajajäseniä. Viimeksi Nato laajentui vuonna 2004, jolloin siihen liittyi Viro, Latvia, Liettua Bulgaria, Romania, Slovakia ja Slovenia.
Naton korkein päätöksentekoelin on neuvosto (North Atlantic Council eli NAC). Tällä neuvostolla on täysi päätöksentekovalta kaikissa sen kokouksissa, kokoontui se sitten suurlähettilästasolla tai sitä korkeammalla. Neuvostossa ei äänestetä, eikä siellä myöskään tunneta enemmistöpäätöksiä. Ellei jostain asiasta ole sovittu yksimielisesti jäsenmaiden kanssa, ei Nato voi järjestönä ryhtyä toimenpiteisiin. Päätökset syntyvät konsensuksella eli yhteisymmärryksellä poliittisen harkinnan ja neuvottelujen tuloksena.
Voisin kirjoittaa koko yön nopean toiminnan joukoista, terrorismin vastaisesta toiminnasta ja vaikka mistä, mutta koetan pitää tämän tiiviinä ja tarjoan teille linkin: Perustietoa Natosta.
Siitä, että pitäisikö Suomen liittyä Natoon, käydään jatkuvasti keskustelua. Suomi tekee jatkuvasti yhteistyötä Naton kanssa, vaikka jäsenyyttä ei olekaan haettu.
Vuonna 1992 Suomi liittyi Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvoston (NACC) tarkkailijaksi, ja rauhankumppanuusohjelmassa Suomi on ollut alusta asti, eli vuodesta -94. Kun Euro-Atlanttinen yhteistyöneuvosto (EAPC) v. 1997 korvasi NACC:n, Suomi liittyi siihen sen perustamisen yhteydessä.
Suomi osallistuu sotilaalliseen kriisinhallintaan, kehittää sotilaallisia valmiuksia yms. laajaa yhteistyötä. Suomi isännöinyt harjoituksia ja koulutustilaisuuksia ja n.500 suomalaista työskenteli naton johtamissa operaatioissa vuonna 2007. Lisäksi Suomella on ollut kerralla melki 1000 rauhanturvaajaa kriisinhallintajoukoissa, jotka ovat Nato-johtoisia. Siispä maavoimien osalta väkilukuun suhteutettuna Suomi on (jäsenmaat mukaanlukien) yksi eniten joukkoja luovuttaneista maista.
Seuraavaksi voisimme kuvitella kolmion. Kärjissä on Suomi, Nato ja naapurimaat. Suomella on hyvät suhteet naapumaihinsa, mutta Nato voi mahdollisesti vaikuttaa näihin suhteisiin - riippuen täysin siitä, minkälaiset suhteet ko. maalla on Natoon. Natolla ei tiettävästi ole aktiivista puolustussuunnittelua Pohjois-Euroopan varalle, koska kyseisellä alueella ei katsota olevan sellaista sotilaallista uhkaa, että tällaista suunnittelua tarvittaisiin. Naapurimaista puhuettaessa kielen päälle nousee monella varmastikin Venäjä. Venäjä on kyllä suhtautunut kielteisesti Naton laajenemiselle etenkin lähialueilleen - Venäjä ei siis näe, että Suomella olisi tarvetta liittyä Natoon, mutta se katsotaan silti Suomen omaksi päätökseksi.
Ylen uutisten politiikan toimituksen päällikkö Olli Ainolan blogista: "Enemmistö suomalaisista ei halua Natoon. Tammikuun presidentinvaalit olivat osin kansanäänestys liittoutumisesta. Valituksi tuli Tarja Halonen, joka vastustaa jäsenyyttä." Itse kuulun tähän enemmistöön, mutta jostain syystä en osaa perustella kantaani, joten en pureudu tähän sen tarkemmin.
Sen haluaisin kuulla, että haluatteko te liittyä Natoon, kuulutteko tähän enemmistöön? Ennen kaikkea, miksi?
Pientä iltalukemista vielä: Blogi: EI Suomea Natoon
ja sekä puolesta että vastaan: http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1578289 Ilta-Sanomat on hieman kyseenalaistettava lähde, mutta kansalaisten mielipiteitähän nuo joka tapauksessa ovat.
Tähän vaiheeseen lopetan tämän epäselvän sepustuksen (joka muuten on viimeinen koulutyö lukiossa) ja toivon että Janika paikkaa.
Sukupuolten välinen tasa-arvo
Kukaan ei ollut vielä kirjoittanut postausta sukupuolten välisestä tasa-arvosta tänne blogiin, vaikka se ainakin minun mielestäni on tärkeä yhteiskunnallinen kysymys. (Tämä postaus on ainakin osittain vähän kärjistetysti ja mustavalkoisesti kirjoitettu, tarkoitukseni ei kuitenkaan ole loukata ketään)
Elämmekö tasa-arvoisessa yhteiskunnassa?
