Big Brother - Hauskaa vs. Säälittävää?

Ensiki pahoittelen sitä, että minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa tästä ohjelmasta. Pahoittelen myös sitä, etten ole koskaan katsonut kyseistä ohjelmaa, joten en voi siis perustaa mielipiteitäni täysin totuudelle. Toisaalta, olen saanut kuulla tästä ohjelmasta ihan haluamattanikin.

Tosi TV-ohjelmat ovat yleensäkin melko teennäisiä, mutta tämä menee jo niin yli hilseen, että on vaikea olla tukehtumatta aamupuuroonsa, kun lukee uutisia esimerkiksi netistä. Kaikkialla toitotetaan kuin BB-se ja se teki sitä ja sitä BB-talossa ja BB-päiväkirja huoneessa.

En ymmärrä niitä ihmisiä, jotka haluavat sinne aivan ehdoin tahdoin. Okei se on kuuluisuutta, mutta en haluaisi koko loppuelämääni olla tunnettu BB-Henrinä.

Media on mielestäni loistava asia olla olemassa, mutta mielestäni sen arvo laskee huomattavasti silloin, kun se pureutuu tv-ohjelmissa esiintyvien ihmisten yksityiselämään niin tarkasti, että kaikki luurangot nousevat ihan vahingossakin kaapista. Hyvä on, joidenkin mielestä tällainen on viihdettä, mutta minusta se on vain surkea katsojalukujen nosto yritys.

Sääliksi käy niitä ihmisiä, jotka sinne ovat hakeutuneet, mutta samalla myös nauran heille. Minusta se vain on niin... no, tuota.. Säälittävää. Miten joku voikin olla niin julkisuuden kipeä, että menee mukaan ohjelmaan, joka on yhtä suurta teatteria.

Tästä saan myös aasinsillan toiseen asiaan joka minua ärsyttää. Minua ärsyttää edelleen, kuten jo tunnilla kerroin, Tukiainen-Kanerva-sotku (meniköhän nimi nyt viimein oikeinkin). Minusta vähintäänkin yksityisyys on se, mihin jokaisella ihmisella tulee olla oikeus. Minusta järjestelmää tulisi muuttaa siten, että esim. toisen lähettämiä tekstiviestejä koskisi edelleen kirjesalaisuus. Esimerkiksi tämä Tukiainen teki väärin, myydessään Kanervanm viestit medialle, olkoonkin että se on sallittua. En osaa oikeastaan selittää mitä tällä ajan takaa, mutta toivottavasti te ymmärrätte. Haluaisin vain, että ihmisten yksityisyydelle annettaisiin mahdollisuus, olkoonkin että suomessa on sananvapaus, tulisi yksityisyys saada säilyttää missä tahansa tilanteessa.

Mielipiteitä?

jk- Älkää ottako henkilökohtaisesti, mikäli pidätte BB-sarjasta, miunusta se vain on jotain niin vastenmielistä. *virne*

Niin ja:

10 §

Yksityiselämän suoja

Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.

Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.

Lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731

Tuossa joku linkki jonnekkin.

Suoritusyhteiskunta

Tuo kilpailuvaltio-otsikko ei nyt yhtään tarkoittanut sitä mitä toivoin sen tarkoittavan, joten on pakko ottaa esiin taas uusi yhteiskuntayhdyssana. Me opiskelijoina olemme eturivissä havaitsemassa, että yhteiskuntamme vaatii meiltä valtavasti suorittamista. Nyt lukiossa meitä painostetaan suorittamaan ylioppilastutkinto kolmessa vuodessa. Tämän jälkeen, heti yo-kokeissa hikoilun jälkeen meidän tulisi hikoilla yliopistojen pääsykokeissa. Mikäli pääsemme yliopistoon (tai korkeakouluun tai ihan mihin vain, ihan esimerkkinä kertoilen), tulee meidän opiskella ja tehdä samalla töitä, koska rahaa ei saa tarpeeksi niin kauan kun opiskelee. Pitäisi valmistua työelämään, hankkia jostain hyviä töitä ja aloittaa jo valmiiksi järjettömän pitkäksi rakentuva työelämä, josta ei helposti pääse pois, koska eläkeikäraja nousee koko ajan. En ihmettele yhtään, että ihmiset masentuvat, kärsivät stressimahahaavoista ja burn outeista ja tahtovat kuolla.