Kasvatetaanko lapset Suomessa tasa-arvoisesti?
Oma vastaukseni noihin kysymyksiin on ei. Suomalainen yhteiskunta ei mielestäni ole tasa-arvoinen. Meitä ei kasvateta samanarvoisiksi. Toki kehitystä on tapahtunut esimerkiksi ajoista, jolloin vanhempani olivat minun ikäisiäni; naiset voivat ryhtyä papeiksi, mennä armeijaan ja pitää oman sukunimensä mennessään naimisiin. Hallituksessa on naisenemmistö ja presidenttimme on nainen. Miksi siis jaksan vauhkota naisten oikeuksien parantamisen puolesta? Eikö tässä olisi siis enemminkin miehillä syytä älähtää epätasa-arvoisuudesta?
Miksi pienet tytöt puetaan vaaleanpunaiseen ja pienet pojat siniseen? Miksi tyttövauva on automaattisesti "meidän pikku prinsessa" ja poikavauva taas "reipas pikkumies"?
"Naiseksi ei synnytä. Naiseksi kasvetaan!" on ranskalaisen yhteiskuntafilosofi Simone De Beauvoirin ehkä tunnetuin lausahdus. Itse ymmärrän Beauvoirin tarkoittaneen juuri tätä: meidät luokitellaan heti synnyttyämme tytöiksi ja pojiksi ja pakotetaan mahduttautumaan yhteiskuntamme sukupuolirooleihin. Pieniltä pojilta sallitaan erilaisia asioita kuin pieniltä tytöiltä. Kun vauvat opettelevat ryömimään, poikavauvojen annetaan ryömiä kaksi kertaa niin pitkä matka kuin tyttövauvojen. Pojat leikkivät autoilla ja aseilla, tytöt nukeilla. Päiväkodissa lapsille opetetaan, että punainen on tyttöjen väri. Tämä kaikki on kuitenkin vasta kevyttä alkua.
Koulussa pojat saavat tunneilla 2/3 oppilaille myönnettävistä puheenvuoroista. Pojat saavat päteä asiaankuulumattomalla nippelitiedolla ja heittää vitsikkäitä kommentteja väliin viittaamatta. Koulussa pärjäävät pojat ovat lahjakkaita ja fiksuja, tytöt tunnollisia ja ahkeria. Poikien liikuntatunneilla pelataan joukkuepeleja, tytöt keikuttavat lantiota teknodiskon tahtiin.
Miksi puhumme naispresidenteistä ja naiskirjailijoista? En ole kertaakaan kuulut puhuttavan Suomen ensimmäisestä "miespresidentistä" tai tunnetuimmista "mieskirjailijoista". Miksi pidämme oletusarvoisena, että presidentti tai kirjailija on mies?
Miksi 80 prosenttia naisista vaihtaa sukunimensä mennessään naimisiin? Miksi naisen on luovuttava omasta identiteetistään/sukutaustastaan? Hääseremonia itsessäänkin on naisia sortava: isä luovuttaa omaisuutensa eli tyttären uudelle omistajalle eli vävypojalle.
En väitä, että yhteiskuntamme olisi miehille joka suhteessa reilu ja "meitä naisia vain sorretaan", esimerkiksi en koe Suomen "yleistä" asevelvollisuutta tasa-arvoisena. (Ja tämä ei nyt tarkoita sitä, että haluaisin naisetkin asevelvollisiksi)
Mielipiteitä tasa-arvosta? Kuuluuko naisia ja miehiä ylipäätänsä kohdella samalla tavalla? Onko sukupuoli enemmän fyysinen vai sosiaalinen ominaisuus?
(Tähän lopuksi tahdon vielä lisätä, etteivät nämä kaikki väittämät(kuten esimerkiksi tuo vauvojen ryömimisesimerkki) ole itse keksimiäni/havainnoimiani, vaan olen lukenut niistä aiheeseen liittyvistä kirjoista. Olen saattanut muistaa/ymmärtää väärin(kirjat eivät välttämättä ole olleet suomenkielisiä) joitain yksityiskohtia, joten pyydän jo etukäteen anteeksi asiavirheitä)
Elämmekö tasa-arvoisessa yhteiskunnassa?
Kasvatetaanko lapset Suomessa tasa-arvoisesti?
Oma vastaukseni noihin kysymyksiin on ei. Suomalainen yhteiskunta ei mielestäni ole tasa-arvoinen. Meitä ei kasvateta samanarvoisiksi. Toki kehitystä on tapahtunut esimerkiksi ajoista, jolloin vanhempani olivat minun ikäisiäni; naiset voivat ryhtyä papeiksi, mennä armeijaan ja pitää oman sukunimensä mennessään naimisiin. Hallituksessa on naisenemmistö ja presidenttimme on nainen. Miksi siis jaksan vauhkota naisten oikeuksien parantamisen puolesta? Eikö tässä olisi siis enemminkin miehillä syytä älähtää epätasa-arvoisuudesta?
Miksi pienet tytöt puetaan vaaleanpunaiseen ja pienet pojat siniseen? Miksi tyttövauva on automaattisesti "meidän pikku prinsessa" ja poikavauva taas "reipas pikkumies"?
"Naiseksi ei synnytä. Naiseksi kasvetaan!" on ranskalaisen yhteiskuntafilosofi Simone De Beauvoirin ehkä tunnetuin lausahdus. Itse ymmärrän Beauvoirin tarkoittaneen juuri tätä: meidät luokitellaan heti synnyttyämme tytöiksi ja pojiksi ja pakotetaan mahduttautumaan yhteiskuntamme sukupuolirooleihin. Pieniltä pojilta sallitaan erilaisia asioita kuin pieniltä tytöiltä. Kun vauvat opettelevat ryömimään, poikavauvojen annetaan ryömiä kaksi kertaa niin pitkä matka kuin tyttövauvojen. Pojat leikkivät autoilla ja aseilla, tytöt nukeilla. Päiväkodissa lapsille opetetaan, että punainen on tyttöjen väri. Tämä kaikki on kuitenkin vasta kevyttä alkua.
Koulussa pojat saavat tunneilla 2/3 oppilaille myönnettävistä puheenvuoroista. Pojat saavat päteä asiaankuulumattomalla nippelitiedolla ja heittää vitsikkäitä kommentteja väliin viittaamatta. Koulussa pärjäävät pojat ovat lahjakkaita ja fiksuja, tytöt tunnollisia ja ahkeria. Poikien liikuntatunneilla pelataan joukkuepeleja, tytöt keikuttavat lantiota teknodiskon tahtiin.
Miksi puhumme naispresidenteistä ja naiskirjailijoista? En ole kertaakaan kuulut puhuttavan Suomen ensimmäisestä "miespresidentistä" tai tunnetuimmista "mieskirjailijoista". Miksi pidämme oletusarvoisena, että presidentti tai kirjailija on mies?
Miksi 80 prosenttia naisista vaihtaa sukunimensä mennessään naimisiin? Miksi naisen on luovuttava omasta identiteetistään/sukutaustastaan? Hääseremonia itsessäänkin on naisia sortava: isä luovuttaa omaisuutensa eli tyttären uudelle omistajalle eli vävypojalle.
En väitä, että yhteiskuntamme olisi miehille joka suhteessa reilu ja "meitä naisia vain sorretaan", esimerkiksi en koe Suomen "yleistä" asevelvollisuutta tasa-arvoisena. (Ja tämä ei nyt tarkoita sitä, että haluaisin naisetkin asevelvollisiksi)
Mielipiteitä tasa-arvosta? Kuuluuko naisia ja miehiä ylipäätänsä kohdella samalla tavalla? Onko sukupuoli enemmän fyysinen vai sosiaalinen ominaisuus?
(Tähän lopuksi tahdon vielä lisätä, etteivät nämä kaikki väittämät(kuten esimerkiksi tuo vauvojen ryömimisesimerkki) ole itse keksimiäni/havainnoimiani, vaan olen lukenut niistä aiheeseen liittyvistä kirjoista. Olen saattanut muistaa/ymmärtää väärin(kirjat eivät välttämättä ole olleet suomenkielisiä) joitain yksityiskohtia, joten pyydän jo etukäteen anteeksi asiavirheitä)
Alustus: Suomen puolueita - SDP, Vihreä liitto ja RKP
Puolue-esittely: SDP, Vihreä liitto ja RKP,
eli minun kolmannekseni puolueita käsittelevästä alustuksesta.
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
Tietoa SDP:stä
SDP on yksi Suomen suurimmista puolueista ja tämän hetken suurin oppositiopuolue. Sosiaalidemokratian päämääränä on vapauden, tasa-arvoisuuden ja solidaarisuuden yhteiskunta. SDP:n puheenjohtajana toimii tällä hetkellä Jutta Urpilainen. SDP perustettiin vuonna 1899 nimellä Suomen Työväenpuolue, nykyinen nimi otettiin käyttöön 1903.
SDP eduskunnassa
SDP on 45:llä kansanedustajallaan eduskunnan kolmanneksi suurin puolue.
Kantoja/linjauksia:
Työelämä
Reilua johtamista ja työntekijöiden tarpeet huomioonottavia työaikamuotoja tarvitaan enemmän. Sukupuolten välistä tasa-arvoa edistettävä.
Koulutus
Kaikilla suomalaisilla on oikeus kehittää itseään. Ikäluokkien pienetessä eri koulujen on ryhdyttävä yhteistyöhön.