Valtion tavoite on tehdä jokaisesta ihmisestä itselleen mahdollisimman pitkän aikaa hyödyllinen. Pääni sisällä on häiritsevän yksityiskohtainen kuva koneesta, jonka yksittäisenä hammasrattaana aina kukin yksilö pyörii. Nuorilla on heikot mahdollisuudet ottaa rennosti, käydä lukiota sen verran kuin kokee tarpeelliseksi, levätä se vuosi jos täytyy, opiskella omassa tahdissa ja omien kykyjen mukaan. Tämä on mahdollista, mikäli saa tukea vanhemmilta, voi asua kotona tai ei tarvitse ruokaa elääkseen (oi, tuo olisi ihan huippu vaihtoehto. Harmi ettei se ole mahdollista).

Jonkin tasoinen suoritusyhteiskunta on pakollinen, että maailma liikkuu, yhteiskunta pyörii ja homma ylipäätään toimii, mutta koska ihmiset nykyään voivat keskimäärin niin huonosti, tätä suorituspakottamista pitäisi valtion puolelta vähentää. Työelämässä ehtii kyllä olla monta vuosikymmentä, miksi siis elämän kulta-aika eli nuoruus täytyisi kokonaisuudessaan tuhlata stressaamiseen, puurtamiseen ja sen pelkäämiseen, ettei onnistukaan saamaan jalkaa työelämän oven väliin jos ei ole tarpeeksi nopea, tehokas ja valpas. Yhteiskunta koostuu ihmisistä, eli jos ihmiset eivät voi hyvin, ei voi pitkällä tähtäimellä yhteiskuntakaan, vaikka kuinka aluksi voisi siltä näyttää.

Vielä ihan lopuksi tähän jäsentelemättömään vuodatukseeni tahtoisin mainita vielä sen, että laiskuus ei ole se, mihin pyrin. Kyllä ihmisten töitä tulee tehdä, se on iso osa hyvinvointia ja omaa onnellisuutta. Mutta elämän ei kuulu kulua kokonaisuudessaan puurtaen ja peläten, ettei kaikesta panostuksestaan huolimatta ole tarpeeksi hyvä. Suoritusyhteiskuntamme kaipaa siis työn iloa.

Pyöräkaistat Tampereella

Tunnin alussa opettaja ehdotti, että olisi kiva jos joku kirjoittaisi blogiin Tampereenkin asioista ja ehdotti aiheeksi vaikka pyöräkaistoja. Päätinkin ottaa asian aiheekseni, sillä juuri nämä pyöräkaistat saavat minut kiehumaan raivosta.

Kesällä Hämeenkadun pintaan tuli valkoisella maalilla maalatut pyöräkaistat. Aluksi olin vähän häkeltynyt, että missä tässä nyt oikein pitäisi kävellä. Aika nopeasti kuitenkin tajusin pysyä poissa pyöräkaistoilta, sillä niillä kävellen liikkuminen saattaa olla hyvinkin vaarallista. Itse ainakin olen pelästynyt monesti kun olen kävellyt pyöräkaistan vieressä ja pyörä on tullut takaani ilman minkäänlaista pyöränkellon varoitusta tai vauhdin hiljentämistä. Olenkin huomannt, että pyöräilijät ovat paljon röyhkeimpiä, kuin ennen pyöräkaistoja. Tuntuu, että he luulevat voivansa ajaa pyöräkaistoilla kuten haluavat huomioimatta jalkaisin liikkuvia ihmisiä.

Pyöräkaistat vievät myös tilaa kaupungilla. Esim. Hämeensillan kohdalla pyöräilijöille on varattu kokonaan puolikas tiestä. Tämä taas johtaa siihen, että jalankulkijoille tulee ahdasta. Pyöräkaistan taas en ole koskaan nähnyt olevan tukossa.

En voi käsittää miksi pyöräkaistat piti tunkea Tampereen keskustaan. Tai miksi ylipäätään pyöriä pitää näkyä Hämeenkadulla. Miksei pyöräilijöille voi tehdä selkeitä reittejä sivukaduille, jossa ruuhka ei ole niin suuri. Jos Hämeenkadulla kuitenkin on pakko liikkua pyörällä, niin kai sen matkan voisi taluttaa. Tällä hetkellä jotenkin tuntuu siltä, että pyöräilijöitä suositaan enemmän. Mielestäni tämä on väärin sillä, suurin osa on kuitenkin jalkaisin liikkuvia, joten heidän etuaan pitäisi ajatella enemmän.

Myös pyöräilijät ovat jossain määrin valitelleet pyöräkaistojen toimivuutta. Luin vähän aika sitten jostain Aamulehden liitteestä jutun näistä pyöräkaistoista ja siinä pyöräilijät ainakin valittelivat sitä, että monet ajaa kaistoilla väärään suuntaan.

En haluaisi tällä postauksella morkata kaikkia pyöräilijöitä, mutta olette varmasti itsekin törmänneet tälläisiin muista piittaamattomiin hurjastelijoihin. Onhan pyöräily tietysti hyvä harrastus ja liikkumiskeino. On ekologisempaa valita pyörä kuin auto, mutta miksei sitä pyörää sitten voi jättää johkin sivummalle ja hoitaa Hämeenkadulla hoidettavat toimet jalkaisin, tai liikkua juuri näillä sivukaduilla, mistä mainitsinkin jo.

Mitä mieltä te olette pyöräkaistoista?

Rikollisten tuomiot

Ajattelin kirjoittaa aiheesta, sillä tänä aamuna uusinta rikosoikeudellista 'Alibi'-lehteä lukiessani kiehuin taas kunnolla yli. Koska en osaa asiaa ei-provosoivemmin esittää; mielestäni Suomen oikeusjärjestelmä on sieltä ja syvältä.

Havainnollistetaan tätä näkökulmaa. Talousrikoksesta saa useimmiten ehdotonta vankeutta useammankin vuoden ja päälle sakkoja, kun taas raiskaaja saattaa selvitä puolen vuoden ehdottomalla ja puolen vuoden ehdollisella vankeudella. Murhan yrityksestä saa useimmissa tapauksissa useamman vuoden ehdottoman vankeustuomion, koska murha OLISI ollut suunniteltu ja tarkkaan harkittu (jos se siis olisi onnistunut), mutta itse murhan ONNISTUNEESTA suorittamisesta pääsee usein vuoden tai parin mielisairaalahoidolla vedoten siihen, että henkilö ei murhaa suorittaessaan ollut niin sanotusti täyspäinen.

Mielestäni Suomen oikeusjärjestelmä ja erityisesti sen jakamat tuomiot rikollisille kertovat yhteiskuntamme arvohierarkiasta. Money makes the world go around, raharikoksista ja taloudellisesta vahingonteosta saa kovemmat sanktiot kuin yksittäisten henkilöiden kaltoinkohtelemisesta. Tekisi mieleni väittää, että moiset rikokset eivät valtiota valtiona kiinnosta, koska siitä ei yhteiskuntarakenteen säilymiselle ja talouden hyvinvoinnille, saati miljoonia tuottaville ja suunnattomasta veroja valtiolle maksaville yrityksille koidu haittoja. Vankilat ovat myös kovaa vauhtia täyttymässä, joten ehkäpä rikollisten tuomitsemista halutaan vähentää tai jopa välttää.

Vankiloissa istuu "turhaan" paljon pikkurikollisia. Tämä selvisi minulle katsoessani aiheesta kertovan dokumentin viime vuoden marraskuussa. Niin sanotut tapavangit elävät yhteiskunnan varoilla istuessaan vankiloissa talvet, koska heillä ei vain ole muuta paikkaa minne mennä. He tekevät ryöstöjä ja kavalluksia usein jopa ilman henkilövahinkoja saadakseen katon päänsä päälle ja ruokaa syödäkseen.