Kulttuuri ja liikunta
Kaikilla on oltava mahdollisuus nauttia kulttuurista. Suomalaisten pitäisi liikkua enemmän
Vihreä liitto
Tietoja Vihreistä
Vihreä liitto on vuonna 1987 perustettu puolue, jonka keskeisiä arvoja ovat mm. ympäristönsuojelu, rauhanliike, ihmisoikeudet, feminismi ja seksuaalinen tasa-arvo. Puolueen puheenjohtajana toimii Tarja Cronberg. Vihreiden kannatus on suurinta suurissa kaupungeissa ja niiden naapurikunnissa.
Vihreät eduskunnassa
Vihreillä on 14 kansanedustajaa. Vihreillä on nykyisessä hallituksessa kaksi ministeriä, työministeri Tarja Cronberg ja oikeusministeri Tuija Brax.
Kantoja/linjauksia:
EU
Vihreät haluavat lisätä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja päätöksenteon avoimuutta. EU:n tulisi laatia yhteiset säännöt ympäristönsuojelulle unionin alueella.
Asevelvollisuus
Vihreiden mielestä asevelvollisuutta pitäisi kehittää valikoivampaan suuntaan.
Hedelmöityshoidot
Sekä naispareilla, yksinäisillä naisilla että heteropareilla on oikeus hedelmöityshoitoihin.
Maahanmuuttajat ja pakolaiset
Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttajia. Ohjenuoraksi on otettava inhimillisyys ja ihmiskasvoisuus. Pakolaisia on kohdeltava inhimillisesti.
Ympäristöasiat
Vihreät vaativat päästöjen puolittamista vuosisadan puoliväliin mennessä. Biopolttoaineita ja tuulivoimaa suosittava sekä luonnon monimuotoisuutta vaalittava.
Nato
Vihreät eivät kannata Suomen Nato-jäsenyyttä.
Ydinvoima
Vihreät vastustavat ydinvoimaa.
lisää vihreiden mielipiteitä:
http://www.vihrealiitto.fi/fi/politiikka/lyhyesti
RKP – Ruotsalainen kansanpuolue
SFP – Svenska folkpartiet
Tietoa Rkp:stä
Rkp on suomenruotsalaisten asioita ajava puolue, mutta se haluaa korostaa, ettei ole pelkkä kielipuolue. Rkp:n puheenjohtaja on Stefan Wallin. Rkp:n perusti Axel Lille vuonna 1906. Rkp:n kannatus on suurinta Helsingin, Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Vaasan vaalipiireissä.
Rkp eduskunnassa
Rkp:llä on yhdeksän kansanedustajaa ja sen on hallituspuolue. Rkp:n ministereitä ovat Stefan Wallin ja Astrid Thors. Pienestä koostaan huolimatta Rkp on ollut usein hallituksessa mukana.
Kantoja/linjauksia:
Nato
Rkp ei ota puolueena kantaa Nato-jäsenyyteen, vaan kannattaa Nato-keskustelun syventämistä. Rkp:n mielestä Naton kanssa on kuitenkin tehtävä yhteistyötä.
Homo- ja lesboliitot sekä hedelmöityshoidot
Rkp ei puolueena ota kantaa homo- ja lesboliittoihin ja hedelmöityshoitoihin, vaan jokainen puolueen edustaja saa itse muodostaa kantansa. Hedelmöityslakiäänestyksessä valtaosa Rkp:n kansanedustajista kannatti hoitoja.
Ydinvoima
Rkp on 70-luvulta lähtien vastustanut ydinvoimaa. Rkp kannattaa uusiutuvien luonnonvarojen tehokasta käyttöä ja vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämistä.
Muut ympäristökysymykset
Rkp on edesauttanut Itämeren suojelua ja öljyntorjuntavalmiutta hallituksessa. Rkp:n EU-edustaja Henrik Lax on EU-parlamentin Itämeriverkoston varapuheenjohtaja. Lax on laatinut yleisiä linjauksia EU:n Itämeristrategiaa koskien.
Maahanmuuttajat ja pakolaiset
Rkp:n mielestä Suomen velvollisuus on auttaa kotimaissaan vainottuja pakolaisia ja saada heidät mukaan tuottavaan työhön rakentamaan yhteiskuntaa. Rkp:n mukaan Suomeen tarvitaan maahanmuuttajia suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle.
Verot
Rkp kannattaa palkansaajien maltillisia tuloverokevennyksiä. Rkp haluaisi poistaa perintöveron tai ainakin laskea sitä runsaasti rintaperillisten kohdalla. Rkp kannattaa väkevien viinojen veron nostoa.
Ruotsin kielen opetus suomenkielisissä kouluissa
Rkp:n mielestä kummankin kieliryhmän on hyvä opiskella toistensa kieliä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