Miksi tuomioistuin vangitsee vankilaan juuri heidät uudelleen ja uudelleen eikä pedofiilia tai raiskaajaa?

Kaiken surkuhupaisin kuulemani juttu ikinä liittyi raiskaajaan. Miehellä oli takanaan lukuisia ryöstöjä ja ns. pikkurikoksia ja hänet tuomittiin muistaakseni puolen vuoden ehdottomaan vankeuteen raiskauksesta. Päästessään ehdolliseen vankeuteen hän raiskasi toisen naisen ja hänet palautettiin vankeuteen muutaman kuukauden lisätuomiolla, eli toisesta raiskauksesta hän sai pienemmän tuomion kuin ensimmäisestä.

Kannabiksen dekriminalisointi?

Kukaan ei ole uskaltanut näköjään ottaa täällä puheeksi vielä tämänlaista maan alla pidettyä asiaa. Tämä aihe on herättänyt paljon keskustelua monissa maissa, joten päätin ottaa sen puheeksi. Kannabis (Cannabis sativa) on maailman ylivoimaisesti käytetyin laiton päihde. Sitä käytetään polttamalla, höyrystämällä, syömällä tai juomalla.

Useimmiten ihmiset leimaavat sen käyttäjät narkkareiksi vaikka eivät edes tiedä tarkalleen mistä puhuvat. Maailman terveysjärjestö WHO teki tutkimuksen jossa vertailtiin kannabista, alkoholia ja tupakkaa. WHO tuli monien tutkimusten jälkeen siihen tulokseen että kannabis on näistä kolmesta kaikkein haitattominta ja aiheuttaa vähiten riippuvuutta. Mutta tämä tutkimus sensuroitiin poliittisista syistä. http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto/9802/980218/9802180319.html Suomessa Ainoa media joka on sananvapauden nojalla uskaltanut julkaista uutta merkittävää tietoa kannabiksesta on mtv3(Almamedia) http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2008/07/669288 Mielestäni on naurettavaa että selviä tutkimuksia ei voi julkaista sellaisenaan.

Kannabiksen tämän hetkistä rajoitustilannetta voisi soveltaa myös alkoholin ja tupakan käyttöön niiden päihdyttävien ja negatiivisten terveysvaikutusten takia. En tarkoita että kannabis pitäisi laillistaa täysin Suomessa vaan vähintäänkin dekriminalisoida niin kuin useimmissa EU-maissa.Suomessa poliisivoimat keskittyvät todella tarkasti ja aktiivisesti tämän käytön ja kasvatuksen valvomiseen, vaikka se on vain mieto päihde. Ne voisivat käyttää voimavaroja johonkin vakavempien rikosten selvittämiseen.

Tiedemaailma ei tunne yhtään kuolemaan johtanutta yliannostustapausta, toisin taas alkoholin yliannostukseen on kuollut monia ihmisiä. Se on luokiteltu useimmissa maissa miedoksi C-luokan päihteeksi ja ainoastaan neljä EU-maata kieltää kannabiksen käytön ja kriminalisoi sitä. Nämä maat ovat Suomi, Ruotsi, Ranska ja Kreikka. Muualla EU:ssa ollaan siirtymässä käytön dekriminalisointiin, esimerkiksi Alankomaissa kannabista voi ostaa täysin laillisesti "Coffee Shop"- kahviloista. Espanjassa saa kasvattaa pieniä määriä omaan käyttöön ja käyttää sitä yksityisissä tiloissa niin kuin Suomessa alkoholia.

Kannabiksen lääkekäyttö on paljon väitelty aihe. Lääkkeenä sitä voidaan käyttää kivun lievitykseen, pahoinvoinnin ja oksentelun hillitsemiseen ja ruokahalun kiihottamiseen. Jatkuvasti tehdään myös tutkimuksia kannaboidien ja THC:n vaikutuksesta erilaisiin syöpätauteihin.AIDS potilaiden lääkitsemisestä kannabiksella on myös saatu hyviä tuloksia. Euroopassa lääkekäyttö on lähes kaikkialla otettu käyttöön. Jopa suomessa yhdelle henkilölle on myönnetty laillisesti kannabista lääkkeeksi. Kyseessä on ms-potilas ja hän ei pystynyt aiemmin nukkumaan eikä tekemään töitä. Sen jälkeen kun hän sai kannabista lääkkeeksi niin hän pääsi palautumaan normaaliin arkeen ja pystyi nukkumaan. "Kannabiksen lääkekäytöstä on tulevaisuudessa tulossa yksiselitteisesti laillista, kun sosiaali- ja terveysministeriö saa alan lainsäädännön selkiytettyä" kertoo Aamulehti. Mielestäni on loistavaa että asiaan on puuttuttu ja kannabis tulee lääkkeenä luultavasti jatkossa korvaamaan  vahvat kolmiolääkeet, joita on käytetty kivun lievitykseen. Tällä hetkellä sen saaminen lääkkeeksi on todella vaikeaa Suomessa.

Elikkä mielestäni kannabiksen käyttäjiä ei pitäisi kriminalisoida, mutta toivottavasti siihen on jatkossa tulossa muutos niin kuin muissa EU-maissa. Mutta kannattaa pitää mielessä että sen käyttö, kasvatus ja hallussapito on Suomessa laitonta ja siitä voidaan rankaista jopa vankeudella. Lisää tietoa aiheesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Kannabis

Mitä mieltä muut ovat aiheesta? puolesta vai vastaan?

Kansalaisaktivismi by Peppi ja Milla

Kanslaisaktivismi on toimintaa jota kuka vain voi harjoittaa. Voi osallistua mielenosoituksiin ja talon valtauksiin, perustaa tai liittyä erilaisiin järjestöihin, jotka ovat usein keskittyneet johonkin tiettyihin asioihin esimerkiksi ihmisoikeuksiin tai luonnonsuojeluun.

Mihin kansalaisaktivismia sitten tarvitaan? Aktivistien teot (joskus melko radikaalitkin) voivat herättää päättäjien mielenkiinnon ja näin saada aikaan muutoksen, jota ei olisi ilman pientä herättelyä tapahtunut. Toisaalta teot eivät aina vakuuta päättäjiä ja silloin muutosta ei synny. Esimerkiksi turkistarhaiskut ovat selkeästi lainvastaisia ja saavat harvoin aikaan muutoksia.

Aktivismi on usein nuorten tapa vaikuttaa asioihin. Jos äänestäminen ja muu poliittinen toiminta ei kiinnosta yritetään vaikuttaa muilla tavoin. Erilaisiin järjestöihin liittyminen on hyvä keino vaikuttaa isomman joukon voimin, mutta myös oman järjestön perustaminen on hyvä keino. Lähes kuka vain voi sen tehdä ja joskus liike voi levitä kauaskin. Hyvä esimerkki on kahden tyttären äiti Pohjois-Haagasta, joka perusti Roska päivässä-liikkeen ja se on levinnyt jo Australiaan saakka. Ihmisiin voi vaikuttaa ilman liikkeen perustamistakin. New Yorkilainen pariskunta päätti elää vuoden ilman nykyajan mukavuuksia kuten autoa, wc-paperia ym. ja syödä vain lähellä Manhattania tuotettua ruokaa. He kirjoittivat vuodestaan blogia ja kutsuivat tätä kokeiluaan nimellä No Impact. Tässä vielä linkki kyseisestä aiheesta.

Kansalaisaktivismi on siis hyvin monimuotoista ja ihmisillä on hyvin monia tapoja vaikuttaa. Kaikki eivät kuitenkaan osallistu kansalaistoimintaan vaikka siihen on mahdollisuus kaikilla. Ehkä kaikki eivät ole kiinnostuneet yhteiskunnan kehittämisestä tai ehkä joidenkin mielestä ei ole mitään kehitettävää. Onko yhteiskunnassa aina jotain parannettavaa vai saavutetaanko joskus täydellinen hyvinvointiyhteiskunta?

Kansalaisaktivistien tärkeä työ on myös tuoda tietoa niille, jotka eivät harrasta aktivismia aktiivisesti. Näin aina uudet ihmiset kiinnostuvat asioista ja maailmaan tulee uusia vaikuttajia.

Ruuhkista ja niiden selvittelystä

Kurssillamme oli viime viikolla esillä mm. Tampereen ajankohtaisia asioita, esimerkiksi Paasikiventien/Rantatien ruuhkien helpottamiseksi suunniteltu tunneli sekä muut liikenteeseen liittyvät puheenaiheet.
Jotenkin tunneliasia alkaa kalvaa joka kerralla kun siitä kuulee puhuttavan, sillä usein medioissa esitettävät argumentit ovat puoltavia. Jos tunneli rakennettaisiin tai lisättäisiin vain ajokaistoja, on ratkaisu kuitenkin menossa väärään suuntaan. Olen edelleen sitä mieltä, että joukkoliikenteeseen panostamisella selvitettäisiin pahimmatkin ruuhkat Länsi-Tampereen puolella.

Kuitenkaan pelkät bussilinjojen lisävuorot eivät auta, sillä ihmisten asenteessa joukkoliikenteen käyttöön on vielä paljonkin parantamisen varaa. Tuskin olen väärässä väittäessäni, että monet pysäkin vieressä asuvat jättävät mainion tilaisuuden käyttämättä ja huristavat autolla töihin (tai kouluun). Tietenkin on selvää, että on olemassa ammatteja, joissa henkilöautoa on pakko käyttää työtehtävien puolesta. Todennäköistä toki on, että muuten vain autoilevat ihmiset käyttävät autoissaan omatuntobensaa, joka ei muuten kauheasti vaikuta sekoittuessaan muihin päästöihin Tampellan kohdalla aamu"sumussa".

Ihmisten asenteeseen vaikuttaa kuitenkin jokin suuri voima, joka saa heidät kieltäytymään bussilla kulkemisesta. Rohkenen väittää, että kyse on bussilipun hinnasta. Tampereen kaupungin liikennelaitoksella tilanne on vielä jotenkin hallussa (vaikka nuorten oloa vaikeuttaa 12 vuoden aikuisiän raja). Kertamaksu on vain kaksi euroa ja työsuhdelippuja on saatavissa. Yksityisten liikenneyritysten hinnoittelu on puolestaan melko pöyristyttävää: Tampereen ulkopuolella olevasta kunnasta hinta yhteen suuntaan liikkuu viiden euron tietämillä. Lisäksi vielä omalta kotiseudultani vähennetään vuoroja entisestään niin, että kouluun pääsemiseen tarvitaan ihme.

Olen melko tyytyväinen siihen, miten asiat on pystytty hoitamaan Helsingissä, missä joukkoliikennevaihtoehtoja on paljon enemmän kuin Tampereella. Tietenkin näin pienessä kaupungissa on mahdotonta toteuttaa esimerkiksi metro- tai raitiovainulinjoja, mutta Helsingin bussi- ja junaliikenteestä voisi hyvinkin ottaa esimerkkiä.
Yksinkertaisella matematiikalla voi päätellä, että neljäkymmentä yksityisautoilijaa ahtautuessaan yhteen kulkuneuvoon lyhentävät huomattavasti ruuhkien loputtomia jonoja.

Vaikka näistä asioista kuinka yrittäisi olla jotakin mieltä ja kirjoittaisi yleisönosastoihin ja Sunnuntain Asioihin, niin enpä usko että ihmisten asenne juurikaan muuttuu ihan lähiaikoina. Pakkohan se on päästä oman ilmastointijärjestelmän ja radion ääreen. Omaan rauhaan ilman että tarvitsee luoda turhia katsekontakteja vieraisiin ihmisiin. Hyvänen aika.